Maitoallergia, johon oireilee suolistolla.
Meillä tytär huusi 2kk pääpunasena, raajat jäykkänä ja ite olin poikki. Öisin nukuttiin muutaman tunnin pätkissä. Tytär heräs syömään ja sen jälkeen tunnin, kaks valvo ja huusi suoraa kurkkua. Miehen kanssa kanniskeltiin ympäri olohuonetta, olkapäällä vuoronperään, ajeltiin autolla keskellä yötä, käytiin vaunulenkillä yöllä, heijattiin olohuone- keittiö väliä vaunuissa ja hytkytettiin jne. Juostiin lääkäriltä toiselle ja kerroin, että epäilin maitoallergiaa. Lääkärit selitti, että vauvat nyt vaan on semmosia, ei noin pienellä vielä semmosia ole, jospa sillä on koliikki, te ensimmäisten lasten vanhemmat ootte, niin huvittavia noitten huolien kanssa (tossa kohtaa teki mieli vetää lääkäriä lättyyn). Mieheni, joka on aina rauhallinen ja vaikka hällä ottis päähän, niin pysyy tyynenä, menetti tasan kerran malttinsa. Iski nyrkin pöytään ja korotti ääntään, sano, että johan on vittu, että se vaiva ei ala löytymään, kun tyttö selvästi kivusta itkee. Lääkäri tuijotti meitä silmät renkaina ja availi vaan suutaan. Lopulta varasin ajan, (kiitos palstalaisten) Tampereella mehiläiseen ja kappas, tytöllä oli maitoallergia ja reagoi suolistolla ja iholla. Apteekista haettiin korvikkeet ja meillä oli parissa päivässä rauha maassa ja tyttö oli, kuin eri lapsi. Nautin todella tosta vauva- ajasta, vaikka olikin alku hieman vaikeeta, niin silti jaksoin hoivata ja tyynnytellä. Miehestä oli iso apu, en olis kyllä ilman miestäni jaksanu.
Koita ap itse rauhottua. Laita tulpat korviin, laula, hyräile tai vaikka viheltele, vaikka kuinka pinnaa kiristäis. Käy välillä toisessa huoneessa rauhottumassa ja ota lapsi sen jälkeen syliin. Todennäkösesti pieneen vaan sattuu kovasti ja on itsekkin tietysti hämillään ja peloissaan, mutta lapsi tarvii lohdutusta. Ennen kaikkea, rauhotu todellakin itse ensin ja sitten laps syliin ja alat lohduttaa. Onko lapsen isä kuvioissa? Onko lapsella ukit ja mummot lähellä?
