N
nyt vituttaa!
Vieras
Huusin ja raivosin miehelle juuri. Kuppi meni niin nurin että mä en kestä enää! Hoitakoot itse lapset nukkumaan!!!
Perjantaina oli tarkoitus aloittaa esikoiselle unikoulu. Ennen nukutettu, yleensä mies hoitanut nämä. Kun lapsi nukahtanut isä hiippailee omaan sänkyynsä ja yöllä lapsi tulee hakemaan isän makkarista takaisin viereensä.
Tottakai minä ja vauva herätään JOKA SAAMARIN YÖ tuohon pelleilyyn!
Mulla on jo niin mennyt yli että on nukahtamisvaikeuksia ja univelkaa tietenkin... Vauva äkäinen, kun esikoinen herättää AINA!
No niin. Perjantaina laitoin vauvan unille ja mies lupasi hoitaa esikoisen nukkumista siihen asti ainakin. Typeränä mies meni lapsen pomotteluun mukaan täysin ja hihhuloi oven raossa niin että lapsi näki hänet koko ajan ja lapsihan otti ilon irti siitä, juttelemalla ja mieshan vastasi ja pölpötti itsekin koko ajan lapselle.
Toinen yö... Mies oli pois ovenraosta, mutta jutusteli koko ajan lapselle ja ramppasi hänen huoneessaan, vaikkei lapsi tullut edes sängystä pois. Ja se pälätys jatkui molemmilla!!!
Kolmas yö... Lapsi pompotteli miestä jäämään oven rakoon ja hyppäämään vähän väliä huoneessa, vaikka lapsi oli sängyssä. Yöllä lapsi heräsi ja tottuneesti tuli klo 2 hakemaan isää taas viereensä ja isä hyssytteli taas ovenraossa ja pälätti, eikä uskonut että pitää olla HILJAA ja tyynesti kantaa lapsi sänkyynsä. Klo 3 minä menin kantamaan lasta sänkyyn ja samat höpötyskikat hän koitti minullekin. Sitten alkoi kova itku että "äiti puhu mulle, älä oo hiljaa, mä en tykkää susta, mä haluun isin tänne(koska mies on TÄYSIN pompoteltavissa ja lapsi tietää sen)." Klo 3:30 mies jo haki patjan lapsen huoneeseen ja jäi sinne nukkumaan. Itse sain vasta viideltä unta vauvan kanssa ja voitte arvata että otti pattiin!
Tää yösekoilu hiertää niin paljon meidän välejä, että harkitsen eroa jo päivittäin. Ärsyttää tuollainen lepsuilu, kun siitä ei ole lainkaan hyötyä! Tää asia on niin meidän parisuhteen välissä, etten tiedä jaksanko enää.
Äsken sanoin miehelle että, jos nyt ei tehdä tätä kunnolla. Hän saa muuttaa lapsen huoneeseen asumaan ja hoitaa esikoisen nukkumiset JOKAIKINEN yö. Minä pesen käteni siitä puuhasta täysin. Olen jo yli vuoden itkenyt hänelle tätä asiaa ja kysynyt tuhat kertaa, koska tehdään tämä unikoulu loppuun asti, mutta koskaan hän ei jaksa. EN JAKSA MINÄKÄÄN JATKUVIA YÖVALVOMISIA JA PELLEILYITÄ PÄIVÄN SELVÄÄN ASIAAN!
Joku ehdottaa puhumista, mutta entäs kun sitä on yritetty jo moneen otteeseen. On yritetty useasti ihan rauhassa keskutelemalla, ilman huutoa ja nalkutusta ja on yritetty noiden jälkimmäistenkin kanssa, muttei mitään vaikutusta. Mä olen kuin ilmaa tässä asiassa, esitti sen miten päin vaan.
Perjantaina oli tarkoitus aloittaa esikoiselle unikoulu. Ennen nukutettu, yleensä mies hoitanut nämä. Kun lapsi nukahtanut isä hiippailee omaan sänkyynsä ja yöllä lapsi tulee hakemaan isän makkarista takaisin viereensä.
Tottakai minä ja vauva herätään JOKA SAAMARIN YÖ tuohon pelleilyyn!
Mulla on jo niin mennyt yli että on nukahtamisvaikeuksia ja univelkaa tietenkin... Vauva äkäinen, kun esikoinen herättää AINA!
No niin. Perjantaina laitoin vauvan unille ja mies lupasi hoitaa esikoisen nukkumista siihen asti ainakin. Typeränä mies meni lapsen pomotteluun mukaan täysin ja hihhuloi oven raossa niin että lapsi näki hänet koko ajan ja lapsihan otti ilon irti siitä, juttelemalla ja mieshan vastasi ja pölpötti itsekin koko ajan lapselle.
Toinen yö... Mies oli pois ovenraosta, mutta jutusteli koko ajan lapselle ja ramppasi hänen huoneessaan, vaikkei lapsi tullut edes sängystä pois. Ja se pälätys jatkui molemmilla!!!
Kolmas yö... Lapsi pompotteli miestä jäämään oven rakoon ja hyppäämään vähän väliä huoneessa, vaikka lapsi oli sängyssä. Yöllä lapsi heräsi ja tottuneesti tuli klo 2 hakemaan isää taas viereensä ja isä hyssytteli taas ovenraossa ja pälätti, eikä uskonut että pitää olla HILJAA ja tyynesti kantaa lapsi sänkyynsä. Klo 3 minä menin kantamaan lasta sänkyyn ja samat höpötyskikat hän koitti minullekin. Sitten alkoi kova itku että "äiti puhu mulle, älä oo hiljaa, mä en tykkää susta, mä haluun isin tänne(koska mies on TÄYSIN pompoteltavissa ja lapsi tietää sen)." Klo 3:30 mies jo haki patjan lapsen huoneeseen ja jäi sinne nukkumaan. Itse sain vasta viideltä unta vauvan kanssa ja voitte arvata että otti pattiin!
Tää yösekoilu hiertää niin paljon meidän välejä, että harkitsen eroa jo päivittäin. Ärsyttää tuollainen lepsuilu, kun siitä ei ole lainkaan hyötyä! Tää asia on niin meidän parisuhteen välissä, etten tiedä jaksanko enää.
Äsken sanoin miehelle että, jos nyt ei tehdä tätä kunnolla. Hän saa muuttaa lapsen huoneeseen asumaan ja hoitaa esikoisen nukkumiset JOKAIKINEN yö. Minä pesen käteni siitä puuhasta täysin. Olen jo yli vuoden itkenyt hänelle tätä asiaa ja kysynyt tuhat kertaa, koska tehdään tämä unikoulu loppuun asti, mutta koskaan hän ei jaksa. EN JAKSA MINÄKÄÄN JATKUVIA YÖVALVOMISIA JA PELLEILYITÄ PÄIVÄN SELVÄÄN ASIAAN!
Joku ehdottaa puhumista, mutta entäs kun sitä on yritetty jo moneen otteeseen. On yritetty useasti ihan rauhassa keskutelemalla, ilman huutoa ja nalkutusta ja on yritetty noiden jälkimmäistenkin kanssa, muttei mitään vaikutusta. Mä olen kuin ilmaa tässä asiassa, esitti sen miten päin vaan.
