M
mummoäiti
Vieras
veilä 20 vuotta sitten. Tiedän, että joku vetää nyt herneet nenään, mutta mielestäni nainen on kypsä äidiksi vasta kun on ajatusmaailmaltaan aikuinen. Itse olin täys kakara vielä kakskymppisenä ja sainkin ekan lapsen 19-vuotiaana. Biletin, kävin töissä, lapsi oli mummilassa viikonloppuisin ja viikolla tarhassa. Toinen lapsi syntyi kun olin 22v. Edelleen kakara. En sano, ettenkö rakastaisi lapsiani ja rakastin heitä silloinkin, mutta vastuullinen ajattelu ei vain toiminut. En vienyt heitä harrastuksiin ja joka päivä oli vain selviytymistä seuraavaan. Jäin yksinhuoltajaksi kun nuorin oli 1 kk ikäinen. Tänä päivänä nuo "vauvat" ovat 21v. ja 24v. ja vanhempi on äiti jo itsekin, mutta huomattavasti kypsempi kuin minä olin hänet saadessani. Onnellisia ovat nytkin, mutta tietynlaista turvattomuuden tunnetta oli heillä varmasti lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Olin äiti, mutta en varmasti läsnä koko ajan. Tärkeämpi on mummista muodostunut heille :/
Nyt olen "uudelleen" äiti kahdelle ihanalle pienokaiselle eli nuorimmat ovat 2v. ja 4v. Nyt todella näen mikä on tärkeää! Minä haluan nyt olla kotona ja hoitaa heitä itse, ennen sen hoiti tarha ja mummit. Minä teen heidän kanssaan asioita, joista en tiennyt mitään kun olin äiti ensi kertaa. Heillä on ihana isä, joka jakaa arjen kanssani. Uskon olevani aktiivisempi äiti kuin moni kaksi- tai kolmikymppinen. Minulla ei ole enää tarvetta juhlia. Minä nautin nyt äitiydestäni täysin rinnoin
Olen taaperoimettäjä ja hurahtanut kestoiluun ja kantamiseen. haluan olla mukana lasteni leikeissä sekä ilossa ja surussa. Haluan harrastaa heidän kanssaan kaikkea kivaa: joka päivään mahtuu liikunnan riemua ja onnistumisen elämyksiä En voisi kuvitellakaan että elämäni on tällaista. Toki sisällä kaihertaa menneisyys ja oma "kiireisyyteni", mutta tiedän että mikään hulttioäiti en ollut silloinkaan. en juonut enkä käyttänyt huumeita eikä vilkas seksielämäni ollut lasten nähtävissä. Meillä on esikoisen ja toiseksi vanhimman kanssa hyvät välit ja haluan olla myös hyvä mummo lapsenlapselleni.
Elämäni on nyt täydellistä Äitiys on todella kasvattanut ja haluankin muistuttaa, että vaikka lapset ovat vaativia ja tuntuu rankalta niin jonakin päivänä kiitätte joka hetkestä jonka vietitte lastenne kanssa kun he olivat pieniä. Älkää lykätkö kasvatusvastuuta muualle! Sen virheen minä tein :/
Joten turhaan täällä parjataan usein "mummoäitejä" sillä uskon että vasta tässä iässä (tai osahan on kypsiä äideiksi jo aiemmin) sitä todella jaksaa paneutua niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä.
Iloista ja parempaa uutta vuotta kaikille äideille
Nyt olen "uudelleen" äiti kahdelle ihanalle pienokaiselle eli nuorimmat ovat 2v. ja 4v. Nyt todella näen mikä on tärkeää! Minä haluan nyt olla kotona ja hoitaa heitä itse, ennen sen hoiti tarha ja mummit. Minä teen heidän kanssaan asioita, joista en tiennyt mitään kun olin äiti ensi kertaa. Heillä on ihana isä, joka jakaa arjen kanssani. Uskon olevani aktiivisempi äiti kuin moni kaksi- tai kolmikymppinen. Minulla ei ole enää tarvetta juhlia. Minä nautin nyt äitiydestäni täysin rinnoin
Olen taaperoimettäjä ja hurahtanut kestoiluun ja kantamiseen. haluan olla mukana lasteni leikeissä sekä ilossa ja surussa. Haluan harrastaa heidän kanssaan kaikkea kivaa: joka päivään mahtuu liikunnan riemua ja onnistumisen elämyksiä En voisi kuvitellakaan että elämäni on tällaista. Toki sisällä kaihertaa menneisyys ja oma "kiireisyyteni", mutta tiedän että mikään hulttioäiti en ollut silloinkaan. en juonut enkä käyttänyt huumeita eikä vilkas seksielämäni ollut lasten nähtävissä. Meillä on esikoisen ja toiseksi vanhimman kanssa hyvät välit ja haluan olla myös hyvä mummo lapsenlapselleni. Elämäni on nyt täydellistä
Äitiys on todella kasvattanut ja haluankin muistuttaa, että vaikka lapset ovat vaativia ja tuntuu rankalta niin jonakin päivänä kiitätte joka hetkestä jonka vietitte lastenne kanssa kun he olivat pieniä. Älkää lykätkö kasvatusvastuuta muualle! Sen virheen minä tein :/Joten turhaan täällä parjataan usein "mummoäitejä" sillä uskon että vasta tässä iässä (tai osahan on kypsiä äideiksi jo aiemmin) sitä todella jaksaa paneutua niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä.
Iloista ja parempaa uutta vuotta kaikille äideille
. Ei kai, tarkoitan siis sitä, että baareihin ei ole hinkua, jaksan touhuta lasten kanssa, viedä harrastamaan, yms. En tosin tullut äidiksi alle kaksikymppisenä, vaan 27-vuotiaana. Mutta parikymppisenä...kai mä olisin silloinkin siihen äitiyteen osannut kasvaa.