veilä 20 vuotta sitten. Tiedän, että joku vetää nyt herneet nenään, mutta mielestäni nainen on kypsä äidiksi vasta kun on ajatusmaailmaltaan aikuinen. Itse olin täys kakara vielä kakskymppisenä ja sainkin ekan lapsen 19-vuotiaana. Biletin, kävin töissä, lapsi oli mummilassa viikonloppuisin ja viikolla tarhassa. Toinen lapsi syntyi kun olin 22v. Edelleen kakara. En sano, ettenkö rakastaisi lapsiani ja rakastin heitä silloinkin, mutta vastuullinen ajattelu ei vain toiminut. En vienyt heitä harrastuksiin ja joka päivä oli vain selviytymistä seuraavaan. Jäin yksinhuoltajaksi kun nuorin oli 1 kk ikäinen.
Nyt olen "uudelleen" äiti kahdelle ihanalle pienokaiselle eli nuorimmat ovat 2v. ja 4v. Nyt todella näen mikä on tärkeää! Minä haluan nyt olla kotona ja hoitaa heitä itse, ennen sen hoiti tarha ja mummit. Minä teen heidän kanssaan asioita, joista en tiennyt mitään kun olin äiti ensi kertaa. Heillä on ihana isä, joka jakaa arjen kanssani. Uskon olevani aktiivisempi äiti kuin moni kaksi- tai kolmikymppinen. Minulla ei ole enää tarvetta juhlia. Minä nautin nyt äitiydestäni täysin rinnoin

Olen taaperoimettäjä ja hurahtanut kestoiluun ja kantamiseen. haluan olla mukana lasteni leikeissä sekä ilossa ja surussa. Haluan harrastaa heidän kanssaan kaikkea kivaa: joka päivään mahtuu liikunnan riemua ja onnistumisen elämyksiä
Elämäni on nyt täydellistä