Mä taidan olla huono äiti :(

[vieras]

Kun minusta välillä tuntuu, että en rakasta lastani. tai no, kyllähän mä häntä rakastan, kun välillä tulee oikein kyyneleet silmiin, kun häntä katson.

Mutta sitten minussa on myös se toinen puoli, se joka ei koe empatiaa kun lapsi jatkuvasti kitisee ja huutaa, vaan se, joka ajattelee, että etkö voisi olla pieni tyytyväinen edes vähän aikaa. Otan jotenkin kamalaa stressiä tuosta itkusta, ts. mun tekee pahaa kuunnella edes sellaista pikku kitinää. Ja kamala syyllisyys tulee tällaisista ajatuksista..

 

[pylly]

Hyi sua mee hoitoon tai jotain

 

[Nirppurotta laiskana]

Ihan normaali äiti olet. Eiköhän ihan kaikille tule noita tuntemuksia. Mulle ainakin

 

[vieras ap.]

Ihan normaali äiti olet. Eiköhän ihan kaikille tule noita tuntemuksia. Mulle ainakin

Sepä se mun ongelma taitaakin olla, että stressaan aivan liikaa tästä äitiydestä.. Pitäisi olla joku superäiti, jonka pinna on loputon ja joka jaksaa kaiken hymy huulilla. On se vaan vaikeeta, jos siitä ite tekee vaikeeta.

 

[Nirppurotta laiskana]

Ihan normaali äiti olet. Eiköhän ihan kaikille tule noita tuntemuksia. Mulle ainakin

Sepä se mun ongelma taitaakin olla, että stressaan aivan liikaa tästä äitiydestä.. Pitäisi olla joku superäiti, jonka pinna on loputon ja joka jaksaa kaiken hymy huulilla. On se vaan vaikeeta, jos siitä ite tekee vaikeeta.

Mä oon itsessäni huomannut, että yöt on kaikkein vaikeimpia....jotenkin se pienikin kitinä tuntuu yöllä paljon pahemmalta... Tietty aina pelkään, että naapurit kuulee ja herää jne. Mutta välillä on sitten päiviä, ettei harmita, vaikka jätkä karjuis pää punaisena, eikä mikään auta. Pitää vaan koittaa rentoutua...lapsikin sen sitten huomaa ja rentoutuu.

 

[mie]

NIIN....Taitaa onkelma olla pääkopassasi...

 

[Sabira]

Ihan normaaleja tuntemuksia. Ei äiti ole sen kummempi ihminen kuin muutkaan... =)

 

[Villi viisikko]

Minä olen suorastaan allerginen kitinälle ja huudolle, siis sellaiselle turhanpäiväiselle vinkumiselle :kieh:

Superäiti en ole eikä minusta sellaista tule, mutta mitä väliä edes?
Teinitkin minua rakastavat vaikka varsinkin heidän kanssaa tulee välillä kokeiltua ihan konkreettisesti kuinka paljon äidistä lähteekään ääntä kun tarpeeksi ärsyttää

Jos ap sinua oikein asia ahdistaa niin kannattaa käydä juttelemassa vaikka tk:n psykologille, ei siksi että olisit hoidon tarpeessa vaan ihan siksi että siitä on oikeasti apua.
Minun perhe ei ole ihan tavallinen, johtuen että olemme uusperhe ja 4 lapsista on erityislapsia ja kyllä se helpotti kun joku ihan ääneen sanoi että ei minun tarvitse aina kaikkea jaksaa eikä tarvitse olla täydellinen äiti että olisi hyvä äiti

 

[Vanilja]

Varmaan kaikilla ottaa joskus päähän jos vauva vain kitisee eikä ole millään tyytyväinen.

Äitiyteen liittyy - monilla, erityisesti minulla - paljon riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteitakin, ja kai ne liittyvät tuollaisiin mielikuviin, millainen on hyvä äiti jne. Riittää, kun olet oma itsesi ja yrität parhaasi, ja tunnistat rajasi (silloin on kaikkein parasta miettiä, miten arkea voi helpottaa).

Miksi täytyisi olla super-äiti? Miksi pitää olla töissä yli-ihminen? Miksi pitää olla täydellinen seksipommi- ja gurmeekokki-vaimo? Ja täydellinen tytär, joka huolehtii vanhemmistaan jne jne?? Eikö sitä ole riittävän hyvä, kun on oma itsensä, elää omaa elämäänsä ja yrittää parhaansa ja yrittää itsekin nauttia omasta elämästään? Eikö ihmisellä ole arvoa kuin täydellisyyden saavuttamisen ja suorittamisen kautta? Eikö saa olla epätäydellinen ja silti hyvä ja rakastettu?

Tällaisia kysymyksiä näin ennen joulua kaikille täydellisille naisille.

 

[Suurperheen äiti]

Olet ihan normaali äiti. Jos olisit tunteeton, eihän se silloin sua ärsyttäisikään. Koko ajan kitisevä lapsi käy kenen tahansa täysipäisen ihmisen hermoille!!!