Mä tiedän etten sais valittaa, mutta pikkuisen täytyy kuitenkin *ruikuti ruikuti*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Turkilmas

Vieras
Mä oon vaan NIIIIIN väsynyt :(. Mulla on ollut TODELLA raju alku töissä, olen tehnyt pitkää päivää ja kamppaillut aivan käsittämättömän hankalien asioiden kanssa.

Tänäänkin olen herännyt kuudelta ja lähtenyt miltei heti ajamaan Espooseen palaveriin. Sieltä ajoin suoraan omalle työpisteelleni ja illalla tulin kotiin. Ja huomenna taas uudelleen Espooseen palaveriin, yövyn Helsingissä ja heti aamulla täytyy lähteä ajamaan töihin. Ens viikolla ei tarvi reissata, mutta mun on pakko tehdä pitkää päivää ja jälleen 6-päiväisen työviikon.

Mä lähden aamulla niin ajoissa että lapset vielä nukkuu ja tulen illalla niin myöhään että ehditään olla pari tuntia yhdessä kunnes on taas iltatoimet ja nukkumaanmeno. Ja muutamana iltana mun on ollut pakko tehdä töitä vielä kotonakin.

Tiedän että tää helpottaa ja että tää alku on vaan raju. Ja tykkään todella työstäni edelleen, mulla on unelmaduuni. Enkä lainkaan pistä pahakseni huikean hyväksi kasvavaa palkkaani luontaisetuineen ja päivärahoineen. Siis huikeaksi mun mittakaavassa :D.

Nyt vaan väsyttää niin paljon, että tekis mieli vaan itkeä. Eikä olotilaani yhtään helpota sekään, että mä olen kipeä. Koko viikon olen ollut kuumeessa, mutta töitä on ollut pakko paiskia.

Joo, vali vali, sori :(
 
:hug:
Kyl se siitä kato, sä oot sissi. Nyt meet niillä voimanrahtusilla mitä on jäljellä ja pilleriä nassuun ja heti kun vaan voit niin lepäät ja sen oot varmaan tehnytkin.
Pidä vaan nyt kirkkaana mielessä että kohta se helpottaa...alku aina hankalaa
:heart:
 
Miksi ei saisi valittaa?

Ja toivottavasti sinulla helpottaa pikkuhiljaa. Onneksi edes viikonloppu tulossa.

No kun pitäis olla vaan tyytyväinen siihen mitä on. Tää väsymys vaan musertaa mut alleen. Ja tosiaan lauantainkin joudun olemaan töissä. Sunnuntaina onneksi pystyn pitämään vapaata.

Joo, kyllähän tää tästä rauhoittuu. On vaan todella hurja ero olla ensin rauhallisesti ja aikatauluttomasti kotiäitinä ja repäistä itsensä lennossa pitkiin työpäiviin ja mittaviin haasteisiin. Ja kamala ikävä noita lapsia. Tunnen hirmuisen huonoa omaatuntoa koko ajan kun olen heistä erossa.
 
:hug:
Kyl se siitä kato, sä oot sissi. Nyt meet niillä voimanrahtusilla mitä on jäljellä ja pilleriä nassuun ja heti kun vaan voit niin lepäät ja sen oot varmaan tehnytkin.
Pidä vaan nyt kirkkaana mielessä että kohta se helpottaa...alku aina hankalaa
:heart:

Kiitos :heart:. Ens viikko vielä ja sitten helpottaa vähän. Ja parin kuukauden päästä helpottaa paljon. Jatkossakin tämä aika vuodesta+ tammikuu tulee olemaan raskasta, mutta ei sentään mitään verrattuna tähän.

Kyllä mä jaksan, varsinkin nyt kun sain valittaa :)
 
No kun pitäis olla vaan tyytyväinen siihen mitä on. Tää väsymys vaan musertaa mut alleen. Ja tosiaan lauantainkin joudun olemaan töissä. Sunnuntaina onneksi pystyn pitämään vapaata.

Joo, kyllähän tää tästä rauhoittuu. On vaan todella hurja ero olla ensin rauhallisesti ja aikatauluttomasti kotiäitinä ja repäistä itsensä lennossa pitkiin työpäiviin ja mittaviin haasteisiin. Ja kamala ikävä noita lapsia. Tunnen hirmuisen huonoa omaatuntoa koko ajan kun olen heistä erossa.

Eihän se että välillä väsyy tarkoita sitä ettei olisi tyytyväinen siihen mitä on?

Ja mitä tulee siihen huonoon omaantuntoon niin se kuuluu käsittääkseni vastuullisena aikuisena olemisen pakettiin. Teet mitä teet, niin aina on jotain muutakin mitä pitäisi samaan aikaan tehdä. Eiköhän ne lapsetkin tajua tuon vaiheen - etenkin kun taustalla pitkä toisenlainen aika.

Yritä hemmotella niin itseäsi kuin teitä kaikkia sunnuntaina.
:)
 
Voimia :hug:, hektinen arki kyllä niitä vie. Ja se lyhyeksi jäävä ilta lasten kanssa tuntuu todella niin armottoman lyhyeltä, vielä kun pitäisi kotihommatkin hoitaa.
Onko nuorimmaisesi päivähoidossa?
 

Yhteistyössä