MÄ vihaan KIVAkoulu juttua

[äpå]

Joo pyydän anteeksi että parjaan kivakoulua. ja oikeassa olette että sen hankkeen syy ei ole tämä ongelma vaan nyt ongelma on jossain muualla.
Anteeksi jos loukkaisn Kivakoulun tekijöitä ja kannattajia. Vaihtaisin otsikon jos pystyisin.

 

["poikia3"]

joskus on myös niin, että kiusaamisen kohde on jotenkin erilaiseksi koettu, ehkä ajattelultaan vähemmän joustava/huumorintajuinen, erilaisesta taustasta, somaattisesti tai psyykkisesti sairas, heikommin turhautumista sietävä tms.; joku joka jo olemuksellaan haastaa, ärsyttää tai pelottaa muita. Tällöin enemmistöryhmä alkaa, ehkä aluksi tiedostamattaan "kiusata" tällaista erilaista. On helpompi jättää se porukasta pois, kun sen kanssa ei kukaan oikein osaa olla, tai olo tulee itselle jotenkin kurjaksi.

Lapset ovat julmia, ja kiusaamisen syyksi kelpaa mm. ylipaino, alipaino, silmälasit, änkyttäminen, jopa vääränlaiset vanhemmat, väärä harrastus, vääränmerkkiset vaatteet, väärän merkkiset urheiluvälineet jne. jne. Kiusaamisen syyksi kelpaa myös se, että itse kiusaaja haluaa itse välttää kiusatuksi joutumisen ja aloittaa kiusaamisen itse, saa kavereita mukaan ja vähitellen kaikki kiusaavat.

Minulla on poikani kautta kokemusta nimenomaan tästä, pojalla oli väärä harrastus, ja sen jälkeen kaikki oli väärin. Poika oli aiemmin sosiaalinen ja hänellä oli paljon kavereita - vähitellen ei enää yhtään. Ja nyt sitten yläasteelle siirryttyä on luokkansa suosituin oppilas ja hänellä on paljon kavereita.

 

["poikia3"]

[QUOTE="vieras";25092806]Ihmettelen, miten moni hyväksyy väkivaltaisen käytöksen ja kiusaamisen, kunhan vaan kiusaajaa ei jätetä porukan ulkopuolelle :O Mutta veikkaanpa, että mieli muuttuu viimeistään silloin, kun tai jos se oma kultamurunen joutuu ottamaan turpaan joltain ilkimykseltä viikko toisensa perään. Vieläkö silloinkin hymistely jatkuu?[/QUOTE]

Minä olen ainakin kerta toisensa jälkeen kirjoittanut, etten hyväksy väkivaltaista käytöstä.

Mutta ehdottomasti en hyväksy myöskään kenenkään eristämistä ryhmästä. Se eristäminen voi aiheuttaa huomionhakua, ja jos huomiota ei saa millään muulla kuin väkivallalla, lapsi voi ajautua käyttämään sitä. Tässäkään tilanteessa ei väkivalta ole oikein, mutta ei myöskään se eristäminen!

 

["kurppa"]

Voi luojan tähden minkälaista paskaa täällä on ihmiset kirjoittaneet. Onko kukaan teistä idiooteista lukenut sanaakaan siitä mitä ap on tapauksesta kertonut. On käsittämätöntä, että aikuisilla ihmisillä on noin suuria ongelmia ymmärtää lukemaansa. Ja joo kyllä mulla kiehahti ja ylireagoin.

En jaksa tässä alkaa kertaamaan ap:n kertomia asioita, on niitä tässä jo useamman henkilön toimesta läpi käyty. Tuskin te niitä vieläkään ymmärtäisitte.

AP:lle: toivottavasti tämä kiusaaja saadaan kuriin ja opettajat saadaan ymmärtämään mikä on asian laita. Voimia :hug:

Olen lukenut. Hurjemmaksi menee vaan koko ajan.

 

[Anatolia]

Meidän lapsen KIVA-koulussapa tehtiin niin, että yksi lapsi eristettiin porukasta ihan koulun toimesta.

Kun muu ei auttanut, alkoi toisia lapsia jatkuvasti lyövä ja potkiva lapsi ulkoilemaan eri pihalla kuin muu luokka, aikuisen valvonnassa.

Ja se oli upea päätös. Kiusaaja oppii että teoilla on seurauksensa, ja KIVA-koulu näytti että sille on kiusatut oikeasti tärkeitä, eikä vaan kiusaaja: yleensähän kiusaajan olon parantamiseen keskitytään, ja uhrit saa ikäänkuin olla vaan. KIVA-koulun infossa kouluttaja sanoikin napakasti yhdelle "mutta entäs kiusaaja, miten häntä tuetaan, kiusaaminenhan on aina oire jostain"- maailmanparantajalle että "Me keskitymme kiusattuihin".

 

[daa daa]

"Kiusattu" on joskus eikä harvoinkaan päätynyt kiusauksen kohteeksi omien ominaisuuksiensa vuoksi - on henkisesti ehkä vähän vauvelimpi kuin muut, ei osaa aina lukea sosiaalisia tilanteita oikein yms. Tutkimusten mukaan kiusatut ja kiusaajat ovat juurikin niitä heikoimpia yksilöitä. Henkisesti vahvimpia ovat ne jotka omien ominaisuuksiensa ja luontaisen vahvuutensa vuoksi ovat "kiusatun puolustajia". Tutkimus jakaa ryhmiin myös "kiusaajan kaverit" ja "hiljaiset, puuttumattomat hyväksyjät". (Kuulostaako tutulta? Sama taitaa toimia aikuisten maailmassa, globaalistikin...).

Ymmärtääkseni kivakoulu-jutussa on kyse siitä, että isompi joukko "hiljaisista hyväksyjistä", yritetään saada "kiusatun puolustajiksi".

Ihmisiä ne on kaikki, pieniä ihmistaimia, joista jokainen ansaitsisi tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi. Olisipa meistä aikuisista ohjaamaan ja neuvomaan heitä...

 

[aivan]

[QUOTE="poikia3";25093325]Lapset ovat julmia, ja kiusaamisen syyksi kelpaa mm. ylipaino, alipaino, silmälasit, änkyttäminen, jopa vääränlaiset vanhemmat, väärä harrastus, vääränmerkkiset vaatteet, väärän merkkiset urheiluvälineet jne. jne. Kiusaamisen syyksi kelpaa myös se, että itse kiusaaja haluaa itse välttää kiusatuksi joutumisen ja aloittaa kiusaamisen itse, saa kavereita mukaan ja vähitellen kaikki kiusaavat.

Minulla on poikani kautta kokemusta nimenomaan tästä, pojalla oli väärä harrastus, ja sen jälkeen kaikki oli väärin. Poika oli aiemmin sosiaalinen ja hänellä oli paljon kavereita - vähitellen ei enää yhtään. Ja nyt sitten yläasteelle siirryttyä on luokkansa suosituin oppilas ja hänellä on paljon kavereita.[/QUOTE]

on tavallista, että kiusatuksi joutuu sosiaalinen ja kiva ja reilu kaveri,, hänet koetaan uhaksi.

 

[onpa kenkkua joo]

Äidin mussukka ei taas tajuu ja sitä pitää mmärtää

 

["mä"]

Koulussa eui saa ketään kiusata jättämällä pois porukasta . Omalla vapaa ajallaan saa sitten valita kaverinsa.
On opittava tulemaan toimeen kaikkien kanssa jollain tasolla.
Miksi ei voi 3-5lasta leikkiä yhdessä bestisjutut voi hoitaa kotipihoilla.
Meillä on taas kivakoulu jossa lapset kääntää selkänsä kun jotakuta mollataan, kiusataan joo.
Ennen luulin että koulussa on kaikki ok mutta nyt on silmät avautuneet

 

[juuh]

Nykyään kiusaaminen on melkein aina porukasta pois jättämistä. Nykyaan puhutaan kiusaamisesta nin paljon, lapsetkin oppivat jo pienenä vanhempiensa tavoin kieruuteen, ollaan muka olevinaan, mutta ei ollakaan.

 

[jaa näin vai?]

"Sosiaalinen"? Onko sosiaalinen se joka iikan seuraan työntyvä tenava, joka haluaa aina olla esillä ja suuna ja päänä? Ja jos tämä "sosiaalinen" jää vaille kavereita, koska on äitikullan ja isäkullan muru ja katsoo oikeudekseen aina johtaa leikit ja olla esillä, niin sitten hän onkin kiusattu?

Voi niitä toisten lapsia kun ne on pahoja kun ei ne ymmärrä meidän janica-petrusta.

 

[dfdf]

On se kumma jos aikuinen ihminen ei voi työkaverin kanssa olla samassa yhteistyöprojektissa.

Minä olen aina lähtenyt siitä, että töissä ollaan tekemässä töitä eikä ihmissuhdemömmöilyn pitäisi siihen vaikuttaa. Nyt olen työtön, ja minusta tuollaiset nirsoilijat pitäisi voida erottaa. Kuvottaa katsoa vakituisessa työssä olevien nirsoilua ja valitusta. Meitä olisi työttömiä, jotka hoidettaisiin hommat eikä valitettaisi.

Varmasti valittaisit, jos sinua alettaisiin kiusaamaan ja vainoamaan oikein urakalla. Minä haluan vain tehdä työni rauhassa, muttei se onnistu, kun tämä yksi kiusaaja tekee kaikkensa hankaloittaakseen töitäni, urkkimalla tietojani salaa ja mustamaalaamalla minua.

 

[dfdf]

[QUOTE="vieraS";25092665]leikki on lapsen työtä ja koulu on lapsen työpaikka, jossa täytyy ottaa muut huomioon aivan kuten työpaikalla aikuisten.[/QUOTE]

Suorastaan järkyttävää, että näin monen mielestä kiusaajien pitää vain antaa rauhassa jatkaa kiusaamistaan. Tässä ap:n tapauksessahan se 'ulkopuolinen' on selvästi kiusaaja ja hänen tyttönsä viaton kärsijä.

 

[dfdf]

[QUOTE="vieras";25092806]Ihmettelen, miten moni hyväksyy väkivaltaisen käytöksen ja kiusaamisen, kunhan vaan kiusaajaa ei jätetä porukan ulkopuolelle :O Mutta veikkaanpa, että mieli muuttuu viimeistään silloin, kun tai jos se oma kultamurunen joutuu ottamaan turpaan joltain ilkimykseltä viikko toisensa perään. Vieläkö silloinkin hymistely jatkuu?[/QUOTE]

Peesi.

 

["mozzarella"]

Mä en ainakaan hyväksy väkivaltaa missään muodossa: en fyysistä enkä henkistä!
Eristäminen nimenomaan on henkistä väkivaltaa.
On myöskin tosi alentavaa väittää, että kiusatulla olisi jotain somaattisia oireita tai käyttäytyisi lapsellisesti, olisi ylipainoinen tms. Haloo ihmiset, me kaikki ollaan erilaisia- sen asian kanssa vaan pitää tulla toimeen- erilaisuus pitää hyväksyä!

Miten koulu voisi eristää kiusatun muista, kun kaikki kiusaavat- se on nykyään hyvin verkostoitunutta toimintaa? Koululaisetkin voivat mesen kautta kertoa asioita, olemattomiakin, toisistaan hyvin helposti. Myös pelko joutua itse kiusatuksi, jos pitää kiusatun puolta on olemassa.

Tämä ilta meneekin taas kiusatun kyyneleitä kuivatessa, olisipa tämä jo ohi!

 

[Laulava Lomittaja]

Min mielestä toi KIVA = Kiusataan Ilman Valvovaa Aikuista..ainakin meidän koulussa

nimim. monet kyyneleet kuivannu

 

["just"]

onko kukaan ajatellut mikä paikka mennä kysymään hyvännäköiseltä opettajalta josko tulisi sänkyyn ei saa sanoa ei

 

[keppälerttu]

nämä tällaiset tapaukset pitäis aina aikuisten selvittää ja tehdä vasta sitten johtopäätöksiä kuka onkaan se kiusattu ja kuka kiusaaja.
yksi vanhempi tai yksi opettaja ei välttämättä sitä pysty tekemään, vaan vaadittais isompi ryhmä lapsien läheisiä asiaa pohtimaan..

mutta se, et vaan sanotaan et kaikkien kanssa pitää olla, on suuri, suuri virhe.

oma lapseni jäi loppujen lopuksi kokonaan pois koulusta, kun kiusaajat ei antaneet sen olla rauhassa, koska kaikkien kanssa oli oltava, niin oli kivaa mennä luokassa sen kiusatun ympärille istumaan, ja tökkimään, ja naljailemaan..ja välitunnilla seurattiin perässä "me vaan halutaan tulla toimeen"

samassa luokassa aiemmin oli puututtu yhden lapsen yksin jäämiseen, rehtori ja kuraattori ym oli paikalla asiasta puhumaessa, tämä lapsi eikä vanhemmat eivät olleet paikalla ja myöhemmin minulle selvisi etteivät olleet paikalla koska olivat sitä mieltä ettei mitään eristämistä tai kiusaamista tilanteessa ollut, opettajat vaan olivat päättäneet et näin oli tapahtunut.
ja tämän palaverin jälkeen tämä porukka siis sai innostuksen tuohon kaikkien kanssa on oltava-kiusaamiseen.

 

[huomio]

[QUOTE="kurppa";25088553]Toisin sanoen, jos jollain lapsella on joku ongelma, niin sun ajatusmaailmassasi ratkaisu on siirtää se lapsi jonnekin sivuun, jottei se toivottavasti tule häiritsemään sun tai sun lapsesi elämää?
Mitäs sitten, jos se "häirikkö" tulee 15 vuoden kuluttua vastaan pimeällä kadulla, toivoisitkohan sitten että joku joskus olisi ohjannut häntä?[/QUOTE]

En ehtinyt lukea ketjua loppuun, mutta tämä viesti pysäytti. Mun mielipiteeni on, että toisen lapsen tehtävä ei ole olla toisen lapsen terapeutti. Jos perheellä on ongelmia, en halua, että ne ongelmat vaikuttavat omaan lapseeni tuossa määrin mitä ap on kertonut. Oma lapseni ei ole vielä koulussa, mutta jo päiväkodissa on tullut tilanteita, joissa olen sanonut lapselle, että ei ole pakko leikkiä sen kanssa joka lyö, vaan voi lähteä pois. Jos lapsella on ongelma, se on ihan jonkun muun kuin luokkakaverin tehtävä hoitaa sitä ongelmaa.

Mut on kasvatettu olemaan se pelastava enkeli, joka on mennyt niiden yksinäisten luo välitunnilla. Ei se ollu kivaa. Usein siinä oli joku syy, miksi kukaan ei halunnu leikkiä niiden kanssa. Mutta minä, lapsi, luulin, että mun tehtäväni on pelastaa ne olemasta yksin välitunnilla. Siedin aika kurjaa kohtelua, samalla kun muilla oli kivat leikit menossa. Toisaalta, kun 6. luokka loppui, yksi tyttö tuli sanomaan mulle kiitos, olin ollut sen ainoa ystävä koko ala-asteella. Myöhemmin elämässä tuli turpaan ja kunnolla tämän asian tiimoilta. Sittemmin opin, että en sotke itseäni toisten ongelmiin.

Mä pidän huolen siitä, että mun lapsi ei luule noin. Ystävällisyyttä kaikkia kohtaan kannatan kyllä, mutta se ei saa mennä niin pitkälle, että uhraa itsensä.

 

["kurppa"]

En ehtinyt lukea ketjua loppuun, mutta tämä viesti pysäytti. Mun mielipiteeni on, että toisen lapsen tehtävä ei ole olla toisen lapsen terapeutti. Jos perheellä on ongelmia, en halua, että ne ongelmat vaikuttavat omaan lapseeni tuossa määrin mitä ap on kertonut. Oma lapseni ei ole vielä koulussa, mutta jo päiväkodissa on tullut tilanteita, joissa olen sanonut lapselle, että ei ole pakko leikkiä sen kanssa joka lyö, vaan voi lähteä pois. Jos lapsella on ongelma, se on ihan jonkun muun kuin luokkakaverin tehtävä hoitaa sitä ongelmaa.

Mut on kasvatettu olemaan se pelastava enkeli, joka on mennyt niiden yksinäisten luo välitunnilla. Ei se ollu kivaa. Usein siinä oli joku syy, miksi kukaan ei halunnu leikkiä niiden kanssa. Mutta minä, lapsi, luulin, että mun tehtäväni on pelastaa ne olemasta yksin välitunnilla. Siedin aika kurjaa kohtelua, samalla kun muilla oli kivat leikit menossa. Toisaalta, kun 6. luokka loppui, yksi tyttö tuli sanomaan mulle kiitos, olin ollut sen ainoa ystävä koko ala-asteella. Myöhemmin elämässä tuli turpaan ja kunnolla tämän asian tiimoilta. Sittemmin opin, että en sotke itseäni toisten ongelmiin.

Mä pidän huolen siitä, että mun lapsi ei luule noin. Ystävällisyyttä kaikkia kohtaan kannatan kyllä, mutta se ei saa mennä niin pitkälle, että uhraa itsensä.

Et liene huomannut, että tämä syrjäytetty lapsi on kerronnassa muuttunut koko ajan yhä kamalammaksi tapaukseksi kun on hitusen ollut ap:n kanssa eri mieltä. Mikäli alkutilanne on oikeasti ollut niin, että tämä lapsi on vakava ongelmatapaus ja opettaja ei puutu asiaan mitenkään, keskustelun avauksessa mun mielestä mennään aika tavalla perse edellä puuhun, jotta voisi tilanteesta jotain ymmärtää.

 

[huomio]

[QUOTE="kurppa";25096724]Et liene huomannut, että tämä syrjäytetty lapsi on kerronnassa muuttunut koko ajan yhä kamalammaksi tapaukseksi kun on hitusen ollut ap:n kanssa eri mieltä. Mikäli alkutilanne on oikeasti ollut niin, että tämä lapsi on vakava ongelmatapaus ja opettaja ei puutu asiaan mitenkään, keskustelun avauksessa mun mielestä mennään aika tavalla perse edellä puuhun, jotta voisi tilanteesta jotain ymmärtää.[/QUOTE]

Oli tässä tapauksessa tilanne mikä hyvänsä, vastustan periaatetta, että kaikkien on kanssa pitää leikkiä.

Päiväkodissa mun lapsi on myös jäänyt ulkopuolelle. Entinen paras ystävä ei enää leikkinytkään, kun päiväkotiin tuli samankielinen lapsi. Se oli 5-vuotiaalle tosi kova paikka, mutta se on elämää. En voinut kuin sanoa, että ei voi pakolla mennä mukaan leikkiin. Ei muuta kun uusia kavereita etsimään. Tietenkin voi olla näitäkin, jotka saa pakit jokaiselta potentiaaliselta kaveriehdokkaalta. Mikä siihen on syynä? Onko joko muita ikätovereitaan kypsempi tai päin vastoin?

Nämä on vaikeita kysymyksiä kyllä. Mä en kuitenkaan usko, että pakkottamalla voi saada kavereita. Eikö lapsi itse aisti sitä, että sen kanssa ollaan vaan säälistä tai pakottamisen vuoksi? Ei kai sekään ole kiellettyä todeta, että myös lapsissa on erilaisia persoonia, eikä kaikki oikein kohtaa. Unelmamaailmassa tietty kaikilla olisi ne kaverit eikä mitään skismaa olisi. Tässä maailmassa pitäisi jotenkin osata tasapainoilla sen välillä, että ketään ei kiusattaisi ja kaikilla olisi kuitenkin oikeus valita seuransa. Siinäpä pulmaa ratkaistavaksi.

Jos mun omaa lastani kaikki kiusaisi aina ja kaikkialla, epäilisin vahvasti, että mun lapsessani on jokin piirre, joka ei sovi muiden ikäistensä joukkoon. Se on sitten eri asia, voiko sitä jotenkin ratkaista. Jos mun lapsi olisi ärsyttävä, sille ehkä voisi jotain. Jos mun lapsellani olisi vaikka muiden mielestä ruma ääni ja sen takia kaikki kiusais, opettaisin lastani puolustautumaan jotenkin.

 

["vieras"]

Jotenkin en vain tavoita ap:n ongelmaa. Äiti on järkyttynyt kun lapsi joutuu olemaan kolmistaan eikä kaksistaan välitunnilla (joka kestää 10-15 min). Ei pidä ihmetellä kiusaamista siilä aikuisista se lähtee... nuo asenteet.

 

[huomio]

Oli tässä tapauksessa tilanne mikä hyvänsä, vastustan periaatetta, että kaikkien on kanssa pitää leikkiä.

Päiväkodissa mun lapsi on myös jäänyt ulkopuolelle. Entinen paras ystävä ei enää leikkinytkään, kun päiväkotiin tuli samankielinen lapsi. Se oli 5-vuotiaalle tosi kova paikka, mutta se on elämää. En voinut kuin sanoa, että ei voi pakolla mennä mukaan leikkiin. Ei muuta kun uusia kavereita etsimään. Tietenkin voi olla näitäkin, jotka saa pakit jokaiselta potentiaaliselta kaveriehdokkaalta. Mikä siihen on syynä? Onko joko muita ikätovereitaan kypsempi tai päin vastoin?

Nämä on vaikeita kysymyksiä kyllä. Mä en kuitenkaan usko, että pakkottamalla voi saada kavereita. Eikö lapsi itse aisti sitä, että sen kanssa ollaan vaan säälistä tai pakottamisen vuoksi? Ei kai sekään ole kiellettyä todeta, että myös lapsissa on erilaisia persoonia, eikä kaikki oikein kohtaa. Unelmamaailmassa tietty kaikilla olisi ne kaverit eikä mitään skismaa olisi. Tässä maailmassa pitäisi jotenkin osata tasapainoilla sen välillä, että ketään ei kiusattaisi ja kaikilla olisi kuitenkin oikeus valita seuransa. Siinäpä pulmaa ratkaistavaksi.

Jos mun omaa lastani kaikki kiusaisi aina ja kaikkialla, epäilisin vahvasti, että mun lapsessani on jokin piirre, joka ei sovi muiden ikäistensä joukkoon. Se on sitten eri asia, voiko sitä jotenkin ratkaista. Jos mun lapsi olisi ärsyttävä, sille ehkä voisi jotain. Jos mun lapsellani olisi vaikka muiden mielestä ruma ääni ja sen takia kaikki kiusais, opettaisin lastani puolustautumaan jotenkin.

Ajatus vähän karkasi. Tuossa lopussa ideana nyt oli se, että jos mun lapsi jätettäisiin yksin, kysyisin mun lapselta onko sen oma käytös sellaista, että sen kanssa halutaan leikkiä. Jos taas sitä kiusattais aktiivisesti, nälvittäisi, haukuttaisi, opettaisin lapsen puolustautumaan. Jos lasta kiusaa ja jättää ulkopuolelle vain joku tai jotkut muutamat, voin sanoa lapselle, että ei kannata olla tekemisissä, antaa niiden olla, etsi toiset kaverit. Jos taas kaikki kiusaa aina ja kaikkialla, lähtisin selvittämään mitä "vikaa" lapsessani on.

 

["ellinoora"]

Yritin jotenkin ymmärtää tekstiäsi,mutta en tiedä ymmärsinkö kaiken oikein.Eli kaikkien kanssa on tultava toimeen koulussa ja ketään ei saa jättää yksin eli lapsesi on yritettävä leikkiä kaikkien kanssa.Jos sitten sattuu niin ,että välitunnilla ollaan lumisotaa,tönitään ja huudetaan korvaan niin tästähän lapsesi täytyy kertoa aikuisille,tämä ei ole sallittua,jo lumipallon heittämisestä seuraa rangaistus.Vapaa-ajallaan lapsesi tietysti valitsee seuransa itse!!Opetatte lapsille tietenkin selvää maalaisjärjen käyttöä näissä asioissa!En lukenut koko ketjua joetn voi olla ,että olet jo saanut samat vastaukset!

 

["surullinen"]

Mitäpäs tekisitte, jos lapsen ulkonäkö olisi poikkeava? Ei paljoa, mutta siinä määrin, että sen perusteella voi kiusata. Älykkyyteen poikkeama ei vaikuta mitenkään. synnynäinen piirre, mikä voidaan korjata joskus murkkuiän jälkeen on meillä kiusaamisen syy. Lapsi on älykäs, saa kokeissa usein luokkansa parhaita arvosanoja. Vapaa-ajalla ja koulussa jätetän yksin. N imittelyä ja supinoita on luokkakavereiden keskuudessa, niihin opettaja ei voi puuttua. Vanhemmat ovat sitä mieltä, että kaikkien kanssa ei ole pakko olla- niinpä lapsemme on yksin.