me yritettiin lasta 4v yksi oli kohdunulkoinen raskaus ja tuulimunaraskaus.Mutta kuten lääkäri sanoikin,,että toivoa on ,sillä kaikki eivät tule ollenkaan raskaaksi,vaikka nuo olivat epäonnistuneita raskauksia pidin toivoa yllä.Vuosi tuulimunaraskaudesta olin onnellisesti raskaana!Nyt meillä on 3 lasta.
Vaikka ap ja miehensä olis valmiita adoptoimaan niin kyllä ap:n pitää ensin selvittää ajatuksensa ja hyväksyä se asia ettei ehkä saa biologisia lapsia. Ap tarvittee edelleen terapiaa ja halus ny purkaa mieltään, että mun mielestä aika ajattelematonta tulla just NYT ja TÄHÄN kohtaan ehdottamaan adoptiota.
Tilannetaju on kyllä joiltakin pahemman kerran kateis.
:hug:
Minä en sinuna luopuisi toivosta. Joskus sitä vaan salama iskee monta kertaa samaan puuhun ennenkuin jättää iskemättä. Eri asia juu, mutta itse sain kolme keskosta, joiden keskosuudelle ei ollut mitään selitystä, ja neljäs oli terve täysaikainen. Voimia paljon!
Kerrankin voin sanoa, että jotenkin tiedän tunteen. Meillä tosin "vaan" 2 keskenmenoa, mutta ivf-hoidoilla olemme saaneet 2 lasta, ja yhden luomuna. Mutta pitkään siinä meni, ja todellakin meinasi mielenterveys mennä mukana.
Tsemppiä, pohjalta on vain yksi tie, ylöspäin. :hug:
:hug: :hug:
Voimia paljon, teillä on rankka elämänvaihe menossa.
Toivottavasti saatte pienokaisen viellä.
Meillä on ollu yritystä useempi vuosi ja tutkimukset on kesken.
Yhtään kertaa en oo tullu raskaaksi enkä tiiä tulenko koskaan avun kanssa tai ilman. :|
[QUOTE="höh";27020212]hmmm.
aika pienestä särkyi.
moni ei saa koskaan rakastavaa miestä, normaalia lapsuutta,suurin osa ihmisistä näkee nälkää ja janoa.[/QUOTE]
Tuntuuko kivalta vähätellä toisen surua? Antaako se sulle jotain kicksejä?