määräilevät isovanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolestunut isä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolestunut isä

Vieras
On ongelma joka vähitellen alkaa kärjistyä.

Ex-avovaimoni vanhemmat ovat aina olleet hyvin dominoivia, ja nyt kun meillä on tullut ero, tämä asia kärjistyy entisestään. Exäni oli aina vanhempiensa talutusnuorassa ja suorastaan epäitsenäinen ja alistettu. Hän välillä jopa pelkäsi mitä vanhemmat asiasta sanovat ja ajattelevat vaikka asia ei kuulunut lainkaan vanhemmille.

Nyt olemme eronneet tai eroamassa, tilanne on parisuhteessamme niin tulehtunut ettei voida jatkaa enää ainakaan näillä näkymin. Lapsemme on nyt 1 vuoden ikäinen ja jää äidin luokse asumaan, minä muuta pois. Tilanne on tällä hetkellä tämä ja voi jäädä tilapäiseksikin, ei koskaan tiedä.

Häiritsee nyt se että kun meidän suhteemme on tulehtunut ja vaikea emmekä enää jaksa sitä, lapsen äiti on yhä enemmän vanhempiensa luona ja näin ollen myös lapseni. Vanhemmat ovat ottaneet täydellisen ylivallan tilanteessa ja sanelevat kaikki säännöt, mm. minun ja lapsen tapaamiset. Emme pysty mitään sopimaan lapsen äidin kanssa. Vanhemmat ovat myös jättäneet oven avaamatta kun olen tullut hakemaan lastani sovittuna aikana, ja valehdelleet jälkeen päin etteivät kuulleet kelloa. Näitä on nyt tullut useita tilanteita tässä viimeisten 3 kk aikana.

Nyt exä on lähdössä työelämään takaisin muutaman kuukauden kuluttua ja on jättämässä lastani isovanhemmille hoitoon. Se on ihan järkevä ratkaisu käytännön kannalta, mutta kun tunnen nämä dominoivat omistushaluiset ihmiset paremmin, pelottaa hemmetisti. Minusta nämä ihmiset eivät ole tasapainoisia ja järkeviä hoitamaan pientä lasta kokopäiväisesti. Minun mielipidettäni ei tässä ole kyselty, eikä näköjään lapsen äidinkään.

Pelkään nyt että nämä isovanhemmat ottavat aina vaan enemmän tilannetta hallintaansa ja kohta myös lapseni on heidän talutusnuorassaan kun sitä jo on exäkin. Tällä perheellä on ihan omat systeeminsä hoitaa asioita, ja ovat mm. aika tiukan linjan uskovaisia ja ovat sitä mieltä että juuri heidän tapansa on se ainoa oikea maailmassa. Muistan exän kertoneen millaisia selkäsaunoja hän sai vanhemmiltaan jos ei ollut totellut jne. Minusta ne kuulostivat aika omituisilta ja rangaistukset olivat ylimitoitettuja.

Mutta näitä kaikkia on hyvin vaikea mennä todistamaan vaikka lastenvalvojalle. Ovat sen verran kieroa sakkia että esittävät ulospäin kunnollisia ja fiksuja ihmisiä, mutta pelaavat taustalla aivan omaa peliänsä.

 
Pitä pintasi! SINÄ olet lapsen toinen vanhempi, eivät isovanhemmat. SINULLA on juridisetkin oikeudet vanhemmuuteen, isovanhemmilla ei tätä ole.

Tiedän tapauksen jossa isovanhemmat halusivat syrjäyttää heidän mielestään kelvottoman isän lapsen elämästä ja taistelivat oikeudessakin asiasta. Lapsen äidillä oli vakavia psyykkisiä häiriöitä. Kävikin niin että he hävisivät jutun eikä isän vanhemmuutta saatu riistettyä. Päin vastoin, oikeus määräsi yksinhuoltajuuden isälle. Isä on ollut lapselle hyvä isä, ja isän ansiosta lapsen äitikin on nykyään lapsen elämässä aktiivisesti mukana psyyken ongelmista huolimatta.

Kenenkään isän ei pidä luopua huoltajuudesta jos ei siihen ole mitään kunnon perustetta. Jos lapsen yksinhuoltajana toimiva äiti sitten vaikka menisi uuden miehen kanssa naimisiin ja kelpuuttaisi tämän miehen lapsensa isäksi, mies voisi adoptoida lapsen jolloin biologisella isällä ei olisi mitään asemaa enää lapsen elämässä.

 
Tuollaiset hallitsevat liian kiihkomieliset ja uskonnolliset isovanhemmat luulevat tekevänsä hyvää lapselleen ja lapsenlapselleen. He kuitenkin riistävät lapselta itsenäisen ajattelun ja vapauden samalla kun riistävät lapselta luonnollisen suhteen omaan biologiseen isäänsä. Moni mies on altavastaajana näissä huoltajuuskiistoissa ja luulee että heidän vaan on väistyttävä kun naiset ja naisen suku jyräävät. Näin ei todellakaan ole!

Jos tarvitset hyvää juristia niin tunnen sellaisen joka on tällaiseen perehtynyt ja jolla on aiheesta paljon kokemusta.
 
Jos isovanhemmat estävät sinua, lapsen huoltajaa, näkemästä lasta niin eikö kyseessä ole "kidnappaus"?? Eihän heillä ole minkäänlaista juridista oikeutta lapseen! Soita vaan lastenvalvojalle, voit yllättyä. He ovat neutraali osapuoli ja ovat nähneet kaikenlaista, eivät ole niin helposti narutettavissa.
 
"Kidnappaus" on aika voimakas ilmaisu. Silti minusta joskus tuntuu että lapseni kaapataan, tai sanotaan nyt mieluummin riistetään minulta. Meidän yhteinen aikamme on sen verran usein sabotoitu.

Olen keskustellut lastenvalvojan kanssa aiheesta ja ollaan sovittu että jokainen tapaamisen estäminen kirjataan tästä lähtien ylös ja jos ja kun tulee aihetta käräjöidä asian kanssa on mustaa valkoisella mitä näyttää tuomareille. On tässä todistajiakin jotka ovat ihmetelleet asiaa.

Oli aika lohduttavaa kuulla että käräjäoikeus on tuominnut yksinhuoltajuuden joskus jopa isälle kun äiti on lähtenyt hakemaan sitä itselleen, mutta oikeuden mukaan äiti ei olekaan ollut lapselle se paras huoltaja.

Eiköhän tämä tästä.....
 

Yhteistyössä