O
Olenko oikea Äiti?
Vieras
Kurja päivä. Kärsin kaiketi masennuksesta. Pienten lasteni hyvinvoinnin takia hain mielenterveystoimistosta apua. Sain Mirtazapin nimistä masennuslääkettä.
Otin illalla tabletin ja tunnin päästä meinasin nukkua seisaalleni. Aamulla lapset heräsivät. Minä en jaksanut. Kävin lapsilta pyyhkimässä wc käyntien jälkeen ja menin takaisin sänkyyn. Lapset meni katsomaan tv:tä.
Yhdeksän jälkeen lapset tuli hyppimään sängylle, nousin ylös ja annoin aamupalaa. Jugurttia ja maitoa. Puuron tekoon ei voimat riittäneet. Keitin kahvia jotta piristyisin, ei auttanut mitään. En jaksanut laittaa lapsille edes päivävaatteita. Laitoin elokuvan pyörimään. Nukahdin sohvalle.
Yhdentoista jälkeen havahduin, ruokaa olis varmaan lapsille annettava. Ylös ja ruoka uuniin. Ennen kahtatoista söimme ja lasten isä tuli käymään. Joimme kahvia ja sain jopa silmät auki. Lasten isä luki lapsille kirjaa, joten minä pääsin hetkeksi lepoasentoon... meinasin nukahtaa.
Kahden aikaan olin taas lasten kanssa keskenäni ja hermo niin kireällä, että hyvä kun en hakannu lapsia kun maidot oli lattialla välipalalla. Itselläkään ei v*tutti niin paljon, että hirttoköyttä mielessäni etsin.
No sitten itkin puoli tuntia ja lapset "hoiti" minua, kun mulla oli paha mieli.
Nyt vaan yritän jaksaa kuunnella noita lapsia ja hillitä itseni etten heitä heitä seinään.
Tulis jo ilta että pääsis nukkumaan... ja ottamaan sellaisen helvetin tabletin.
Mutta onko tässä mitään järkeä?
Otin illalla tabletin ja tunnin päästä meinasin nukkua seisaalleni. Aamulla lapset heräsivät. Minä en jaksanut. Kävin lapsilta pyyhkimässä wc käyntien jälkeen ja menin takaisin sänkyyn. Lapset meni katsomaan tv:tä.
Yhdeksän jälkeen lapset tuli hyppimään sängylle, nousin ylös ja annoin aamupalaa. Jugurttia ja maitoa. Puuron tekoon ei voimat riittäneet. Keitin kahvia jotta piristyisin, ei auttanut mitään. En jaksanut laittaa lapsille edes päivävaatteita. Laitoin elokuvan pyörimään. Nukahdin sohvalle.
Yhdentoista jälkeen havahduin, ruokaa olis varmaan lapsille annettava. Ylös ja ruoka uuniin. Ennen kahtatoista söimme ja lasten isä tuli käymään. Joimme kahvia ja sain jopa silmät auki. Lasten isä luki lapsille kirjaa, joten minä pääsin hetkeksi lepoasentoon... meinasin nukahtaa.
Kahden aikaan olin taas lasten kanssa keskenäni ja hermo niin kireällä, että hyvä kun en hakannu lapsia kun maidot oli lattialla välipalalla. Itselläkään ei v*tutti niin paljon, että hirttoköyttä mielessäni etsin.
No sitten itkin puoli tuntia ja lapset "hoiti" minua, kun mulla oli paha mieli.
Nyt vaan yritän jaksaa kuunnella noita lapsia ja hillitä itseni etten heitä heitä seinään.
Tulis jo ilta että pääsis nukkumaan... ja ottamaan sellaisen helvetin tabletin.
Mutta onko tässä mitään järkeä?