S
Susali
Vieras
Hermostunko urhasta vai syystä??!
Olemme seurustelleet pian 5v, sekä meillä on yksi yhteinen lapsi.
Mieheni on ainoa lapsi, ja heillä oli anoppini kanssa ymmärtääkseni melko tiivis suhde jo ennen minua.
Mutta kysymys kuuluukin, onko veetuuntuminen aiheetonta kun mieheni soittelee melkein jokaisesta pienestäkin asiasta äidilleen
vaikka asia ei mitenkään liikuta/liity anoppiin mitenkään, miehen on vain pakko saada kertoa mitä on tapahtunut.
Ensin hän ehkä kysyy minun mielipiteeni johonkin asiaan, sitten kuitenkin hän soittaa äidilleen mitä mieltä hän on...
Tuntuu minusta ettei minun mielipiteellä oo mitään merkitystä, ja mitä minä mihinkään mitään enää, yleensä sanonkin että "no soita sille neuvontantajalle/pankkiirille" (anoppi siis lainaa aina rahaa jos mies vain tarvii :O )
Tänäänkin tuli riita tästä syystä kun taas hänen piti soittaa anopille ja juoruilla.
sanoin, että koita ny kasvaa jo aikuiseksi!! että ei taida hänkään sitä napanuoraa uskaltaa leikata poikki. ja tuli se mammanpoika "haukkiminenkin" minun suustani...
Mutta en kadu!
Ongelmia siitä että mies kertoo kaiken äidilleen, on se, että hän luulee kertoneen asian minulle, vaikka olisi kertonut sen anopille, ja tätähän hän ei myönnä! kovaa väittää että on kyllä kertonut minulle vaikka asia on toisin.
+ mies kertoo meidän riidoita myös hänelle, ja nythän anopilla on todella mukava kuva minusta, hän ei käy meillä koska asunto on minun, koska ei pidä minusta ja ei hoida lapsen lastaan (ei kuulemma ennemmin ennenkuin osaa puhua :O )
tottakai anoppi uskoo kaiken mitä oma rakas poikansa kertoo.
Menee niiin hermo ja en tiedä mitä tehdä, en osaa vain olla niinku mitään ei olis tapahtunut.
Olemme seurustelleet pian 5v, sekä meillä on yksi yhteinen lapsi.
Mieheni on ainoa lapsi, ja heillä oli anoppini kanssa ymmärtääkseni melko tiivis suhde jo ennen minua.
Mutta kysymys kuuluukin, onko veetuuntuminen aiheetonta kun mieheni soittelee melkein jokaisesta pienestäkin asiasta äidilleen
vaikka asia ei mitenkään liikuta/liity anoppiin mitenkään, miehen on vain pakko saada kertoa mitä on tapahtunut.
Ensin hän ehkä kysyy minun mielipiteeni johonkin asiaan, sitten kuitenkin hän soittaa äidilleen mitä mieltä hän on...
Tuntuu minusta ettei minun mielipiteellä oo mitään merkitystä, ja mitä minä mihinkään mitään enää, yleensä sanonkin että "no soita sille neuvontantajalle/pankkiirille" (anoppi siis lainaa aina rahaa jos mies vain tarvii :O )
Tänäänkin tuli riita tästä syystä kun taas hänen piti soittaa anopille ja juoruilla.
sanoin, että koita ny kasvaa jo aikuiseksi!! että ei taida hänkään sitä napanuoraa uskaltaa leikata poikki. ja tuli se mammanpoika "haukkiminenkin" minun suustani...
Mutta en kadu!
Ongelmia siitä että mies kertoo kaiken äidilleen, on se, että hän luulee kertoneen asian minulle, vaikka olisi kertonut sen anopille, ja tätähän hän ei myönnä! kovaa väittää että on kyllä kertonut minulle vaikka asia on toisin.
+ mies kertoo meidän riidoita myös hänelle, ja nythän anopilla on todella mukava kuva minusta, hän ei käy meillä koska asunto on minun, koska ei pidä minusta ja ei hoida lapsen lastaan (ei kuulemma ennemmin ennenkuin osaa puhua :O )
tottakai anoppi uskoo kaiken mitä oma rakas poikansa kertoo.
Menee niiin hermo ja en tiedä mitä tehdä, en osaa vain olla niinku mitään ei olis tapahtunut.
