Onnittelut Helka! Tulinkin katsomaan joko siellä olisi tulosta tullut. Oliko tässä ketjussa vielä aktiivijännääjiä?
Ehkäpä sellainen pieni babyblues-vaihe menossa. Oon tosi väsynyt, ja en pysty rauhoittumaan. yöt menee pätkissä ja aamuisin maitoa pulppuaa niin ettei enää unta pysty jatkamaan. Ahdistaa kun ei tästä ajasta vaan pysty nauttimaan, ja odottaa että pari kuukautta menisi tosi nopesti. Tämä siis näin rehellisesti sanottuna. Meille siunaantui aikamoisen haasteellinen vauva, sellainen oli kyllä esikoinenkin. Kunhan ei pahempaa koliikkia tulisi. Tyttö ei ole kuin hetken tyytyväinen, sitten pitää taas syöttää tai hyssyttää nukkumaan. Välillä viihtyy vain taloa ympäri kanniskellessa. Onneksi mies tykkää kantaa kantoliinassa.
Jälkivuoto tuntui jo välillä lopahtavan, mutta nyt parina päivänä tullut taas lisää, ja jo mietin onko kaikki ok. Ehkäpä johtuu siitä kun olen nyt käynyt ahkerammin ulkona, ja liitoskivutkin sitä myöden pahentuneet. Rauhallisesti pitää ottaa. Tänään oltiin ekaa kertaa kärryttelemässä. Huomenna ekaa kertaa lähelle anoppilaan kyläilee. Tekee hyvää päästä pois neljän seinän sisältä. ke neuvola. Pääsee purkamaan tuntojaan.
Esikoinen tykkää vauvasta, mutta selkeesti huomaa että kyllä sitä ärsyttää kun äidillä ei ole nyt niin aikaa. Esikoinen on ollut mulle kaikki kaikessa, ja nyt tuntuu pahalta sanoa että äiti ei ehdi, äiti ei jaksa... Pakko todeta, kyllä elämä oli helppoa yhden lapsen kanssa, ja kyllähän tiesin mitä tuleman pitää, ja tiedän senkin että pian tämäkin tyttö on jo iso, ja elämä helpottuu. Välillä itkettää...välillä naurattaa.
Ehkä siis oli hyvä että me ei saatu toista vielä pari vuotta sitten. Merkityksensä kaikella.
Nel. ja 2 viikkoa synnytyksestä.