Alkuperäinen kirjoittaja Nipsu -81:
Hello pitkästä aikaan...Luin ja unohdin, että mitäs aijoin kommentoidakaan...eli ainakin Unikuu, toivottavasti et enää joudu pelkäämään/epäilemään, että lyökö miehesi lastasi!?! Että toivottavasti asiaan on tullut selkyys, ettei lyö! Ikinä, lastasi tai sinuakaan!
Vempulan ja Mimosa perheelle jaksuja noitten allergioitten kanssa! Ja toivottavasti Mimmin pikkuinen parantunut! Juu, meijänkin pitäs ostaa uusi kuumemittari. Pitäisköhän ostaa se korvamittari...
Sonja sai ihanan varahoitopaikan ja toivon, että saisi tästä nyt uuden vakituisen hoitopaikan. Aloitti uudella perhepäivähoitajalla viime tiistaina, hyvin on mennyt. (Edellinen hoitaja siis jäi saikulle ja aikoo lopettaa nämä työt.) Meillä on 1,5-vuotis neuvola to 22.5.
Palamisiin...Nipsu ja Sonja 1,5 ja päiviä päälle :heart:
joo.meillä oli PIIIITTTKÄ keskustelu hermojen hallitsemisesta ja siitä miten pelkään itseni ja pojan puolesta..
mies ei ollut ajatellut sitä, koska väitti ettei ikinä voisi lyödä meitä. mä taas yritin saada hänen päähänsä että sillä ei ole mitään väliä meinaatko vai etkö jos tunnen oloni turvattomaksi ja pelkään itseni ja pojan puolesta.. ja siinä vaiheessa meidän jääräpää mies tajusi miten typerää hänen käytös on kun itkien sitä sanon.. et meillä asustaa aikamoinen jästi..
oli ihan uusi puoli aviomiehessä tuo. kun hän on aina rauhallinen ja(ollaan tunnettu noin 5vuotta oltu niistä kolme naimisissa) selkeä perusjannu, niin yhtäkkiä alkaa käyttäytymään väkivaltaisesti ja menettää hermojaan.
tuli selväksi että hän ottaa niin vakavasti tämän perheen päänä olemisen (jopa mielestäni typerän vakavasti), kuten että isää pitää kunnella ja hän on se joka viimeisen sanan sanoo. että jos teo vänisee tai ei kuuntele jne niin hällä menee hermot.
siinä sitten yrität selittää että hyvänen aika, poika on vasta 1½että miten voikaan ymmärtää kuin aikuinen.. mies siihen että hän ei välillä tajua sitä(mikä pösilö.)mutta yrittää..
miehen elämää ja suhtautumista pojan uhmailuihin jne helpotti sitten se kun kerroin MIKSI teo käyttäytyy näin ja noin. että kaikelle on syy.
ilkeyttään se ei sitä tee. ja kerroin MITEN käyttäytyä eri tilanteissa.että meidän pitää pitää yhtenäinen linja ja ehdottoman väkivallaton.
Teolla on ollut puremis- ja lyömiskausia ja yöheräilyjä yhtäkkiä jne.. että näin pieni lapsi ei osaa kertoa tunteitaan vielä selkeästi halaamalla ja pussailemalla kun on kivaa ja onnellinen ja murjottamalla ja kiukuttelemalla kun ärsyttää jne.. että ne menee vielä sekaisin.että ikävää äitiä kohtaan voidaan purkaa puremalla ja potkimalla. leikin keskeytyminen ja syömään lähteminen voi saada aikaan nakit ja muusit seinille.. vaikka olisi kuinka kova nälkä tahansa..ja että ei se koko elämäänsä meidän välissä nuku jos nyt muutamana yönä otankin keskellä yötä kiukuttelevan pojan viereen,jos se auttaa koko perhettä nukkumaan lopun yötä kunnolla. jne..ne perusjutut..
kiva juttu. ja tämän keskustelun jälkeen ollaankin eletty rauhaisaa eloa ja mies on saanut pidettyä harmot kurissa vaikka huomaankin miten helposti korottaa ääntään ja ei jaksa niin sinnikkäästi taistella teon kiukuttelujen kanssa.
mutta kuitenkin erävoitto: unikuu-miehen hassu käytös 1-0
Juuh mut pakko lähteä surffailemaan toiselle palstalle. 
