Masennus ja muiden ihmisten murheet

["Liisu"]

Olen ollut aina ihminen, joka on auttanut muita ihmisiä eli kuunnellut murheita. Nyt kun olen itse masentunut ja olen kertonut siitä hyville ystävilleni, tuntuu, että olen aina vaan uupuneempi, kun kuuntelen heitä. minulla on täystyö jo itse elämässäni selvitä jokaisesta päivästä.
Sanoin tänään ystävälleni, jolla on paljon murheita, jos hän menisi ammattiauttajan puheille, koska minäkin käyn terapiassa ja minä en jaksa kantaa häntä nyt. Hän taas ei halua käydä ammattiauttajan puheilla
Koin tänään syyllisyyttä, kun sanoin hänelle, että en jaksa tilassani hänen murheitaan nyt.

Eikös elämä ole vaikeaa? Minulla olisi halua auttaa ihmisiä, mutta olen itse täysin uupunut.

 

[kokemusta on]

Senpä takia onkin tärkeintä, että saat itsellesi apua ja kieltäydyt kuuntelemasta muiden murheita! Et voi olla avuksi muille, jos et saa omaa elämääsi tasapainoon.. Koita karsia sellaiset ihmiset läheltäsi, jotka syövät sun vähänkin energiasi, ja yritä saada itsellesi ammattiapua! Noita "energiasyöppöjä" on aina heidän lähellään, jotka ovat liian kilttejä kieltäytymään roskasankona olosta! Koita olla terveesti itsekäs, ja keskittyä omaan elämääsi<3

 

[mmii]

Teit aivan oikein. Omien voimavarojen mukaan sun on mentävä. Mä olen itse se joka valittaa ja kaikki on huonosti (mt-ongelmia mullakin) ja kyselen tasaisin väliajoin kavereilta että miten he tuntevat kun puhun niistä asioista. Ja olen sanonut suoraan, että täytyy sitten sanoa jos käy liian raskaaksi. Mielenterveysongelmainen ei aina ole parasta seuraa... Pelkään uuvuttavani ystäväni.

Itse ainakin kunnioittaisin ihmisen toivetta ja väsymystä jos hän sanoisi että ei vain jaksa ja että omassa elämässä on hankaluuksia tms.

 

[EilaAila]

Se on se kuuntelijan osa ystäväpiirissä. Itse huomannut saman että olkapää kelpaa mutkun joskus harvoin tarvis itse kuuntelijaa niin kovin tuntuu vaikealta...

 

[takavasemmallekko?]

Mun ystävällä on masennus, ja itsestäni tuntuu tosi pahalta jutella omia ongelmiani hänelle.
Mä en halua että se kokee mut raskaaksi, mutta en halua että kasaan hänelle ajatuksiani.
Mä olen yrittänyt toppuutella häntä ettei ajattele mun asioita niin syvällisesti vaan keksittyy itseensä. Ystävä on mulle tärkeä ja kannan hänestä huolta. Mutta miten toimia kun ystävinä ollaan juteltu aina kaikki, toisen ei ole tarvinnut konkreettosesti tehdä mitään, kuunnella vain.
Kuulostanpas itsekkäältä nyt kun luin tekstini uudelleen.
Onko se sitten parempi ttä en keskustele elämästäni hänelle enään, juteltais vain niitänäitä? Ei sekään tunnu oikealta.
Ja ystäväni aistii sen jos elämässäni ei mene hyvin, se kantaa suunnattomasti huolta musta, vaikka usein ei tarvitsisikaan. Autan häntä jaloilleen minkä pystyn, niin hänkin tekisi minulle. <3

 

["Liisu"]

Teit aivan oikein. Omien voimavarojen mukaan sun on mentävä. Mä olen itse se joka valittaa ja kaikki on huonosti (mt-ongelmia mullakin) ja kyselen tasaisin väliajoin kavereilta että miten he tuntevat kun puhun niistä asioista. Ja olen sanonut suoraan, että täytyy sitten sanoa jos käy liian raskaaksi. Mielenterveysongelmainen ei aina ole parasta seuraa... Pelkään uuvuttavani ystäväni.

Itse ainakin kunnioittaisin ihmisen toivetta ja väsymystä jos hän sanoisi että ei vain jaksa ja että omassa elämässä on hankaluuksia tms.

Olen aina yrittänyt tukea muita ihmisiä ja kuunnellut. Nyt olen itse tosi huonossa jamassa ja käyn terapiassa. Minä jotenkin pidin asioita liian kauan sisälläni. Tiedän, että se on tärkeää, kun voi puhua jollekin murheistaan. Siksi tunnen nyt itse syyllisyyttä, että en jaksa kavereita auttaa ja kuunnella, kun itselläni on masennus ja vaikea sellainen.

 

["Mämämä"]

En tiedä, kun mulla ei ole ystäviä, mutta musta taas masentuneenakin tuntuisi, että ihan mielelläni kuulisin niiden ystävienkin elämästä, meni sitten miten vaan, ja koettaisin lohduttaa.
Sehän vois olla itsetunnollekin hyvä, jos joku katsoo, että haluaisi mulle uskoutua.
Mä en itse kyllä kovin paljon halua noita asioita jauhaa, mitä nyt fb:ssä tekis mieli joskus ärähtää, kun joku taas tökkii, ja olis ehkä kiva, kun joku sanois jotain ymmärtävää joskus.
Mutta niin, meitä masentuneita on moneksi, jotkut voivat kuunnella niitä murheita ihan mielellään, kunhan ne ovat jotain muuta kuin "no aattele miten helppoa sulla on ku ei tarvi mennä mihinkään, mulla sentään on oikeita ongelmia, ja kelit ne on huonot täälläkin, ja töissä pitää vaan käydä".

 

["Liisu"]

Senpä takia onkin tärkeintä, että saat itsellesi apua ja kieltäydyt kuuntelemasta muiden murheita! Et voi olla avuksi muille, jos et saa omaa elämääsi tasapainoon.. Koita karsia sellaiset ihmiset läheltäsi, jotka syövät sun vähänkin energiasi, ja yritä saada itsellesi ammattiapua! Noita "energiasyöppöjä" on aina heidän lähellään, jotka ovat liian kilttejä kieltäytymään roskasankona olosta! Koita olla terveesti itsekäs, ja keskittyä omaan elämääsi<3

Kiitos. Puhut totta. Jos itsellä ei ole asiat kunnossa, ei voi olla hyvä auttaja toisellekaan.

 

[t3]

Mä haluan kuulla lisää mielipiteitä. Asia on läheinen..