masennustako?

[Nadja]

MIkähän nyt neuvoksi..MIeheni on lähin ystäväni, ja pelkään, että pian en kiinnosta häntä tarpeeksi enää.
Hän on monesti allapäin työväsymyksen vuoksi, ja tartuttaa sen sitten minuun. Joudun jättämään hänet aina rauhaan, ettei hän ahdistu, siitä, että kohdistan häneen liikaa sosiaalisuutta, kun hän ei jaksa vastata mitään.
Sitten, kun hän on puhe tuulella, niin minä olen allapäion, koska minulla ei ole ollut viikkoon tilaisuutta puhua hänen kanssaan, ja tuntuu , että hän ei välitä.
Sitten kaikki kanssakäyminen pitää aloittaa sillä, että hän kokee joutuvansa pommitetuksi, kun näkee, että tarvitsen taas jotain päänsilityksiä ennenkuin voin palata normaaliin olemiseen.
Jos hän on allapäin, ja minä olen allapäin lopulta myös, ja tätä jatkuu tarpeeksi kauan, niin alan tulla myös mustasukkaiseksi.
Alan nimittäin pelätä, että koska hän toistuvasti näkee minusta sen vaisun puoleni, niin pian joku uusi ja raikas ja nauravainen nainen tulee, mies kokee piristyvänsä hänestä, ja jättää minut.
En ihmettelisi yhtään vaikka näin kävisi.
Sen tiedän, että hän ei ala pettämään, mutta silti.
Enkä voi tehdä mitään asialle, koska en voi ruveta tyhjästä ilakoimaan kotona, vaikka olisin kuinka yrittänyt olla itse itselleni hyvä ja ystävällinen.
Luulen, että asia ratkeaa, kun annan hänen vain olla rauhassa ja lähden yksin kesälomalle.
Sitten kun olen tavannut kavereitani, niin olen taas oma itseni, ja mieskin näkee joskus minussa jotain uutta.

 

[Jasmine]

Niin tai sitten teillä molemmilla on taipumusta masennukseen...

 

[Saman kokenut]

Voi Sinua.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Ja pelkosi on aiheellinen, minä tiedän mitä on, kun itsestä ei enää lähde mitään muuta ulos kuin se vaisu puoli...se joka ei osaa olla yhtäkkiä sängyssäkään "päällä", ja jolla on kauhea finni nenässä juuri kun pitäisi olla kaunis, ja joka piipittää silloin kun pitäisi huutaa. Ja KYLLÄ, mies joka käyttäytyy noin lähtee ennenpitkää vieraisiin, kun ei enää kertakaikkiaan NÄE vaimossa sitä ihmistä johon oli rakastunut. Kierre on se, että mies ei anna vastakaikua, jolloin nainen ei jaksa antaa yli henkisten varojensa, ja menettää itsensä miettiessään noita asioita miehen puolesta jo silloin, kun ei ole edes vielä pahakaan tilanne. Nainen menettää itsekunnioituksensa, ja alkaa pelätä miehen lähtöä, ja mies taas näkee että nainen on jotenkin "säälittävä" viikosta toiseen...no niin on, helvetti. Mutta sama nainen ei olisi säälittävä yksinään, ihminen pärjää yksinkin, mutta kun mies on vierellä niin se loukkaa että ei yksinkertaisimpiakaan vuorovaikutustaitoja näytä yhtäkkiä äijästä löytyvän, ikään kuin ei kunnioittaisi naistaan..ja TOTTA, ei muuten kunnioitakaan.

Mutta älä pelkää. Älä vain pelkää. Kaikki on hyvin, ja Sinä olet Sinä.
Tuohon ei auta ne neuvot, että "keksi itsellesi harrastus", tai "osta itsellesi uusi mekko", "pidä hauskaa ystävien kanssa", "älä kuormita miestäsi ongelmillasi"-- kun sisällä on paha olla niin se on ja pysyy, ennen kuin tilanne ratkeaa.

Annan sulle sellaisen neuvon, että seuraa TODELLA sydäntäsi. Jos miehesi sisimmässään rakastaa sinua, hän seuraa sinua maailman ääriin. Sinulla ei ole mitään pelättävää, vaikka pakkaisit laukusi ja lähtisit.
Tai vaikka omaan asuntoon, miettimään kuka Sinä olet. Huolehdi itsestäsi, ja anna miehen miettiä mikä on vinossa. Puhetta mies ei usko, varsinkaan naisen. Mies uskoo vain itseään kunnes joku maanjäristys toisin todistaa.
Muista, että Sinä et ollut vaisu etkä huono kun tapasitte, vaan hurmasit miehesi täysin, olit kaunis ja naisellinen, ja teit sen omana itsenäsi. Ja kaiken muunkin mitä olet elämässäsi hyvin tehnyt ja ollut ylpeä itsestäsi.

Olet liian hyvä miehellesi, ja sinulla olisi hänelle paljon opetettavaa jos hän vain suostuisi kuuntelemaan. Mutta voit uskoa että ei suostu, ennenkuin huomaa että on liian myöhäistä.