Masentaa kun en tiedä mitä tehdä eikä mikään suju

["vieras"]

opiskele puutarhuriksi. Saat tehdä työtä käsillä ja uskoisin et suoriutuisit opinnoistasi kiitettävästi.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";23471632]opiskele puutarhuriksi. Saat tehdä työtä käsillä ja uskoisin et suoriutuisit opinnoistasi kiitettävästi.[/QUOTE]

Jostain syystä ei nappaa yhtään. :/
Aloille mille haluaisin eivät ole vahvuuksiani, ja sepäs vasta ärsyttääkin.

 

["sama"]

[QUOTE="a.p";23471641]Jostain syystä ei nappaa yhtään. :/
Aloille mille haluaisin eivät ole vahvuuksiani, ja sepäs vasta ärsyttääkin.[/QUOTE]

sit unohdat ne tyystin ja alat suunnata mielenkiintoa muualle. Ei minustakaan tullut opettajaa,poliisia.
Vaan jotain muuta. Lähe kokeileen jotain opiskelua jossa saat tehä käsil jos ei puutarha kiinnosta. Eläintenhoitaja sitten.

 

[tsemppiä]

Voimia sinulle!

Moni parikymppinen ajattelee, että kun jonkun ammatin keksii itselleen silloin, niin se on sitten se oikea loppuelämän. Näin on harvan kohdalla nykyään. Itsekin löysin oman alani vasta, kun olin jo opiskellut yhden tutkinnon yliopistossa. Ja se ammatti oli siis sellainen, mistä olin elämäni ensimmäiset 25 vuotta sanonut, että ei sitten ainakaan se ole mun juttu!!

Ihan hyvin voit kokeilla erilaisia työtehtäviä. Työtilanna tosin nyt monella alalla huono, mutta yritä päästä töihin esim. laitoshuoltajaksi, kauppaan jne. jne. ja jotain työtä tehdessä saattaa sitten kirkastua hissukseen se, mikä kiinnostaisi kenties enemmän. Ei työpaikkojen vaihtamisessa ole mitään pahaa. Tärkeää olisi tehdä jotain työtä tai sitten opiskella jotain alaa täyspäiväsesti, että saisi jonkun tutkinnon edes, vaikkei se tuntuisikaan täysin omalta.

Suosittelisin myös juttelemaan lääkärille noista raivokohtauksista. Niihinhän voi olla vaikka jokin ihan simppeli lääkitys, jolla saisit ne tasoittumaan tai sitten joku terapiamuoto. Älä häpeile lääkäriin menoa ollenkaan. He ovat uransa aikana nähneet kyllä kaikenlaista. Ajanvaraukseen sinun ei tarvitse kertoa kuin että haluaisit jutella lääkärin kanssa mielialaan liittyvistä asioista. Ei tarvitse selittää sen enempää.

 

["a.p"]

[QUOTE="sama";23471660]sit unohdat ne tyystin ja alat suunnata mielenkiintoa muualle. Ei minustakaan tullut opettajaa,poliisia.
Vaan jotain muuta. Lähe kokeileen jotain opiskelua jossa saat tehä käsil jos ei puutarha kiinnosta. Eläintenhoitaja sitten.[/QUOTE]

Käsillä, miksi juuri käsillä?

 

["a.p"]

Voimia sinulle!

Moni parikymppinen ajattelee, että kun jonkun ammatin keksii itselleen silloin, niin se on sitten se oikea loppuelämän. Näin on harvan kohdalla nykyään. Itsekin löysin oman alani vasta, kun olin jo opiskellut yhden tutkinnon yliopistossa. Ja se ammatti oli siis sellainen, mistä olin elämäni ensimmäiset 25 vuotta sanonut, että ei sitten ainakaan se ole mun juttu!!

Ihan hyvin voit kokeilla erilaisia työtehtäviä. Työtilanna tosin nyt monella alalla huono, mutta yritä päästä töihin esim. laitoshuoltajaksi, kauppaan jne. jne. ja jotain työtä tehdessä saattaa sitten kirkastua hissukseen se, mikä kiinnostaisi kenties enemmän. Ei työpaikkojen vaihtamisessa ole mitään pahaa. Tärkeää olisi tehdä jotain työtä tai sitten opiskella jotain alaa täyspäiväsesti, että saisi jonkun tutkinnon edes, vaikkei se tuntuisikaan täysin omalta.

Suosittelisin myös juttelemaan lääkärille noista raivokohtauksista. Niihinhän voi olla vaikka jokin ihan simppeli lääkitys, jolla saisit ne tasoittumaan tai sitten joku terapiamuoto. Älä häpeile lääkäriin menoa ollenkaan. He ovat uransa aikana nähneet kyllä kaikenlaista. Ajanvaraukseen sinun ei tarvitse kertoa kuin että haluaisit jutella lääkärin kanssa mielialaan liittyvistä asioista. Ei tarvitse selittää sen enempää.

Vakituinen työpaikka löytyy ja olen esimiestehtävissä, mutta haluan eteenpäin, enkä olla vain kouluttamaton. No ehkä se selviää kun tutkailen tarpeeksi. Käyn vaikka avoimessa yliopistossa ja amk:ssa kokeilemassa. Onko hyvä idea?
Käyn siellä lääkärillä ja jollakin joka osaisi neuvoa mulle oikean tavan oppia.

 

[ilmeisesti]

[QUOTE="a.p";23471666]Käsillä, miksi juuri käsillä?[/QUOTE]

jos numeroaineet ja lukeminen eivät onnaa, saatat olla hyväkin näillä aloilla.

 

[tsemppiä]

[QUOTE="a.p";23471677]Vakituinen työpaikka löytyy ja olen esimiestehtävissä, mutta haluan eteenpäin, enkä olla vain kouluttamaton. No ehkä se selviää kun tutkailen tarpeeksi. Käyn vaikka avoimessa yliopistossa ja amk:ssa kokeilemassa. Onko hyvä idea?
Käyn siellä lääkärillä ja jollakin joka osaisi neuvoa mulle oikean tavan oppia.[/QUOTE]

Toi avoin yliopisto kuulostaa hyvältä, koska siellähän voi tehdä vaikka ihan yksittäisiä kursseja, niin voi sillä tavalla hieman etsiä omaa alaansa. Avoimessa on myös helppo opiskella työn ohessa, toisin on amk:ssa.

Saako kysyä, millä alalla olet nyt?

 

["a.p"]

jos numeroaineet ja lukeminen eivät onnaa, saatat olla hyväkin näillä aloilla.

Ei kaikki, sain äidinkielen kursseista 10, 10, 10, 9 ja 10. Ylimääräisistä kursseista ysin kaikista viidestä.
Mutta perkule, äidnkielen alat eivät kiinnosta eivät YHTÄÄN.
Väärät lahjat väärälle akalle laitettu!
Uskonto ja historia huippua, mutta ei ei ei ammatiksi. Okei nyt mua jo naurattaa itteeni

 

[mietin vaan]

[QUOTE="a.p";23471666]Käsillä, miksi juuri käsillä?[/QUOTE]

No onpas siinä asenne. Toiset yrittää auttaa ja keksiä sulle sopivaa alaa, ja sä ärhentelet. Lähde liikeelle siitä, että hankit apua itsellesi aggressiivisuuteen.

 

["a.p"]

No onpas siinä asenne. Toiset yrittää auttaa ja keksiä sulle sopivaa alaa, ja sä ärhentelet. Lähde liikeelle siitä, että hankit apua itsellesi aggressiivisuuteen.

En minä tuolla viestillä ärhennellyt, vaan kysyin ihan mielenkiinnosta että miksi juuri käsillä. :O

 

["vieras"]

jos numeroaineet ja lukeminen eivät onnaa, saatat olla hyväkin näillä aloilla.

juuri niin, unohda ne valtavat kirjojen lukemiset.

 

[nyt sen keksin]

mene merikapteeniksi. siihen on ammattikoulutus.

 

["hmm"]

mitä jos olisit vain aloillasi siinä vakituisessa työpaikassasi kunnes löydät asian joka kiinnostaa, ilman että yrität väkisin keksiä sitä?

 

[rtee]

Entä perhepäivähoitaja tai päiväkodissa töissä? Jos kerran olet hyvä äiti. Ihan sata varmasti kaikkion hyviä jossain. Mutta se, että on hyvä jossain, ei tarkoita, että olisi paras jossain. Ja se missä sinä olet hyvä, ei välttämättä ole asia, josta on ammatiksi. Saatat olla hyvä vaikka kuuntelemisessa, juttelemisessa, tiskaamisessa, voimistelussa jne. Kannattaa käydä työkkärissä juttelemassa ammatinvalintapsykologin kanssa.

 

["a.p"]

[QUOTE="hmm";23471738]mitä jos olisit vain aloillasi siinä vakituisessa työpaikassasi kunnes löydät asian joka kiinnostaa, ilman että yrität väkisin keksiä sitä?[/QUOTE]

Niin se kai on tehtävä.

 

[tsemppiä]

Vielä sen verran, että ainahan ei ole edes niin väliä, mikä koulutus on, kunhan on jokin koulutus.

 

["a.p"]

Entä perhepäivähoitaja tai päiväkodissa töissä? Jos kerran olet hyvä äiti. Ihan sata varmasti kaikkion hyviä jossain. Mutta se, että on hyvä jossain, ei tarkoita, että olisi paras jossain. Ja se missä sinä olet hyvä, ei välttämättä ole asia, josta on ammatiksi. Saatat olla hyvä vaikka kuuntelemisessa, juttelemisessa, tiskaamisessa, voimistelussa jne. Kannattaa käydä työkkärissä juttelemassa ammatinvalintapsykologin kanssa.

Hmmm... Lapset ovat kyllä erittäin lähellä sydäntäni ja en ole koskaan osannut edes hermostua lapseen ja heitä jaksan vaikka kuinka, ei huono. Pitää surffailla vähän netissä.

 

[ok]

En mäkään ihan erityisen hyvä missään ole, mutta ihan kohtuuhyvä monessa asiassa. Harvalla alalla tarvitsee olla paras. Mulla meni kirjoitukset huonosti (tosin en edes lukenut) mutta yliopistossa vaan ollaan.
Jos sulla meni bilsa hyvin lukiossa kirjoituksia lukuunottamatta, voithan hakea sitä lukemaan? Ne pääsykoejutut on muuttuneet, mutta siis kai sinne vieläkin voi hakea pääasiassa pääsykoepisteillä, eikä lukioarvosanoilla?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a.p";23471630]Mussa on samaan aikaan kontrollifriikin, perfektionistin ja ilmeisesti jonkin oppimishäiriön vikaa. Ei ehkä paras yhdistelmä.[/QUOTE]
Mutta ei mahdoton yhdistelmäkään. Tunnen nuoren henkilön, joka toteuttaa unelmaansa, vaikka hänelläkin nuo ominaisuudet on. Pitkä ja kivinen tie hänellä takana, paljon on joutunut tekemään haaveensa eteen töitä, mutta ei ole luovuttanut.

 

["a.p"]

En mäkään ihan erityisen hyvä missään ole, mutta ihan kohtuuhyvä monessa asiassa. Harvalla alalla tarvitsee olla paras. Mulla meni kirjoitukset huonosti (tosin en edes lukenut) mutta yliopistossa vaan ollaan.
Jos sulla meni bilsa hyvin lukiossa kirjoituksia lukuunottamatta, voithan hakea sitä lukemaan? Ne pääsykoejutut on muuttuneet, mutta siis kai sinne vieläkin voi hakea pääasiassa pääsykoepisteillä, eikä lukioarvosanoilla?

Jos opin oppimaan, haen aivan varmasti. Tunneilla käydessä opin kaiken ja olinkin yleisimmin se joka viittasi, päähäni jää TODELLA hyvin se mitä joku on kertonut, jonkinlaisesta lukihäröstä varmaan kyse tai sitten harjoittelen väärin...
Biologia on hyvin hyvin kiinnostavaa. Lukioarvosana oli 9
Kirjoituksissa kun niiiiin paljon kaikkea mitä tunnilla ei opeteta niin se tuottaa vaikeuksia, kyllähän tiesin varmaan puhtaasti kaiken mitä oltiin käyty läpi, mutta huonosti sen mitä itse olin opiskellut. Halua löytyy.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a.p";23471677]Vakituinen työpaikka löytyy ja olen esimiestehtävissä, mutta haluan eteenpäin, enkä olla vain kouluttamaton. No ehkä se selviää kun tutkailen tarpeeksi. Käyn vaikka avoimessa yliopistossa ja amk:ssa kokeilemassa. Onko hyvä idea?
Käyn siellä lääkärillä ja jollakin joka osaisi neuvoa mulle oikean tavan oppia.[/QUOTE]
On hyvä idea. Valitset kursseja, jotka tuntuvat kiinnostavilta. Siitä ehkä sitten valkenee sekin, mitä lopulta haluat tehdä. Ainakin vähän aikaa. Mä en ole lainkaan varma - näin viiskymppisenä - että aion olla it-hommissa lopun elämääni. Kertaalleen jo alaa vaihdoin, ehkä vaihdan vielä toisenkin kerran

 

["a.p"]

Mutta ei mahdoton yhdistelmäkään. Tunnen nuoren henkilön, joka toteuttaa unelmaansa, vaikka hänelläkin nuo ominaisuudet on. Pitkä ja kivinen tie hänellä takana, paljon on joutunut tekemään haaveensa eteen töitä, mutta ei ole luovuttanut.

Perkele PERKELE NYT MÄ NÄYTÄN ITSELLENI ETTÄ PYSTYN SIIHEN JOS VAIN JATKAN HALUAMISTA. Tää kitinä täällä mitään auta vaan yritän vielä enemmän. ÄRR!
Käyn opolla se varmaan osaisi neuvoa paremman oppimistavan, kun omani on selvästi väärä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a.p";23471799]Perkele PERKELE NYT MÄ NÄYTÄN ITSELLENI ETTÄ PYSTYN SIIHEN JOS VAIN JATKAN HALUAMISTA. Tää kitinä täällä mitään auta vaan yritän vielä enemmän. ÄRR!
Käyn opolla se varmaan osaisi neuvoa paremman oppimistavan, kun omani on selvästi väärä.[/QUOTE]
Hienoa! Voisit muuten tehdä itsellesi hyvän mielen "mindmapin". A3-kokoinen paperi, johon piirtelet soikioita ja niiden sisään asioita, joista pidät. Ei mitään "virallista" vaan ihan mitä mieleesi juolahtaa, olkoon se sitten metsässä kävely, suklaa, lapset, dokumenttielokuvat Intian slummeista jne jne jne. Laita niihin soikioihin siis asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli tai joista ...äh..mitenhän nyt kuvaisi ... sinulle tulee sellainen pieni kipinä, että tällaista lisää. Koita sen jälkeen yhdistellä niitä soikioita viivoilla siten, että asiat, jotka tavalla tai toisella kuuluvat yhteen, yhdistät vaikka vihreällä viivalla. Jos yhdysside on olemassa, mutta heikohko, laita vaikka sinisellä. Sen jälkeen voit katsoa piirrostasi ja miettiä, millaisia kokonaisuuksia siitä on mahdollisesti syntynyt. Ja lopuksi mietit, voisko niistä kokonaisuuksista olla ammatiksi ja jos, niin millaisia ponnisteluja se vaatii.

 

["a.p"]

Hienoa! Voisit muuten tehdä itsellesi hyvän mielen "mindmapin". A3-kokoinen paperi, johon piirtelet soikioita ja niiden sisään asioita, joista pidät. Ei mitään "virallista" vaan ihan mitä mieleesi juolahtaa, olkoon se sitten metsässä kävely, suklaa, lapset, dokumenttielokuvat Intian slummeista jne jne jne. Laita niihin soikioihin siis asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli tai joista ...äh..mitenhän nyt kuvaisi ... sinulle tulee sellainen pieni kipinä, että tällaista lisää. Koita sen jälkeen yhdistellä niitä soikioita viivoilla siten, että asiat, jotka tavalla tai toisella kuuluvat yhteen, yhdistät vaikka vihreällä viivalla. Jos yhdysside on olemassa, mutta heikohko, laita vaikka sinisellä. Sen jälkeen voit katsoa piirrostasi ja miettiä, millaisia kokonaisuuksia siitä on mahdollisesti syntynyt. Ja lopuksi mietit, voisko niistä kokonaisuuksista olla ammatiksi ja jos, niin millaisia ponnisteluja se vaatii.

Ok, kiitän. Nyt vähän nostan tätä alahuultani ja menen tekemään kahvia ja tuota paperia, kyllä mä sen aijon löytää ja löydänkin. Kiitos tosi paljon sinulle ja kaikille jotka autoitte pohtimisessa!