Matkalle kahdestaan miehen kanssa?

[Ylihuolehtivako?]

Meillä olisi tilaisuus lähteä mieheni kanssa kahdestaan Roomaan kuukauden kuluttua. Isovanhemmat kannustavat lähtemään ja ovat lupautuneet tulemaan meille hoitamaan 2-vuotiasta taaperoamme. Itse täällä mietin, että onkohan tuo 3 yötä liian pitkä aika olla ilman äitiä ja isiä? Tiedän, että meillä ei ole miehen kanssa ollut mahdollisuutta muutamaan vuoteen viettää kunnolla aikaa kahdestaan ja sekin on tärkeää, mutta silti olen huolissani lapsemme pärjäämisestä isovanhempien kanssa (vaikka mitään varsinaista syytä ei ole kai..) Lapsemme rakastaa mummia ja pappaa ja on ennenkin viettänyt heidän kanssaan yön, mutta siis vain yhden. Haluaisin kuulla mielipiteitä asiasta ja kokemuksia näin pienen jättämisestä 3 yöksi. Voi olla, että olen vähän hassu kun mietin tällaisia...Olen kai sellaista ylisuojelevaa sorttia, mutta siis milloin lapsen VOI jättää 3 yöksi muiden hoivaan? Kiitollinen olisin muiden ajatuksista ja kokemuksista.

 

[2v "taapero"]

Odottakaa 15v, ainakin et taapero on rippikoulun suorittanut. Ei tarvitse sitten katua...

 

[Ukki sekä mummi]

Lähtekää vain matkalle, ja eläkää vain toisillenne. Eikä pidä huolehtia lapsesta, isovanhemmatn pitävät hänestä varmaan yhtä hyvää huolta, jollei paremmin, kuin tekin. Uskon lapsen viihtyvän, eikä edes ikävä tule, paluu ja tapaaminen on sitten sitäkin riemukkaampi.

 

[ajatusvaan]

Ymmärrän huoltasi, mutta 3 yötä ei varmaankaan ole liikaa turvallisessa seurassa.

Minusta ei kuitenkaan ole mitenkään outoa miettiä asiaa.

 

[Jeps vanhempi..]

Lähtekää ihmeessä

 

[justiinajuu]

Tällä laillako tää nykyinen uusavuttomien ja mammanpoikien sukupolvi onkin syntynyt? Kun näköjään ihan liikaa paapotaan ja huolehditaan, ja ruokakin suunnilleen valmiiksi pikkuprinsseille ja prinsessoille pureskellaan... On se nyt kumma jos ei lapsi muutamaa päivää pärjää, varsinkin kun on tutut ihmiset hoitamassa omassa kodissa.

 

[Milla Maqia]

Meillä on ollut tapana miehen kanssa viettää kerran vuodessa viikonloppu loma ilman lapsia. Siis silloin kun on ollut yli vuoden ikäisiä lapsia. Ja hyvin on mennyt, jopa silloin kun esikoisen "jätimme" ekaa kertaa mummilaan viikonlopuksi 2-vuotiaana. Loma on oikein LOMAA kun ei ole niitä normaaleja arjen askareita ja on mukavaa kävellä oman miehen kainalossa ilman että täytyy huolehtia että "ovathan kaikki mukana, eikä kukaanole kiipeämässä lyhtypylvääseen..???" Ja lapset ovat aina aivan innoissaan näistä lomista. Laatuaikaa (mikä sanahirviö) mummin ja vaarin seurassa, tädit käyvät hemmottelemassa, hyvää mummin tekemää ruokaa ja kaikki se ylenpalttinen huomio ja innostus isovanhempien puolelta. Yleensä vielä kivaa tekemistä, retki jonnekin tms.. Mutta meitä ei olla kyllä ikävöity koskaan sen viikonlopun aikana.
Meilläkin oli tarkoitus lähteä vielä pienelle reissulle tänä keväänä ennen vauvan syntymää, mutta jäi... ajattelimme laittaa silti lapset viikonlopuksi hoitoon ja nauttia yhden vapaa viikonlopun ennen vauvan syntymää.
Lyhyesti siis, kannattaa lähteä! Parisuhdetta kannattaa hoitaa ja lomalla saattaa löytyä taas uusi kipinä siihen "vanhaan suhteeseen". ;D

 

[- Kolmen Äippä, kirjautumati]

Lähtekää vain matkalle, ja eläkää vain toisillenne. Eikä pidä huolehtia lapsesta, isovanhemmatn pitävät hänestä varmaan yhtä hyvää huolta, jollei paremmin, kuin tekin. Uskon lapsen viihtyvän, eikä edes ikävä tule, paluu ja tapaaminen on sitten sitäkin riemukkaampi.

Aivan oikein !
Lähtekää ihmeessä ja nauttikaa !!
Älkää murehtiko lapsen hyvinvoinnista, ruokaa ja syliä ja unta saa varmaan kyllin,
eikä muutama päivä ole vielä kovin pitkä aika.
Nauttikaa lomastanne ;o)

 

[naksuli]

Me oltiin 3 päivää lontoossa tytön ollessa 1v. Tyttö oli sillä aikaa mummin luona. Kaikki meni hienosti. Ei ollu mitään ongelmia ja oli nukkunut yöt hyvin. Me nähdään mummia vähintään kerran viikossa ja tyttö oli siis ollut siellä yötä ennenkin.

Lähtekää ihmeessä. Kyllä se kahdenkeskinen aika on myös tärkeää. Ja meillä piristi arkea kummasti.

 

[Ylihuolehtivako?]

Kiitos asiallisista vastauksista! Kyllähän mullakin järki sanoo, että lähde,lähde, mutta jostain syystä sitten mietin, että mitä jos jotain sattuu ja olenkin niin kaukana, enkä pääse heti lapseni luo? No joo, taisin tehdä jo päätökseni ja ilmoittaa miehelleni, että pistää matkan varaukseen. Kiitos rohkaisevista mielipiteistä ja omista kokemuksistanne.

 

[mii83*]

Me oltiin vuosi sitten miehen kanssa kaksin etelässä viikon. Esikoinen oli mummolassa sen ajan (kuopus ehti juuri salamatkustajaksi mukaan). Viimeisenä päivänä oli vasta kaivannut meitä, kun mummi oli puhunut että pian isä ja äiti tulee kotiin. Kolmesti soitettiin ja kahdella kerralla esikoinen ei ehtinyt puhelmeen kun oli niin paljon muuta tekemistä. Itse ihmettelin sitä miten helposti sitä pystyi olemaan erossa. Kaipa se että tiesi ettei lapsella ole mitään hätää niin sitä osasi itsekin rentoutua.

Meillä esikoinen on tottunut olemaan mummilassa. Tuohon aikaan oli noin kerta viikossa yötä siellä (mun koulujen takia), muutenkin vähintään 1-2 kertaa kuussa on mummilassa yökylässä.

Eli kyllä lapsenne pärjää muutaman päivän aivan mainiosti, kun kyseessä tutut hoitajat.

 

[mii83*]

^^^Niin esikoinen oli matkan aikana 2v.

 

[Mukavaa matkaa!]

Riippuu aika paljon myös taaperon luonteesta. Meillä oli kyllä reipas nelivuotiaskin ikävissään, kun olin 3 yötä poissa tässä vastikään. Kiukkukohtauksia on sen jälkeen saatu kestää ja myös välit mummoon ovat selvästi tasoittuneet ja pieni inttää hänelle vastaan aiemman mukautumisen sijaan.

Aiemmin hän on ollut mummolassa yksinään sen 3 yötä, mutta jotenkin tilanne oli hänelle rankempi kun tiesi että äiti oli kaukana eikä kotona odottamassa. Ja hän itse kotona mummon ja isän kanssa eikä äitiä missään! Jos vain mahdollista, niin suosittelisin että taapero olisi mummolassa hoidettavana, eikä kotona missä kaikki muistuttaa poissaolevista vanhemmista. Tavallinen mummolaloma vain lapselle.

Jos teitä vielä epäilyttää, niin harjoitelkaa vielä 2 yöllä, niin on rentouttavampi olla lomalla itsekin. Mahtava tilaisuus teille päästä romanttiseen kaupunkiin kaksin