Meidän muksu ei merkitse appivanhemmilleni mitään! :'(

[Pahoilla mielin]

Muksu kun ei satu olemaan se ensimmäinen lastenlapsi.
Miehen veljellä on 3 lasta, ja he ovat mummon ja papan silmäteriä.
Itken nytkin, kun kirjoitan tätä, koska muhun sattuu todella, ettei tuo valloittava 1,5-vuotias ole miehen vanhemmille mitään! :'(

Ja olen ihan mahdoton vertailemaan, mutta mielestäni sillä tavoin saa aika osuvan käsityksen tilanteesta:
- Appivanhemmat eivät käyneet katsomassa vauvaamme synnärillä (miehen veljen jokaista lasta ovat käyneet katsomassa)
- Kävivät kyllä poikamme ristiäisissä, mutta muutoin yhteydenpito ollut heikkoa, poikamme kuulumiset ja tiedot kehityksestä jne. eivät kiinnosta ("Kyllähän me jo vauvojen kehityksen tiedämme, varsinkin kun *****:n vauva-aika on tuoreessa muistissa)
- Meille eivät ole ostaneet mitään "vauvalahjaa", miehen veljelle ja tämän vaimolle ovat ostaneet vaunut, pinnasängyn, yms. (jokaiselle lapselle erikseen)

Onhan poikamme meidän ensimmäinen lapsenlapsi, kyllä kai mekin kaipaisimme sitä samaa tukea, mitä miehen veli vaimoineen silloin aikoinaan. Saavat sitä nytkin paljon, me emme ole mitään, ja mikä pahinta: meidän poikamme ei ole mitään.

 

[Pahoilla mielin]

Niin ja ei lapsia tietenkään isovanhemmille "tehdä", mutta ehkä joku ymmärtää pointtini.

 

[v]

Tiedän tunteen, mutta sen kanssa pitää vain oppia elämään. Minut yllätti molempien puolien isovanhempien reagointi...tai reagoimattomuus paremminkin, mutta MEIDÄN perheemmehän tämä onkin!

 

[No]

No onneksi sun vanhemmat voi sitten paikata puuttuvaa aukkoa.

 

[vieras]

Älä välitä. meillä on 9 lastenlasta anopilla ja kahta ainoastaan muistaa ja tapaa. Aikansa se ottaa päähän, mutta kyllä se siitä. Mä olen ajatellut siten, että voi anoppi parka, ei tiedä mitä menettää...

 

[MiiskuMuikkunen]

No meillä miehen vanhemmat paapovat aina miehen entisestä liitosta olevaa tyttöä. Hän on aina heille ollut tärkeä, se ensimmäinen lapsenlapsi. Lisäksi useasti ottavat puheeksi kuinka hieno ihminen tämän mieheni ex on!!! Ja ottaa kyllä todenteolla päähän!!!

 

[annika]

Eikö miehesi vois sanoa tosta jotain? Vaikka eihän tuolle välttämättä mitään mahda.

 

[Gluteus maximus]

Meillä sellainen tilanne, että isoäidilleni on meidän muksut ne tärkeimmät ja tuo sen esille joka välissä. Veljeni lapsesta ei kauheasti puhu, koska on jäänyt niin etäiseksi. Tämän on kyllä veljeni ja hänen vaimonsa itse aiheuttaneet. Vauvasta asti poikaa pidettin särkyvänä esineenä, joka on niin hauras, että kukaan ei saa koskea häneen, ei saanut hoitoon, ei päästy kylään eikä pidetty yhteyttä muutenkaan. Ihma, että mummoille jäänyt poika etäiseksi. ei se aina ole niissä mummoissakaan vika, ei ainakaan meidän tapauksessa. Veljeni asuu 10km päässä mummostani ja minä 50km päässä ja me ehditään käydä usein mummon luona, mutta veljeni ei lapsensa kanssa juuri koskaan.

 

[Pahoilla mielin]

Meillä sellainen tilanne, että isoäidilleni on meidän muksut ne tärkeimmät ja tuo sen esille joka välissä. Veljeni lapsesta ei kauheasti puhu, koska on jäänyt niin etäiseksi. Tämän on kyllä veljeni ja hänen vaimonsa itse aiheuttaneet. Vauvasta asti poikaa pidettin särkyvänä esineenä, joka on niin hauras, että kukaan ei saa koskea häneen, ei saanut hoitoon, ei päästy kylään eikä pidetty yhteyttä muutenkaan. Ihma, että mummoille jäänyt poika etäiseksi. ei se aina ole niissä mummoissakaan vika, ei ainakaan meidän tapauksessa. Veljeni asuu 10km päässä mummostani ja minä 50km päässä ja me ehditään käydä usein mummon luona, mutta veljeni ei lapsensa kanssa juuri koskaan.

No eipä tässä väkisinkään voi appivanhempien luokse tunkea. :'(
Ja voi kuule, että olemme yrittäneet kaikkemme.

 

[wilsson]

Ymmärrän. Ei meilläkään tyttö merkitse mieheni äidille mitään, nippanappa muistaa et semmonen on olemassa...

 

[Vieras]

Tuttuja juttuja meilläkin, mutta onneksi minun vanhempanikin ovat olemassa.

 

[Gluteus maximus]

Meillä sellainen tilanne, että isoäidilleni on meidän muksut ne tärkeimmät ja tuo sen esille joka välissä. Veljeni lapsesta ei kauheasti puhu, koska on jäänyt niin etäiseksi. Tämän on kyllä veljeni ja hänen vaimonsa itse aiheuttaneet. Vauvasta asti poikaa pidettin särkyvänä esineenä, joka on niin hauras, että kukaan ei saa koskea häneen, ei saanut hoitoon, ei päästy kylään eikä pidetty yhteyttä muutenkaan. Ihma, että mummoille jäänyt poika etäiseksi. ei se aina ole niissä mummoissakaan vika, ei ainakaan meidän tapauksessa. Veljeni asuu 10km päässä mummostani ja minä 50km päässä ja me ehditään käydä usein mummon luona, mutta veljeni ei lapsensa kanssa juuri koskaan.

No eipä tässä väkisinkään voi appivanhempien luokse tunkea. :'(
Ja voi kuule, että olemme yrittäneet kaikkemme.

uskon sen. Minä toin esille vaan meidän tilanteen ja sen puolen asiata. Tiedän kyllä, että aina se ei riitä. Minua oikeasti välillä harmittaa kovasti se, että veljeni lapsi ei saa samaa huomiota kuin meidän lapset. Mummo on kyllä sen verran fiksu, että ostaa synttärilahjat, joulu ym. lahjat ja käy syntymäpäivillä ja lähettää kortit tasapuolisesti.

 

[vieras]

Älä jää murehtimaan loppuiäksesi, vaan ilmoittaudu hyväntekeväisyysjärjestöihin että perheenne kaipaa varaisovanhempia. Toivottavasti toisille isovanhemmille lapsi merkitsee enemmän.

Ja, oletteko jutelleet miehen veljen kanssa ovatko huomanneet samaa tai ovatko appivanhemmat sanoneet jotain syyksi miksi noin toimivat.

 

[Pahoilla mielin]

Älä jää murehtimaan loppuiäksesi, vaan ilmoittaudu hyväntekeväisyysjärjestöihin että perheenne kaipaa varaisovanhempia. Toivottavasti toisille isovanhemmille lapsi merkitsee enemmän.

Ja, oletteko jutelleet miehen veljen kanssa ovatko huomanneet samaa tai ovatko appivanhemmat sanoneet jotain syyksi miksi noin toimivat.

Ei olla juteltu miehen veljen kanssa.
Eipä nuokaan välitä muusta kuin siitä, että heidän lapsillaan asiat hienosti.
(Mikä toki ymmärrettävää.)

Minun vanhemmilleni muksu on kyllä rakas ja tärkeä. :heart:
Onneksi.