Meille tulee tänään aikuinen koira huonoista oloista. Vinkkejä?

[kohta koiran omistaja]

Me haemme tänään useamman vuoden narun päässä ulosteidensa keskellä eläneen koiran. Koira on melko laihassa kunnossa ja mieheni sanoi että on aika rajun näköinen. Siellä on eläinlääkäri käynyt katsomassa koiraa kun joku oli ilmoituksen tehnyt, mutta kuitenkin siinä kunnossa on että ei eläinlääkäriltä isompaa sanomista tullut ja koira olisi saanut jatkaa siellä oloaan.
Saa kyllä ruokaa, mutta huonolaatuista niin tulee suoraan läpi eikä juurikaan mikään imeydy. Kävin eläinkaupasta hakemassa ruokaa ja siellä myyjälle selitin tilanteen niin sain oikeanlaiset ruuat, toivottavasti. Ja apteekista matolääkkeet hain. Niin ja shampoon että saamme pestyä koiran heti.

Mutta miten aloittaa elämä koiran kanssa joka ei hetkeen ole perhe-elämää viettänyt? Meillä on koira ollut ennenkin (jouduimme lopettamaan koiran viime syksynä kun koira sairastui syöpään) ja nuoruudessa lapsuuden kodeissamme molemmilla on ollut koiria. Eli koirat kyllä tuttuja Mutta jos jollain on kokemusta vastaavasta niin kokemuksista luen mielelläni.

 

["vieras"]

Toivottavasti olet koiran kanssa kotona, ainakin tämän koko loppuviikon.

 

["Vieras"]

Mulla on ollut koira, jota oli lyöty edellisessä perheessä. En tosin osaa muuta neuvoa, kun että annatte vaan koiran rauhassa tutustua teihin omaan tahtiinsa, eli ei "häiritä" koiraa vaan odotetaan, että luottamus teitä kohtaan kasvaa, tulee itse luokse, jne. Jos koira on ruokittu huonosti, niin kannattaa olla varovainen ruokakupin lähellä, saattaa olla agressiivinen, jos ei luota teihin ja luulee, että ruoka viedään siltä pois. Mutta hienoa, että koira saa nyt kunnollisen kodin! Omasta koirastani tuli aivan mahtava yksilö, onnellinen ja tasapainoinen koira, joka oppi taas luottamaan ihmiseen.

 

["höh"]

Teet vaan pakolliset jutut sen kanssa, mutta muuten annat vaan olla. Tommonen koira vaatii monesti aikaa että alkaa lähestymään ihmistä vapaaehtoisesti ja olosuhteiden muutos on sille niin suuri rasite että ei täysin voi tietää miten se raagoi. Koirantahtisesti (LOL) etenette. Agressiota ja pelkopuremistakin voi esiintyä.

 

[_Pigeon_]

Mä olin au pairina perheessä, johon tuli eläinsuojelun kautta nälkiintynyt bokseriuros. Aluksi oksenteli ja ripuloi lähes kaiken mitä söi, koska mahalaukku ei ollut ruokaan tottunut. Pieniä annoksia kannattaa kerralla antaa. Koira oli myös aivan voimaton, ei oikeastaan jaksanut edes seistä. Pikkuhiljaa se siitä kuntoutui, aluksi ulkoili vaan omaan tahtiinsa pihassa ja siitä sit kävelyille kun alkoi voimat palautua ja kunto parantua.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että koiraa ei saa sääliä sen menneisyyden takia! Muuten voi myöhemmin tulla ongelmia... Alusta asti samanlaiset säännöt mitä haluatte jatkossakin noudattaa jne. Valitettavan usein näkee, että näitä pelastettuja koiria säälittään ja niiden annetaan tehdä mitä haluavat.. Se ei tee koiraa onnelliseksi, päinvastoin.

 

[kohta koiran omistaja]

Olen kotona seuraavat pari viikkoa jo ihan muista syistä niin juuri siksi halusin kiirehtiä koiran meille tuloa ettei tarvitse heti yksin jäädä työpäiviksi. Olemme koiraa useasti nähneet ja on aivan onnessaan pienestäkin huomion osoituksesta. Mutta täytyy lapsia muistuttaa että antavat koiran olla rauhassa.

Jännittää ihan lenkitysasiatkin kun koiraa ei ole kävelytetty aikoihin niin hihnassa kävely voi olla alkuun hankalaa. Asumme metsän keskellä omakotitalossa niin alkuun ehkä kävelemme metsässä kun ei tiedä miten muihin koiriin suhtautuu niin saisi edes talutuksen tutuksi.

Osaako joku sanoa kuinka nopeasti madotus tulisi uusia? Koiraa ei siis ole madotettu vuosiin niin varmasti matoja on kun ulosteiden keskellä ollut... Tänään aloitamme ekan kuurin niin koska uusiksi?

 

["höh"]

Tuskin on sitten rokotettukaan, joten eläinlääkärissä käynti. Siinä voi samalla madottaa.

 

[kohta koiran omistaja]

Mä olin au pairina perheessä, johon tuli eläinsuojelun kautta nälkiintynyt bokseriuros. Aluksi oksenteli ja ripuloi lähes kaiken mitä söi, koska mahalaukku ei ollut ruokaan tottunut. Pieniä annoksia kannattaa kerralla antaa. Koira oli myös aivan voimaton, ei oikeastaan jaksanut edes seistä. Pikkuhiljaa se siitä kuntoutui, aluksi ulkoili vaan omaan tahtiinsa pihassa ja siitä sit kävelyille kun alkoi voimat palautua ja kunto parantua.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että koiraa ei saa sääliä sen menneisyyden takia! Muuten voi myöhemmin tulla ongelmia... Alusta asti samanlaiset säännöt mitä haluatte jatkossakin noudattaa jne. Valitettavan usein näkee, että näitä pelastettuja koiria säälittään ja niiden annetaan tehdä mitä haluavat.. Se ei tee koiraa onnelliseksi, päinvastoin.

Säännöt on kyllä tärketä koska lapsia on niin ei koira niskan päälle saa päästä. Mutta mies sanoi että hänen mielestä koiran koulutuksessa tärkeintä on että kunnioittaa koiraa, silloin myös koira kunnioittaa omistajaansa. Musta se oli jotenkin ihanasti mieheltä sanottu... Lempeästi mutta selkeästi ja päättäväisesti tulee toimia, se on selvä

Mutta jos alkaa tuntumaan että koira ei lasten pariin sopeudu niin en sit taas tiedä miten edetä...

 

["vieras"]

juu annatte aikaa koiralle ja paljon mutta koiraa ei saa lelliä ja antaa sen tehdä mitä tykkää vaikka mieli tekisi eli kannattaa miettiä saako koira mennä sohville yms.. ja kieltää pitä heti. eli samat säännöt alusta asti ja kannattaa tehdä koiralle yksinolo harjoituksia aika nopsaan ettei tule eroahdistusta..

 

[kohta koiran omistaja]

[QUOTE="höh";26223112]Tuskin on sitten rokotettukaan, joten eläinlääkärissä käynti. Siinä voi samalla madottaa.[/QUOTE]

Ei ole rokotettu mutta pitää madottaa ennen rokotuksia.

 

[kohta koiran omistaja]

[QUOTE="vieras";26223134]juu annatte aikaa koiralle ja paljon mutta koiraa ei saa lelliä ja antaa sen tehdä mitä tykkää vaikka mieli tekisi eli kannattaa miettiä saako koira mennä sohville yms.. ja kieltää pitä heti. eli samat säännöt alusta asti ja kannattaa tehdä koiralle yksinolo harjoituksia aika nopsaan ettei tule eroahdistusta..[/QUOTE]

Meillä oli mies edellisenkin koiran kanssa ehdoton että sohvilla ja sängyissä ei saa olla ollenkaan niin eiköhän sama päde nytkin. Mä koiralle tein oman pedin rauhalliseen nurkkaukseen mikä ei ole siellä missä lapset leikkii niin saa oman rauhan.

 

["höh"]

Ei ole rokotettu mutta pitää madottaa ennen rokotuksia.

Niin tarkotin että toisen kerran vois varmaan madottaa eläinlääkärillä.

 

[unelmoiden]

Minulla on koira epämääräisellä taustalla. Itse tein sen virheen, että hyvittelin koiralle sen kokemaa ja siitä tuli vähän liian hemmoteltu.. Kannattaa toki siis yrittää pysyä jämäkkänä, mutta kuitenkin muistaa kärsivällisyys ja rakkaus. Koira siis saattaa toimia hyvinkin hassusti/aggressiivisesti, mutta turhaan ei koiralle kannata olla vihainen. Ja myös tuli mieleen, että jos koira ei ole sisäsiisti, niin ettehän pahastu siitä, vaan opastatte sitä vähän kuin pentua, jotta se pikkuhiljaa oppii tekemään tarpeensa ulos. En tiedä miten sosiaalinen koira on, mutta siihen kannattaa kiinnittää huomiota, eli kun koira on teihin tottunut niin kannattaa huolellisesti totuttaa sitä myös muihin ihmisiin ja koiriin. Onnea uuden perheenjäsenen johdosta! :heart: Tulethan kertomaan miten teillä lähtee sujumaan

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Voi apua :x Tässä meidän tarina:

Koira oli ekat 8kk ollut narussa yksin. Ei muuta ihmiskontaktia kuin mitä ruokaa toivat ja ei mitään kontaktia toisiin eläimiin. Koira otettiin sieltä pois ja eli seuraavat 2kk tarhassa toisen koiran kanssa. Sieltä sitten etsivät koiralle lopullista kotia. Hain sen raukan aikeina lopettaa koira,mutta mies ylipuhui et katsotaan mitä tästä tulis..

Koira pelkäsi ruokakupista syömistä,lapsia,autoja,vieraita,pyöriä,hihnaa,liikennettä,naapurista kuuluvia ääniä,kynsisaksia,suihkua (koko vessaa oikeestaan),harjaamista, el.lääkäriä jne jne jne... Pelot näkyi ripulina...Jatkuvana sellaisena...

Eka vuosi opeteltiin siihen että syödään kupista, käydään ulkona pissalla,ei tulla sänkyyn (muuten ois saanu tulla mutta ku se koko sänky tärisi kun pelkäsi niin paljon,huono siinä nukkua ite..),lapsi saa koskea koiraan ja vieraita tulee sietää (vaikkei antas silittää ni murista ei saa). Ripuliin kokeiltiin jotain hormoonisumutetta mikä rauhottaa koiraa ja ajoittain oli myös rauhottavat lääkkeet, esim alkuun kun joutui olemaan yksin ni pasko joka paikan ja oli kerran jopa vietävä el.lääkäriin kun oli niin paniikissa ettei kyennyt kävelemään ja läpipaskoi vaan..

Parin vuoden kuluttua koira oli sen verran sinut kaikenlaisen elämän ja vieraiden suhteen että voitiin aloittaa tavoille opettaminen. Aiemmin koiran ripuli paheni jos komennettiin..Eli sitten alkoi opettaminen et ollaan pitempään yksin (4h tais olla tässä vaiheessa maksimi aika ilman ripulia),ei saa purra tavaroita kuin omiaan ja käskyt istu,paikka jne..

Kun noin kolme-neljä vuotiaana koira oli kuin kuka tahansa muukin perhekoira ja ripulointikin oli ihan satunnaista alettiin koulutus ulkona. Ei vedä, sivulle,paikka, odota (kaupan edessä hiljaa) jne..

Sitten noin viiden vuoden iässä koira luotti jo meihin niin hyvin että alkoi uhmata ihan olan takaa....Joo, aloita tapakoulutus alusta..

Nyt rouva 7v on ihan mukava koira. Mietittiin et taidettiin pitää se vaan silkasta itsepäisyydestä. Ja minähän en tuolle periksi anna, kyllähän siitä koira tulee vaikka väkisin!!!

Toivon TODELLA että teillä ois helpompi tapaus. Oli tai ei, kärsivällisyyttä ja annatte sille paljon aikaa sopeutua uuteen ja älä vertaa sitä koiriin jotka on opetettu sisällä tavoille jo pentuna. Pääset vähemmällä vitutuksella kun sivuutat kaikki ohikulkijat jotka motkottaa remmirähjääjästäsi! Niin, onnea uudesta perheenjäsenestä..

 

[kohta koiran omistaja]

On ainakin yritetty ottaa kaikki asiat huomioon ja että ei mene heti kuin elokuvissa Koira vaikuttaa mielestäni melko sosiaaliselta ainakin ihmisten suhteen, mutta en toki tiedä miten on sitten täällä uudessa kodissa. Odotetaan täällä että mies tulee kotiin niin päästään hakee naisvahvistus joukkoomme kun lapset on poikia niin on mullakin sit tyttökaveri täällä kotona Kupit ja koiran oma alue/peti on löytäneet jo paikkansa, kaiken pitäisi olla valmista.

Tulen kyllä kertomaan kuulumisia kun olemme tutustuneet toisiimme koiran kanssa

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Ai ja tärkein! Meidän koira oli pelkopurija ja on toklannut mua käteen kahdesti (pesutilanne ja kynsienleikkuu),el.lääkäriä puri kerran ja lasta kerran kun hyppäs yllättäin koiran selkään.. Ei ole purrut kovaa,mutta naarmut on jääneet kuitenkin!! Eli lapsia kannattaa kouluttaa ihan ensin miten koiraan saa koskea ja milloin jne.. Samoin vieraiden kanssa olla tarkkana miten koira niihin suhtautuu.

 

[kohta koiran omistaja]

Koira on siis alkuun ollut ihan perhekoira ja opetettu sisäsiistiksi (tiedän ettei ole välttämättä enää) mutta sitten on jäänyt ajan kuluessa hihnan päähän ulkokoiraksi. Koiralla on siis jo ikää 7 vuotta. Ja lapsemmekin ovat tavanneet koiraa ja aralta ei ainakaan vaikuta vaan nuolisi naamat puhtaiksi jos annettais (en halua tuollaisissa oloissa olevan nuolevan lapsen kasvoja) , häntä heiluu niin lujaa että koko koira heiluu

 

[nyt koiran omistaja (ap)]

Koira on sopeutunut tosi hyvin ja nopeasti perhe-elämään. Hoikka on vieläkin, mutta selkä levinnyt kun saa liikuntaa ja oikeanlaista ruokaa. Kotona menee kaikki koiran kanssa hyvin ja pihallammekin pysyy vaikkei aitoja ole, toki yleensä on kytkettynä. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja ystäväni ja siskoni koirien kanssa on tuttavuutta tehnyt eikä niiden kanssa ole ollut mitään ongelmia vaikka ystävän koira on saman ikäinen tyttö kuin meidän.

Mutta.... Lenkillä toisiin koiriin törmääminen on aivan kamalaa ja pyrin välttää niitä tilanteita viimeiseen saakka. Meillä on mahtavat maastot eli tiellä ei tarvitse kävellä ja metsässä ei usein toisiin törmää, mutta tänään viimeksi rähistiin kunnolla... Meillä kun on iso musta koira niin tulee itellekkin häpeän tunne kun miettii mitä toisen koiran omistaja ajattelee. "Otettu ton rotunen koira jota ei sitten ole viititty/osattu kunnolla kouluttaa"
Yritän kyllä kiinnittää koiran huomion toisaalle ja pieni pussi koiran nappuloita on taskussa että huomaisi minut eikä toista koiraa, mutta tänäänkin tilanne tuli niin yllättäen etten ehtinyt. Koiran voimat ovat vielä vähäiset eli pärjään sille kyllä voimalla, mutta toki haluaisin sen osata käyttäytyä ettei toisten koirien tarvitse koiraamme pelätä. Ja kun nämä koirat joille rähisee on pieniä koiria, isoille ei rähise.
Toki ymmärrän ettei kaikki voi heti mennä hienosti, koira on valtaosan elämästään seissyt narunpäässä pihalla eli lenkitystä ei ole vuosiin harrastettu eikä näin ollen toisiin koiriin ole törmännyt. Mutta silti itseä hävettää kun eihän vieraat ihmiset koiran taustaa tiedä. Kerron sen toki aina kun voin, mutta tänäänkin pienen koiran kanssa menivät ymmärrettävästi nopeasti ohi.

Tälläinen häpeän tunne on niin kurjaa...

Mutta toki tämä on ainoa asia mikä ei tämän koiran kanssa onnistu, mutta turhan iso asia...

 

[czxqw]

Älä turhaan häpeä, vaan pyri olemaan mahdollisimman rento noissa tilanteissa. Pohdi, mikä olisi juuri teidän koirallenne paras tapa ratkaista asia ja toimi johdonmukaisesti niin. Jos tuntuu, että kaipaat joltain koirakouluttajalta neuvoja ja välineitä tuon asian ratkaisemiseen, niin hakeudu ihmeessä sellaisen juttusille. Kyllä se siitä ajan kanssa.

Hienoa, että muuten kaikki on sujunut hyvin!

 

[M&A]

Otin 10 vuotta sitten 16 kk vanhan huonosti pidetyn, jopa hakatun koiran. Koira pelkäsi varjonsa varjoa, siis aivan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Ensimmäiset 4 vuotta olivat aika työläitä mutta onhan se maailman mukavin mussukka, tietyi rajoituksin
Se syö edelleen huonosti, jättää välillä 2-3 päivää täysin väliin. Olen saanut sen painon kuitenkin tuplattua ja vieläkin on hoikka. Tullessa ei ollut kun luut ja nahka.
Sähköisiä autotallinovia ja niissä olevien pikku-ovien pamauksia pelätään edelleen niin että mennään "mitään kuulemattomaan" tilaan.
Muille uroksille rähistään, en asiantuntijoiden neuvoillakaan ole saanut tätä pois
Joskus yllättää joku vanha taantuma ja vieläkin voidaan alkaa täristä ilman näkyvää syytä
Yllättäen ei saa koskea vieläkään vaan koiran on nähtävä käsi ensin. Koskaan ei ole kuitenkaan yrittänytkään purra.

On vaan minussa niin kiinni että en voi viedä sitä kenellekään hoitoon. Se vaan ravaa vierasta huushollia ympäriinsä ja läähättää. Kotona sietää hoitajan.

Tämä on esimerkki ja jos on kaikkeen tällaiseen ja kaikkeen siihen mitä muuta voi tulla vastaan valmis aikaansa uhraamaan saa itselleen maailman uskollisemman, rakkaimman ja ihanimman kaverin itselleen.

 

[BootyPeppi]

Meille tuli aikanaan koira Malagasta. Aloitimme ruokailun yrjälänpuurolla pikku hiljaa. Suoli rauhottui. Pestiin noin viitisen kertaa ihan heti (oli niin likainen) ja eläinlääkäri antoi uudelleen loishäädöt ja korviin saatiin lääkitykset.
Ulkoilua harjoiteltiin kuukausi ja leikkimään opetettiin. Ensimmäisen puolen vuoden aikana käytiin useasti lääkärissä jotta saatiin koira kuntoon. Mielen tervehtymiseen meni useita vuosia mutta sopeutuminen uuteen kesti noin vuoden. Pitää muistaa, että eläin tulee huonoista oloista ja se on rikki. Uudelleen rakentaminen ei käy heti joten aikaa pitää eläimelle antaa. Jos tuollaisen eläimen eikottaa uudelleen niin se ei siitä enää terveeksi tule. Joten voimia ja jaksamisia.

 

[Koivunkäpy]

remmiräyhään auttaa paljon ettet itse jännitä tilannetta.
tiedän muutaman koiran jotka remmiräyhää ihan kaikelle emännän kanssa, mutta jos joku muu taluttaa niin viimeistään kolmannen vastaantulijan kohdalla on jo nätisti.
Toimisiko naksutin huomionkiinnittäjänä? sitä on näppärä pitää valmiiksi ranteessa (meillä on naksuttimene pilttipurkinkansi..)
Ja kun näet että toinen koira tulee vastaan niin pyörähdät koiran kanssa niin että sinä olet selkä tulijaan päin, oma istuu ja syö namia/kuuntelee kun juttelet/leikkii lelulla tms.

Hienoa että muuten on kaikki mennyt hyvin, meillä oli edellinen koira huostaanotettu alkoholistilta, sillä oli aluksi ongelmia syömisen, vieraisiin luottamisen ja muiden koirien kanssa.

 

["Xxxx"]

En tarkoita näitä koiria mista tässä puhe, mutta tarviiko kaikkia pelastaa? Siis oisko joskus inhimillisempää tai sanotaanko eläimellisempää lopettaa koira kun siirtää uusiin oloihin? Jos asunut vaikka kadulla/häkissä jne jne ja toipumiseen menee puolet jäljellä olevasta elämästä? Kun se stressi ei lopu siihen kun joku pelastaa sieltä häkistä, se uusi ympäristö ja tavat stressaa vielä vuosia?

Itse en voi aina näitä ulkomaisia pelastusohjelmia katsoa, koska joskus se pelastusinto menee mun mielestä eläinrääkkäyksen puolelle.