Menetin kaiken!!!

[30v-liittolainen]

Voi nuoruutta! Niinhän sitä luulee, että rakkaus on jokin pelastus tylsään elämäänsä ja aikansa se tunnemyrsky kyllä täyttääkin tyhjät päivät ja yöt. Totuus löytyy kuitenkin ihan ihmisestä itsestään, onko sitä kapasiteettia kulkea eteenpäin ilman kävelykeppejä tai kainaloista.

Ihminen tekee jos tahtoo ja tahtoa löytyy jos sitä haluaa etsiä.
Tämä kakkosmies ei rakastanut sinua riittävästi, ykkösmies mielestäni enemmän kun antoi sinun kohkata. Kyllä puoliso huomaa aina, jos uusia kumppaneita ilmestyy kuvioihin.
Parisuhde on rakkauden ja ihmisen kunnioitusta. Jos suhtautuu rakastettuunsa kuin parhaimpaan ystäväänsä, tajuaa kyllä missä menee.

 

[panacea]

valehdella? Että näitä omien kokemusten valaisemia valko-otsaisia riittää. Se on vain niin, että toisilla tunteet ovat vahvemmat kuin joillakin toisilla.

Miten se sanotaan Raamatussakin: "Henki on altis, mutta liha heikko". Se on totta, vaikka en olekaan kirkkouskovainen.

Niin, mielestäni uskottomuus 3 vuoden ajan edellyttää puolisolle valehtelua ja lupausten rikkomista. Jos ei ole kyseessä liitto, jossa rinnakkaissuhteiden pito on ok yhteisestä sopimuksesta.

Näin ei ap:n tapauksessa ilmeisesti ollut, kun kerran puoliso totuuden kuullessaan otti eron.

Edelleen: on täysin mahdollista elää valehtelematta. Jos rakastuu ja oma kumppani ei riitä, kertoo siitä kumppanilleen ja antaa hänen tehdä omat valintansa.

Toisilla tosiaan on vahvemmat tunteet kuin toisilla - ainakin itserakkaus.

 

[Jaa että valinta]

Panacealla taisi kolahtaa omaan nilkkaan .

 

[Eräs näkökohta]

On se kuitenkin parempi koettaa jaksaa olla töissä kuin jäädä kotiin sairauslomalle. Kotona sitä vatvoo ja vatvoo, mitenkä jos ja entä jos jne., joten pysyttele vain kiinni arjessa.

Töissä ei kannata kovin paljon puhua tällaisista kokemuksista kuin korkeintaan jollekin tosi läheiselle ja kokeneelle työkaverille, koska sympatiaa ei helposti heru. Senhän sinä tiedät sanomattakin ja se tulee ilmi useissa näissäkin kirjoituksissa.

Olisihan se helppoa sanoa, että omaa soppaasi lusikoit, mutta siitä ei ole mitään apua sanojalle eikä kohteelle. Olet kuitenkin aika nuori, joten vaikka se ei tällä hetkellä lohduta, elämää on paljon edessä. Ajattele, ettei se tämän hullummaksi voi mennä ja että tästä minä ponnistan eteenpäin, jos en viisaampana niin ainakin kokeneempana.

 

[Pitää antaa mahdollisuus toisellekin]

Minua on aina ihmetyttänyt nämä sivusuhteita harrastavat, jotka eivät näe teoissaan mitään väärää, ja ymmärtävät itseään ja tilanteensa oikein hyvin. Jos kaikki on kerta niin oikein, eikä syyllisyyttä tarvitse tuntea, niin miksei saman tien voi asiasta kertoa sille vakikumppanille. Kyllä hänkin ymmärtää ja hyväksyy, jos tilanne kerta on niin oikein.

 

[panacea]

Panacealla taisi kolahtaa omaan nilkkaan .

Kyllä, ehdottomasti. Olen ihan pienestä pitäen ollut raivona epäoikeudenmukaisuudesta ja epärehellisyydestä. Se kolisee joka kerta kun siihen törmää.

Kaikilla meillä on omat vammamme.

 

[doorisleidi]

mulla nyt juuri sama tilanne kuin aloittajalla.eli olen ihastunut toiseen mieheen,itse silti naimisissa...toistaiséksi.mies ei tiedä mitään enkä aiokaan kertoa vielä,kun en tiedä mitä teen.on aika suuri päätös erota kun on yhteisä lapsiakin.täytyy tutustua uuteen mieheen paremmin ennekuin alan tekemään päätöksiä....enhän loukkaa miestäni kun hän ei tiedä mitään toisesta miehestäni.

 

[panacea]

mulla nyt juuri sama tilanne kuin aloittajalla.eli olen ihastunut toiseen mieheen,itse silti naimisissa...toistaiséksi.mies ei tiedä mitään enkä aiokaan kertoa vielä,kun en tiedä mitä teen.on aika suuri päätös erota kun on yhteisä lapsiakin.täytyy tutustua uuteen mieheen paremmin ennekuin alan tekemään päätöksiä....enhän loukkaa miestäni kun hän ei tiedä mitään toisesta miehestäni.

Miten pitkään ajattelit "koeajaa" tätä toista miestä ollaksesi varma, että kannattaa vaihtaa vanha aviomies uuteen ja ehompaan malliin?

 

[ou-yeahh]

mulla nyt juuri sama tilanne kuin aloittajalla.eli olen ihastunut toiseen mieheen,itse silti naimisissa...toistaiséksi.mies ei tiedä mitään enkä aiokaan kertoa vielä,kun en tiedä mitä teen.on aika suuri päätös erota kun on yhteisä lapsiakin.täytyy tutustua uuteen mieheen paremmin ennekuin alan tekemään päätöksiä....enhän loukkaa miestäni kun hän ei tiedä mitään toisesta miehestäni.

Ihan oikein! Ja kyllä miehesi ymmärtää, kun sitten kärähdettyäsi kerrot, miten salasuhde tuntui kauniilta ja niin oikealta. Et tuntenut tekeväsi väärin, koska tunteilleen ei mahda mitään. Jokin vaan naksahti, kun kemiat kohtasivat...

 

[tuli.]

Tuolla toisaalla jo kirjoitinkin, kuinka helposti ihmiset ovat omalla itsekkyydellään valmiita satuttamaan ihmistä, joka joskus on ollut kuitenkin rakas. Jonkinlaista henkistä pahoinpitelyä.

Hirmu kylmältä tuntuu, etä joku pitää perhettään varalla, kunnes selvittää uuden kumppanin potentiaalit. Helpompi puolison toipua erosta, jos siihen ei liity tuollaista tahallista satuttamista. Puoliso ja lapset voiat huonossa tapauksessa kärsiä vuosia tuosta "tietämättömyydestä, joka ei satuta".

 

[Jahaa-ah]

Blablablaa näitä moralisteja!

 

[moraalimartta]

Blablablaa näitä moralisteja!

Pikku moraaliruiske ei tekisi sinullekaan pahaa! Kokeileppa

 

[Jahaa-ah]

Täällä on tarpeeksi jo kokeilematta .

 

[Täydellinen idiootti]

Minulla kävi aikoinaan vähän samalla tavoin, paitsi että minä tein päätöksiä aika reippaasti. Rakastuin toiseen mieheen aivan silmittömästi. Yritin muutamaan kertaan jättää tuon toisen , en vaan onnistunut, koska mies tuli aina takaisin ja minä halusinkin hänet takaisin. Reippaana ja rehellisenä naisena sanoin miehelleni että tilanne on nyt tämä että haluan eron. En puhunut toisesta mitään ennekuin mies vasta muutaman kuukauden tappeluiden ja kysymysten jälkeen tajusi kysyä että onko minulla toinen. Silloin tunnustin. Ero tuli sitten samantien eikä enää ollut hänen puoleltaan puhettakaan siitä että olisimme voineet vielä yrittää (pisteet siitä exmiehelleni) , mutta tämä suuri rakkauteni ei tehnyt mitään päätöksiä suuntaan eikä toiseen, antoi vain ymmärtää ja sanoikin että rakastaa kyllä, mutta ei oikeasti tehnyt mitään. Väsyin siihen vatvomiseen ja toisaalta myös ajattelin että jospa hän ei haluakaan erota (kunnioitti perhearvoja tai näin ajattelin) heh. Olinpa todella naivi.

Minä päättäväisenä ja jollain tavoin myös ajattelin tekeväni oikein jos minä sitten päätän eli jätin tuon toisenkin miehen, koska mies ei tuntunut ottavan mitään vastuuta mistään eikä myöskään tehnyt päätöksiä mihinkään suuntaan. Oli elämäni vaikein ja tuskallisin päätös. Jotenkin sitä haki pitkään lohdutusta siitä ajatuksesta että minä ainankin toimin oikein. Mitäpä kuulinkaan myöhemmin tuosta toisesta miehestä. Hän olikin tunnettu pukki, joka oli aloittanut uuden avioliiton ulkopuolisen suhteen heti sen jälkeen kun minä olin jättänyt hänet lopullisesti. Eli se niistä perhearvoista sitten. Menin aivan totaalisen rikki siitä tiedosta. Aivan turhaan kaikki minun hienot periaatteeni yms.

Enpä nykyään enää oikeastaan tee mitään muuta kuin soimaan itseäni siitä kuinka uskomattoman vastuuton ja raukkamainen mies voikin olla ja kuinka uskomattoman sokea itse olin.

Olen kyllä monesti miettinyt olinko tyhmä. Mielestäni en, vaan tuo toinen mies vain oli uskomattoman vastuuton. Olisi nyt p.... le sanonut että minulla on naisia jatkuvasti ja ne vaihtuvat useammin kuin paita, oma suhteeni häneen kesti pari vuotta. No, mutta enpä enää oikeasti halua rakastua. Minä jouduin tekemään mielestäni aivan kohtuuttomia päätöksiä miehenkin puolesta ja kaikki perustui siihen että mies ei kertonut minulle tarpeeksi itsestään, minä jouduin elämään aivan omien mielikuvieni varassa. Rakastuneen naiset mielikuvat nyt sitten olivat mitä olivat. Eipä naurata vieläkään. En olisi koskenut siihen mieheen pitkällä tikullakaan jos olisin tiennyt hänestä saman kuin mitä tiedän nyt, enkä varsikaan olisi eronnut omasta avioliitostani tai pettänyt miestäni pelkän häntäheikin takia. Yhtä hyvää miestä kuin mitä exäni oli on todella vaikea löytää. Koko ero yhden hel....tin pukin takia. Eipä oikestaan edes naurata.

 

[Kolkku]

Minulla kävi aikoinaan vähän samalla tavoin, paitsi että minä tein päätöksiä aika reippaasti. Rakastuin toiseen mieheen aivan silmittömästi. Yritin muutamaan kertaan jättää tuon toisen , en vaan onnistunut, koska mies tuli aina takaisin ja minä halusinkin hänet aivan omien mielikuvieni varassa. Rakastuneen naiset mielikuvat nyt sitten olivat mitä olivat. Eipä naurata vieläkään. En olisi koskenut siihen mieheen pitkällä tikullakaan jos olisin tiennyt hänestä saman kuin mitä tiedän nyt, enkä varsikaan olisi eronnut omasta avioliitostani tai pettänyt miestäni pelkän häntäheikin takia. Yhtä hyvää miestä kuin mitä exäni oli on todella vaikea löytää. Koko ero yhden hel....tin pukin takia. Eipä oikestaan edes naurata.

Heh.. ei pitäisi kääntää puukkoa haavassa, mutta minua kyllä alkoi hymyilyttämään tämä. Tunnusta suosiolla että olet yksinkertainen. Tämän ketjun aloittaja vaikuttaa kyllä täsmälleen yhtä lapsellisen herkkäuskoiselta. Jos nyt juttunne edes totta ovatkaan.

 

[Kolkku]

Minulla kävi aikoinaan vähän samalla tavoin, paitsi että minä tein päätöksiä aika reippaasti. Rakastuin toiseen mieheen aivan silmittömästi. Yritin muutamaan kertaan jättää tuon toisen , en vaan onnistunut, koska mies tuli aina takaisin ja minä halusinkin hänet aivan omien mielikuvieni varassa. Rakastuneen naiset mielikuvat nyt sitten olivat mitä olivat. Eipä naurata vieläkään. En olisi koskenut siihen mieheen pitkällä tikullakaan jos olisin tiennyt hänestä saman kuin mitä tiedän nyt, enkä varsikaan olisi eronnut omasta avioliitostani tai pettänyt miestäni pelkän häntäheikin takia. Yhtä hyvää miestä kuin mitä exäni oli on todella vaikea löytää. Koko ero yhden hel....tin pukin takia. Eipä oikestaan edes naurata.

Heh.. ei pitäisi kääntää puukkoa haavassa, mutta minua kyllä alkoi hymyilyttämään tämä. Tunnusta suosiolla että olet yksinkertainen. Tämän ketjun aloittaja vaikuttaa kyllä täsmälleen yhtä lapsellisen herkkäuskoiselta. Jos nyt juttunne edes totta ovatkaan.

Lisäyksenä vielä se, että pisteet sinulle siitä että kerroit miehellesi. Se on kuitenkin oikea tapa, joten kyllä sinussa voi olla potentiaalia hyväänkin mieheen. Eroasi on turha enää pohtia. Tuskin teillä kovin hyvä suhde edes oli jos noin helposti haksahdit tai sitten sinulla oli jäänyt elämää elämättä ja virheitä tekemättä. Onnea kuitenkin seuraavaan suhteeseesi.

 

[Täydellinen idiootti]

Virheet miesten suhteen on oikeasti jääneet tekemättä. Tuo mies oli ensimmäinen ja samalla toivottavasti myös viimeinen virheeni... olen aika harkitseva ja järkevä.yleensä

Tunnustanpa myös että maksatin kyllä tuolla toisella miehellä sitten myöhemmin koko jutun, kun siihen aivan puhtaasti sattumalta tuli tilaisuus. Oikeus ja kohtuus, ainankin omasta mielestäni. Rajansa minunkin sietokyvylläni. Mieshän huijasi minua aivan törkeästi. Minun olisi pitänyt olla täydellinen pikku pyhimys tms. jos en olisi käyttänyt tilaisuutta maksaa potut pottuina. Ja naisen kosto... vaikka en itse tietysti käytä siitä sitä nimitystä, muitakin ihan oikeita motiiveja oli riittämiin. Mies sai aivan ansionsa mukaan.

Tsemppiä alkuperäiselle. Tämän tyyppiset 'systeemit' taitavat olla sellaisia että teet niin tai näin niin jossain kohti kusee pahasti.

 

[mies1]

Kiitos "idiootti", että kerroit tarinasi. Tällä palstalla niin usein hehkutetaan, että kerran täällä eletään ja kuuntele jonkin elimesi ääntä; aivan vastuuttomia neuvoja.

tsemppiä sulle, paistaa se päivä vielä risukasaankin

 

[panacea]

Se se minua ihmetyttää tällä palstalla ja elämässä yleensä, että toisia ihmisiä hyväksikäyttävät yksilöt ovat kovasti YLPEITÄ tekemisistään.

Jos tohtii esittää, että valehtelu, huijaaminen ja hyväksikäyttö eivät ole ok, tulee heti naljailua tekopyhyydestäja liiallisesta moralisoinnista.

Jos siis panettaa, niin pankaa kaikin mokomin!

Mutta eläkää edes avoimesti elämänne, miksi piileskellä jonkun naamion ja kaksoiselämän takana, jos kerran olette vain ylpeä itsestänne ja teoistanne?

 

[mies1]

Aika harva kuitenkaan pystyy kuitenkaan eroamaan ensin. Niin paljoa ei löydy selkärankaa, että pystyisi kohtaamaan todellisuuden. Mieleen tulee korppi, joka nappaa silmän vielä elossa olevalta saaliilta.

 

[: O]

[viesti moderoitu]

 

[sonja...]

Löytyykö kohtalotovereita?! Olin naimisissa ihan suht ok suhteessa. Ei ihmeempiä intohimoja, vähän tylsää arkea mutta periaatteessa kaikki kuitenkin ok. Avioliitossani ei ollut alkoholismia, väkivaltaa tms vaan ihan sellaista perusmeininkiä. En ollut onnellinen, mutta en onnetonkaan.

Sitten tuli mies joka vie jalat altani!! Oi oi...ihana tyyppi kaikin puolin, voin sanoa hänestä niin edelleenkin. Ajauduimme suhteeseen, joka kesti 3 vuotta. Aivan, kamalaa. Tiedän. Aikaa kului, vuodet kului, en osaanut tehdä päätöksiä siitä kumman kanssa haluaisin olla. Rakastin tätä toista miestäni, mutta liikaa oli situomuksia siihen arkeeni, avioliittooni. Se sujui kuitenkin kaikesta huolimatta ihan hyvin, siksi olin niin päättämätön. Kai olisin ikuisesti halunnut pitää molemmat...

Lopulta tämä toinen mieheni sai tarpeekseen ja jätti minut. Se oli niin kauhea isku, etten meinaa toipua siitä ikinä enää tolpilleni! Menetin hänet nyt lopullisesti, hänellä on uusi ihmisuhdekin jo meneillään. Itse kärähdin tuon jälkeen typerällä tavalla aviomiehelleni ja koko tuo monivuotinen kaksoiselämäni tuli ilmi!! En olisi selvinnyt tästä ilman ammattiapua, on tämä niin kauhea paikka ollut! Menetin siis lopulta kaiken, ihan kaiken! Menetin sen suuren rakkauteni (toisen miehen) vetkuttelemalla liian kauan ja menetin tietysti myös aviomieheni kun kaikki paljastui. Siinä meni ihan hyvä avioliitto ja siinä meni suuri rakkaus. Siinä meni kaikki.

Tiedän, että nyt tulee paskaa niskaan. Sanotte, että se oli ihan oikein minulle. Ehkä olikin. Rangaistusta tässä on ollut jo kerrakseen siinä että todellakin menetin kaiken. Mutta olisiko täällä ketään kohtalotoveria jakamaan tällaista asiaa ja tunteita? Kumpaa kaipaat enemmän; aviopuolisoasi vai sitä toista miestä (tai naista)? Oletko yrittänyt korjata tilannetta mitenkään? Onko se enää millään lailla korjattavissa?

Niinpä,mitä tästä olet ehkä oppinut..Elämässä on tehtävä ratkaisuja,koska kaikkea ei voi saada,näin se vaan on,on mietittävä mitä haluaa,ja punnittava hyvät ja huonot asiat...

 

[APUAAAA]

Löytyykö kohtalotovereita?! Olin naimisissa ihan suht ok suhteessa. Ei ihmeempiä intohimoja, vähän tylsää arkea mutta periaatteessa kaikki kuitenkin ok. Avioliitossani ei ollut alkoholismia, väkivaltaa tms vaan ihan sellaista perusmeininkiä. En ollut onnellinen, mutta en onnetonkaan.

Sitten tuli mies joka vie jalat altani!! Oi oi...ihana tyyppi kaikin puolin, voin sanoa hänestä niin edelleenkin. Ajauduimme suhteeseen, joka kesti 3 vuotta. Aivan, kamalaa. Tiedän. Aikaa kului, vuodet kului, en osaanut tehdä päätöksiä siitä kumman kanssa haluaisin olla. Rakastin tätä toista miestäni, mutta liikaa oli situomuksia siihen arkeeni, avioliittooni. Se sujui kuitenkin kaikesta huolimatta ihan hyvin, siksi olin niin päättämätön. Kai olisin ikuisesti halunnut pitää molemmat...

Lopulta tämä toinen mieheni sai tarpeekseen ja jätti minut. Se oli niin kauhea isku, etten meinaa toipua siitä ikinä enää tolpilleni! Menetin hänet nyt lopullisesti, hänellä on uusi ihmisuhdekin jo meneillään. Itse kärähdin tuon jälkeen typerällä tavalla aviomiehelleni ja koko tuo monivuotinen kaksoiselämäni tuli ilmi!! En olisi selvinnyt tästä ilman ammattiapua, on tämä niin kauhea paikka ollut! Menetin siis lopulta kaiken, ihan kaiken! Menetin sen suuren rakkauteni (toisen miehen) vetkuttelemalla liian kauan ja menetin tietysti myös aviomieheni kun kaikki paljastui. Siinä meni ihan hyvä avioliitto ja siinä meni suuri rakkaus. Siinä meni kaikki.

Tiedän, että nyt tulee paskaa niskaan. Sanotte, että se oli ihan oikein minulle. Ehkä olikin. Rangaistusta tässä on ollut jo kerrakseen siinä että todellakin menetin kaiken. Mutta olisiko täällä ketään kohtalotoveria jakamaan tällaista asiaa ja tunteita? Kumpaa kaipaat enemmän; aviopuolisoasi vai sitä toista miestä (tai naista)? Oletko yrittänyt korjata tilannetta mitenkään? Onko se enää millään lailla korjattavissa?

voi paskat voi ei vasta nyt huomaan tätä mut mul on juuri nyt samaa tilanne!! voi ei mitä pitäis tehdä? voi ei ei hitto voi olla totta mitä teen? eikai mullekkin käy noin siis oikeesti? voi ei... ei hitto

 

[Järjen ääni]

Jos olisit menettänyt kaiken, olisit menettänyt

- työsi
- terveytesi
- miehesi
- lapsesi
- ajautunut vararikkoon
- asuntosi eli olisit asunnoton
- mielenterveytesi

jne.

eli siinä vähän perspektiiviä, mitä KAIKEN menettäminen on. Miesten kanssa sekoileminen ei todellakaan ole KAIKEN menettämistä.

 

[Sampo]

Sait ansiosi mukaan. Jos et pysty olemaan yhden ihmisen kanssa kunnolla, ei pidä teeskennelläkään niin olevan. Vaikka entinen miehesi olisi niin suurisydäminen, että hyväksyy sinut kaiken tämän jälkeensä (eli on todella rakastanut sinua), niin se ei sinun tekoasi tee asialliseksi tai edes hyväksyttäväksi. Olen surullinen aviomiehesi puolesta ja toisenkin miehen, mutta minusta sinulla ei ole paljon varaa kalastella täällä sääliä. Olet ihan itse rikkonut kaiken itseltäsi ja varsinkin toiselta ihmiseltä, joka sinua on vilpittömästi rakastanut.

Miten voit tehdä jotain noin totaalisen hirveää lähimmälle ihmisellesi?