D
Diamand
Vieras
Olen asunut avomieheni kanssa lähes kaksi vuotta, ja ensi kevääksi olemme suunnitelleet hääpäivää. Kuitenkin nyt ihan lähiaikoina on miehestäni tullut esiin ominaisuuksia, joita en oikein voi ymmärtää ja hyväksyä. Kyse ei kuitenkaan ole sen vakavammasta kuin siitä, että mieheni tykkää lukea Seiskaa ja Hymyä ja aikoo jopa pyrkiä ko. lehtiin toimittajaksi (ei kyllä todennäköisesti pääse...). Tämä varmaan kuullostaa monista tosi ihmeelliseltä kriisin aiheelta, mutta minä olen aina ajatellut, että ko. lehdet riistävät juttujensa aiheita (vaikka monet itse pyrkivätkin niiksi aiheiksi...) ja minusta jo lehtien lukeminen on vähän kyseenalaista. Itse en koskaan lue ko. lehtiä vaikka niitä joskus on esim. työpaikan kahvihuoneen pöydällä, ja niille työskenteleviä toimittajia pidän lähes riistäjinä. Olen kyllä jo suhteen alkuvaiheessa huomannut mieheni kiinnostuksen julkkiksia kohtaan ja ajatellut että jos hän niin on heistä kiinnostunut, lukekoon lehtiään, eihän minun silti tarvitse, mutta se että hän haluaisi työskennellä niissä on jo tosi paljon ristiriidassasa arvojeni kanssa. Minusta Johanna Tukiaisellekaan ei saisi nauraa, hän on eksyksissä oleva ihminen jonka toivoisin löytävän elämänsä suunnan. Miten paljon erilaiset arvot suhteessa voi olla ja mitä kaikkea pitää hyväksyä? Toisaalta pidän itseäni kohtuuttomana, kun en "anna" mieheni toteuttaa itseään. Uskosta tässä ei ole kyse, itse olen ateisti ja mieheni ei kai ole uskonasioita paljon miettinytkään.