Miehelläni on ilmeisesti uhmaikä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolestunut vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolestunut vaimo

Vieras
Mieheni Pekka on 28v ja hänessä on viime aikoina alkanut näkymään uhmaiän merkkejä. Aina kun olemme kaupassa, niin mieheni saa lähes poikeuksetta raivokohtauksen jos satumme kulkemaan liian läheltä tiettyjä hyllyjä. Esimerkiksi oluthyllyjen luona mies saa poikeuksetta raivokohtauksen, jos en osta ainakin yhtä pulloa tai tölkkiä olutta. Silloin mies ensin kerjää olutta ja jos hän ei sitä saa, niin hän alkaa mm. repimään ostoskärryjä kohti niitä oluthyllyjä, huutammaan ja lopulta hän heittäytyy maahan kieriskelemään, hakkaa ja potkii maata ja huutaa, että "Tahtoo, Pekka tahtoo kaljaa! Osta vaimo kaljaa" ja sitä jatkuu ja jatkuu vain, kunnes yleensä joudun kiskomaan miehen maasta ylös ja viemään hänet autoon häpeämään kun minä suoritan ostokset loppuun.

Sama juttu on aina myös makkarahyllyn kohdalla. Sielläkin hän käyttäytyy aina yhtä huonosti kun oluthyllyjen luona. Myös se jatkuva joka paikkaan juoksentelu, tavaroiden hipelöinti ja heittely maahan ja kiljunta hermostuttaa, kun en saa mieheen edes kunnon otetta, koska mieheni on lähes 2 metriä pitkä ja painaa 130 kiloa, kun taas minä olen vain ½ metrinen ja painan 40 kiloa. Myöskään muiden ihmisten kommentoiti mieheni käytökseen ei auta asiaa, se vain villitsee miestäni ja muutenkin vieraiden ihmisten kommentit ärsyttävät, ne kun ovat aina negatiivisiä tyyliin "Eikö rouva hyvä saa mieheensä kuriin" tai miehelle suunnatut komentit: "Pitäisikö herran mahdollisesti harkita AA-kerhoon liittymistä" (kaljaa kerjätessä) tai "Eikö herra tiedä, että makkara on hyvin epäterveellistä" (makkaraa kerjätessä).

Kotona miehen käytös on myös mahdotonta. Näin iltaisin se on jatkuvaa kiukuttelua iltapuuron syömisen kanssa, peseytymisen ja nukkumaan menon kanssa. Mies vain kiukuttelee, että "En syö puuroa, en syö! Anna makaraa! Enkä juo maitoa, haluan olutta! Anna limsaa! En käy pesulla enkä laita pyjamaa päälle". Sitten kun yritän saada miestä sängyyn, niin mies vain yrittää pidentää esim. tietokonepelien peluuta ja juoksee sängystä aina tietokoneelleen ja huutaa, että "En nuku, haluan pelata vielä yhden pelin". Kun lopulta saan miehen sänkyyn ja ehdotan miehelle iltasaduksi jotain mukavaa satukirjaa, niin mies tunkee käteeni aina vain jotain urheilulehteä, autolehteä tai vastaavaa miestenlehteä ja vaatii, että "Lue tätä". Muutaman kerran mies on jopa yrittänyt saada minut lukemaan itselleen pornolehtiä, mutta on tajunnut, että niitä en suostu lukemaan kun olen laittanut miehen nurkkaan häpeämään ja ottanut pornolehdet pois.

Koska mieheni ei suostu illalla menemään ajoissa nukkumaan, niin aamutkin ovat vaikeita. Silloin mies tietenkin kiukuttelee, heittelee tavaroita ja huutaa, että "En herää! Mene pois, senkin kakka! En laita vaatteita päälle, en aja partaa enkä mene töihin". Kun lopulta saan mieheni valmiiksi ja lähtökuntoon, niin minun pitää saataa mieheni töihin tai jonkun pitää sieltä tulla hakemaan hänet töihin, koska jos mieheni saa mennä yksin töihin, niin hän voi lintsata ja mennä esim. baariin kaljalle ja tulla vasta monen päivän jälkeen kotiin.

Mitä minun pitäisi tehdä? Mieheni on luultavasti nyt niin hankala, koska meille syntyi toukokuussa vauva ja mieneni äiti joutui vieroittamaan poikansa rintaruokinnasta, koska hän joutui lähtemään nuoremman pojan avuksi armeijaan. Myös se, että äiti ei ole meillä auttamassa poikaansa eli miestäni hämmentää miestäni. Esim. vauvan imetystilanteet ovat vaikeita ja olen joutunut lipsumaan periaatteesta antaa miehelleni olutta vain lauantaina on jouduttu siirtämään romukoppaan, koska mieheni on tyytyväinen vain jos vauvaa imettäessä annan miehelle olutta tuttipullosta (onneksi mieheni ei ole vielä huomannut, että hän saa vain lauantaina yhden "tavallisen" oluen ja muuten alkoholitonta. Kaikenkaikkiaan tämä tilanne on hyvin vaikea. Mitä teen? Meneekö tämä ohi ajan kanssa vai mitä tässä pitäisi tehdä?
 
En osaa auttaa, mutta vertaistukea sen verran että ymmärrän harmistuksesi. Minun miehellä on uhmaikä jatkunut jo niin kauan kuin ollaan yhdessä oltu, eli kohtapuoli kymmenen vuotta. Niimpä olen jo luopunut toivosta että uhmis menisi ohi joskus.
 
  • Tykkää
Reactions: sinisulka

Yhteistyössä