Miehen ex tunkee alueelleni

[Epäkypsä-Elli]

En tiedä, minkä ruuvin voisin päässäni vaihtaa, että olisin tasapainossa mieheni exän toiminnan vuoksi. Ex petti ja jätti mieheni jo vuosia sitten ennen meidän tapaamistamme. Hän ei ollut missään tekemisissä mieheni suvunkaan kanssa pitkään aikaan.

Minun tultuani kuvaan hän on yhtäkkiä aktivoitunut, vierailee anoppini luona, lähettelee lapsen mukana paketteja, lehtiä, leivonnaisia yms. Käy siellä myös äitienpäivinä, viipyy tuntikausia. Meiltä on näköyhteys mummon taloon, joten en mene sinne silloin kun entinen miniä on siellä.

Miksi ihmeessä tuo asia minua niin vaivaa enkä pääse sen kanssa tasapainoon? Tuntuu, että hän tulee ensimmäisen, ihan oikean ja ainoan miniän, oikeuksin reviirilleni. Hän on pidempiaikainen tuttava anopilleni kuin minä ja hänen äitinsäkin on anopin ystäviä edelleen.

Olisiko paras, että unohdan koko asian, niin exän kuin anopinkin ja suuntaan katseeni omaan sukuuni? Haen voimaa ja ystävyyttä sieltä. Vai tungenko aina anopille kun ex on siellä? En tiedä mitä anoppi hänestä ajattelee, mutta tuomansa tuliaiset ainakin ovat mieleisiä ja niitä esitellään meillekin.

 

[Anopin miniä nro 2]

Ei ketään pitäisi häiritä että naapurilla käy vieraita. Sen jo itsekin tiedät, että ei muiden ihmissuhteet avioeroon katkea vaikka eroparin suhde toisiinsa katkeaisi.

Asun itsekin anoppini naapurissa. Hän käy enemmän meillä kuin me hänen luonaan. Myös mun miehen ex käy siellä, tietysti. Hän ei siedä minua joten en änkeä sinne samaan aikaan, vaikka minulla ei mitään häntä vastaan olekaan .Toisin sanoen, minulle hän on yhdentekevä ihminen.

Anopilla oli 80-vuotispäivät. Exx-miniä oli ilmoittanut kellonajan jolloin meni käymään, anoppi kertoi sen meille. Kävimme anopin luona sitä ennen, muitakin sukulaisia moikkaamassa. Poistuimme ennen kuin ex-miniä meni ja hänenn häivyttyä menin auttamaan anoppia siivoamisessa.

Anopilla on meihin kumpaankin omanlainen suhde, mutta eri tavalla läheinen. Miehelleni exä on joskus maininnut ettei pidä siitä kun me asumme siinä vieressä ja ollaan esim. pihalla kun hän hiippailee ex-anopilleen. Minusta se nyt on sitten hänen päänsärkynsä keksiä miten selviää maailmassa jossa on muitakin ihmisiä.

 

[Uusiominiä täälläkin]

Minä aikaisemmin ihmettelin näitä ex- ja nykyinen -kiistaviritelmiä ja mietin, että eivät kai kypsät aikuiset toimi oikeasti näin. Nyt olen viime aikoina joutunut itsekin mieheni exän tulilinjalle.

Mieheni ja exänsä erosivat jo vuosia, vuosia sitten ja mieheni entinen vaimo oli se, joka teki eroon aloitteen. Tapasin mieheni pari vuotta hänen eronsa jälkeen, aloimme pikku hiljaa seurustella ja pari vuotta seurusteltuamme tapasin hänen lapsensa - eli siinä vaiheessa, kun muutimme yhteen. Tässä vaiheessa mieheni ja hänen exänsä erosta oli kulunut noin kuusi vuotta.

Kaikki meni mukavasti, tulen anopin ja mieheni muiden sukulaisten kanssa toimeen jne. Nyt ihan viime aikoina mieheni ex on alkanut jatkuvasti soitella ex-anopilleen (etenkin silloin, kun tietää meidän olevan siellä lasten kanssa kylässä), vierailla siellä ja mitä ilmeisemmin puhua entiselle anopilleen perhelomien merkityksestä jne, ainakin anopin viime aikaisista puheista päätellen.

Anoppi on alkanut toistuvasti kysellä mieheltäni, että tulisitteko lomalle "koko perheen voimin" kesällä ja nyt eilen anoppi suorastaan hämmästeli, että miksi mieheni ei viettänyt vappua "kotonaan", eli exänsä luona. Myös mieheni ex oli todennut, että hän vaatii, että emme tänä kesänä lähde lomalla lasten kanssa, kun lapset ovat niin hämmentyneitä siitä, että isällä on uusi puoliso ja että isä lomailee joidenkin muiden kuin "perheensä" kanssa...

Mieheni sanoo koko ajan, että kyllähän hän nimen omaan viettää lomat ja juhlapyhät perheensä - eli vaimonsa eli minun ja lastensa - kanssa ja kesälomasuunnitelmat lasten kanssa oli jo lyöty lukkoon jne.

Se tässä on erityisesti erikoista, että olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo kahdeksan vuotta, mieheni ja hänen exänsä erosta on noin 14 vuotta ja että näistä nyt yhtä äkkiää "uudesta" puolisosta hämmentyneistä lapsista toinen on jo aikuinen ja asuu omassa asunnossaan...

Itsekään en oikein tiedä, että miten tähän suhtautuisin, etenkin anopin kommentteihin, sillä - kuten totesin - olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenään ja anoppini on ainakin mieheni mukaan alusta asti pitänyt minusta. Sen vaikutelman olen kyllä itsekin saanut, mutta nyt tämä kaikki hämmentää todella paljon.

 

[Epäkypsä-Elli]

Tämä ex ei ollut entisen anoppinsa kanssa juurikaan tekemisissä aikaisemmin, miksi sitten nyt? Hänen uusi onnensa, jonka takia liitto mieheni kanssa päättyikin, on juuri loppunut. Tunteeko vetoa entiseen elämäänsä ja yrittää anopin kautta tunkea takaisin?

En erityisesti pidä tästä ihmisestä, minusta hän manipuloi sekä lapsiaan että muitakin ihmisiä, käyttää hyväkseen ja erilaisilla keksityillä ja oikeilla sairauksilla kerjää sääliä sympatiaa.

 

[Anoppi ja miniä]

Olisko niin, että näille vanhan kansan anopeille se ensimmäinen miniä ja lastenlasten äiti on ainoa ja oikea? Miksi muuten ottaisivat kantaa sanomisiin ja asettaisivat ex-miniän hyvinvoinnin poikansa ja tämän nykyisen puolison hyvinvoinnin edelle?

Suhteessa omaan anoppiini on minullakin tällainen tunne ja koska itsellänikin on jo toisen kierroksen miniä, en voi ymmärtää asiaa alkuunkaan. En ikimaailmassa haluaisi satuttaa nykyistä miniääni, hän on aivan ihana ihminen. Samoin hänen lapsensa tunnen omikseni siinä kuin biologisen lapsenlapseni. Entinen miniä on mukava, mutta valitettavasti elämässä on tehtävä valintoja. Hän teki oman valintansa jättäessään poikani ja näin poistuessaan suvustamme.

 

['ninni*]

Täytyy sanoa että v..moinen tilanne.
Olin aikoinani samankaltaisessa tilanteessa ja muutaman kerran kun oli n menossa anopilleni näin mieheni exän auton pihassa jä jätin menemättä sinne. Sitten kyllä sanoin anopilleni että olisin tullut, mutta en halunnu tulla samaan aikaan ja harvensin käyntejäni merkittävästi. Myös mieheni harvensi käyntejään äitinsä luona, koska ei halunnut pahoittaa mieltäni sillä että sattuisikin sinne exänsä kanssa samanaikaisesti. Myös minulla oli ex ja puhuimme usein miltä miehestäni tuntuisi jos minun exäni kyläisili vanhemmillani samaan aikaan kuin minä yksin. (Onnekseni vanhempani eivät halunneet pitää yhteyttä exääni eromme jälkeen).
Alussa anoppini ylisti ex-miniäänsä minulle jatkuvasti. Tuntui pahalta.

Ehkäpä anoppini kuitenkin huomasi että jos pitää tiivistä yhteyttä ex-miniäänsä, joutuu luopumaan nykyisestä minästään ja pojastaan, koskapa yhteydenpito loppui vähitelleen. Tai sitten mieheni ex vain tuli järkiinsä. En tiedä, mutta onneksi tuo tilanne on ohi.
Anoppini on yhä tekemisissä ex-miniänsä äidin kanssa ja se on minusta ok. Ovathan se samaa sukupolvea ja heidän hirstoriansa on yhteistä pitkälti.

 

[minä**]

Minäkin ihmettelen noita exiä. Aloin seurustella miehen kanssa kun hän oli asunut asumuserossa silloisestaan jo kaksi vuotta ja mies kertoi heidän liittonsa olevan ohi. Ikävä kyllä nainen oli asiasta täysin eri mieltä ja kun hän kuuli seurustelustamme, hän yhtäkkiä ilmaantuikin samoihin paikkoihin missä tiesi miehen viettävän vapaa-aikaansa. Siellä hän sitten järjesti ihme välikohtauksia ja koitti saada miehen sympatiat puolelleen väittämällä minun tehneen milloin mitäkin, kuten tönineen tätä naista tai katsoneen pahasti. Ihan älyttömiä ja lapsellisia syytöksiä.

Nainen ei vieläkään sulata meitä vaikka heidän eronsakin on jo ajat sitten ollut selvä. Hän on katkera eikä anna minun esim. tavata heidän yhteisiä lapsiaan kun hänkään ei kuulemma esittele "hoitojaan" lapsilleen. Mies ei siis voi tavata lapsiaan normaaleissa olosuhteissa koska nainen on näin päättänyt. Kiusa se on pienikin kiusa, tämä on kyllä mielestäni jo aika ikävää kiusaa koska exä tekee sitä lastensa kustannuksella. Isänpäivänäkään mies ei saa tavata lapsiaan ilman exän läsnäoloa ja niitä on sitten vietetty (ilman minua tietysti) mm. exän vanhempien luona aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. En olisi uskonut että tällaisia ihmisiä on olemassa mutta näköjään heitä riittää kuten olen edellä lukenut. V-mäisiä katkeria akkoja ainakin näyttää riittävän jotka eivät halua millään uskoa että elämä jatkuu tekivät he mitä tahansa sen estääkseen.

 

[ex-miniä]

Voi olla kaukaa haettua ajatus, mutta onkohan kyseessä kuinka iäkäs anoppi? Tai oikeastaan ei iällä ole väliä, jos anoppi on eläkkeellä ja mahdollisesti yksinäinen? Manipulointi on helppoa ja jos oikein paatoksella hyväluontoiselle anopille jotakin surkeaa selittää, niin kohta on nimikin pian velkakirjan takaajana :O

Joten jos tuntuu, että jotakin on pielessä ota nyt ihmeessä selvää mistä kenkä exällä puristaa. Ei sinne tartte pihaharjan kanssa hyökätä, mutta kautta rantain.Jos kyse on ihan viattomasta rupattelusta ja seuran pitämisestä tulet anopin lisää vanhentuessa olemaan iloinen, että anopin luona käy muitakin kuin vain sinä ja miehesi.Näitä kohtaamisia ei ikinä kantsi katsella aivan minuutin tarkkuudella, vaan ottaa vähän perspektiiviä asiaan

 

[Feministi]

En tiedä, minkä ruuvin voisin päässäni vaihtaa, että olisin tasapainossa mieheni exän toiminnan vuoksi. Ex petti ja jätti mieheni jo vuosia sitten ennen meidän tapaamistamme. Hän ei ollut missään tekemisissä mieheni suvunkaan kanssa pitkään aikaan.

Minun tultuani kuvaan hän on yhtäkkiä aktivoitunut, vierailee anoppini luona, lähettelee lapsen mukana paketteja, lehtiä, leivonnaisia yms. Käy siellä myös äitienpäivinä, viipyy tuntikausia. Meiltä on näköyhteys mummon taloon, joten en mene sinne silloin kun entinen miniä on siellä.

Miksi ihmeessä tuo asia minua niin vaivaa enkä pääse sen kanssa tasapainoon? Tuntuu, että hän tulee ensimmäisen, ihan oikean ja ainoan miniän, oikeuksin reviirilleni. Hän on pidempiaikainen tuttava anopilleni kuin minä ja hänen äitinsäkin on anopin ystäviä edelleen.

Olisiko paras, että unohdan koko asian, niin exän kuin anopinkin ja suuntaan katseeni omaan sukuuni? Haen voimaa ja ystävyyttä sieltä. Vai tungenko aina anopille kun ex on siellä? En tiedä mitä anoppi hänestä ajattelee, mutta tuomansa tuliaiset ainakin ovat mieleisiä ja niitä esitellään meillekin.

Todella vaikea tilanne. Mutta nimimerkkiisi viitaten, minusta epäkypsä elli on se miehesi ex. Mitä tulee anopin ja eksän mielestäsi liian äheiseen suhteeseen, asialla on kaksi puolta. Toisaalta he saavat olla ystäviä, kahdella aikuisella ihmisellä on oikeus siihen. Toisaalta taas ei sinun tarvitse välittää heidän suhteestaan, ja siitä, mitä mieltä anoppi hänestä on. Helppohan se on sanoa näin, mutta sinä olet nyt miehesi kanssa ja hän on osoittanut haluavansa olla sinun kanssasi...Anna anopin puuhailla mitä puuhailee ja sama pätee eksään. Anopit nyt yleensäkin puuhailevat mitä sattuu

 

[Tyypillista nakyy olevan]

Tamahan vaikuttaa olevan ihan yleista. Minunkin mieheni eksa teki anopin avustuksella ihan samaa. Eksa oli jattanyt mieheni toisen miehen takia jo aikoja ennenkuin me tapasimme. Inhosi kuulemma mieheni aitia koko heidan avioliittonsa ajan. Mutta kappas vain miten paljon asiaa hanella yhtakkia olikin "rakkaalle" anopille heti kun meidan seurustelumme muuttui vakavaksi.

Mieheni ilmoitti aidilleen tyynesti etta seurustelkoot eksan kanssa ihan vapaasti, mutta sen jalkeen poikaa on turha enaa odottaa visiitille. Anoppi oli hyvin selvilla niista todella ilkeista tempuista joita eksa teki hanen pojalleen, ja silti paapoi eksaa, ja tama taas tietysti loukkasi miestani sydanjuuria myoten. En minakaan ymmartanyt miten anoppi voi olla niin mairea ihmiselle joka oli ollut niin haijy hanen omalle pojalleen. No se kesti aikansa, ja eksan ja anopin valit viilenivat lopulta kun mitaan uutisia ei eksalle anopin kautta herunut. Aidin ja pojan valit taas ovat vielakin nihkeat.

Sanoisin kylla sittenkin etta kaikki eksa-anoppi suhteet eivat todellakaan ole myrkyllisia. Jos suhteet ovat aina olleet lampimat ja puolisoiden ero tehty siististi, en nae mitaan syyta miksi eksan ja anopin pitaisi kokonan katkaista valit kunhan tapaamiset hoidetaan hienotunteisesti. Nama manipuloijat ja myrkynkeittajat ovat sitten ihan eri asia.

 

[Vanha suola]

Ensin mies jätetään kun se ei enää olekaan "jännittävä" ja kiinnostava. Mutta sitten kun se kelpaakin jollekin muulle, se halutaan takaisin... tallainen se kaava on!

 

[Epäkypsä-Elli]

Sehän tässä minuakin ihmetyttää, että anoppi tietää tasan tarkkaan minkälainen ihminen ex on ja mitä on tehnyt hänen pojalleen. Anoppi exän käräytti vieraissa käymisestä aikoinaan, voiko tällaiselle pohjalle rakentaa jotain aitoa ystävyyttä?

Joistain sanankäänteistä olen saanut sen kuvan, että exän "uusi onni" (nyt jo päättynyt) on pistetty syylliseksi koko pettämisepisodiin. Ex on onnistunut ilmeisesti manipuloimaan anopinkin näin uskomaan ja että hän oli viaton uhri ja on todella pahoillaan ja katuva. Voi ihminen muuttua, sitä en epäile, mutta niin on muuttunut ympäristökin. Ei siihen niin vain sukelleta takaisin.

Tuntuu, että ex hakee toista mahdollisuutta anopin kautta.

Anopilla on laaja ystäväverkosto, hän ei ole ollenkaan yksinäinen vaan pirteä ja moneen menoon osallistuva vauhtimummo. En pelkää hetkeäkään jääväni hänen ainoaksi kontaktikseen, mutta en tietenkään halua hänen puolestaan karsia ystäväpiiriä.

 

[Miehisen miehen vaimo]

Onneksi mulla on mies joka on tehnyt selväksi äidilleen ja eksälleen mitä tuntee eksäänsä kohtaan ja mitä tuntee minua kohtaan. Mies myös käyttäytyy sen mukaan, ei ole mikään onneton nenästä vedettävä pikkupoika jota eksä pyörittääisi mennen tullen. Ei.

Mieheni jätti eksänsä tavattuaan minut, mutta emme tavanneet missään suhteilun tai flirtin merkeissä. Mies oli eron partaalla muutenkin mutta on kertonut että vasta tavattuaan minut hän ei tosiaankaan ajatellut kanssani yhteistä tulevaisuutta, vaan nimenomaan tulevaisuutta ilman eksäänsä. Heidän avioliittonsa mitä ilmeisimmin oli erittäin vaikea. Meidän suhde alkoi kehittyä vasta myöhemmin.

Miehen eksä teki erosta vaikean ja myös yritti tehdä meidän elämästä vaikeaa - mm. miehen äidin kautta. Eksä on puhunut kaikenlaista soopaa meistä, minusta, miehestä, vähän kaikesta ja anoppi on tietysti uskonut. Hän on hyväuskoinen ja ihmisiin luottava ihminen. Kun sitten mies on tarkentanut miten asia on, on anoppi joutunut ikävään välikäteen. Vanha ihminen. Ei tiedä ketä uskoa, kun ei ymmärrä ihmisen pahuutta.

Mies on ottanut sen kannan, että jos hän ja me haluamme mennä hänen äitinsä luo, me menemme riippumatta eksästä. Eksähän tietysti on änkeämässä sinne aina juhlapäivinä "parhaaseen katseluaikaan". Joksus anoppi on aikaisemmin oma-aloitteiseti pyytänyt eksää tulemaan joku toinen päivä tai johonkin eri kellonaikaan. Joskus eksä on silti päättänyt mennä milloin huvittaa. Viime äitienpäivänä oltiin sovittu kahvit anopilla klo 14. Kas, olikin eksä paikalla autosta päätellen. Olin hiljaa, koska joskus mies on kääntynyt ympäri eikä ollakaan menty, koska ei ole halunnut kohdata eksäänsä. Sillä kerralla mies päätti että se on hänen äitinsä eikä eksän vaikka lasten mummi oli kuitenkin. Mentiin sisälle ja mitäs siitä seurasi. Eksä nosti äläkän ettei minulla olisi sinne mitään asiaa kun se on perhejuhla, oli lapsetkin. Anoppi itse sitten totesi minun olevan hänen poikansa vaimo ja hänen miniänsä ja että olen aina tervetullut hänen kotiinsa, kuten on eksäkin, joten jos vieraiden ei sovi olla samaan aikaan, sopikoot keskenään eri vuorot mutta hän ei ala erotuomariksi. Eksä lähti ovet paukkuen mutta palasi 10 min. kuluttua "minähän en tuolle lumpulle paikkaan luovuta". (Mitä helvatun paikkaa??).

Mies nousi hiljaa, laittoi takin ja kengät ja kehotti minua tekemään samoin. Niin me sitten lähdimme. Mies vielä sanoi äidilleen, että tullaan seuraavana päivänä uudestaan kun ei viitsitä aiheuttaa riitaa. Niin käytiinkin.

Jouluna eksä ei käynyt ex-anoppilassa ja nyt ihmetellään mahtaako käydä ensi sunnuntainakaan. Lapset sinne menee joka tapauksessa mutta ei isän kanssa. He protestoivat myöskin minua kohtaan ja mies on ottanut tiukan linjan heidän suhteensa, ja pitää kiinni siitä että olen hänen vaimonsa ja perheensä ja ettei meillä ole lapsia vastaan mitään. Lapset käy kyllä meillä joskus, mutta se on eri asia.

Mielestäni mieheni eksä käyttäytyy lapsellisesti. Erittäin lapsellisesti. Aikuinen, lähes viiskymppinen ihminen, jolla kaksi lastakin. Mitäpä sellaiselle voi. Ei mitään, mutta pitäisikö edes.

Olen kyllä myös sitä mieltä että jos joku ihminen ahdistuu muista maailman ihmisistä, on ongelma silloin sen ahdistuneen korvien välissä. Tilannetaju ja ymmärrys kannattaa korjata nykyhetkeen niin on omakin elämä helpompaa. Hyväksyä räntäsade tai kesän helteet. Asiat, joille ei mitään voi.

 

[Tsiisus näitä]

Onko sinne entiseen anoppilaan ihan pakko änkeä primetime-aikaan?
Vaikka olisi miten pitkä historia takana, niin luovuttaa pitäisi älytä.
Anopitkin voisivat olla napakampia ja pitää omiensa puolia.
Minkä kuvan tuosta valtataistelusta ja väkisin änkeämisestä saa lapset?

 

[sivustalukija]

Itselläni on hyvin lämpimät suhteet ex-anoppiini kuten kieltämättä myös exääni, mutta olen myös tullut pohtineeksi, että pystynkö olemaan fiksu sinä päivänä, kun exäni tuo uuden ystävättärensä näytille. Toivon hänelle onnea ja itse olen jo onnellisesti uudessa suhteessa, mutta mietin, tulisiko sitä silti verrattua itseään toiseen tyyliin "mitä tuossa nyt on, mitä minussa ei ollut"... Tosin exänikin tuntee minut sen verran hyvin, että todennäköisesti ei ihan heti edes suhteesta ilmoittaisi, vaikka muuten kuulumisia vaihdellaankin ja hän tuntee nykyisen mieheni.

Ja sitten se anoppi. Hänelle eromme tuntui olleen kaikkein vaikein ja vieläkin hän tulee välillä sanoneeksi jotain tyyliin "jos te vielä kuitenkin..." Toin varovasti uuden suhteeni esille ja taatusti hän on keskustellut asiasta äitini kanssa, joka myös on hänen hyvä ystävänsä. Välillä hän vitsailee uudesta miehestäni (ihan hyvässä hengessä), mutta vaikka he tulevat toimeen erinomaisesti, näen silloin tällöin tavatessamme hänen katselevan meitä kuin miettien, että miten muka sovimme yhteen, kun sovin niin kovin hyvin yhteen hänen poikansa kanssa. Ja kyllä, tunnen olevani se aito ja oikea miniä (NYT VIELÄ kun muita ei ole esitelty).

Luotan kuitenkin siihen, että kun exäni uuden löytää, on kyseessä hieno ja hänelle hyvä ihminen!!! Pitää vain pitää mielessä se, että myös toinen saa mennä elämässään eteenpäin! Mikään ei vie pois sitä tosiasiaa, että meillä oli hienoja aikoja yhdessä, eikä myöskään sitä, että ikävä kyllä meistä ei ollut elämään yhdessä loppuikäämme. Siitä, poistaisiko uusi tilanne anoppini "jos kuitenkin"-ajatukset, en kyllä mene takuuseen. Jotkut anopit tuntuvat olevan niin kovin epäileviä ja iki-tyytymättömiä lastensa kumppaneihin. Toivottavasti voin siinä kohtaa, jos anoppini mielipidettäni kysyy, omalla hyväksynnälläni tilannetta parantaa. Paras lahja, minkä exältäni itse sain, oli se, että hän hyväksyi uuden suhteeni ja toivotti täydestä sydämestään onnea.

Tilannettamme helpottaa toki se, ettei meillä ole lapsia, sillä tuollaiset "meidän perheen" yhteisvierailut kuulostavat kyllä melko väkisin väännetyiltä. Toisaalta en näkisi mitään ongelmaa siinä, että VAHINGOSSA sattuisi samaan aikaan ex-anoppilaan, KUNHAN ero on kunnolla ja lopullisesti hoidettu pois päivänjärjestyksestä! Luulisi sen oudompaa olevan, että vuosia jälkeenpäin aikuiset ihmiset toisiaan välttelevät.

 

[sivustalukija]

Niin siis pääpointtini oli se, että kyllä anoppikin voi olla ystävä/tuttava. Emme me toistemme vanhemmista eronneet vaan toisistamme!

 

[kauniit ja rohkeat??]

Niin siis pääpointtini oli se, että kyllä anoppikin voi olla ystävä/tuttava. Emme me toistemme vanhemmista eronneet vaan toisistamme!

No eiks sulla ole jo uusi anoppila missä kyläillä? Ja miltähän mahtaa tuntua uudesta miehestäsi kyläillä entisen miehesi vanhempien luona??. Omituista, sanon minä. Ja mitä miettivät uudet appivanhempasi siitä että heidän poikansa on mukana sinun ex-sukulaistesi viereiluilla.. ???

 

[sivustalukija]

on uusi anoppila ja mukava onkin! en kuitenkaan usko, että hänen äidillään on tarkempaa tietoa minun entisestä elämästäni, sillä mieheni ei omia asioitaan pahemmin edes sukulaisilleen kertoile. kysyttäessä kerron toki. mielestäni hyvät välit ex-anoppiin on ennemminkin plussaa kuin miinusta!

ja uusi mieheni on exäni ja hänen vanhempiensa tuttu jo pidemmältä ajalta, joten hän on käynyt heillä myös ilman minua. olen toki vähentänyt näitä yhteistapaamisia, mutta parempi totuttaa ihmiset muuttuneeseen tilanteeseen ennemmin kuin myöhemmin.

(mainitaan nyt vielä, ettei yhteiselämäämme ole takana vielä vuottakaan.)

 

[sivustalukija]

hehheh, noh toi edellisen kirjoittajan "kauniit ja rohkeat"-vertaus kieltämättä kyllä osu ja uppos, kun tässä pienen piirin sisällä on näitä ihmissuhdekiemuroita pyöritelty...

 

[Feministi]

Onko sinne entiseen anoppilaan ihan pakko änkeä primetime-aikaan?
Vaikka olisi miten pitkä historia takana, niin luovuttaa pitäisi älytä.
Anopitkin voisivat olla napakampia ja pitää omiensa puolia.
Minkä kuvan tuosta valtataistelusta ja väkisin änkeämisestä saa lapset?

Tuota...Mitäs ne anopin "omat" sitten ovat, joiden puolia hänen pitäisi pitää? Anopithan nyt tunnetusti usein pitävät kenen puolta huvittaa järkisyistä piittaamatta, ja varsinkin uudempi miniä voi olla aika heikoilla...

 

[Mitä ihmettä?]

KUNHAN ero on kunnolla ja lopullisesti hoidettu pois päivänjärjestyksestä!

Ei elettyä elämää voi pyyhkiä pois. Ei sitä eroa saa tekemättömäksi ja elämää sellaiseksi, ettei sitä olisi ikään kuin ollutkaan.

 

[Epäkypsä-Elli]

Eletty elämä kulkee aina mukana, mutta meistä jokainen voisi yrittää elää tätä elämää niin, että ei tuottaisi tietoisesti kenellekään ongelmia ja pahaa mieltä. Joskus on pakko luopuakin jostakin, vaikka se miten sattuisi. Sitä kutsutaan kasvamiseksi ja eteenpäin elämiseksi.

Jos aina vain ajattelee, että MINULLA on oikeus tavata ketä tykkään ja MINÄ olen sen ja sen ystävä ja kävelen kenen yli huvittaa, niin kauanko niitä ymmärtäjiä ja ystäviä riittää? Eikö voisi samantien siirtyä suoraviivaiseen toimintaan kunnolla ja käydä vetämässä sitä uutta naista turpiin, asia on ihan sama? Naisten konstit on usein kieroja ja verhottu ns. hyvyyteen, lasten parhaaseen, vilpittömään ystävyyteen yms.

Mielenkiintoista omassa tapauksessani on se, että tämä ex ei ole muuttunut mihinkään. Hän petti ja jätti, miehestä ja tämän äidistä ja heidän tunteistaan välittämättä ja nyt kun hän on saanut päähänsä pitää yllä suhteita entiseen anoppiinsa, hän tekee sen taas, miehestä ja minusta välittämättä. Hirveää itsekkyyttä ja piittaamattomuutta, johon vain hänenkaltaisensa pystyy. Ei normaali empaattinen ihminen.

 

[Miehisen miehen vaimo]

Niin siis pääpointtini oli se, että kyllä anoppikin voi olla ystävä/tuttava. Emme me toistemme vanhemmista eronneet vaan toisistamme!

Juuri näin minäkin ajattelen. Elämä olisi melko kapea-alaista jos ihmissuhteet saisi perustua vain ja ainoastaan nykyisiin kuvioihin.

Että koulukaverit saisi olla vain niitä joiden kanssa on sillä hetkellä samassa koulussa. Työkaverit vain niitä joiden kanssa on sillä hetkellä samassa työpaikassa. Ja kun koulu loppuu kaverit vaihtuu, tai työpaikka vaihtuu, ei yhteyttä entisiin voi enää pitää.

Lastenkin takia on hienoa jos heidän äiti tai isä voi käydä mummolassa vielä eron jälkeenkin. Siinähän on monesti vuosia, joskus parikin kymmentä yhteistä vuotta takana. Ei sen suhteen tarvitse loppua vaikka oma lapsi eroaisi tästä tuttavaksi tai peräti ystäväksi tulleesta ihmisestä. Eikä eron jälkeen kenenkään tarvitse elää yksin vain siksi ettei eksä ja äiti hyväksy uusia suhteita. Kyllä jo sitten jonkinlainen henkilö se jonka ihmissuhteet päättää äiti.

Ex-vaimot ja ex-miehet ei päätä alkaako exä seurustella, meneekö naimisiin, hankkiiko lapsia... saati että käykö äitinsä luona kylässä tämän uuden puolison kanssa. Sen enempää kuin ei nyxätkään asettele rajoja exille.

Ja minullakin on 10 v. kestänyt avosuhde takana. Ei lapsia. Se on minun elettyä elämää. Erikoista on se että tuo ex avomies ja nykyinen mieheni tulee toimeen silloin hyvin harvoin kun jotain tekemistä sen exäni kanssa on. No hard feelings, sano.

 

[Miehisen miehen vaimo]

Tarkennan vielä tätä: "Sen enempää kuin ei nyxätkään asettele rajoja exille."

On oma yksityisyys johon voi asettaa rajat kenelle tahansa. Siis myös exille, omille ja muiden. Niiden exien on niitä rajoja kunnioitettava kuten nyxät exien rajoja. Anopit ym. itsenäiset ihmiset ei kuulu rajoitusten piiriin. He päättävät ketä päästää kotiinsa ja milloin. Tahdikas anoppi osaa huomioida toisten keskinäiset kärhämät. Kuten tahdikas ihminen yleensä.

 

[Ylikypsä vävy]

Aion pitää anopista huolta loppuun asti.
Olen jo suunnitellut hänen hautajaisetkin. Hautausurakoitsija kysyi, että otetaanko tavallinen vai polttohautaus...sanoin , että otetaan varuilta molemmat...