Miehen ex tunkee alueelleni

[Epäkypsä Elli]

Toki ystäviin saa pitää yhteyttä, jos sitä ystävyyttä on ollut koko ajan. Mutta jos se ystävyys haiskahtaa kiusanteolta verhottuna hyveelliseen "ystävyyteen", on toiminta melko alhaista.

Jos "ystävyys" ex-anoppiin aktivoituu vasta miehen tuotua uuden puolison kuvioihin, mitä siitä voisi päätellä? Kontrollinhalua, uteliaisuutta?

Vertaus koulu- tai työkavereihin on ontuva, heihin on harvoin yhtä tunnerikasta suhdetta kuin avio/avoliitossa. Neutraalien ihmisten kanssa kanssakäyminen on aina mutkattomampaa.

 

[sivustalukija]

"mitä ihmettä?"-nimimerkin kirjoitukseen viitaten tarkoitin vain, että ero pitää käsitellä pois niin, että pystyy itse jatkamaan elämäänsä, eikä katkeroidu, kannan kaunaa exää kohtaan ja esimerkiksi ala ex-anoppilassa väijymään ja toisen uutta mollaamaan. tottakai eletty elämä on osa ihmistä itseään! ennemminkin tuntuu siltä, että näissä tapauksissa, missä exät aiheuttaa kohtauksia anoppilassa, on kyse siitä, että ovat tarkoituksella unohtaneet ison osan mennyttä. esimerkiksi sen, että itse aikanaan lähtivät, tai sen, mikä edellisessä suhteessa oli pielessä. tai vain sen, että nyt ei ole silloin eli entisen puolison uusi suhde ei ole synonyymi pettämiselle.

 

[mitenköhän se nyt olis....]

Toki ystäviin saa pitää yhteyttä, jos sitä ystävyyttä on ollut koko ajan. Mutta jos se ystävyys haiskahtaa kiusanteolta verhottuna hyveelliseen "ystävyyteen", on toiminta melko alhaista.

Mikä sinä olet sanomaan saako anoppisi tavata entistä miniäänsä ??
Sinulle päin suhde voi näyttää kiusanteolta, mutta et voi tietää mitä se suhde anopille antaa. Sinä et tosiaankaan tiedä (vaikka tunnut luulevan....) mikä joidenkin kahden ihmisen välinen suhde on.
Entä onko muka oma suhteesi anoppiisi (edellyttäen että olet nyxä....) sitten vilpittömän hyveellinen ? Ettet vaan mielietelis häntä että anoppi työntäisi ex miniänsä syrjään ?

Vertaus koulu- tai työkavereihin on ontuva, heihin on harvoin yhtä tunnerikasta suhdetta kuin avio/avoliitossa. Neutraalien ihmisten kanssa kanssakäyminen on aina mutkattomampaa.

Kuule, vaikuttaa monesti siltä että juuri Todelliset Ystävyyssuhteet ovat tunnerikkaampia kuin avioliitot. Ainakin jos puhutaan positiivisista tunteista.

Olen alkanut epäillä oletko nyxä ensinkään.
Ettet olisi se ilkeä exä joka haluaa sotkea ex miehen uudet suhteet.
Nimittäin ei kukaan nyxä voi tuollaisia edes ajatella ettei exä saisi käydä entisen anoppinsa luona väittäen lisäksi tämän käyvän "nyxän alueella". Anopin koti on anopin aluetta eikä nyxällä ole siihen mitään sanomista.
Luuletko exänä että exäsi nyxä sinusta tuollaisia ajattelee? Toiveajattelua. Eiköhän se anna sinun elää ja toivoo että jättäisit heidät rauhaan.

 

[Epäkypsä Elli]

Ohhon, nyt taisin sohaista jotakin sinun elämääsi kuuluvaa, kun noin tuohduit.
En kuvittele voivani päättää ketä anoppini tapailee, ei minunkaan tapaamisiani miniäni päätä. Mutta rakkaudesta poikaani kohtaan ja kunnioituksesta hänen päätöksiinsä, en pahoita miniäni mieltä tapailemalla ex-miniääni.

Mutta tiedän heidän historiastaan, että anoppi käräytti tämän silloisen miniänsä vieraissa käymisestä eikä heillä ole ollut mitään kanssakäymistä 6 vuoteen. Kun tulin kuvioihin, halusin pitää lasten takia yhteyksiä exään ja ystävälliset välit. Nyt hän tunkeekin itsensä jokapaikkaan.

 

[oliko asiaa ensinkään]

Mitä helvetin väliä on sillä kuka käräytti kenet ja miksi?

 

[Epäkypsä Elli]

Tottakai sillä on väliä. Mieti vähän; äiti seurailee rakkaan poikansa rakkaan vaimon touhuja jonkun aikaa, ihmettelee outoja vieraita outoihin aikoihin, outoa käytöstä, selityksiä selityksien jälkeen. Kunnes yhtenä päivänä päättää ottaa selville mikä on homman nimi ja paljastaa löytönsä myös pojalleen. Seurauksena kauhea riita ja ero.

Jos äiti olisi täysin ulkopuolinen ja puolueeton tässä, hän pitäisi varmaankin "ystävättärensä/miniänsa" puolia pitämällä turpansa kiinni tai ottamatta asiasta selvää. Mitä ajattelee se miniä siinä vaiheessa, kun huomaa anopin olleen paljastaja? Miten on kanttia sillä historialla edes näyttää naamaansa anopin luona ja esittää ystävää?

 

[x-nainen]

Minä olin ex-mieheni kanssa 20 vuotta. Mies oli alkoholisti ja jopa petti minua. Pysyin hänen kanssaan niin kauan sen vuoksi, että hänen perheensä ja sukunsa on minulle niin tärkeä ja läheinen. Etenkin hänen siskonsa on minullekin kuin sisko ja olemme tekemisissä lähes päivittäin. Olen myös tämän siskon lapsen kummi, ja minulla on lapseen hyvin läheiset välit ja tiedän olevani tärkeä tälle lapselle. Pystyn juttelemaan lapsen kanssa vaikeista asioista ja tukemaan häntä isänsä alkoholismin kanssa. Luulen että lapsi ei avaudu muille kuten minulle.

Exäni perhe tiesi millainen exäni oli ja ymmärsi miksi erosin. Ero oli heille kuitenkin järkytys ja he pelkäsivät menettävänsä minut. Lapsia ei ole, en voinut tehdä lapsia tuollaiseen suhteeseen.

Käyn näillä perheillä kylässä ja he käyvät luonani ja tulevat mokilleni niin kuin ennenkin. Olen myös ollut heidän kanssaan aikaisemminkin esimerkiksi ulkomailla, vaikka exäni ei lähtenyt mukaan. Mieheni oli musertunut erosta, mutta löysi heti uuden kumppanin. Miehen kanssa meillä on kuitenkin nykyisin hyvät välit, ja olinkin ensimmäinen jolle hän kertoi seurustelustaan. Minusta tuo oli mukava ele. Toivon heille hyvää, enkä halua tulla nyxän ja miehen suvun väliin. Olen puhunut nyxästä näille sukulaisille hyvään sävyyn, jotta he ottaisivat nyxän hyvin nyt vastaan. En tiedä, ehkä jollekin heistä on vaikea hyväksyä nykyistä tilannetta. Mutta en halua että nyxä tuntee jäävänsä varjooni.

En ole vielä tavannut nyxää, mutta kesällä on mieheni suvulla sukujuhlia tiedossa, ja minutkin on kutsuttu! Olen iloinen, en olekaan menettänyt näitä ihmisiä joiden kanssa olen tullut läheiseksi näiden vuosien aikana. Itselläni ei ole sukua eikä perhettä, joten siksi tämä perhe on minulle tärkeä. Olenkin kohdannut viimeisen vuoden aikana paljon menetyksiä.

Tämä keskustelu oli hyvä lukea, osaan nyt varautua siihen että nyxä voi kokea minun tulevan reviirilleen. Toivon kuitenkin että voisin olla hänenkin ystävänsä. Olen onnellinen että pääsin exästäni eroon ja minulle on vain hyvä että hänellä on nainen, pysyypähän mies poissa minun perästäni! Toivon myös että tämä nyxä on hänelle sopivampi ja parempi kumppani, meillä kun ei ollut mitään yhteistä, eikä mieskään varmaan loppujen lopuksi ollut kanssani onnellinen, vaikka ei halunnutkaan erota.

Tällaiset kauniit ja rohkeat täällä! Olen kyllä kohdannut ennakkoluuloja tätä kohtaan, että pidän yhteyttä exääni ja hänen sukuunsa. En tiedä miksi ihmisten on vaikea sulattaa sitä.

 

[-xix-]

Tuli vain mieleen sellainen seikka, kun luin näitä exän välttely toimia..
Oletteko ajatelleet sitä, että peiaatteessa jäämällä pois yhteisistä sukujuhlista ym. viestitätte alitajuisesti olevanne vähempi arvoinen kuin tuo puolison exä. Jos jollakin on ongelmia nähdä exänsä nykyistä puolisoa, niin se on hänen ongelmansa. Nykyisen vaimon/miehen ei pitäisi antaa periksi asemastaan puolisonsa suvun edessä. Välttelemällä tätä exää annatte periaatteessa melko negatiivisen ja selkärangattoman viestin itsestänne puolisonne suvulle. Exä taas näyttää suvun edessä urhealta, kun uskaltaa tulla paikalle nykyisestä tilanteesta huolimatta. Jos on käytävä suvun edessä valtataistelu, niin se joka ensin pakenee on hävinnyt jo. Enkä tarkoita nyt mitän riidan haastamista exän kanssa, vaan sitä sanatonta - henkistä yliotetta, jonka niin monet antavat vapaaehtoisesti exälle jäämällä pois tärkeistä tapahtumista oman mukavuuden tavoittelun vuoksi.

Vaikken samanlaisessa tilanteessa ole ollut, niin tiedän kuitenkin sen, että väistelemään en alkaisi - en exän takia, enkä edes itseni. Jos exää harmittaisi läsnäoloni, niin sitä leveämmin hymyilisin... ja jos exää ei tunnu tilanne haittaavan, niin, miksi minua haittaisi? Ja jos anoppi sattuisi minulle ylistämään exää, niin voisin aivan hyvin olla samaa mieltä hänen kanssaan ja näyttää anopille, etten ole pikkumainen, vaan todellakin tilanteen yläpuolella (ajatukseni voisin pitää kuitenkin itselläni).

 

[Onnittelut]

kypsästä suhtautumisesta. Ehkä voisit hieman ennakoida ja tasoittaa tuota "nyxän" tietä vielä sukujuhlia ajatellen. Tervehdit ystävällisesti ja luonnollisesti ja kerrot olevasi iloinen, jotta hän on olemassa. Annat tietä hänelle asemassaan, jotta hän saa ns. loistaa miehensä rinnalla ja sinä olet hieman hillitysti varjommassa? Tällainen toivottavasti vakuuttaa hänet siitä, että et pyri kilpailemaan hänen kanssaa mistään, vaan olet ystävä.

Onhan olemassa exiä ja nyxiä, jotka ovat ystäviä keskenään!

 

[%peikko]

[viesti moderoitu]

 

[Tsemppiä]

Tämä keskustelu oli hyvä lukea, osaan nyt varautua siihen että nyxä voi kokea minun tulevan reviirilleen.

En suosittele näitä tarinoita varautuneisuuden perusteeksi. Et tosiaankaan voi tietää mitä nyxä sinusta ajattelee, jos ajattelee mitään.

Suosittelen kohtaamaan hänet avoimin mielin, ilman MITÄÄN ennakkoasenteita, tapaamista odottamatta tai sitä karttamatta. Jos olet sinut itsesi kanssa nykyisestä elämästä etkä millään tavoin ilmaise negatiivisia asenteita edes ex miestäsi kohtaan, on kaikki mahdollisuudet että tapaamisenne on hyvinkin neutraali. Koska vaikka sinä erityisesti et miehestäsi viehdy, muista että hän on siihen mieheen rakastunut, ja se mies on todnäk hänelle elämän tärkein asia sillä hetkellä, eikä varmasti hyväksy rakkaampansa arvostelua tai siihen viittaavaakaan.

Kunnioittaa häntä siinä missä ketä tahansa ihmistä, jolla on oikeus valita puoliso ilman muiden mielipiteitä tai kannanottoja. Ehkä te voitte vaihtaa pari sanaa tai enemmänkin, tai ehkä teillä ei vain synkkaa. Sen näkee sitten. Mutta esittely toisillenne on kyllä korrektia, ja toivottavasti mies hoitaa sen hyvin.

Onhan mahdollista että hän jännittää tilannetta niin ettei siitä selviä. Jos sinusta näyttää siltä, voit aivan hyvin häntä rauhoitella.

Jännitys voi ilmetä ylireagointina. Minä olin mieheni exän tavatessa kireä kuin viulunkieli. Sellainen tilanne oli edellisen kerran ala-asteella kun koulunäytelmässä esiripun noustua oli heti minun vuoroni aloittaa esitys. Exän tavatessa mieheni kertoi jälkeenpäin, että ne pari sanaa (joita en edes muista!), jotka suustani tuli oli ihmeen kimeitä niin että hän itse hätkähti mutta niin hätkähti exäkin luullessaan että suhtauduin häneen vihamielisesti. Onneksi exä mainitsi asiasta miehelleni vielä juhlissa ja asia saatiin selvitettyä. Exäkin sitten kertoi olevansa vain tavallinen nainen jota myös jännitti kohdata exänsä uusi vaimo. Meistä ei tullut ystäviä eikä ole tarvetta olla tekemisissä, mutta ne pari kertaa sen jälkeen mitä on tavattu sukujuhlissa tai kaupassa ovat sujuneet aivan normaalisti. Hänellä on tosin uusi mies ja tämän kanssa lapsia.

Positiivinen uteliaisuus johtaa yleensä parempaan tulokseen kuin varautuneisuus. Ihmisten välinen kemia ja tulevat tilanteet ratkaisevat mitä suhteesta syntyy vai syntyykö.

 

[Epäkypsä Elli]

En tiedä mitä meille oikein tapahtui. Ensikerran tavattuani miehen exän, ajattelin että ihan mukava ihminen, olimme ravintolassa viettämässä iltaa. Pari kertaa sen jälkeenkin meni mukavasti, juttelimme niitä näitä, heidän lapsistaan pääasiassa.

Sitten jotain muuttui, hän alkoi tunkea joka asiaan nenänsä, soitteli jatkuvasti yms. ja sitten tunki itsensä myös anopille. Ihan kuin meidän elämä olisi ollut hänen ohjailtavissaan tai kontrollissaan. Lopulta hermostuimme mieheni kanssa kumpikin ja mies yritti tehdä rajat selviksi. Kukapa tästä olisi sitten saanut vihat niskoilleen muut kuin minä. Nyt sitten tunkee anopin kautta elämäämme.

Mies sanoikin joskus, että asiat exän kanssa olivat paremmin silloin kun en ollut kuvioissa ja heillä ei ollut mitään tekemistä keskenään. Kun yritin olla kohtelias ja avoin ja vapaamielinen, olen päästänyt virtahevon elämäämme, kiltteyttäni.

Ja hei, Peikko%, minulla on elämää, ihan liiankin kanssa joskus. Haluatko osan?

 

[Ihmettelen syvästi]

Meillä on niin, että en saa tavata miehen lapsia exän takia ollenkaan. Kohta olemme seurustelleet kaksi vuotta enkä ole nähnyt lapsia kuin muutaman kerran ja kun exä on saanut siitä kuulla hän on nostanut kauhean huudon. Emme voi miehen kanssa viedä lapsia minnekään tai viettää heidän kanssaan aikaa, joten mieskään ei tästä syystä tapaa lapsiaan kovin usein. Yksikin harva kerta kun tapasimme lapset, exä saapui paikalle huutamaan kurkku suorana omien lastensa kuullen ja vei lapset mennessään. Miten voi tehdä niin omille lapsilleen? Oma katkeruus menee näköjään lastenkin edelle.

Exä on uhkaillut ettei vie lapsia anoppilaankaan enää jos kuulee että olemme olleet siellä samaan aikaan. Eli eipä olla oltu sielläkään montaa kertaa kun lapset ovat siellä tosi usein, viikottain ja viikonloppuisinkin. Lapset ihmettelevät miksi isi ei vie heitä minnekään tai vietä aikaa heidän kanssaan, isi on vain joutunut sanomaan että kysykääpä äidiltä. Ei menty vappuna tivoliinkaan kun exä ilmoitti että yksin saa viedä mutta teki selväksi että minä en olisi saanut olla mukana. Kai tämä henkilö saa jonkinlaista tyydystä tällaisesta käytöksestä, en voi tehdä muuta kuin tyytyä tilanteeseen eikä mieskään halua tapella exänsä kanssa vaan antaa asian mieluummin olla.

 

[------]

Ai kauhee. Miten te tuollasten miesten kanssa viititte roikkua, kun on vaan paha sanottavaa miten ne ei osaa hoitaa suhteitaan lapsiin ja teihin oikein. Mitä ne miehetkin teistä ajattelis jos tietäisivät millasta tekstiä niistä tänne kilkutatte.
Tosiaan. Pitää olla elämästä pulaa kun päivästä toiseen jauhaa samaa lantaa.

[viestiä moderoitu]

 

[Valintatilanne]

Tottakai sillä on väliä. Mieti vähän; äiti seurailee rakkaan poikansa rakkaan vaimon touhuja jonkun aikaa, ihmettelee outoja vieraita outoihin aikoihin, outoa käytöstä, selityksiä selityksien jälkeen. Kunnes yhtenä päivänä päättää ottaa selville mikä on homman nimi ja paljastaa löytönsä myös pojalleen. Seurauksena kauhea riita ja ero.

Jos äiti olisi täysin ulkopuolinen ja puolueeton tässä, hän pitäisi varmaankin "ystävättärensä/miniänsa" puolia pitämällä turpansa kiinni tai ottamatta asiasta selvää. Mitä ajattelee se miniä siinä vaiheessa, kun huomaa anopin olleen paljastaja? Miten on kanttia sillä historialla edes näyttää naamaansa anopin luona ja esittää ystävää?

Voisi myos kysya miksi anoppi joka karaytti samaisen minian sallii vosun nykyaan astua talonsa kynnyksen yli ollenkaan. Raja se on sinisilmaisyydellakin.

Miehesi tulisi nyt kayttaytya kuin mies ja tehda aidilleen taysin selvaksi etta kaveeraamalla tuon ihmisen kanssa anoppi satuttaa syvasti seka omaa lastaan etta taman uutta vaimoa. Mika on anopille tarkeampaa, pitaa uskoton ex-minia kaverina vai sailyttaa oman poikansa rakkaus ja kunniotus? Joskus kun on tehtava tallainenkin valinta kun laheisen haavat ovat nain syvia.

 

[sopurauhaa maailmaan]

Ja entäs jos anoppi valitsee molemmat? Haluaa säilyttää suhteet exminiään sekä poikaansa. Se on jokaisen ihmisen oikeus. Ei kukaan voi laittaa toisia valitsemaan. Jokainen tekee valintansa itse.

 

[Syynkä jokaisella]

Ai kauhee. Miten te tuollasten miesten kanssa viititte roikkua, kun on vaan paha sanottavaa miten ne ei osaa hoitaa suhteitaan lapsiin ja teihin oikein. Mitä ne miehetkin teistä ajattelis jos tietäisivät millasta tekstiä niistä tänne kilkutatte.
Tosiaan.

[viestiä moderoitu]

Ja mitkäs ne olikaan sinun syysi roikkua täällä ja haukkua TÄYSIN tuntemattomia ihmisiä?

[viestiä moderoitu]

 

[Kaapenaar]

Miksi poistut ex:än tieltä. Onko sinulla jokin velvellisuus vierailla vain silloin kun exminiä ei ole paikalla?
Minä en tuohon suostuisi, enkä siitä myoskään pitäisi.

 

[Oikeus on, mutta missa on kohtuus?]

Ja entäs jos anoppi valitsee molemmat? Haluaa säilyttää suhteet exminiään sekä poikaansa. Se on jokaisen ihmisen oikeus. Ei kukaan voi laittaa toisia valitsemaan. Jokainen tekee valintansa itse.

Totta, meilla kaikilla on "oikeus" tehda kaikenlaisia asioita, myos sellaisia joiden tiedamme satuttavan pahasti meille laheisen ihmisen tunteita. Tekeeko jatkuvan mielipahan tuottamisen moraalisesti hyvaksyttavaksi pelkastaan se etta meilla on oikeus tehda niin jos haluamme?

Kysymys on siita miksi anoppi niin mielellaan sivuuttaa ex-minian loukkaukset poikaansa ja hanen uutta vaimoaan kohtaan vain pysyakseen valeissa ja nain ikaankuin asettaa taman ihmisen oman lapsensa edelle elamansa tarkeysjarjestyksessa.

 

[Epäkypsä Elli]

Miksi poistut ex:än tieltä. Onko sinulla jokin velvellisuus vierailla vain silloin kun exminiä ei ole paikalla?
Minä en tuohon suostuisi, enkä siitä myoskään pitäisi.

Ei ole velvollisuus poistua eikä pysyä poissa. Kuten nimimerkkini sanoo, olen niin epäkypsä, että tunnen oloni epämiellyttäväksi teeskentelyn ilmapiirissä, että pysyisin mieluummin poissa.
Katsotaan nyt, mieheni on asiasta melko ärtynyt ja silloin voi päästä suusta mitä hyvänsä.

Nyt on tullut hetki, missä nöyristely ja sopeutuminen on saavuttanut päätepisteensä.
Hyvää äitienpäivää vaan meille kaikille.

 

[Osa-aikaduunari]

Oletteko ihan varmoja, että miniän vierailuihin anopin luona liittyy taka-ajatuksia? Eikö anoppia voi tapailla ihan vain siitä syystä, että hän sattuu olemaan mukava ihminen ja mahdollisesti myös lasten mummo? Ehkä alkuperäisen kirjoittajan miniä on eron jälkeen tuntenut syyllisyyttä, eikä sen takia ole kehdannut näyttää naamaansa arvostamansa ihmisen edessä. Nyt kun erosta on kulunut aikaa ja entisellä miehellä on uusi onni (josta anoppikin on onnellinen), hän haluaa laittaa laittaa välit kuntoon ex-anopin kanssa.

 

[Osa-aikaduunari]

Ja entäs jos anoppi valitsee molemmat? Haluaa säilyttää suhteet exminiään sekä poikaansa. Se on jokaisen ihmisen oikeus. Ei kukaan voi laittaa toisia valitsemaan. Jokainen tekee valintansa itse.

Ja vielä tähän. Kyllä minunkin äidilleni oli itsestään selvää, että hän pitää ex-miniäänsä eli lapsenlapsensa äitiin yhteyttä, vaikka veljelleni tulikin ero tästä naisesta. Tiivis yhteys on pysynyt, vaikka lapsenlapsi on jo täysi-ikäinen. Tämä nainen ei ole milloinkaan yrittänyt tavoitella veljeäni takaisin, vaan olisi päinvastoin ollut kiinnostunut tutustumaan tämän uusiin naisystäviin. Veljeni uudet rakastetut sen sijaan ovat olleet sen verran mustasukkaisia, että eivät ole tulleet esimerkiksi perhejuhliin samaan aikaan veljeni entisen kanssa. Eikä äitini ole mitenkään suosinut tätä ex-miniää, vaan kaikki ovat olleet yhtä lähtökohtaisesti yhtä tervetulleita "joukon jatkoksi". Toisaalta minkäs sille voi, jos puolison entinen elämä kirveltää mieltä.

 

[Lirularuloru]

Ja kaiken yhteinen nimittäjä on mustasukkaisuus!

Niin exät kuin nyxätkin, kyllä se mies sentään on ihme otus, eikö vaan? Sen takia kaikki tämä ja luultavasti vielä se taivaskin.

 

[Epäkypsä Elli]

Mustasukkaisuus on jotenkin liian helppo vastaus ainakin omalta kohdaltani.
Oman reviirin suojelua se enemmänkin on, kun en halua sentään ihan kaikkia nuuskimaan elämääni. Ja nuuskimista ja uteliaisuutta se kuikuileminen toisen kotiin ja pihapiiriin on ja viaton kysely anopilta tekemisistä. Ei tahdo päästää irti.

Miksi pitäisi haluta ei-pitämänsä ihminen osalliseksi elämäänsä, kun hän ei ole sukulainen eikä ystävä? Kaikista ei voi pitää eikä tarvitsekaan.

 

[Eivat ne usko kun eivat ole itse joutuneet kokemaa]

Mustasukkaisuus on jotenkin liian helppo vastaus ainakin omalta kohdaltani.
Oman reviirin suojelua se enemmänkin on, kun en halua sentään ihan kaikkia nuuskimaan elämääni. Ja nuuskimista ja uteliaisuutta se kuikuileminen toisen kotiin ja pihapiiriin on ja viaton kysely anopilta tekemisistä. Ei tahdo päästää irti.

Miksi pitäisi haluta ei-pitämänsä ihminen osalliseksi elämäänsä, kun hän ei ole sukulainen eikä ystävä? Kaikista ei voi pitää eikä tarvitsekaan.

Olet aivan oikeassa. Ala valita naiden muutamien naiivien vastaajien "olet lapsellinen ja mustasukkainen" lopinoista. Kukaan joka ei ole itse joutunut tuollaisen kieroilun ja vakoilun kohteeksi ei yleensa suostu uskomaan etta moisia on olemassakaan ja yrittaa sen sijaan syyllistaa sinua kun et muka ole "reilu" exaa ja anoppia kohtaan. Sinulla ei ole minkaanlaista velvollisuutta olla ystava tai edes hyva paivan tuttava petollisen ihmisen kanssa.

Ainoa mita voin sanoa on etta kunhan pidatte suunne kiinni perheenne tapahtumista ja uutisia ei ole eika tule, naiden lierojen pitkajanteisyys yleensa lopulta romahtaa ja he keksivat muuta ajankulua. Anoppi parka luultavasti jaa parin vuoden kuluttua ihmettelemaan minne se mukava ex-minia yhtakkia havisi, kun enaa ei kuulu eika nay.