Miehen haluttomuus kulminoitui eilen ja minä haluaisin eron.

[ruutiukko]

Eikö se oo ihan kiva operaatio?

no minusta on mutta taisit missata pointin

 

["Mämä"]

Tosi surullista kuulla. Ehkä mun nyt sitten vaan pitää tämän totuuden varjossa alkaa miettimään loppuelämääni.

Niin se varmasti on. Mutta jospa te nyt saisitte avattua asiallisen keskusteluyhteyden, ja voisitte olla syyttelemättä toisianne, kun se on ihan turhaa, eikä taatusti paranna asiaa. Voihan se olla että kun mies tajuaa että asia on sulle elämän ja kuoleman kysymys, niin hän rohkaisee mielensä josko jotain apua olisi saatavissa. Sitten taas odotatte kenties jonkun vuoden että alkaako tilanne tyydyttää molempia... Vaikea juttu.
Ja ihminen nyt kai vaan on sellainen että ne halut jossain vaiheessa useilla laimenevat, toki voi sitten tapahtua parannustakin jossain vaiheessa, mutta se vain on jokaisen päätettävä mitä suhteeltaan odottaa.
Mäkin olen joskus miettinyt sitä että kumppaniksi pitäisi löytyä joku toinen yhtä haluton. Mutta sitten toisaalta en voi vannoa etteikö mulla saattaisi sittenkin hetkeksi halut herätä, ja mitäs sitten? No, tietty se menee äkkiä ohi mun kaltaisellani, joten ei kai tuo suurempi ongelma olisi.
Ei kai tässä asiassa koskaan liene mahdollista löytää sitä täydellistä vastakappaletta, kun asia on niin muuttuva.
Eli minä pysyttelen lopun elämääni sinkkuna, seksiä kyllä saa jos sellainen mielleyhtymä joskus tulee. Sitä rakkautta vaan ei, mutta elämä on.

 

[SuzieQ.]

Tätä on ikävä sanoa, mutta en näkisi muuta pidemmän päälle toimivaa ratkaisua kuin eron. Itse olen elänyt 9 vuotta vastaavanlaisessa suhteessa, ja voin sanoa että kärsin suunnattomasti. En kadu eroa tippaakaan.

 

[a.p.]

Mutta minun mieheni myös selkeästi haluaa seksiä, kun kerran perusteli masturboinnin syyksikin sen että usemman kerran päivässä tulee seksi mieleen ja niitä haluja helpottaa. Myöskin silloin kun meillä on seksiä, se on hänen mielestään mukavaa ja ihanaa, ja itsekin harmittelee kun ei ole useammin jne. Hän kuitenkin enemmän tänä aamuna nimesi ongelmaksi sen kehtaamispuolen kuin totaalisen haluttomuuden. Kuulemma hänelle aloitteen tekeminen on kokopäiväinen prosessi. Hän päättää aamulla että tänään haluaa seksiä, ja pohti ja odottaa koko ajan sitä sopivaa tapaa ja tilaisuutta ilmaista halunsa.Suurimmalla osalla kerroista hän ei kuitenkaan lopulta rohkaistu haluaan mulle näyttämään ennen kuin on kuulemma liian myöhäistä ( = olen nukahtanut). Mun mieheni ei juuri koskaan ehdota itse sanallisesti seksiä, vaan nekin kerrat kun hän harvoin aloitteen tekee tapahtuvat lähinnä vihjailevan koskettelun ja suutelun kautta.

En tiedä. En malta olla ajattelematta sitäkin että mieheni pitäisi jättää nuo päivittäiset masturboinnit hetkeksi pois, josko hänen halunsa sitten ehtisi kasvaa suuremmaksi ja munkin ehdotukset joskus tuottaisi tulosta. Mulle on nimittäin ihan ok sekin jos minä olen se joka aloitteet tekee, jos miehestä se siis on tämäsuurin ongelma. Kunhan nihin vaan vastattaisiin vähän useammin.

 

["vieras"]

En usko, että syy on kehtaamisessa ja lukoissa ja ties missä, vaan luulen, että miehelläsi on muita ongelmia. Ei vaan halua niistä sinulle kertoa.

 

[Hmmmk]

Ensinnä tuohon masturbointiin. Minulle se ei ole korvike seksille. Eli vaikka olisin masturboinut puolipäivää, se ei ennusta sitä haluanko seksiä illalla. Seksi on vuorovaikutteista. Masturboidessa ei tarvise ottaa vastaan mitään, eikä antaa mitää. Se on paineiden purkua ja rentoutumiskeino.

Positiivinen asia tuossa tilanteessa on, että mieshän on nyt saanut jo paljon sanotuksi!!! Portti on avattu. Hyvä seksuaaliterapeutti osaa puhua seksistä kuin maitokaupassa käynnistä. Miehellä tuskin on ongelmaa, jota kokenut terapeutti ei olisi kohdannut. Ymmärrän ap, että tuossa tilanteessa jatkaminen ei tunnu hyvältä. Miten olisi ehto, että hän käy purkamassa asiaa yksin tai menette yhdessä tai sitten lähdet?

 

["vieras"]

Mä en hakisi eroa heti, jos mies suostuisi johonkin parisuhde/seksuaalitarapiaan. Ja sitä terapiaa siis tosiaan yhdessä ja/tai molemmille erikseen, ei niin että pelkästään miehellä on siihen "velvollisuus". Katsoisin, jos sillä voisi vielä koittaa suhteen pelastaa, jos kyse on "vain" jostain lukoista joita voisi lähteä purkamaan, niin kuin kuulostaisi olevan.

 

["Mämä"]

Mutta minun mieheni myös selkeästi haluaa seksiä, kun kerran perusteli masturboinnin syyksikin sen että usemman kerran päivässä tulee seksi mieleen ja niitä haluja helpottaa. Myöskin silloin kun meillä on seksiä, se on hänen mielestään mukavaa ja ihanaa, ja itsekin harmittelee kun ei ole useammin jne. Hän kuitenkin enemmän tänä aamuna nimesi ongelmaksi sen kehtaamispuolen kuin totaalisen haluttomuuden. Kuulemma hänelle aloitteen tekeminen on kokopäiväinen prosessi. Hän päättää aamulla että tänään haluaa seksiä, ja pohti ja odottaa koko ajan sitä sopivaa tapaa ja tilaisuutta ilmaista halunsa.Suurimmalla osalla kerroista hän ei kuitenkaan lopulta rohkaistu haluaan mulle näyttämään ennen kuin on kuulemma liian myöhäistä ( = olen nukahtanut). Mun mieheni ei juuri koskaan ehdota itse sanallisesti seksiä, vaan nekin kerrat kun hän harvoin aloitteen tekee tapahtuvat lähinnä vihjailevan koskettelun ja suutelun kautta.

En tiedä. En malta olla ajattelematta sitäkin että mieheni pitäisi jättää nuo päivittäiset masturboinnit hetkeksi pois, josko hänen halunsa sitten ehtisi kasvaa suuremmaksi ja munkin ehdotukset joskus tuottaisi tulosta. Mulle on nimittäin ihan ok sekin jos minä olen se joka aloitteet tekee, jos miehestä se siis on tämäsuurin ongelma. Kunhan nihin vaan vastattaisiin vähän useammin.

ihan hassulta alkaa tuntua, että tästä näyttää tulevan jo toinen ketju nyt, jossa tilanne alkaa pikaisesti yhtäkkiä aueta. Nyt te jo keskustelette aiheesta tiiviisti.
No joo, vastaanpa vielä, asiahan on sellainen että keskustelu olisi paikallaan ehkä mediassakin enemmän.
Tuon perusteella voisi olla että terapia auttaisi tuon häveliäisyyden ja miksei muunkin suhteen. Ehkä mies vain pelkää että on häneltä töykeää sanoa, että mites jos pantais tänään.
Mutta niinhän se ei ole, jos se passaa sullekin niin, ja sä tykkäisit. Joku toinen taas haluaa tulla vietellyksi hitaasti joka kerta, ja loukkaantuu tuollaisesta suorasta ehdotuksesta.
Nää on niitä parisuhdetaitoja. Asioista pitäisi puhua, ja luottaa siihen mitä se toinen sanoo, eikä kuvitella hänen puolestaan että vaikka se nyt sanookin ettei sitä haittaa, niin silti näin nyt ei voi tehdä kun pitää edetä näin ja näin, ja seksin pitää kestää niin ja niin kauan, ja että molemmat saa, monta kertaa, ja sen pitää olla vaihtelevaa ja akrobaattista ja ja ja...

 

[a.p.]

Ensinnä tuohon masturbointiin. Minulle se ei ole korvike seksille. Eli vaikka olisin masturboinut puolipäivää, se ei ennusta sitä haluanko seksiä illalla. Seksi on vuorovaikutteista. Masturboidessa ei tarvise ottaa vastaan mitään, eikä antaa mitää. Se on paineiden purkua ja rentoutumiskeino.

Positiivinen asia tuossa tilanteessa on, että mieshän on nyt saanut jo paljon sanotuksi!!! Portti on avattu. Hyvä seksuaaliterapeutti osaa puhua seksistä kuin maitokaupassa käynnistä. Miehellä tuskin on ongelmaa, jota kokenut terapeutti ei olisi kohdannut. Ymmärrän ap, että tuossa tilanteessa jatkaminen ei tunnu hyvältä. Miten olisi ehto, että hän käy purkamassa asiaa yksin tai menette yhdessä tai sitten lähdet?

Tiedän hyvin etten masturbointi ole seksin korvike, sitä on itsekin tullut harrastettua tässä viime vuosina aikalailla. En tarkoittanutkaan että tavallaan masturboinnin sijaan hänen pitäisi harrastaa mun kanssa seksiä, vaan että ajattelis sen sitä kautta että hän hetken aikaa kokeilisi "säästää" niitä himojaan iltaan ja siihen kun olemme kaksin. Josko se suurempi "panetuksen" tunne saisi hänetkin rohkaistumaan aloitteen tekoon asti. Olen kuitenkin aina painottanut että mulle käy _aina_ kun hän vain haluaa, ellei nyt satu menkat olemaan, ja silloinkin voin antaa vaikka suuseksiä. Mieheni myös on kertonut että katselee mua mielellään, ja esim. kehuu toisinaan että peppuni näyttää hyvältä, tai joku vaate saa mut näyttämään haluttavalta tms. Seksiin asti hän ei vaan jostain syytä innostu, ja aika harvoin myöskään mihinkään suukottelua ja halia suurempaan hyväilyyn.

Mulle ehkä isompi asia kuin itse seksin haluaminen on se ettei mies saa mua tuntemaan itseäni millään tavalla halutuksi. Sitä on vaikea sanoa ääneen ja ehkä siksi asia kärjistyy mun kohdalla seksin vähyydestä turhautumiseen.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";28449747]Mä en hakisi eroa heti, jos mies suostuisi johonkin parisuhde/seksuaalitarapiaan. Ja sitä terapiaa siis tosiaan yhdessä ja/tai molemmille erikseen, ei niin että pelkästään miehellä on siihen "velvollisuus". Katsoisin, jos sillä voisi vielä koittaa suhteen pelastaa, jos kyse on "vain" jostain lukoista joita voisi lähteä purkamaan, niin kuin kuulostaisi olevan.[/QUOTE]

Mä yritän puhua vielä illalla miehelle tuosta terapian mahdollisuudesta, mutta pahoin pelkään että hän kieltäytyy. Kumpa olisi olemassa netin kautta saatavaa terapiaa, mieheni on paljon parempi kirjoittamaan kuin puhumaan vaikeista asioista muutenkin.

 

[99opp]

.
Mulle ehkä isompi asia kuin itse seksin haluaminen on se ettei mies saa mua tuntemaan itseäni millään tavalla halutuksi. Sitä on vaikea sanoa ääneen ja ehkä siksi asia kärjistyy mun kohdalla seksin vähyydestä turhautumiseen.

Vaikka toisin saataisi kuvitella toiselle voi olla hyvin vaikeaa tietää asioita joita ei sanota ääneen. Ehkä myös sen joutuu sanomaan ääneen ja väätämään rautalangasta mikä seksissä tai seksin lisäksi saa sinut tuntemaan halutuksi ja rakastetuksi.

 

[Luihyu]

Miksi miehen on pakko olöa homo, jos pillu ei kiinnosta?

Tai emäntä on karsea sotanorsu!

 

[Yksi kai monista?]

Minulla on täsmälleen sama tilanne kuin sinulla ap. Siis sen suhteen, että minä haluaisin seksiä vaikka joka päivä, miehelle riittäisi pari kertaa kuussa. Meillä on kyllä kaksi suht pientä lasta ja arki väsyttää meitä molempia, mutta minulla on eri tapa nähdä seksi kuin minun miehelläni on: mies ei halua edes yrittää jos vähänkään väsyttää, tai jos ajatukset muualla. Häntä ei siis saa mitenkään siihen vireeseen... minä taas koen, tai kokisin jos saisin, seksin rentouttavana ja ajatukset muualle vievänä, mukavana yhteistoimintana. Mutta ei.

(Toisaalta minä olen samanikäinen kuin ap, mutta en kovin hyvässä kuosissa enkä olisi kovassa huudossa sinkkumarkkinoilla. Minä mietin tällä hetkellä, että elänkö tässä suhteessa jossa itsetuntoni rippeet murenee joka hemmetin kerta, kun haluan seksiä ja mies ei, vai elänkö elämäni ilman seksiä. En nimittäin usko että kovin moni haluaisi minua, muuten kuin kännissä ja niin, että minun tarpeillani ei niin väliä).

Mutta siis minun mieheni ei innostu mistään visuaalisesta. Voin maata alastomana hänen vierellään eikä häntä ala kiinnostaa. Hän ei innostu vihjailuista, ei kosketuksista eikä mistään vaan kiusaantuu niistä. Hän ei koskaan ole spontaani, eikä ole rakastellut kanssani muualla kuin sohvalla ja sängyllä, ja silloinkin hetken pitää olla jotenkin täydellinen hänelle... en osaa selittää tätä, mutta jotenkin niin että hänen pitää haluta ja olla tarpeeksi virkeä ja jossain tietyssä mielentilassa. Jos hän tekee aloitteen, hän kyllä osaa minut kiihottaa (mikä ei tosin ole vaikeaa koska olen niin halukas) ja ottaa minut huomioon. Mutta hän ei esim. halua että olen päällä tai että "johtaisin" tilannetta mitenkään.

En jaksa selittää enempää, alkaa ahdistaa niin paljon. Mies sanoo samaa kuin sinunkin miehesi; että haluaa minua ja olen kaunis ja tykkää seksistä minun kanssani. Silti sitä seksiä on harvoin. Minä myös olen alkanut kyllästyä kuulemaan kauniita sanoja ja olen alkanut huomata itsestäni, etten enää halua miestäni. Haluan enää seksiä edes jonkun kanssa.

 

[Yksi kai monista?]

Ja luin nyt nuo uusimmat viestit ja minulla on sekin sama tunne kuin ap:lla, että mies ei saa minua tuntemaan itseäni halutuksi. Voin seistä päälläni tekemässä sirkustemppuja alasti tai pornovaatteissa tai ihan mitä vaan keksin, niin se ei auta.

Minulla on vielä se, että olen lihonut vuosien varrella paljon, mutta mies ei myönnä että se vaikuttaisi asiaan.

 

[sama vieras]

Mä yritän puhua vielä illalla miehelle tuosta terapian mahdollisuudesta, mutta pahoin pelkään että hän kieltäytyy. Kumpa olisi olemassa netin kautta saatavaa terapiaa, mieheni on paljon parempi kirjoittamaan kuin puhumaan vaikeista asioista muutenkin.

Varmaan terapiassa voi käsitellä asioita kirjoittamallakin, jos puhuminen on liian vaikeaa

Jos haluat miehen kanssa jutella, ja se on hänelle vaikeaa, niin voisitteko kirjoittaa kirjeitä toisillenne?

Kumpa saisit miehen tajuamaan, että puhumattomuus on ihan naurettava syy hajottaa perhe, siis että toinen mielummin vaikenee kuin keskustelee asiat halki

 

[a.p.]

[QUOTE="Mämä";28449748]ihan hassulta alkaa tuntua, että tästä näyttää tulevan jo toinen ketju nyt, jossa tilanne alkaa pikaisesti yhtäkkiä aueta. Nyt te jo keskustelette aiheesta tiiviisti.
No joo, vastaanpa vielä, asiahan on sellainen että keskustelu olisi paikallaan ehkä mediassakin enemmän.
Tuon perusteella voisi olla että terapia auttaisi tuon häveliäisyyden ja miksei muunkin suhteen. Ehkä mies vain pelkää että on häneltä töykeää sanoa, että mites jos pantais tänään.
Mutta niinhän se ei ole, jos se passaa sullekin niin, ja sä tykkäisit. Joku toinen taas haluaa tulla vietellyksi hitaasti joka kerta, ja loukkaantuu tuollaisesta suorasta ehdotuksesta.
Nää on niitä parisuhdetaitoja. Asioista pitäisi puhua, ja luottaa siihen mitä se toinen sanoo, eikä kuvitella hänen puolestaan että vaikka se nyt sanookin ettei sitä haittaa, niin silti näin nyt ei voi tehdä kun pitää edetä näin ja näin, ja seksin pitää kestää niin ja niin kauan, ja että molemmat saa, monta kertaa, ja sen pitää olla vaihtelevaa ja akrobaattista ja ja ja...[/QUOTE]

Niin, me tosiaan olemme jutelleet aiheesta moneenkin otteeseen kuuden vuoden aikana. Nämä tiedot mitä olen hänestä saanut irti, ei todellakaan ole tulleet yhdellä, eikä vielä kahdellakaan puhumiskerralla.

 

[a.p.]

Vaikka toisin saataisi kuvitella toiselle voi olla hyvin vaikeaa tietää asioita joita ei sanota ääneen. Ehkä myös sen joutuu sanomaan ääneen ja väätämään rautalangasta mikä seksissä tai seksin lisäksi saa sinut tuntemaan halutuksi ja rakastetuksi.

Näistä ollaan kyllä puhuttu myös, ja mies kyllä ymmärtää tunteeni, muttei siltikään halua kertoa miksi ei uskalla mun suhteeni oikein mitään. Vaikka joku asia on vaikea sanoa ääneen, ei se silti tarkoita ettenkä koskaan olisi sitä sanonut. Mutta mä en myöskään halua kaikkia asioita jankkaamalla painostaa miestän.

 

[a.p.]

Minulla on täsmälleen sama tilanne kuin sinulla ap. Siis sen suhteen, että minä haluaisin seksiä vaikka joka päivä, miehelle riittäisi pari kertaa kuussa. Meillä on kyllä kaksi suht pientä lasta ja arki väsyttää meitä molempia, mutta minulla on eri tapa nähdä seksi kuin minun miehelläni on: mies ei halua edes yrittää jos vähänkään väsyttää, tai jos ajatukset muualla. Häntä ei siis saa mitenkään siihen vireeseen... minä taas koen, tai kokisin jos saisin, seksin rentouttavana ja ajatukset muualle vievänä, mukavana yhteistoimintana. Mutta ei.

(Toisaalta minä olen samanikäinen kuin ap, mutta en kovin hyvässä kuosissa enkä olisi kovassa huudossa sinkkumarkkinoilla. Minä mietin tällä hetkellä, että elänkö tässä suhteessa jossa itsetuntoni rippeet murenee joka hemmetin kerta, kun haluan seksiä ja mies ei, vai elänkö elämäni ilman seksiä. En nimittäin usko että kovin moni haluaisi minua, muuten kuin kännissä ja niin, että minun tarpeillani ei niin väliä).

Mutta siis minun mieheni ei innostu mistään visuaalisesta. Voin maata alastomana hänen vierellään eikä häntä ala kiinnostaa. Hän ei innostu vihjailuista, ei kosketuksista eikä mistään vaan kiusaantuu niistä. Hän ei koskaan ole spontaani, eikä ole rakastellut kanssani muualla kuin sohvalla ja sängyllä, ja silloinkin hetken pitää olla jotenkin täydellinen hänelle... en osaa selittää tätä, mutta jotenkin niin että hänen pitää haluta ja olla tarpeeksi virkeä ja jossain tietyssä mielentilassa. Jos hän tekee aloitteen, hän kyllä osaa minut kiihottaa (mikä ei tosin ole vaikeaa koska olen niin halukas) ja ottaa minut huomioon. Mutta hän ei esim. halua että olen päällä tai että "johtaisin" tilannetta mitenkään.

En jaksa selittää enempää, alkaa ahdistaa niin paljon. Mies sanoo samaa kuin sinunkin miehesi; että haluaa minua ja olen kaunis ja tykkää seksistä minun kanssani. Silti sitä seksiä on harvoin. Minä myös olen alkanut kyllästyä kuulemaan kauniita sanoja ja olen alkanut huomata itsestäni, etten enää halua miestäni. Haluan enää seksiä edes jonkun kanssa.

Tämä kuulostaa täysin mun kirjoittamalta, jaan ajatuksesi ihan kaikilta osin. Ainoastaan se ero meidän miehissä tuntuu olevan, että minun mieheni taas erityisesti tykkää siitä jos minä vien ja hän vikisee kun olemme tositoimissa. Itseäni hirvittää erossa myös pitkän suhteen jälkeen se, kelpaanko enää koskaan kellekään oikeasti kumppaniksi, ja löydänkö yhtälaista sielunkumppania kuin nykyinen mieheni, vai onko mun valittava tarpeeksi seksiä sinkkuna tai harvaseksinen parisuhde. Se tässä juuri vaikeinta on, että mun mieheni on muuten kaikinpuolin ihana ja avoin, luotettava ja positiivinen, sekä oikeasti hyvä isä. Tunnen itseni ihan mulkuksi kun edes ajattelen eroa pelkän seksin takia.

 

[99opp]

Näistä ollaan kyllä puhuttu myös, ja mies kyllä ymmärtää tunteeni, muttei siltikään halua kertoa miksi ei uskalla mun suhteeni oikein mitään. Vaikka joku asia on vaikea sanoa ääneen, ei se silti tarkoita ettenkä koskaan olisi sitä sanonut. Mutta mä en myöskään halua kaikkia asioita jankkaamalla painostaa miestän.

Tarve jankata asioita kertookin yleensä siitä että asiaa tai asioita ei oikeasti ole ymmärretty, se voi kertoa siitä että yhteistä "kieltä" ei ole. Jos ymmärtämättömyys johtuu erilaisista tavoista viestiä asioita koittaisin purkaa ratkaista sitä ensiksi jossakin muussa asiassa. Seksi ja seksuaaisuus on niin tunnepitoinen juttu puolin ja toisin. Miehille voi joskus olla vaikeampaa puhua tunteista kuin naiselle, ehkä he ilmaisevat herkimmät tunteensa toisin. Voitietysti olla että tunteiden ilmaisemiseen kieltä ei koskaan ole opittukaan, vaan sen täytyy opiskella (opettaa) parisuhteessa.

 

[Yksi kai monista?]

Se tässä juuri vaikeinta on, että mun mieheni on muuten kaikinpuolin ihana ja avoin, luotettava ja positiivinen, sekä oikeasti hyvä isä. Tunnen itseni ihan mulkuksi kun edes ajattelen eroa pelkän seksin takia.

Minulla ihan sama juttu. Mies on mahtava isä, hän on hauska, meillä on välillä todella hauskaa yhdessä. Luotan häneen, ja hän huomio minua sitten muuten välillä. Mutta toisaalta, kun mietin, itse koen olevani hänelle enemmän kämppis kuin vaimo. Tämä ajatus loukkasi miestä suunnattomasti, sillä hän (kuulemma) pitää minua vaimona eikä kämppiksenä.

Tämä seksittömyys stressaa minua, ja huomaan ahdistuvani sellaisistakin piirteistä miehessäni, joista en ahdistuisi muuten. Minua alkaa nyppiä kaikki pienetkin asiat ja huomaan, että kun lapset nukkuvat haluan olla mieluummin yksin kuin sohvalla hänen vieressään kitumassa. Tai että en lähde enää hänen ja lasten mukaan vaikka ulos leikkipuistoon tai miehen sukulaisten luo niin kuin ennen. En jotenkin kestä olla siinä miehen vierellä... ihan kuin koko maailma näkisi että tuo mies tuossa ei pane minua, ja että vika on minussa.

Minäkin koen syyllisyyttä näistä ajatuksista, ja tiedätkö mistä nyt tällä hetkellä kaikkein eniten? Siitä, että näen seksiunia joissa harrastan seksiä muiden miesten kanssa. Yhdestä olen nähnyt usemman unen jo, ja pelkään että sanon tämän miehen nimen ääneen unissani vielä. Ihastunut en ole, ainoastaan tuo mies tulee uniini - luultavasti siksi että kaipuuni olla haluttu on niin suuri.

Tällä hetkellä mies on harrastuksessaan ja minua ahdistaa ajatus erosta, kaiken uudelleen aloittamisesta, ajatus pienistä lapsistamme rikkinäisessä kodissa. Pettääkään en voisi, se on teko jota en voisi antaa anteeksi miehelleni, enkä siten voisi tehdä sitä hänelle. Pattitilanteessa olen.

 

[huhuh]

No onpa ihme ukko jos ei muka "kehtaa" sanoa tai tehä mitään vaikka haluaisi. Tosi vaikea uskoo tuommosta selitystä.
Ootte kuitenkin olleet vuosia yhdessä..

 

["nuorinainen"]

Tiedän ap miltä susta tuntuu...

Meillä siinä mielessä samanlaista, että seksiä on ehkä 2 viikon välein, vaikka haluaisin joka päivä. Mies on ehdottanut KERRAN tämän 3 vuoden aikana, mitä ollaan oltu yhdessä ja itse tulen 90% torjutuksi. Oma kiva miestä kiinnostaa enemmän, vaikka olen kuulemma hyvä sängyssä.
Itsetunto alkaa olla aika nollassa, vaikka olen aika kivannäköinen ja vientiä kyllä riittäisi, jos olisin sinkku. Meillä on lapsia, enkä siksi oikein osaa lähteä.

 

[99opp]

Jos lukisin ketjua ap miehenä, kuvittelisin että se ei haluja herättäisi. Joku tavassa käsitellä asiaa häiritsee, mutta vähän vaikea sanoa mikä, ehkä suhtautuminen mieheen tai ongelmaan. Voi tietysti olla että ongelma on jatkunut jo liian pitkään ja turhautuminen tilanteeseen näkyy.

 

["vieras"]

Kukaan ei ole täydellinen..sinä itse voit päättää mitkä miehen huonot puolet "kestät" ja pystyt hyväksymään.
Miehiä kuin naisia löytyy tästä maailmasta joka suuntaan! Ei ole sitä yhtä oikeaa ja voit löytää sen intohimon jonkun muun kanssa, mieti myös millaista esikuvaa haluat antaa lapsellenne...Haluatko taistella hyvän suhteenne vuoksi ja korjata vain sen yhden puutteen(seksin) jotenkin..keinoja siihen on Anna ja ota aikaa itsellesi ja parisuhteellesi..keskustelkaa keskustelkaa keskustelkaa miehesi kanssa asiasta!!

VINKKI: Tee miehellesi vaikka pari seksikästä kotivideota, joita hän voi katsoa kun masturboi...saisit tuntea olevasi hänelle edes vähän seksuaalisesti avuksi!

Mutta ihan tosi, jos kaikki muu toimii suhteessa niin älä ota tuota miehen seksiongelmaa vakavasti, kun se ei todellakaan johdu sinusta!

Keskity muihin asioihin niin et koko ajan ajattele seksiä...ja voithan aina ehdottaa miehelle, että saisit käydä vieraissa???
Näin saisit pitää hyvän parisuhteesi mutta saisit sen osan mikä siitä puuttu takaisin!
Jokatapauksessa sinkkunakin jos seksiä haluaisit niin joutuisit vieraisiin lähtemään!

 

[a.p.]

Minulla ihan sama juttu. Mies on mahtava isä, hän on hauska, meillä on välillä todella hauskaa yhdessä. Luotan häneen, ja hän huomio minua sitten muuten välillä. Mutta toisaalta, kun mietin, itse koen olevani hänelle enemmän kämppis kuin vaimo. Tämä ajatus loukkasi miestä suunnattomasti, sillä hän (kuulemma) pitää minua vaimona eikä kämppiksenä.

Tämä seksittömyys stressaa minua, ja huomaan ahdistuvani sellaisistakin piirteistä miehessäni, joista en ahdistuisi muuten. Minua alkaa nyppiä kaikki pienetkin asiat ja huomaan, että kun lapset nukkuvat haluan olla mieluummin yksin kuin sohvalla hänen vieressään kitumassa. Tai että en lähde enää hänen ja lasten mukaan vaikka ulos leikkipuistoon tai miehen sukulaisten luo niin kuin ennen. En jotenkin kestä olla siinä miehen vierellä... ihan kuin koko maailma näkisi että tuo mies tuossa ei pane minua, ja että vika on minussa.

Minäkin koen syyllisyyttä näistä ajatuksista, ja tiedätkö mistä nyt tällä hetkellä kaikkein eniten? Siitä, että näen seksiunia joissa harrastan seksiä muiden miesten kanssa. Yhdestä olen nähnyt usemman unen jo, ja pelkään että sanon tämän miehen nimen ääneen unissani vielä. Ihastunut en ole, ainoastaan tuo mies tulee uniini - luultavasti siksi että kaipuuni olla haluttu on niin suuri.

Tällä hetkellä mies on harrastuksessaan ja minua ahdistaa ajatus erosta, kaiken uudelleen aloittamisesta, ajatus pienistä lapsistamme rikkinäisessä kodissa. Pettääkään en voisi, se on teko jota en voisi antaa anteeksi miehelleni, enkä siten voisi tehdä sitä hänelle. Pattitilanteessa olen.

Jälleen kerran kuin suoraan mun kynästä. Hämmentävää.