miehen juominen on sairasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mad
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mad

Vieras
mieheni juo olutta niin tiuhaan tahtiin että selvästi määränpäänä on juopua mahdollisimman nopeasti ja mulla menee sen kanssa kohta hermot

tuli kotiin n. 1,5 tuntia sitten ja tänä aikana juonut jo 8 olutta, avaa 2 kerrallaan ja juo ne melkein putkeen

ihan kiva mies mulla, ei mitenkään alkoholiongelmainen, eihän?
 
Eräs raitistunut alkoholisti ystäväni luokitteli alhoholismin sanoi "Ihminen on alkoholisti kun millään muulla kuin alkoholilla ei ole enää merkitystä". Eli katteettomat lupaukset, jatkuvat pettymykset, ystäväpiirin supistuminen (valitsee pullon) jne.

Humalahakuinen juominen on sitten asia erikseen. Nyt on kuitenkin lauantai-ilta. Mutta toisaalta kyllä toisen ihmisen huomioiminen olisi parisuhteessa suotavaa lauantaisinkin... :(
 
Viimeksi muokattu:
mä tulen tollasesta perheestä, jossa vanhemmat on ihan normaaleja työssäkayviä kunnon kansalaisia, mutta viikonloppuna juovat paljon. arvet on pahat ja en tekin omille muksuille tota, saati kattelis montaa viikkoo tollasta ukkoo nurkissa :/
 
Minun tarina.Olen 25 vuotias,pienen lapsen äiti,mies liki 30.Hän on juonut aina reippaasti.Tekee työnsä.On ns normaali perheen isä,paitsi ...vetää kännit 4 krt viikossa. Alkuun kärsin tuosta ja siitä että mitä ratkaisuja hän tekee niitä ohjaa viina.Esim jos hän päättää olla meidän kanssa ja kaveri soittaa saunomaan ja juomaan,hän "karkaa" kotoa.Tai nyt hän valehteli että on töissä viikonlopun niiin totuus on että onkin kavereiden kanssa ryyppyreissulla. Viinan takia hän kusettaa minua.
Nooh,lapsi nukkuu ja minä olen saanut tarpeekseni....olen nähnyt liikaa ja tätä en halua itselleni enkä lapselleni. Ihana mies mutta viinan pauloissa. Hän ei haluaisi satuttaa minua,mutta aina sen tekee...koska haluaa viinaa.Apua hän ei halua,ei halua lopettaa juomista. Selvä,päätös on minun. Lähden.Pian. Tämä ei satuta enää niin paljoa kuin ennen,olen turta. Ennen valvoin kaikki yöt,"odotin" häntä kotiin.Autoin humalaisen miehen nukkumaan....

En suosittele tätä kelleskään ja minä reppana olen ollut niin kiinni hänessä,etten ole uskaltanut päästää irti.
 
Minun tarina.Olen 25 vuotias,pienen lapsen äiti,mies liki 30.Hän on juonut aina reippaasti.Tekee työnsä.On ns normaali perheen isä,paitsi ...vetää kännit 4 krt viikossa. Alkuun kärsin tuosta ja siitä että mitä ratkaisuja hän tekee niitä ohjaa viina.Esim jos hän päättää olla meidän kanssa ja kaveri soittaa saunomaan ja juomaan,hän "karkaa" kotoa.Tai nyt hän valehteli että on töissä viikonlopun niiin totuus on että onkin kavereiden kanssa ryyppyreissulla. Viinan takia hän kusettaa minua.
Nooh,lapsi nukkuu ja minä olen saanut tarpeekseni....olen nähnyt liikaa ja tätä en halua itselleni enkä lapselleni. Ihana mies mutta viinan pauloissa. Hän ei haluaisi satuttaa minua,mutta aina sen tekee...koska haluaa viinaa.Apua hän ei halua,ei halua lopettaa juomista. Selvä,päätös on minun. Lähden.Pian. Tämä ei satuta enää niin paljoa kuin ennen,olen turta. Ennen valvoin kaikki yöt,"odotin" häntä kotiin.Autoin humalaisen miehen nukkumaan....

En suosittele tätä kelleskään ja minä reppana olen ollut niin kiinni hänessä,etten ole uskaltanut päästää irti.

Surullinen tarina. Fiksu päätös.
 
Parempi päästää irti ajoissa. Jos vaikka mies tulisi tolkkuunsa eron myötä, niin lapset saisivat vielä tolkullisen isäsuhteen. Jos ei tule nyt, niin ei tule varmasti hetkeen myöhemminkään. Voihan laittaa deadlinen erolle, jolloin on taatusti reilu ratkaisu ja selvät sävelet. Että jos ei tule alkoholinkäyttöön täystauko siihen päivämäärään mennessä, niin ohi on. Ja sitten uudet säännöt, että mitä voit hyväksyä ja mitä et. Ehkei mies ole vielä alkoholisti, mutta sitäpä paremmalla syyllä hänelle pitäisi riittää syyksi se, että sinulle asia on todella tärkeä.
 
ex miheni oli täysinjuoppo lupauksia kauniita sanoja ja kakkea paskaa istuin aina selvinpäin baareissa kun olin tälle kuskina siis ei me toisiamme rakastettu päin vastoin inhosin koko äijää mutta kun eli siinä paska suhteessa niin ei vaan osannu lähteä pois mutta sitten eräänä iltana se tapahtui heitin sen kaljat lattialle ja sanoin että nyt kyllä lähdet ja se oli ihana juttu sain toki turpaan ja kunnolla ja juoksin naapuriin soittamaan poliisit sanoivat että olivat kuulleet kauhean metelin...se oli elämäni huippuhetkiä myöh..mies meni uudelleen naimisiin ja sittemmin hyppäsi junan alle...eipä loukkaa enää ketään....
 
Tuttu tunne, itse erosin kaksi vuotta sitten ja syynä oli just miehen kaljan lipittäminen joka oli päivittäistä. Meilläkin oli päivittäistä tuo kaljan lipittäminen. Oli maatalousyrittäjä joten tuo päivittäinen juominen oli mahdollista, työnsä sai alkuun hoidettua ihan kohtuullisesti sitten työkin jo kärsi. Ei ollut mitenkään , muutamaa kertaa lukuunottamatta, ja kotona tissutteli mutta tuo tissuttelu häiritsi tosi paljon.
Lopulta sairastu vakavasti, joutu olemaan sairaalassa useamman viikon. Tuolloin olin toiveikas että tuo sairaus olisi pysäyttänyt ja elämä muuttunut, hetken näytti jo paremmalta mutta sitten taas kaljan tissuttelu alkoi uudestaan. Silloin minulle riitti ja lähdin lasten kanssa, en enää jaksanut katsoa vierestä kun toinen tuhoaa elämänsä.
 

Yhteistyössä