I
Ihmeissään
Vieras
Tapasin kesällä miehen, jonka olen tiennyt jo aiemmin, tuttavan vuosien takaa. Ihastuin häneen ja hän minuun. Olin namisissa, liitto karilla ja päättymässä eri näkemyksiin perheestä (aviomies ei halua lapsia ja minä haluaisin ja iän vuoksi täytyisi yrittää aika pian). Päätin erota, ja tämä ihastuminen toiseen mieheen vahvisti päätöstäni. Tein eroa ja tämä mies oli ystävätasolla kuvioissa. Toki ihastuneita olimme molemmat yhä, mutta hän toi selvästi esiin sen, ettei halua olla eroni syy ja että haluaa, että katsomme sen jälkeen, kun pöytäni on puhdas, mitä tästä voi tulla. Minulle se sopi, olin samalla linjalla. Nyt, kun olen muuttanut erilleen miehestäni, olemme alkaneet tapailla tämän miehen kanssa. On ollut ihanaa, mahtavia keskusteluja, naurua, hyvää mieltä, kiihkeää ja hyvää seksiä, luottamusta. Hän avautui nyt kuitenkin, että hän tiedostaa, että biologinen kelloni tikittää ja häntä ahdistaa, että pitääkö hänen nyt heti päättää, rupeaako olemaan kanssani koko loppuelämäkseen ja että hänellä on noussut pelkoja ja tuntuu kuin olisi vanhaakin suhdetta vielä käsiteltävänä. Olemme sopineet, että otetaan rauhallisesti, mutta joku minussa on nyt varuillaan siitä, että onko nyt kuitenkin niin, että hän ei oikeasti halua olla kanssani, vaan lähinnä tapailla. En halua tuhlata aikaa, jota ei ole vuosikaupalla, jos meinaan yrittää lasta. Kokemuksia, näkemyksiä, ajatuksia?