Miehen käytös

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joo-o, näinhän tämä menee. Ensin kysellään ja kun vastaa onkin täysi itsekäs p-a. Miehen vanhempien kuvaus on suunnilleen sitä mitä mies on itse kertonut. Eivät he ole minua kasvattaneet. Silloin kun heidät opin tuntemaan mies oli jo keski-iässä.
Hyväksyn kyllä itseni. Olen myös varma asemastani. En ole huomionkipeä. Muistakaapa että koko ajan olen korostanut että tuo oli vain pikkujuttu. Täytyy nyt vain miettiä milloin ehtii mukaan ja milloin ei.
En halua hakeutua muuhun seuraan kun olen avec. Saan kyllä suuni auki ja varmasti saan seuraakin, mutta en halua nolata miestäni. En ole myöskään itsenäinen kun olen avec. Jos haluan muuta seuraa menen yksin.
sanoin myös että ilta oli tuon jutun jälkeen ihan mukava ja viihdyimme molemmat hyvin.
Oikeastaan halusin vain tietää olenko kohtuuton vaatimuksissani. Ilmeisesti sitten olen.
En kyllä aio enää puolustautua.
 
Ajattelin vain, että jos todella haluat viihtyä, kannattaa joskus vähän joustaa. Aika jyrkiltä nuo sinun avec-periaatteet nimittäin kuullostavat. Eikös uusiin ihmisiin tutustuminen ole sitä paitsi hauskaa? Itse kokisin lähinnä ahdistavaksi, jos mies olisi juhlissa totaalisen riippuvainen seurastani ja suuttuisi, jos en koko aikaa kohdistaisi huomiotani häneen. Varmaan käskisin hänen hankkia elämän... ;) Itsenäinen ihminen on minun mielestäni huomattavasti puoleensavetävämpi kuin minusta riippuvainen.
 
No mutta yhtä lailla sinulla on oikeus puhua muiden kanssa kuin hänelläkin. Sanot vain ystävällisesti, että käväiset vähän tutustumassa muihin vieraisiin, niin eipä siitä kukaan voi suuttua. Ja mieshän voi seurata sinua kun on saanut keskustelunsa päätökseen.
En tarkoittanut kostoa miehelle, vaan sillä tavalla ehkä itse viihdyt paremmin, kun saat mukavaa juttuseuraa. Näin meillä toimitaan -suurin osa juhlasta ollaan yhdessä, mutta jutellaan myös muiden ihmisten kanssa joko yhdessä tai erikseen. Toimii tosi hyvin! :)
 
Olin tässä joitakin tunteja pois koneelta. Vastauksesi kysymykseeni miehesi isäväleistä jne oli suurinpiirtein just sitä kuin mitä odotin lukevani. Olen tuntenut joskus tällaisen jeesmiehen, ja kuinka ollakkaan hänen isälleen ei koskaan ollut riittänyt mikään mitä hän teki.

Omituisia vastauksia olit saanut ihan tavalliseen kirjoitukseen. Ihmeellistä mitä ihmiset haluavat aina rivien välistä nähdä.

Joo tuollaista nössön-hössön -ongelmaa pitää varmaan alkaa purkaa sieltäpäästä MIKSI hän toimii niin. Eikä vaan opettaa uutta toimintamallia (joka tuntuu hänestä itseltään tietenkin hirveältä).

Näin siis täältä keittiöpsykologin vinkkelistä nähtynä.
 
Nähdäkseni alkuperäinen vastasi vaan kysymykseen miehensä suhteesta vanhempiinsa!
Olisko hänen pitänyt vastoin kuulemaansa ja kokemaansa ylistää appivanhempiaan harmonisesta kasvuympäristön tarjoamisesta? Vai kenties kirjoittaa pidempi essee aiheesta ""älä koskaan sano toisista pahaa kun itsessäsi on kuitenkin myös joitakin vikoja""?

Eikö nyt vaan voi ykskantaan vastata ihan tavallisesti johonkin tiivistäen asiansa muutamaan sanaan - jotta keskustelu aiheesta voi jatkua?

Ihmeellistä hyökkäilyä!
 
Vai että mies oikein ryntäsi perään. Yäk. Kyllä on naisilla huono itsetunto, kun pitää jatkuvasti näyttää ""omistamaansa"" äijää ympäristölle. Ettekö te osaa elää kuin miesten kautta??
 
Nainen 70:lle. Niinpä. Mietinkin, tai siihen oikeastaan vastauksia kaipasinkin, että mitä voisin tehdä että ensiksikin kestäisin tuon miehen tyylin ja että miten sitä saisi muutetuksi ""rohkeammaksi"". Mies tahtoo olla minullekin jees-jees ja sitten kuitenkin siellä pohjalla on se oma tahto jota hän yrittää vaivihkaa toteuttaa.
Tässä tapauksessa minä olin asiassa oikeassa, mutta olisi ehkä pitänyt toimia toisin. Eli kestää vaan ilmeenkään värähtämättä. Siinä olisi sitten käynyt niin että nainen olisi roikkunut hihassa vielä pitkään kunnes mies olisi itse saanut tarpeekseen ja jollain konstilla olisi sitten häivyttänyt tämän naisen. Todennäköisesti juuri niin että ruokailun jälkeen olisi lähdetty vähin äänin jonnekin ""pakoon"". Mutta se olisi tarkoittanut puolen illan pilalle menoa ja vielä ehkä miehen ""pakkotanssiakin"" naisen kanssa jos tämä olisi pyytänyt miestäni. Naiselle olisi vielä jäänyt aivan väärä käsitys tilanteesta ja seuraavassa tapaamisessa hän olisikin ollut niin kaveria, niin kaveria (miehen kanssa) Paitsi että ehkä mies niin halusikin. (Oivalsin nyt juuri!)
Eli, oikeastaan toimin ihan oikein miehen luonteen huomioon ottaen. Kertarytinä eikä pitkä natina.
 
Kysyhän mieheltä joskus mitä hänen mielestään tapahtuu jos joku selkeästi ei pidä hänestä.
Siis tällainen kammotilanne että joku pyytää miestäsi vaikka käyttämään autolla 100n kilsan päässä. Hällä ei ois aikaa koska on sinun kanssa illallinen sovittu. Että mitä tapatuu jos hän nyt sanoo kaverilleen että ei valitettavasti ole aikaa.
Mitä menee hänen päänsä läpi ihan konkreettisesti, mitä hän siinä tilanteessa PELKÄÄ.
Tai vastaava tilanne teidän kahden kesken. Se, että hän tekee tahtosi mukaan mutta ""toteuttaa salaa omaansa"", ei kuulosta kauhean kivalta. Et kai komenna liikaa ts et halua kuulla toisen tahtoa..?
Parhaiten tulet asian kanssa varmaan toimeen kun itse sen täysin ymmärrät. Että irrottaudut vaimosi roolista ja katsot tilannetta vain miehesi kannalta.. miksi hän näin toimii, miltä hänestä tuntuu jne. Siten olen varma että löydät automaattisesti hyvän tavan suhtautua asiaan joka on miehellesikin helpottava. Hänhän ei ole myöskään missään ruusuisessa tilanteessa: ikuinen kahden tulen välissä olija.
 
Joskus yritän ihan tikulla kaivaa hänestä sitä omaa mielipidettä. Tuossa mainitsemassasi tilanteessa hän soittaisi minulle ja selittäisi että nyt valitettavasti myöhästytään koska hänen pitää ensin heittää kaveri jonnekin ja että ollaan sitten pitempään tai syödään jotain erityisen hyvää.
Hän haluaa aina saada molemmat. Osaan jo hänet, siksi ehkä nykyään jo komennankin. Tuo tilanne josta koko ketju alkoi oli sekin tietysti tavallaan komentamista ja pakottamista.
Ikuinen kahden tulen välissä olija, niinpä. Minä olen selkeä ja nopea ja jahkailu on ruvennut ärsyttämään. Hän ajattelee että asiat hoituvat itsestään kun ei tee mitään tai tekee mahdollisimman vähän. Sillä lailla hyötyy itse eniten, hän ajattelee. Minusta hän on kyllä väärässä, Usein menettää paljon kun ei uskalla tarttua hetkeen.
 
Edelleen osoitat, että olet alusta lähtien tietänyt miehen tästä sinua ärsyttävästä joustavasta ajattelusta, mutta olet myös päättänyt muuttaa miehen omaan oikkuherkkyyteesi paremmin sopivaksi. Nyt, kun et olekaan onnistunut siinä niin kuin uskoit, olet tyytymätön 'lopputulokseen': mies ei kykene käyttäytymään luontevasti seurassa, jossa sinä olet läsnä. Toista ihmistä ei voi muuttaa - omia asenteita kyllä!
 
Eikö suomi ole äidinkielesi, vai miksi et ymmärrä, mitä sinulle kirjoitetaan? Jos yhtä huonosti ymmärrät miehen puheita, ei ole ihme, että väärinkäsityksiä tulee ainakin sinulle.
 
Olen ymmärtänyt, että näillä palstoilla kirjoituksen sisällöllä on enemmän merkitystä kuin oikeakielisyydellä. Siksi minua ei häiritse monet kielioppi- tai lyöntivirheet, joita sinunkin teksteissäsi on ollut.
Otan kuitenkin mielenkiinnolla huomioon sinun käsityksesi tietää -verbin taivutusmuodosta, 'tiennyt'. Toistaiseksi vielä Nykysuomen sanakirjassa tietää -verbin pluskvamperfekti kirjoitetaan muodossa, tietänyt. Niin kauan kuin en tiedä sitä kumotuksi, käytän sitä. Tulen tarkistamaan asian. Vai onko sinulla mahdollisesti hyvä perustelu 'oikaisuhalullesi'?

On mahdollista, että puhekielessä käytetään yleisimmin tiennyt -muotoa, ja varsinkin näissä keskusteluissa sen käyttäminen on aivan yhtä sopivaa.
 
Niinpä,
monasti on parisuhteessa kertakaikkiaan osa-alueita joissa kumppanit ovat tyystin erilaisia. Pitäisi vaan löytyä se kultainen keskitie. Sinä ehkä voit omalta osaltasi höllätä ranteita ja ajatella että ok jos kerran ryntäilee ympäriinsä esim kuskaamassa kavereita niin ei sitten pidä möykätä kotona jos ""pitää aina olla menossa"". Tämä siis vain omaan esimerkkiini.

Häiritseekö miehelläsi tämä oma piirteensä? Jos ei, on asialle sangen vähän tehtävissä. Sinun on vaan opittava ohittamaan nämä asiat ja nähtävä ne joskus niin päähänottavat jututkin lempeämmin. Jos hänellä itsellään harmittaa oma kiltteytensä, voitte keksiä monta hyvää leikkimielistä harjoitusta. Olettehan kuitenkin samalla puolella, silloin on paljon varaa oppia yhteistä tietä kulkiessa.

Partneria on tosiaan aika vaikea muuttaa eikä se olekkaan varmaan tarkoituksesi, oikeasti.
Kunhan nyt keskustellaan vaan tavallisesta aiheesta jossa ei tosiaan ole avioeroa tulossa.. tämä siis muille tiedoksi ;-)
 
Kun ap. nimitti miestäänkin mm. nössöpösilöksi ja jees-jees -mieheksi ja koko keskustelun ajan tähän viestiisi mennessä hän oli halunnut etsiä vastausta siihen, miten saisi miehen muuttumaan, oli syytä ja hänelle itselleen hyödyksi avata hänen silmänsä näkemään, ettei kaikki muutostarve ja vika olekaan miehessä, eikä suurin syy ole varsinkaan niissä miehen vanhemmissa, jotka ap. myönsi halunneensa esittää huonoina kasvattajina. Edellisessä viestissä, nimim. utelias osasi hyvin yksinkertaisilla kysymyksillä tuoda esiin samat ajatukset, että ap:n omassa asenteessakin saattaisi olla tarkistamista, minkä hän myöhemmin keskustelun jatkuessa (odotetun tuiskahduksen jälkeen) on myöntänytkin.

<<Eikö nyt vaan voi ykskantaan vastata ihan tavallisesti johonkin tiivistäen asiansa muutamaan sanaan - jotta keskustelu aiheesta voi jatkua?>>

Sitten tähän sinun muitten keskustelijoitten arvosteluusi.
Mielestäni täällä jokainen voi esittää mielipiteensä niin kuin osaa ja niin kuin tuntee, mutta tietysti olisi erinomaisen kiinnostavaa saada hyviä ohjeita ja malli, miten vastataan ykskantaan ihan tavallisesti. Siitä voisi olla oppia monelle muulle eikä vain minulle. Kiitos jo etukäteen!
 

Similar threads

N
Viestiä
5
Luettu
590
L
L
Viestiä
20
Luettu
4K
T
M
Viestiä
44
Luettu
1K
K
H
Viestiä
37
Luettu
10K
N

Yhteistyössä