Miehen käytös mietityttää: Mitä teen?

[Ihmeissään]

Tapasin kesällä miehen, jonka olen tiennyt jo aiemmin, tuttavan vuosien takaa. Ihastuin häneen ja hän minuun. Olin namisissa, liitto karilla ja päättymässä eri näkemyksiin perheestä (aviomies ei halua lapsia ja minä haluaisin ja iän vuoksi täytyisi yrittää aika pian). Päätin erota, ja tämä ihastuminen toiseen mieheen vahvisti päätöstäni. Tein eroa ja tämä mies oli ystävätasolla kuvioissa. Toki ihastuneita olimme molemmat yhä, mutta hän toi selvästi esiin sen, ettei halua olla eroni syy ja että haluaa, että katsomme sen jälkeen, kun pöytäni on puhdas, mitä tästä voi tulla. Minulle se sopi, olin samalla linjalla. Nyt, kun olen muuttanut erilleen miehestäni, olemme alkaneet tapailla tämän miehen kanssa. On ollut ihanaa, mahtavia keskusteluja, naurua, hyvää mieltä, kiihkeää ja hyvää seksiä, luottamusta. Hän avautui nyt kuitenkin, että hän tiedostaa, että biologinen kelloni tikittää ja häntä ahdistaa, että pitääkö hänen nyt heti päättää, rupeaako olemaan kanssani koko loppuelämäkseen ja että hänellä on noussut pelkoja ja tuntuu kuin olisi vanhaakin suhdetta vielä käsiteltävänä. Olemme sopineet, että otetaan rauhallisesti, mutta joku minussa on nyt varuillaan siitä, että onko nyt kuitenkin niin, että hän ei oikeasti halua olla kanssani, vaan lähinnä tapailla. En halua tuhlata aikaa, jota ei ole vuosikaupalla, jos meinaan yrittää lasta. Kokemuksia, näkemyksiä, ajatuksia?

 

[Nainen83]

Anna rakkaudelle aikaa. Älä kiirehdi ettet pilaa kaikkea, vaikka biologinen kello tikittäisikin. Mikäli mies haluaa lapsia ja perheen niin älä painosta. Ehditte kyllä vielä tehdä asiasta yhdessä päätöksiä asiasta. Nauti nyt vain olostasi ja elämästäsi. Ei liikaa liian nopeasti ja hyvä tulee.

 

[Iina]

Samaa mieltä kuin edellinenkin, koita antaa tilaa ja aikaa. Sitä ei kukaan tiedä mitä hän haluaa, eikä sille asialle ole varmuutta, vaikka hän nyt sanoisikin, että haluaa kanssasi perheen.

On normaalia, että olet varuillasi. Ota itsekin vähän etäisyyttä, niin näet, onko tämä mies se, kenen kanssa haluat olla loppuelämän. Teidän suhde toimii, jos on toimiakseen.

 

[jaska]

En halua tuhlata aikaa, jota ei ole vuosikaupalla, jos meinaan yrittää lasta. Kokemuksia, näkemyksiä, ajatuksia?

Haluatko siis sen miehen vai lapsen? Oikeasti? Kumpi on tärkeämpää?

Kuulostaa siltä, että olet löytänyt varsin mallikkaan miehen, jonka kanssa olisi kiva saada lapsi. Mites jos vaikka jompikumpi ei siihen fysiologisesti pystykään? Olisiko se silloin ollut ajan tuhlausta? Kyllähän lapsi on varmasti kiva (itsekin toivon sitä nykyisen puolisoni kanssa), mutta mielestäni (joo, makuasia, ei voi kun kiistellä) lapsen saattaminen tähän maailmaan tulis olla rakkauden tuotos eikä rakkaus lapsenteon sivutuotteena.

 

[Ap.]

Haluatko siis sen miehen vai lapsen? Oikeasti? Kumpi on tärkeämpää?

Kuulostaa siltä, että olet löytänyt varsin mallikkaan miehen, jonka kanssa olisi kiva saada lapsi. Mites jos vaikka jompikumpi ei siihen fysiologisesti pystykään? Olisiko se silloin ollut ajan tuhlausta? Kyllähän lapsi on varmasti kiva (itsekin toivon sitä nykyisen puolisoni kanssa), mutta mielestäni (joo, makuasia, ei voi kun kiistellä) lapsen saattaminen tähän maailmaan tulis olla rakkauden tuotos eikä rakkaus lapsenteon sivutuotteena.

Kiitos vastauksistanne. Erittäin hyvä pointti Jaska! Haluan sen miehen, se on vahvistunut tässä kesän jälkeen koko ajan. Meillä on samat arvot ja päämäärät. Mutta olen sitä sanonutkin hänelle ja muutenkin, että eihän sitä tiedä, voisinko edes itse saada lasta tai saisimmeko me. Mutta että ainakin haluaisin yrittää ja kun olen yrittänyt, on helpompi hyväksyä, jos ei saa kuin ettei olisi voinut edes yrittää ja jäänyt miettimään, että jäin liittoon, jossa haluttiin eri asioita. Silloin se ei ole ajan tuhlausta, jos on voinut yrittää toteuttaa unelmansa. Kaikkea ei elämässä saa ja tämä mies tuntuu niin hyvältä joka tavalla, että vaikkemme voisi saada lasta, jäisin tähän. Luottaisin ns. kohtaloon, että sitten se on niin tarkoitettu, etten saa biologista lasta.

 

[jaska]

Mutta että ainakin haluaisin yrittää ja kun olen yrittänyt, on helpompi hyväksyä, jos ei saa kuin ettei olisi voinut edes yrittää ja jäänyt miettimään, että jäin liittoon, jossa haluttiin eri asioita. Silloin se ei ole ajan tuhlausta, jos on voinut yrittää toteuttaa unelmansa.

Oi kun kaikki suhtautuisi asiaan näin hyvin. Pakko sanoa, että ekasta postauksesta jäi vähän väärä kuva prioriteeteistä, tää kyllä korjas

Noh, ite on tullut oltua suhteessa, jossa olisi ekan parin viikon aikana jo pitänyt melkein tietää haluanko joskus lapsia vai en. Oltiin kumpikin 25v silloin.. Se meni lopulta aikamoiseksi painostamiseksi ja vaikka tiesin, että itse niitä JOSKUS haluan (en vielä silloin), niin väistelin koko kysymystä. Eipä siinä kauaa mennyt kuitenkaan kun sitten päädyimme kumpikin lopettamaan toistemme ajan tuhlauksen..

Toi vasta päättynyt avioliitto (vaikka olettekin tunteneet jo pidemmän aikaa) saattaa ihan hyvin olla juuri se este miehen päässä. Olen nyt itse suhteessa naisen kanssa, joka erosi edellisestään sen jälkeen kun me tavattiin. Ollaan saatu lapsiasia kyllä jo puhuttua ja päästy yhteisymmärrykseen, mutta kieltämättä takaraivossa aina välillä kummittelee se hänen entisensä. En usko, että siitä mitään yhteenpalaamishommaa tulee, mutta mä jotenkin aistin sen, että edellistä juttua ei ole vielä käsitelty kokonaan. Ja se painaa mulla hieman vaakakupissa. Oon ehkä sen verran idealisti, että haluaisin sitten lapsien tullessa (jos lykky käy), että lasten ei tarvitse missään vaiheessa miettiä kumman vanhemman kanssa viettää joulua. Se, että aistin exän olevan edelleen hänen mielessä on kyllä vaikuttanut mun vauvakuumeeseen rajoittavasti. Onneksi vain vähän ja koko ajan kuume vain nousee

Kyllä mä uskoisin, että mikäli susta vaan siltä tuntuu, että tuo on SE mies, niin kyllä se lapsiasia tulee oikeasti aika pian ajankohtaiseksi. Anna ihan pieni hetki aikaa vielä - kyllä se sieltä löytyy jos kaverilla on muuten arvot kunnossa. Ja jos toi sen "jahkailu" johtuu yhtään siitä, että hän luulee exän olevan messissä, väittäisin arvojen oikeasti olevan kunnossa.

 

[jaska]

jos kaverilla on muuten arvot kunnossa. Ja jos toi sen "jahkailu" johtuu yhtään siitä, että hän luulee exän olevan messissä, väittäisin arvojen oikeasti olevan kunnossa.

MIELESSÄ, ei messissä