miehen menemiset

[säde-80]

Moi!

Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä vuoden verran. Yleisesti ottaen meillä menee hyvin. Arkena on kivaa tai ainakin sellasta ihan ok. Meillä ei tule riitaa rahasta ja kotitöitäkin se tekee ihan tarpeeksi. Mutta viikonloput on yhtä draamaa. Kun tulee perjantai, niin mieheni haluaa baariin. Minä saisin lähteä mukaan, mutta ei ole kerrassaan mitään väliä vaikken lähtisi. Ja se miksi en enää halua lähteä, on että hän ei ole mukavaa seuraa humalassa, ainakaan mulle. Se ei juurikaan huomioi mua ja muille ihmisillekin se lähinnä vaan uhoaa. Ei mikään hauska seuramies siis. No eipä se mua sinänsä haittais, kun mun mielestä meillä pitäis olla muuta elämää kun se ryypiskely. Se on ite julistanu, että hän on juoksunsa juossu, mutta ei se siltä vaikuta. (Mainittakoon, että olemme kolmekymppisiä.) Viikonloppu kun tulee, niin aina löytyy joku syy, miksi täytyy mennä. On ne sitten jonkun synttärit tai joku kaveri on tullu toisesta kaupungista käymään tai on niin kamala stressi... Aina on kuitenkin jotain.

Koskaan viikonlopuille ei suunnitella jotain meille yhteistä. Minä olen aina se, jolle on aikaa sit jos ei ole muuta. Näin hän ei sitä tarkoita (asiasta on puhuttu), mutta käytännössä se siltä tuntuu. Jos minä haluaisin sopia sen kanssa jotain viikonloppumenoa, niin se alkaa vängätä että ei nyt oikein olis rahaa tai että hän ei halua vapaapäivilleen mitään lukujärjestystä jne. Näitä se harvoin sanoo kavereilleen. Onhan se totta, että me vietetään suurin osa ajasta yhdessä, mutta en tiedä, johtuuko se vaan siitä, että asutaan yhdessä. Ne tilanteet kun ollaan kotona/muualla yhdessä ja sille joku soittaa et olis menoa.. ai että mua sieppaa. Tulee tunne, että jossain on jotain kivempaa tarjolla kuin minä. Näin se ei kai ole, mutta kyllä siinä aika hylätty olo tulee. En muista hänen kieltäytyneen juuri koskaan. Kuvittelin joskus, että hän arvostaisi sitä, että annan hänen mennä, en soittele perään enkä odota kaulin kädessä, kun hän tulee kotiin.

Arkisin meillä on harrastuksia (mulla 1-2 krt/viikko ja sillä 3-5 krt/viikko). Pe se haluaa baariin ja la se makaa krapulassa. Illalla ehkä katotaan leffaa tai pelataan, käydään lätkämatsissa tai jotain muuta kivaa, mut sekin tuntuu vähän siltä ettei se vaan jaksais edes muuta. Sunnuntait on mukavia, tehdään ruokaa ja käydään usein pitkillä kävelyillä, leffassa tai kyläilemässä.

Tässä oli niitä huonoja puolia, mutta piru vie kun niitä hyviäkin on ja ne onkin sitten painavampia asioita, ainakin vielä. Mieheni on todella hyväsydäminen ja kiltti. Hän jaksaa usein kertoa ja osoittaa tunteitaan, mikä on tärkeetä. Eikä se vihaisenakaan hauku mua. Hän on huolehtivainen ja luotettava eikä mun ikinä tarvitse miettiä, että se edes kattelis muita. Mua ei siis sellaiset asiat sen baarimenoissa häiritse. Tiedän olevani sille maailman tärkein ihminen ja kaikessa etusijalla, mutta käytännössä se ei näy.

Mun mielestä viikonloput pitäis nimenomaan olla sitä aikaa, kun me nautittais toistemme seurasta. Se, että arkena on omia harrastuksia ja muita juttuja, niin on vaan hyvä. Pitäähän niitä olla ja minäkin haluan omaa aikaa. Mutta viikonloppuna haluaisin, että hän haluiaisi olla mun kanssa. Että se valitsisi minut eikä kavereiden kanssa ryypiskelyä. Koska en mä halua kieltää sitä menemästä. Menköön, jos haluaa. Toivoisin vaan, ettei se haluaisi. Viikolla hän ei juo eli alkoholi sinänsä ei vaikuta ongelmalta.

Mitä ajatuksia tämä muissa herättää? Kokemuksia, neuvoja ym. Kiitti ?

 

[tarifold]

Tää on vain mun oma näkökantani teidän tilanteeseen, mutta olisin halunnut kysyä, että kauanko olitte yhdessä ennen kuin muutitte kimppaan? Jos olette vasta vuoden verran olleet yhdessä, se on aika lyhyt aika, ja ehkä mies on tottunut "entisessä" elämässään siihen, että saa mennä kavereiden kanssa aina kun huvittaa.

Miehet vain on sellaisia, että monet haluaa viikonloppuna sitten mennä baariin tai ottaa kuppia ihan vaikka vain kotona, rentoutuakseen ja muuten vain. Omakin mies lipittää kyllä harvase vkloppu jotain, mutta aina ei edes baariin mennä. Eli saattaa esim. ottaa lonkeroa ihan vain kun teeveetä katsellaan tai viiniä jonkun ruoan kanssa.

Yleensä kun baariin mennään, niin mennään sitten yhdessä. Mutta jos hän sanoisi, että haluaa kaverinsa kanssa mennä, niin toki antaisin. Miehet on sellaisia, että joskus ne haluaa vaan mennä poikaporukalla, eikä niin että muija roikkuu mukana. Se taas ei mitään pettämistä tarkoita, mutta ne vaan on sellaisia laumaeläimiä.

Oman poikaystäväni kanssa en asu yhdessä, ollaan vasta oltu muutenkin pari noin 5 kuukautta. Joka vloppu kyllä vietetään yhdessä, viikot menee erillään kun asutaan eri paikkakunnilla. Minä olen monesti viikonloppuna ihan kuivin suin, ja mies ottaa jotain. Olen sanonut että ihan se ja sama mulle, jokanen tehkööt mitä tykkää.

Koskaan poikaystäväni ei kuitenkaan itseään edes känniin juo, joten en tuota niin pahana pidä.

Voisitko koittaa sille ukollesi sanoa, että oltaisko ens vloppu ihan selvinpäin ja kotona, tehtäis hyvää ruokaa jne.
Ei tuokaan nyt toisaalta mukavaa ole, jos toinen joka perjantai lähtee johonkin baariin. Tai sitten alat vain tehdä niin, että tunget mukaan, jos mies sanoo että lähtee baariin, niin laita mitään sanomatta itsesi valmiiksi, ja sano että nyt lähdetään. Jos mies sanoo, että et voi lähteä, tai että menee kavereiden kanssa, niin sano, että mitä sitte, sinä tulet joko mukaan tai sitten mieskin pysyy kotona, sillä sua vituttaa istua kaikki perjantait yksin kotona.

Miehellä on tainnut jäädä joku kloppi-vaihe päälle. Jos on avoliittoon astunut, niin pitäisi myös ymmärtää käyttäytyä sen mukaisesti.

Ei muuta kuin koitat vain panna sen äijän ojennukseen Jos ei hyvällä niin pahalla.

 

[pööppö]

Mun mielestä kuulostaa ihan normaalilta! Meillä vaan tuppaa menemään toisinpäin..Olen siis myös kohta 30v nainen ja ollut poikaystäväni kanssa muutaman vuoden, asumme yhdessä.

Minä käyn ainakin kerran viikossa ystävieni kanssa baarissa/syömässä, joskus hurjemmin, joskus rauhallisemmin.

Välillä ollaan yhdessä ulkona, nykyään pyrin enemmänkin käymään erikseen (mieheni on mustasukkainen huomiostani, niin naisille kuin miehillekin). Hän myös sanoo, että kun lähdemme yhdessä ulos, niin hän ei saa tarpeeksi huomiota minulta.

Olenkin hänelle suoraan sanonut, että olemme muuten niin paljon yhdessä, että en baariin lähde nyhjätäkseni hänen kanssaan kylki kyljessä, vaan pitääkseni hauskaa kavereiden kanssa!

Tämä on minun valintani ja tekee minut onnelliseksi..hulluksihan siinä tulis jos joka ilta ja viikonloppu olisi yhden ja saman ihmisen kanssa. Etkö itse halua viettää aikaa ystäviesi kanssa?

mutta siitä olen samaa mieltä, että yhteiset esim. viikonloppureissut ovat välillä ihan mukavia! Mutta niin on kaverireissutkin.

Toivottavasti löydätte ratkaisun..

 

[ex-samanlainen]

Minä olin oman avoliittoni, tai siis parisuhteeni, alkutaipaleella vähän samanlainen kuin miehesi. Kävin paljon baarissa eikä meillä oikein ollut siellä hauskaa yhdessä kun mieheni oli mukana. Eikä mieheni tykännyt että "meidän" aikaa meni mun krapuloihin.

Ei noista omista tavoistaan hetkessä opi pois etenkään pitkän sinkkuuden jälkeen (itse olin ennen tätä suhdetta 4 v sinkkuna)- ja kaikki eivät opi koskaan. Siihen tarvitaan se, että baarissakävijä ITSE älyää että baariin lähtö systemaattisesti vastoin toisen tahtoa on tietoinen valinta ja kannanotto suhteeseen, tarkoitti sitä sellaiseksi tai ei. Vaikka miehesi ei käy ulkoilemassa sinua tahallaan kiusatakseen, niin lopputulos kuitenkin on että sinä kiusaannut ja pahoitat mielesi. Minäkin aloin vähentää baarissa käyntiäni vasta sitten kun tajusin että jos haluaa saada, on pakko antaa ja kakkua ei voi sekä säästää ja syödä ja mitähän muita sanontoja niitä onkaan. Molemmin puolisesti tietysti. Mutta sanotaanko että baarikäynnit vähenivät omalla painollaan parin vuoden aikana, ja asiaa auttoi se että havaitsin itsekin haluavani viettää viikonloppuisin aikaa mieheni kanssa. Samaan aikaan mieheni lakkasi stressaamasta asiasta niin hirveästi ja antoi minun pitää huvini. Eli samanaikaisesti lakkasin itse haluamasta baariin niin paljon ja mieheni lakkasi olemasta niin vastahakoinen Ehkä aikuistuimme molemmat. Nykyään käyn radalla ehkä kerran kuukaudessa, tänään just menossa joten päätin sopivasti ajankohtaisesta asiasta kirjoitella.

Meidän kohdallamme tämä asia oli jo selvitetty kun muutimme yhteen, koska seukkasimme yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa, mutta yhdeksi välietapiksi jäi vielä se, että opettelen olemaan ihmisiksi baarista kotiin tullessani... Se on vielä työn alla. Haluan jotenkin hirveästi herättää mieheni aamuyöstä ja kertoa hänelle kaikkea mitä tapahtui, ketä nähtiin ja mitä muuta on tullut mieleen. Koitan oppia siitä pois ja se onkin onnistunut jo jokusen kerran... Nyt ollaan taas jo siinä vaiheessa ettei mieheni pahastu kovin paljoa jos sitä tapahtuu viikonloppuna, ja viikolla taas olen onnistunut olemaan hiljaa. Ehkä tämä tästä

 

[myrkkysumakki]

Moi!

Kun tulee perjantai, niin mieheni haluaa baariin. Minä saisin lähteä mukaan, mutta ei ole kerrassaan mitään väliä vaikken lähtisi. Ja se miksi en enää halua lähteä, on että hän ei ole mukavaa seuraa humalassa, ainakaan mulle.

No eipä se mua sinänsä haittais, kun mun mielestä meillä pitäis olla muuta elämää kun se ryypiskely.

Koskaan viikonlopuille ei suunnitella jotain meille yhteistä. Minä olen aina se, jolle on aikaa sit jos ei ole muuta. Näin hän ei sitä tarkoita (asiasta on puhuttu), mutta käytännössä se siltä tuntuu.

Ne tilanteet kun ollaan kotona/muualla yhdessä ja sille joku soittaa et olis menoa.. ai että mua sieppaa. Tulee tunne, että jossain on jotain kivempaa tarjolla kuin minä.

Pe se haluaa baariin ja la se makaa krapulassa. Illalla ehkä katotaan leffaa tai pelataan, käydään lätkämatsissa tai jotain muuta kivaa, mut sekin tuntuu vähän siltä ettei se vaan jaksais edes muuta. Sunnuntait on mukavia, tehdään ruokaa ja käydään usein pitkillä kävelyillä, leffassa tai kyläilemässä.

Mutta viikonloppuna haluaisin, että hän haluiaisi olla mun kanssa. Että se valitsisi minut eikä kavereiden kanssa ryypiskelyä. Koska en mä halua kieltää sitä menemästä. Menköön, jos haluaa. Toivoisin vaan, ettei se haluaisi. Viikolla hän ei juo eli alkoholi sinänsä ei vaikuta ongelmalta.

Mitä ajatuksia tämä muissa herättää? Kokemuksia, neuvoja ym. Kiitti ?

Lyhensin kirjoitustasi, jotta ongelmakohdat erottuisivat. Ja erottuvathan ne.

Miehesi juo säännöllisesti, eikä ilmeisesti kykene olemaan yhtään viikonloppua juomatta.

Miehen juominen rytmittää elämänne:
pe mies juo
la mies krapulassa
su mies morkkiksessa
ma-to mies töissä

Missä sinä näyt teidän elämässänne? Ei ole ihme, jos tunnet olevasi ulkopuolinen elämässäsi, sinullahan ei käytännössä ole väliä (puheissa kyllä, kuten mainitsit).

 

[säde-80]

Seurustelimme 9kk ennen muuttoa ja hän oli nimenomaan se, joka painosti.

En ehkä kertonut asiaani selkeästi:
Saisin lähteä mukaan aina, mutta en halua. Hän on todella negatiivinen, aggressiivinen ja hirveässä kännissä. Ihan mielelläni lähtisin, jos olisi kivaa. En ole mikään tylsä nyhjääjä. Joskus käyn itsekin kavereideni kanssa ulkona, mutta en siis joka viikko. Näen heitä kahvilla arkipäivinä.
Kyllästyttää herätä yöllä, kun toinen kömpii kotiin suunnilleen nelinkontin ja vuodattaa, kuinka p*ska ilta taas oli. (Koskaan hän ei lähde ulos pitämään hauskaa, huom!) Eikä hän vastaavasti panosta meidän yhteiseen aikaan mitenkään. Emme käy enää ravintolassa syömässä tms.

 

[myrkkysumakki]

Seurustelimme 9kk ennen muuttoa ja hän oli nimenomaan se, joka painosti.

En ehkä kertonut asiaani selkeästi:
Saisin lähteä mukaan aina, mutta en halua. Hän on todella negatiivinen, aggressiivinen ja hirveässä kännissä. Ihan mielelläni lähtisin, jos olisi kivaa. En ole mikään tylsä nyhjääjä. Joskus käyn itsekin kavereideni kanssa ulkona, mutta en siis joka viikko. Näen heitä kahvilla arkipäivinä.
Kyllästyttää herätä yöllä, kun toinen kömpii kotiin suunnilleen nelinkontin ja vuodattaa, kuinka p*ska ilta taas oli. (Koskaan hän ei lähde ulos pitämään hauskaa, huom!) Eikä hän vastaavasti panosta meidän yhteiseen aikaan mitenkään. Emme käy enää ravintolassa syömässä tms.

Kyllä sinä kerroit sen ihan selvästi, älä huoli. Mies siis elää elämäänsä niin kuin haluaa ja sinä yrität kuulua siihen elämään parhaan kykysi mukaan.

Ei se varmaan ole kivaa.

 

[Mies 50]

Johan tuon jo wanha Erkkikin huomaa että mies on alkoholisoitunut,
riippuvainen viikottaisesta alkoholiannoksesta.
Jatkakaa samaa rataa niin eiköhän ne ongelmat siitä lisäänny.
Nimittäin mikään ei koskaan ole niin huonosti ettei viinalla siitä saa vieläkin huonompaa.

 

[mietteitä]

Puhut ap kuin minun suullani. Kohta 2,5 vuotta tapeltu aiheesta mennäkö baariin vai ei ja voisiko elämässä olla muutakin sisältöä kuin jokaviikkoinen kaljatuoppi nokan edessä. Tuollaiset tavat pinttyvät aika nopeasti päälle ja niiden poisjäämiseen pitää tehdä pirusti työtä. Niinkuin joku tuossa edellä mainitsi, sen sysäyksen on lähdettävä henkilöstä itsestään. Jos joku toinen koittaa määrätä tahtia, ei tule onnistumaan.

Minustakin on tuntunut että mies on elänyt kuten tykkää ja minä olen koittanut elää siinä sivussa omaa elämääni. Ei se mene niin. Olen päättänyt että nyt muuttuu ääni kellossa joko hänellä tai sitten minulla lopullisesti. Jostain tosiaan pitäisi luopua jos jotain haluaa saada kuten edellä joku viisaasti kommentoi. On vain kyse siitä haluaako miehesi luopua jostain pinttyneestä tavastaan saadakseen jotain muuta tilalle? Onko se jokin muu hänelle tavoittelemisen arvoista vai tuntuuko hänestä että kaikki muu on yhdentekevää kuin se baari? Jos näin on, olet tosi heikoilla jäillä. Mies voi myös olla vielä niin keskenkasvuinen ettei tällaisia asioita ymmärrä/arvosta vielä tässä elämänvaiheessa etkä sinä voi sille asialle yhtään mitään.

Sitten kannattaa tosissaan miettiä kannattaako tällaiseen suhteeseen jäädä jos ei siitä saa itse yhtään mitään. Toinen ottaa sen minkä haluaa silloin kun haluaa ja mennä huitelee lopun aikaa kuin tuulispää.

 

[Ei ymmärrä]

En ymmärrä tuollaisia baari-miehiä tai -naisia. Mitä sieltä haetaan? Turhaa rahanmenoa se on. Ei tykätä kotielämästä siis.

Jos joskus teet hänen kanssaan lapsen, mitä sitten? Olet vkl yksin lapsen kanssa tai katselette krapulaista isää...ajattele mikä tulevaisuus, jätä se luuseri, parempiakin on.

Kukaan tuttavistani ei harrasta tuollaista baari-elämää, no ehkä ne ihmiset kuuluvat eri luokkaankin jotka hilluvat baareissa.

 

[zaralee]

En ymmärrä tuollaisia baari-miehiä tai -naisia. Mitä sieltä haetaan? Turhaa rahanmenoa se on. Ei tykätä kotielämästä siis.


Siis tah? Et ymmarra "baari-miehia" tai "-naisia". Ei tykata kotielamasta siis, heh... Mita itse teet viikonloppuisin, nokotat kotona vain? Eihan kerran viikossa baarissa kayminen tarkoita sita ettei kotona viihtyisi, juurihan ap kirjoitti etta seka lauantai-ilta etta sunnuntai-ilta ollaan yleensa kotosalla. Pitaisiko siella neljan seinan sisalla olla joka ainoa ilta?

Ota huomioon etta on ihmisia jotka haluavat sosiaalista elamaa ymparilleen, jos sinulle riittaa kotona television katselu, niin ala kuitenkaan toisten tapoja arvostele. Tuleehan se toki halvemmaksi, onkin kiva saastella rahojaan neljan seinan sisalla.

Mistakohan luokista puhuit? Jos yhteiskuntaluokista, niin esim. tuttuni ovat kaikki hyvissa asemissa ja keskiluokkaa varakkaampia, ja he viettavat baarissa 1-2 iltaa viikossa. No ehka te koti-hiiret tosiaan kuulutte eri luokkaan kun joudutte ajattelemaan "turhaa rahanmenoa" siella kotosalla.

 

[Voi ei!]

Sinun juttu kuulostaa aivan minun elämältä! Oln ollut mieheni kanssa 14-vuotiaasta. Olemme naimisissa, ja nyt kolmekymppisiä. En tiedä voiko tilanne muuttua enää paremmaksi. Olen yrittänyt kaikkeni enkä usko, että tilanne muuttuu. Teillä on sentään kivoja sunnuntaihetkiä yhdessä, meillä ei ole sitäkään. Jos mies ei ole baarissa niin on kavereiden kanssa jossakin kahvilla, kuntoilemassa, peleissä jne jne. Koskaan emme tee mitään yhdessä. Toivottavasti et päädy tähän kuin minä. Avioliitosta ja pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, vaikkei tämä mitään elämää ole. =(

 

[äåöpolk]

Sinun juttu kuulostaa aivan minun elämältä! Oln ollut mieheni kanssa 14-vuotiaasta. Olemme naimisissa, ja nyt kolmekymppisiä. En tiedä voiko tilanne muuttua enää paremmaksi. Olen yrittänyt kaikkeni enkä usko, että tilanne muuttuu. Teillä on sentään kivoja sunnuntaihetkiä yhdessä, meillä ei ole sitäkään. Jos mies ei ole baarissa niin on kavereiden kanssa jossakin kahvilla, kuntoilemassa, peleissä jne jne. Koskaan emme tee mitään yhdessä. Toivottavasti et päädy tähän kuin minä. Avioliitosta ja pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, vaikkei tämä mitään elämää ole. =(

Olette olleet yhdessä 14-vuotiaista? No daa, tottakai se mies tahtoo baariin kun on menovaihe jäänyt elämättä. En sano, että välttämättä on siellä vieraita naisia etsimässä, mutta saattaa ihan hyvin ollakin. Flirttiä ja hetkellistä vapaudentunnetta ainakin hakee, se on selvä. Sinä olet miehelle itsestäänselvyys, melkein kuin kaluste siellä olohuoneen nurkassa ja äijä luottaa siihen, että siellä pysytkin sillä aikaa kun hän haistelee vapauden tuulia. Mieti, haluatko elää tuolla lailla lopun ikääsi.

 

[baarikärpäsen vaimo]

Minusta te vietätte tosi vähän aikaa yhdessä, koska kerroit, että teillä on kummallakin paljon harrastuksia. Mitkä ovat teidän YHTEISET harrastukset? Mitä muuta yhteistä teillä on kuin seksi ja se, että jaatte asumiskulut puoliksi?

Minun mieheni käy myös "vain" kerran viikossa baarissa, mutta juo itsensä yleensä hirveään humalaan ja tulee kotiin yleensä vasta valomerkin jälkeen. Hän on niin kännissä, ettei tarvitse pelätä, että hän pettäisi tms. (on niin kännissä, ettei varmasti niissä promilleissa seiso enää muu kuin järki). Olen todella raivoissani tilanteesta. Mies ei ikinä sano etukäteen, milloin hän on menossa baariin (voi olla minä tahansa päivänä viikosta), joten nykyään menen ja harrastan omia menojani riippumatta siitä, meneekö mies baariin vai ei. Olen toivonut, että mies sanoisi, milloin hän baariin menee, jotta tietäisin jo etukäteen mennä sitten sellaisena päivänä tapaamaan kavereitani tai harrastamaan jotakin. Minä en myöskään halua lähteä mieheni mukaan baariin, koska en juurikaan juo eikä mies änkyräkännissä ole kivaa seuraa (ei tanssi, ei osaa enää kunnolla humalassa puhua mitään järkevää, haastaa riitaa).

Luulenpa, että miehelläsi on "vain" alkoholiongelma. Se on hänen tapansa rentoutua ja nollata viikko. Hänelle voi ehkä parin ensimmäisen juoman aikana kiva kuunnella musiikkia ja jutella baarituttujen kanssa, mutta sen jälkeen homma lipsahtaa ryyppäämisen puolelle. Oma mieheni on sanonut, että hänellä homma menee juuri niin. Sitten on seuraavana päivänä huono omatunto, kun rahaa on mennyt, on paha olo ja stressi tms. ongelmat eivät tosiaankaan ole poistuneet.

Olen itse päättänyt, että otan päivän kerrallaan. Lapsia en tähän suhteeseen tee. Miehessä on paljon hyvää ja tiedän, että uutta kivaa miestä en löydä kovin helposti. Tällä hetkellä siedän tilannetta, mutta ymmärrän toki, että suhde saattaa katketa milloin hyvänsä.

Oletko kokeillut, että menet omia menemisiäsi piittaamatta miehestä? Minä suunnittelen reissua etelään ja mies on kuullut, kun olen ohimennen maininnut siitä puhelimessa ystävälleni. Olen kyllästynyt odottamaan, että milloin miehelle sopisi lähteä reissuun tai milloin hänellä olisi sellaiseen varaa. Jos mies haluaa käyttää rahansa mieluummin juomiseen, niin minä sitten käytän omat rahani matkaan. Olen nyt antanut miehelle viikon verran aikaa miettiä, haluaako hän lähteä mukaani ja sen jälkeen hänen on päätettävä (maksettava varausmaksu), että lähteekö mukaan vai ei.

 

[edellisellekin]

15 v. aviksessa baarikärpäsen kanssa riitti.
Kamat kasaan ja uusi elämä. Helpotti kummasti.
Ei nuo tuosta muutu.

 

[vesimies-71]

Tää on vain mun oma näkökantani teidän tilanteeseen, mutta olisin halunnut kysyä, että kauanko olitte yhdessä ennen kuin muutitte kimppaan? Jos olette vasta vuoden verran olleet yhdessä, se on aika lyhyt aika, ja ehkä mies on tottunut "entisessä" elämässään siihen, että saa mennä kavereiden kanssa aina kun huvittaa.

Miehet vain on sellaisia, että monet haluaa viikonloppuna sitten mennä baariin tai ottaa kuppia ihan vaikka vain kotona, rentoutuakseen ja muuten vain. Omakin mies lipittää kyllä harvase vkloppu jotain, mutta aina ei edes baariin mennä. Eli saattaa esim. ottaa lonkeroa ihan vain kun teeveetä katsellaan tai viiniä jonkun ruoan kanssa.

Yleensä kun baariin mennään, niin mennään sitten yhdessä. Mutta jos hän sanoisi, että haluaa kaverinsa kanssa mennä, niin toki antaisin. Miehet on sellaisia, että joskus ne haluaa vaan mennä poikaporukalla, eikä niin että muija roikkuu mukana. Se taas ei mitään pettämistä tarkoita, mutta ne vaan on sellaisia laumaeläimiä.

Oman poikaystäväni kanssa en asu yhdessä, ollaan vasta oltu muutenkin pari noin 5 kuukautta. Joka vloppu kyllä vietetään yhdessä, viikot menee erillään kun asutaan eri paikkakunnilla. Minä olen monesti viikonloppuna ihan kuivin suin, ja mies ottaa jotain. Olen sanonut että ihan se ja sama mulle, jokanen tehkööt mitä tykkää.

Koskaan poikaystäväni ei kuitenkaan itseään edes känniin juo, joten en tuota niin pahana pidä.

Voisitko koittaa sille ukollesi sanoa, että oltaisko ens vloppu ihan selvinpäin ja kotona, tehtäis hyvää ruokaa jne.
Ei tuokaan nyt toisaalta mukavaa ole, jos toinen joka perjantai lähtee johonkin baariin. Tai sitten alat vain tehdä niin, että tunget mukaan, jos mies sanoo että lähtee baariin, niin laita mitään sanomatta itsesi valmiiksi, ja sano että nyt lähdetään. Jos mies sanoo, että et voi lähteä, tai että menee kavereiden kanssa, niin sano, että mitä sitte, sinä tulet joko mukaan tai sitten mieskin pysyy kotona, sillä sua vituttaa istua kaikki perjantait yksin kotona.

Miehellä on tainnut jäädä joku kloppi-vaihe päälle. Jos on avoliittoon astunut, niin pitäisi myös ymmärtää käyttäytyä sen mukaisesti.

Ei muuta kuin koitat vain panna sen äijän ojennukseen Jos ei hyvällä niin pahalla.

Joo ja jos lapseton pariskunta viettää aikaa noin että mies on baarissa joka vkl, niin ei ole kovin vaikea päätellä mitä se on sitten jos tulee lapsia. Mies menee kahta kauheammin.On nimittäin tuttavapiirissä muutamat tälläiset parit.

 

[säde-80]

Meillä tilanne on tasaantunut, ainakin hetkeksi. Löin viimeisen kortin pöytään ja sanoin, että muutan pois. Minusta on surullista, että piti mennä niin pitkälle. Siitä keskustelusta on nyt noin kuukausi, joten ihan alkutekijöissä tässä ollaan. Kotona on mies pysynyt, mutta välillä kyselee, että olisko ok, jos hän kävisi kerran kuukaudessa viihtellä. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että hän olisi kotona vain minun mielikseni ja joutuisi kärvistelemään. Lupasin antaa hänelle aikaa osoittaa, että minä olen tärkeämpi.

Käyn silloin tällöin noin viikon reissuilla kotimaassa, yksin. Se on ihan ok, mutta kovasti hän kaipaa aina minua ja yhteyttä pidetään päivittäin. Silti kun tulen kotiin, niin hän saattaa mennä suoraan sohvalle tuijottamaan televisiota tai nukkumaan. Itse kun mieluummin viettäisin aikaa yhdessä, kun ei kerran olla vähään aikaan nähty. No, pikkujuttuhan tuo on.

Se "onni" minulla on, etten halua lapsia. En nyt enkä myöhemmin. Eli ei tarvitse sellaisia asioita punnita. Mutta joskus ihmettelen juuri sitä, miksei mieheni tajua, millainen vapaus meillä olisi mennä ja tehdä mitä tahansa milloin tahansa, koska meillä ei ole lapsia. Suutuspäissään hän saattaa tosin valittaa sitä, etten halua lapsia. Hän haluaisi. Kysyinkin kerran, että baariinko hän meinasi sen lapsen kanssa sitten mennä.

 

[Saarankaara]

Johan tuon jo wanha Erkkikin huomaa että mies on alkoholisoitunut,
riippuvainen viikottaisesta alkoholiannoksesta.
Jatkakaa samaa rataa niin eiköhän ne ongelmat siitä lisäänny.
Nimittäin mikään ei koskaan ole niin huonosti ettei viinalla siitä saa vieläkin huonompaa.

Samaa mieltä.

 

[-pit]

Moi!

Pe se haluaa baariin ja la se makaa krapulassa. Illalla ehkä katotaan leffaa tai pelataan, käydään lätkämatsissa tai jotain muuta kivaa, mut sekin tuntuu vähän siltä ettei se vaan jaksais edes muuta. Sunnuntait on mukavia, tehdään ruokaa ja käydään usein pitkillä kävelyillä, leffassa tai kyläilemässä.

Mutta viikonloppuna haluaisin, että hän haluiaisi olla mun kanssa. ?

Älä ymmrrä väärin, en hyväksy joka viikonloppuista kännäämistä.

Mutta: lauantaisin katsotte yhdessä elokuvan, pelaatte tai käytte lätkämatsissa. Mitä muuta pitäisi ylipäätään viikonloppuna jaksaa? Sunnuntaisin käytte kävelemässä, teette ruokaa, käytte leffassa tai kyläilemässä. Kuulostaa hienolta.

Siis miten ihmeessä voisitte enää viettää enempää aikaa yhdessä? Oikeasti?

Jos mies lupaisi juoda kohtuudella, vain pari olutta, niin miksi ihmeessä hän ei voisi nähdä kavereitaan perjantai-ilaisin?



Huh huh. Suoraan sanoen

 

[säde-80]

Ai miksi pitäisi jaksaa tehdä jotain?! No vaikka siksi, että olemme nuoria ja minussa ainakin on runsaasti elämäniloa nauttia kaikesta mukavasta. Minulle viikonloput ovat päiviä, jolloin in kiva tehdä asioita, joista tykkään. En halua tuhlata vapaapäiviä vain lepäämällä, että sitten jaksaa taas arkea. Sehän olisi ihan mummomeininkiä.

Ja noista meidän viikonlopuista.. Siis EHKÄ mennään leffaan tms. Ja sitten se yksi leffassa käynti onkin viikonlopun ohjelma. Että huh huh vaan sulle, jos alkaa jo hengästyttää.

Mies on usein luvannut juoda vain pari olutta ja tulla ajoissa, mutta ne lupaukset eivät ole koskaan pitäneet. Siksi minusta ei ole ok "lähteä parille".

 

[sivhos]

Pitääkö aina olla jotain ohjelmaa että viihtyy?Voithan ohjelmoida itsellesi kivaa puuhaa.Pitääkö kaveri sitoa omiin ohjelmiin?Kudo vaikka sukkia tai mitä hyvänsä.Lue,opiskele,kaikkea mielenkiintoista on tarjolla jos vain viitsii vaivautua.Ole hyvilläsi ,sinun kaverisi ilmeisesti kunnollinen mies.Älä käy liikoja painostamaan ettei tapahdu mitään ikävää kyllästymistä välillenne.

 

[Tähtisadepuikko]

Meillä meinasi olla sama juttu, että mies oli kadonnut perjantaina baariin, ennen kuin tulin töistä kotiin, eikä mitään ilmoitusta oltu laitettu ja kännykkäkin saattoi olla kotona, kun oli siinä nurkan takana baarissa. Pari kertaa meinasin pistää miehen pihalle, mutta kolmannen kerran jälkeen taisi mennä viesti perille. Minä en ymmärrä sitä, että mennään lähi kuppilaan yksin juomaan kaljaa. Ihan eriasia on jos menee kavereiden kanssa pitämään hauskaa. Tuollainen yksinjuominen on ihan alkoholistin merkki. Yli kahden viikon jaksoa ei tässä nyt ole ollut, ettei kaljaa olisi tullut otettua, kun ollut juhlia, mutta luulisin, ettei tuosta mitään tapaa kerennyt tulla eikä alkoholiongelmaa.

 

[-pit]

Ai miksi pitäisi jaksaa tehdä jotain?! No vaikka siksi, että olemme nuoria ja minussa ainakin on runsaasti elämäniloa nauttia kaikesta mukavasta. Minulle viikonloput ovat päiviä, jolloin in kiva tehdä asioita, joista tykkään. En halua tuhlata vapaapäiviä vain lepäämällä, että sitten jaksaa taas arkea. Sehän olisi ihan mummomeininkiä.

Sitten sinun täytyy ruveta tekemääna asioita joista tykkäät. Jos et saa seuraa avomiehestäsi, sinun on tehtävä niitä asioita yksin tai haettava muuta seuraa.

En ymmärrä joka viikonloppuista humaltumista, mutta en myöskään ymmärrä väninääsi. Jos lauantait menevät mieheltäsi lepäilyyn, tee sinä jotain muuta. Toteuta elämäniloasi, äläkä mökötä

Sunnunnait teillä tuntuvatkin olevan täynnä yhteistä tekemistä, joten nauti niistä.

 

[ainokainen]

Pakko sano, että olen samaa mieltä kuin -pit.

Kuulostaa siltä, että haluaisit miehen järkkäävän teille kaikkea kivaa ohjelmaa, sen sijaan, että itse hallinnoisit omaa elämääsi ja ajankäyttösi. Ihan kuin et olisi tyytyväinen elämääsi. Mitä jos järjestäisit itsellesi sitä kivaa ohjelmaa, eläisit vähän enemmän omaa elämääsi?

Jos alat sanella tuollaisia ehtoja miehellesi, hän saattaa ennen pitkää alkaa kapinoimaan... Tuttavapiirissä on juuri näitä naisia, joiden miesten pitää pyytää vaimolta "lupa" että saavat käydä kavereiden kanssa kaljalla. Säälittävää takertumista, sanon minä!

 

[säde-80]

Viikolla meillä on jo omat menemiset, joten siksi nämä viikonloput on käyny harmittamaan. Tuntuu, että yhteinen elämä on vain laskujen jakamista puoliksi. Olen yrittänyt järjestää meille yhteistä ohjelmaa, mutta hän ei innostu mistään. Koskaan hän ei järjestä mitään.

Mutta tosiaan, marinat sikseen ja olette oikeassa, että omaa elämää tässä jokaisen pitää elää. Kiitos vastauksista, niissä on ollut hyviä näkökulmia puoleen jos toiseen.