miehen menemiset

[perässävedettävä]

Edelleenkään sinä et voi muuttaa miestäsi, mutta itseään voi muuttaa. Jos mies ei halua muuttua, niin se on hänen asiansa. Ehkä tämä herättää sinussa ajatuksia, että tätätkö sinä haluat loppuikäsi? Voi olla, että miehellä ei ole unelmia eikä haaveita, vaan hänelle riittää juuri tällainen elämä. Joskus suhde päättyy juuri siksi, että tulevaisuuden odotukset ovat ihan erilaiset. Jos miehesi haluaa käyttää rahansa ja vapaa-aikansa kavereiden kanssa hengailuun ja baariin, niin hänellä on siihen oikeus. Jos sinä haluat esim. vauvan, naimisiinmenon, omistusasunnon, ulkomaanreissuja tai vaikka aktiivista, urheilullista elämäntapaa, niin ei sinunkaan niistä tarvitse luopua.

Riittääkö sinulle se, että toteutat sinua kiinnostavia asioita yksin? On paljon pariskuntia, joissa suhde toimii juuri siksi, että kummallakin on tilaa toteuttaa omia haaveitaan. Toisaalta monella tällaisella pitkään olleella parilla onnelliseksi suhteen tekee sen, että heillä kuitenkin on myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita, jotka sitovat paria yhteen, jolloin on aikaa ja mahdollisuutta omiin ystäviin ja omiin harrastuksiin.

Toinen asia, jota kannattaa funtsata on se, että jos ette tästä ongelmasta pysty keskustelemaan tai ette löydä vastausta ongelmaan, niin miten sitten jatkossa ratkotte ongelmia? Jokaisessa parisuhteessa tulee eteen vaikeita paikkoja. Jotkut parit kompastuvat jokaisen ongelman kohdalla rähmälleen ja pahimmillaan aloittavat aina uuden riidan, jossa vedetään esiin kaikki vanhat, selvittämättömät ongelmat. Sen sijaan jotkut parit eivät pelkää ongelmia, koska tietävät, että kummallakin on halu selvitä yhdessä niistä vastoinkäymisistä. Pitkissä suhteissa tulee aina niitä huonojakin hetkiä esim. työttömyys, seksistä tulee tylsää, läheisiä kuolee, ystävyyssuhteissa on ongelmia, vaikeuksia työssäjaksamisen kanssa. Puolisolta pitäisi saada tukea ja hyväksyntää. Saatko sinä niitä?

 

[leena67]

En ymmärrä tuollaisia baari-miehiä tai -naisia. Mitä sieltä haetaan? Turhaa rahanmenoa se on. Ei tykätä kotielämästä siis.


Siis tah? Et ymmarra "baari-miehia" tai "-naisia". Ei tykata kotielamasta siis, heh... Mita itse teet viikonloppuisin, nokotat kotona vain? Eihan kerran viikossa baarissa kayminen tarkoita sita ettei kotona viihtyisi, juurihan ap kirjoitti etta seka lauantai-ilta etta sunnuntai-ilta ollaan yleensa kotosalla. Pitaisiko siella neljan seinan sisalla olla joka ainoa ilta?

Ota huomioon etta on ihmisia jotka haluavat sosiaalista elamaa ymparilleen, jos sinulle riittaa kotona television katselu, niin ala kuitenkaan toisten tapoja arvostele. Tuleehan se toki halvemmaksi, onkin kiva saastella rahojaan neljan seinan sisalla.

Mistakohan luokista puhuit? Jos yhteiskuntaluokista, niin esim. tuttuni ovat kaikki hyvissa asemissa ja keskiluokkaa varakkaampia, ja he viettavat baarissa 1-2 iltaa viikossa. No ehka te koti-hiiret tosiaan kuulutte eri luokkaan kun joudutte ajattelemaan "turhaa rahanmenoa" siella kotosalla.

Itse tunnen noita ihmisiä (25-40v) jotka ovat täysin lopettaneet missään "ulkona" käymisen kun siippa löytyi. Puhumattakaan siitä kun lapsi syntyi. Katsovat sen ihan turhaksi ja homehtuu joka ilta sitten kotona Salkkareita katsellen.

Itse en tuollaista elämää eläisi kuukauttakaan. Olen 2 lapsen äiti, naimisissa ja onnellinen. Kapakissa käyn n. kerran-3kertaa kuussa, kavereiden kanssa tai mieheni. Emme ole juoppoja tms.

 

[doris-2009]

Meillä tilanne on tasaantunut, ainakin hetkeksi. Löin viimeisen kortin pöytään ja sanoin, että muutan pois. Minusta on surullista, että piti mennä niin pitkälle. Siitä keskustelusta on nyt noin kuukausi, joten ihan alkutekijöissä tässä ollaan. Kotona on mies pysynyt, mutta välillä kyselee, että olisko ok, jos hän kävisi kerran kuukaudessa viihtellä. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että hän olisi kotona vain minun mielikseni ja joutuisi kärvistelemään. Lupasin antaa hänelle aikaa osoittaa, että minä olen tärkeämpi..

Uhkailulla saa jonkin aikaa suhteelle jatkoaikaa.

 

[Mitä yhteistä teillä edes on paitsi vuokra?]

Mielenkiintoisia ohjeita olet saanut. Monet neuvovat sinua lopettamaan kitisemisen ja keksimään itsellesi jotain muuta puuhaa sillä välin kun mies ryyppää ja sitten parantelee krapulaansa. Jos tuo on parasta mitä neuvojien omat avioliitot heille tarjoavat, niin sääliksi käy. Ehkä heidän odotuksensa avioliiton suhteen eivät olleet alunperinkään kovin korkealla. Se ei taas tarkoita ettet sinä voisi asettaa vaatimuksiasi korkeammalle. Ei ole pakko tyytyä tuollaiseen loppuelämäkseen.

Se on taas ihan totta että jos miestä ei kiinnosta viettää aikaa kanssasi, hänellä on oikeus olla sitä tekemättä. Milläs toisen pakotat tekemään juttuja kanssasi, jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Mutta silloin on pakko miettiä kyllä että oletteko edes sopiva pari toisillenne, jos teillä ei ole kerran mitään yhteisiä juttuja jotka kiinnostavat ja joita haluasi tehdä toisen kanssa. Mikä teitä yleensä sitoo toisiinne, paitsi se että vuokra ja sähkölasku on halvempi kun ne maksaa puoliksi? Olisiko sittenkin parempi erota sovussa ja odottaa että tapaa ihmisen joka välittää sinusta ja haluaa viettää aikaa kanssasi.

 

[ainokainen]

Saattaa olla että kuulostin tylyltä, (kuulun siis niihin joiden mielestä ap:n pitäisi "lopettaa kitiseminen") mutta pointtini oli se, että jos odottaa toisen tekevän itsensä onnelliseksi, saa olla onneton aina.

Pitää miettiä, mitä itse haluaa, ja sitten tehdä tarvittavat valinnat, jotta nuo asiat toteutuvat. Joskus se voi tarkoittaa sitä, että lähtee epätyydyttävästä suhteesta.

 

[omppis]

Pakko sano, että olen samaa mieltä kuin -pit.

Kuulostaa siltä, että haluaisit miehen järkkäävän teille kaikkea kivaa ohjelmaa, sen sijaan, että itse hallinnoisit omaa elämääsi ja ajankäyttösi. Ihan kuin et olisi tyytyväinen elämääsi. Mitä jos järjestäisit itsellesi sitä kivaa ohjelmaa, eläisit vähän enemmän omaa elämääsi?

Jos alat sanella tuollaisia ehtoja v.miehellesi, hän saattaa ennen pitkää alkaa kapinoimaan... Tuttavapiirissä on juuri näitä naisia, joiden miesten pitää pyytää vaimolta "lupa" että saavat käydä kavereiden kanssa kaljalla. Säälittävää takertumista, sanon minä!

Hyvin sanottu.
Meillä taas mies ei mene mihinkään ja joudun patistelemaan "ulkoiluun".
Minä taas käyn pari kertaa vuodessa yksin treffaamassa tuttuja.
Tänään pitäisi mennä siskon kanssa höpiseen niitä näitä ja ehkäpä saunomaan ja pulahtamaan uimaan hyisen kylmään veteen.
Semmosta akkojen juttua.
Edellinen 15v. liittoni kaatui juuri tuohon miehen baarihörhöilyyn.
Edustusta tms. riitti joka pävälle, ei pelkästään viikonlopuun ja se söi miestä ja mieltä.
Siitä jäi aika pahat traumat ja joka kerta kun käyn baarissa, tuntuu kuin olisin pahoilla jäljillä.
Vaikka sitä vartenhan ne ovat.

Tuosta "luvasta" sen verran, että parin tuttavaperheen vastavuoroisuus säännöissä meni ihan överiksi ja tukkimiehen kirjanpidolla pidettiin tarkasti huolta menoista.
Kumpikin liitto kariutui mustasukkaisuuteen.

 

[en katsoisi...]

Minä en katsoisi. Haluan olla onnellinen elämässäni ja jos joku asia rassaisi tosi paljon, sanoisin siitä pari kertaa ja mikäli ei ota kuuleviin korviinsa, lopettaisin suhteen.

EN ota kantaa siihen onko tuo baarissa ihmettely apn miehelle liiallista. Jokaisella on siihen omat mielipiteensä. Itse katsoisin sitä arvojen mukaan ja minä en henk.koht arvostaisi sellaista elämää, enkä mies, joka istuu joka viikonloppu baarissa. En kykenisi arvostamaan häntä miehenäni. Luultavasti nalkuttaisin hänelle ja en halua olla aikamiehen äitihahmo enkä nalkuttaa kenellekään.

Tuollaiset asiat pitäisi itse ymmärtää, ilman että niitä täytyy rautalangasta vääntää. Mielestäni ehkä tuollaisessa tilanteessa on yhdessä kaksi sellaista ihmistä, jotka haluavat erilaista elämää, joilla on erilaiset arvomaailmat. Silloin on vaikea niitä lähteä toisen muuttamaan, meneepi kai manipuloinniksi siinä vaiheessa. Ehkä pitäisi siis miettiä, hyväksynkö tämän ja voinko elää itse onnellisenä tämän ihmisen kanssa tässä suhteessa vai olenko onneton näin? Ja tehdä ratkaisut sen mukaan sitten...

Minulla on ainakin erittäin raskas työ henkisesti ja viikonloppuisin jos pitäisi katsella toisen baarirallia kun itse en sellainen ole, niin voisin huonosti ja alkaisin kai vihaamaan miestä joltain osin.

 

[been there]

Asuukohan alkuperäinen Englannissa tms. maassa, jossa pubeillaan runsaasti? Taisi nimittäin mainita, että käy kotimaassa välillä.

Seurustelin itse joitakin vuosia sitten eng. kielisen miehen kanssa ja meininki kuulosti melko pitkälti samalta, paitsi välillä baariin piti päästä sekä pe että la ja välillä viikollakin. Mies oli muuten fiksu mukava, mutta alkoholilla läträys, pubittelu ja kaikki siitä seurannut oli todella rassaavaa eikä monien lupausten jälkeen koskaan muuttunut mihinkään. Tuntui, että menossa alkoi mennä omat voimat ja ilo, vaikka välillä muuten meni oikein hyvin ja oli paljon hyviä juttuja suhteessa. Suljin päättäväisesti yksi aamu takanani vanhalta viinalta haisevan huoneen oven, enkä palannut. Siinä vaiheessa olin helpottunut ja olen edelleen tyytyväinen, että ero tuli, koska en olisi sitä meininkiä jaksanut ja nykyään nautin hyvin nukutuista öistä raittiimman puolison rinnalla! Mutta ihmisethän voivat joskus muuttua, ei voi oikein tietää..

 

[baarikärpäsen ex]

Minulla on juuri loppusuoralla suhde mieheen joka istuu joka ikinen päivä baarissa. Hänen koko elämänsä perustuu siihen kuppilaan, siellä ovat hänen kaverinsakin aina ja siellä voi jauhaa p:tä ja juoda bisseä ja unohtaa ulkopuolinen maailma murheineen ja paineineen. Ei tarvitse tehdä mitään kun astuu vaan ovesta sisään ja on vaan...

En jaksa tuota enää, mies ei halua elää baarinsa ulkopuolella vaan tiukasti sen sisäpuolella. Liian monet kerrat alennuin tappelemaan aiheesta ja sekös vasta innostikin istumaan siellä. Ei kannata. Se suhde loppui, oli tuhoontuomittu oikeastaan alusta asti mutta en halunnut sitä vaan ensin myöntää itselleni. Nyt on myönnettävä ja katsottava totuutta silmiin.

Eli tuollainen käytös voi ajan myötä vaan pahentua. Minun kumppanillani on käynyt niin että ei enää osaa elää normaalia elämää vaan kuten sanoin, hänen elämänsä on siinä baarissa. Todella surullista, mutta minkäs teet. Ei hän halua sieltä poiskaan, joten... parempi itse lähteä kuin pilata enää yhtään päivää tällaiseen.