V
voi ihmetys..
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kahden lapsen äiti;10532231:sorry vaan,
minä olin erotessa 19 mies 27. Aloitimme seurustella silloin kun minä olin 17. Todella karismaattinen ja iloinen persoona. Siihen hänessä ihastuin.
En kai minä sillä elämänkokemuksella tiennyt enkä osannut sanoa kuka juo liikaa tai ei.
En minä ole raivoraitis. Minä voin ottaa siiderin silloin tällöin. Nuorempana otin jopa joskus useamminkin. Mutta minulle itselleni viina tai sen juominen tai humalassaolo ei ole koskaan ollut tärkeä asia. Voin aivan hyvin olla ilmankin sitä tunnetta.
Ei kai sitä nuorena rakastuneena osaa kiinnittää huomiota toisen alkoholin käyttöön heti. Kun seurustelimme, en tiennyt kuinka paljon hän todellisuudessa joi. Emmehän me olleet viikon jokaista iltaa ja viikonloppua yhdessä. Asuimme kuitenkin n. 100 km päässä toisistamme. Eikä minulla ollut 17 vuotiaana edes ajokorttia eikä siis autoakaan. Ne hankin vasta 20:senä.
Ja kuten viestissäni sanoinkin, yhteen muutettuamme huomasin sen, ettei toinen osaa tai pysty lopettamaan joka viikkoista umpikänniin itsensä juomista. Minusta näet ei ollut tervettä se, että hän otti joka ilta muutaman kaljan ja viikonloppuisin joi 20 kaljaa tai pullon jotain vahvempaa.
Minä en ottanut itselleni juopottelevaa happoheikkiä vaan lopetin suhteen vajaassa vuodessa ja muutin muualle asumaan.
Ja löysin itselleni rakkaan miehen jolla on ihan samat arvot ja pyrkimykset kuin minullakin.
Sori en ihan suoranaisesti tarkoittanut Sua, sähän jätit sen sian. Mutta noin yleisesti, Suomi on puolillaan pariskuntia missä vaimo on raivoraitis ja mies juo viinaa ja kaljaa viikot läpeensä, ja ämmä nalkuttaa jo 27:ttä vuotta.