miehen työ vs. mun opiskelu & lapsenhoito

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Meillä on nyt 1 v lapsi ja tarkoitus olisi olla hoitovapaalla vielä vuosi ja opiskella sinä aikana jatkaa kandin tutkintoni maisteriksi. Halutaan yksimielisesti pitää lasta kotihoidossa tietyn aikaa. Oltais jaettu hoitovapaa, mutta päädyttiin nyt yhdessä siihen, että mä olen kunnes lapsi 2 v, koska pystyn käyttämään ajan samalla muuten kokoperheen hyödyksi pitkällä tähtäimellä. Mies on sitten kotona seuraavan lapsen kanssa, jos sellainen saadaan. Näin mulla jotkossa toivottavasti paremmat tulotkin, niin on paremmin vara miehen jäädä. Tähän diiliin oltiin aluksi molemmat tyytyväisiä.

Todelllisuus on ollut, että mies tekee jatkuvasti pitkää päivää ja työt tunkevat lomallekin. Mulle jää siis jatkuvasti vähemmän aikaa, esim. nyt kesätenttejä jää tekemättä, kun ei olekaan aikaa lukea. Jos sama meno jatkuu, niin mun valmistuminen alkaa näyttää epätodennäköseltä: reilusti puolet syventäviä opintoja jäljellä ja gradusta vasta aihe olemassa. Nämä siis pitäisi suorittaa yhdessä lukuvuodessa iltapuhteena. Luentoja onneksi aika vähän ja niiden ajaksi on ulkopuolinen hoito järjestetty, mutta se kaikki muu...

Miehen palkka on taloudellinen välttämätömyys, eihän näillä tuilla millään elettäis. Mun palkalla elettäis ehkä nippa nappa vähän aikaa. Otisaalta vaikee kai mun töihin olisi palatakaan, kun olen hoitovapaan ilmottanut. Meillä on jossain määrin eri rahat ja mä edelleen maksan oman oman osani isoimmista kuluista ja elän pääosin säästöilläni. Mies toki maksaa suuremman osan päivittäisistä menoista, vähän siinä rajoilla elättääkö mua vai ei, mutta lapset lähes täysin.

Mies vetoaa kokoajan siihen, että kun on tällaiset ajat niin hänen pitää tehdä töitä silloin kun niitä on. Lisäksi miehen työkaveri lähti uuteen duuniin, joka meni alta firman kaaduttua ennen kuin ehti kunnolla alottaa, sai paikan toisesta firmasta, joka taas nurin parissa kuukaudessa ja on nyt palaamassa vanhaan duuniin. Eli tähän vedoten, mies ei näe työpaikan vaihtoakaan mahdollisuutena.

En haluaisi tehdä tästä rahakysymystä. Molemmat kuitekin haluaa perheen parasta, nyt ja pitkällä tähtäimellä. Mua hiertää vaan kovasti se miten mun suunnitelmat näyttävät koko ajan mahdottomammilta. Aika jonka luulin investoivani lapsen lisäksi omaan ja perheen tulevaisuuteen, ei menekään niin kuin oli tarkoitus. Olin varautunut siihen, että jos lapsi on haastava, niin voi tyssätä siihen. Lapsi kuitenkin on aivan ihana pieni ilopilleri, eikä haastavaan nähnytkään;)

Mikä teidän mielestä olisi paras järjestely tästä eteenpäin? Entä oikeudenmukaisin?
 
En ole varma miten teille on parasta, mutta voin kertoa miten me tehdään.

Mulla kans maisteriopinnot menossa, jäljellä vielä n. 90 op sis. gradun. Meillä 1-vuotias lapsi nyt ja mies vasta perustanut yrityksen joten pitkää päivää hänelläkin.

Minä menen elokuun alusta nyt töihin, teen 80% työviikkoa ja käyn luennoilla/tenteissä työn lomassa ja alan valmistella gradua jota toivottavasti pääsen kunnolla tekemään viimeistään sitten ensi vuoden kesälomalla joka on siis palkallinen kuukausi. Ajattelin sitten vielä ensi syksynä hakea aikuisopintotukea ja samalla siis opintovapaata töistä nelisen kuukautta että saan keskittyä graduun. Huomasin tässä äitiyslomalla että lapsen hoitaminen kotona ja opiskelu yhdessä on melko mahdoton yhtälö, varsinkin korkeakoulussa. Sain siis vaan 3 op kasaan koko vuonna.. :D

Sinähän voit ilmoittaa työnantajalle että palaatkin takaisin töihin, nämä on aina neuvoteltavissa olevia asioita. Näin ei raha-asiat kärsisi ja saisit keskittyä opiskeluihin paremmin koska lapsi olisi hoidossa.

Onko mahdoton ajatus teillekin tälläinen järjestely?
 
monen lapsen opiskelija äitinä voin vain sanoa, että jos on tarpeeksi motivaatiota ja suomalaista sisua ja periksiantamattomuutta niin voi opiskella ja ihan menestyksekkäästi! (mies on kotona n. 3pv viikossa, muulloin reissussa. :/ )
 
Motivaatiota siis löytyy, mut mun mielikuvitus vaan alkaa loppua, et miten käytännössä?

Kiitos RockMummy vertailukohdasta, mä toivon sulle helteetöntä kesälomaa ens vuonna:)
 
Niin ja tuli mieleen vielä että jos haluatte hoitaa lapsen kotona ja mies ei pysty tinkimään töistään, niin voisittehan käyttää esim. kaupungin varahoitopalvelua jos kunnassanne/kaupungissanne sellainen on. Siis silloin kun sinulla on joku tärkeä tentti tai luento jne tai muuten vaan tarvitset lukuaikaa. Onhan se tietysti hintavaa, meillä maksaa sen jotain 27?/päivä..

Opintolainakin on tietysti yksi vaihtoehto rahajuttuihin, ei niin miellyttävä tietysti koska sen joutuu maksaa takaisin.

Kurjaa kyllä jos mies ei pysty yhtään joustamaan, sama tilanne meillä.. :(
 
Osa-aikahoito lapselle? Minulla gradun teosta ei tullut mitään ennen kuin lapsi meni 2-vuotiaana hoitoon 10 pv / kk yksityiselle hoitajalle. Gradu valmistui kahdessa kuukaudessa.
 
Varahoitopalvelu? Tiedättekö onks tollasta pääkaupunkiseudulla?

Hoitoon laittaminen olis varmaan järkiratkaisu. Yhdessä toisaalta sovittiin, et ihan näin pientä en haluais laittaa hoitoon, kun ei ihan ihan pakko ole, vielä. Ei ikäänku lapselle haluais kostaa sitä, et mies ei pidä omaa osuuttaan diilistä:( Toki mies mielestään tekee ihan kaikkensa, mut se ei vaan ihan riitä. Paitsi, jos lopetan nukkumisen kokonaan.

Sitäkin mietin, että saako se seuraava lapsi sitten olla yhtään yli vanhempainvapaan kotona, jos en valmistu... tulot ei sit juuri nouse...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Varahoitopalvelu? Tiedättekö onks tollasta pääkaupunkiseudulla?

Hoitoon laittaminen olis varmaan järkiratkaisu. Yhdessä toisaalta sovittiin, et ihan näin pientä en haluais laittaa hoitoon, kun ei ihan ihan pakko ole, vielä. Ei ikäänku lapselle haluais kostaa sitä, et mies ei pidä omaa osuuttaan diilistä:( Toki mies mielestään tekee ihan kaikkensa, mut se ei vaan ihan riitä. Paitsi, jos lopetan nukkumisen kokonaan.

Sitäkin mietin, että saako se seuraava lapsi sitten olla yhtään yli vanhempainvapaan kotona, jos en valmistu... tulot ei sit juuri nouse...

Varahoitopalvelu on ainakin Espoossa joten eiköhän ole myös muualla pk-seudulla! Kannattaa kattoo kaupungin nettisivuilta, Espoossa siis www.espoo.fi

 
Meillä on 11kuinen lapsi ja mun pitäis valmistua kandiksi jouluna. Nytkin pitäsi olla lukemassa, mutta ei vaan jaksa ja inhottaa tuo jyskyttävä tunne takaraivossa että pitäis tehdä sitä ja lukee tota, mutta kun ton lapsen saa nukkumaan niin ei vaan jaksais..
 
Niin, se varahoito pitää varata etukäteen tai voi soittaa samanakin aamuna ja kysyä onko tilaa. Tarkotettu just kotiäideille jotka satunnaisesti tarvii hoitajaa, mm. lääkärissä käynnin, opintojen tms. juttujen takia.

Me jo kokeiltiin siellä kerran puoli päivää kun poika oli vajaan vuoden, oli siellä 8-11.30 ja ihan hyvin oli mennyt! :)
 
Älä vaadi ainakaan miestä jäämään töistä pois kun se kerran on taloudellisesti teille paras ratkaisu. Lisäks tänäpäivänä on aika hienoa että on sellanen työ jonka kanssa tienaa perheelle elatuksen.
Jos opiskelu ei suju, siirrä sitä myöhemmäksi tai laita lasta hoitoon. Hoitopäiviäkään ei tarvitse välttämättä olla joka päivä, niitä voi olla vaikka muutama kuukaudessa, tai hanki joku hyvä lastenhoitaja joka hoitaa sovitusti ja sopivalla summalla.

Mä kävin lukion ja kirjotin reaalin synnärillä 2 päiväsen pojan kanssa ja seuraavalla viikolla matikan kotona, joten opiskelu onnistuu kun siihen panostaa ja kun ajan jakaa sopivasti silloin kun se on mahdollista. Lisäks kävin pienten lasten aikana pari kurssia ja niinä aikoina pari pienintä oli hoidossa 12 päivänä kuukaudessa. Miehen työvuorot sovitettiin lastenhoidon kanssa niin että lapset olivat yövuorojen aikaan hoidossa ja aamuvuoroilla. (vältettiin sillä miehen uupumista että hoitopäiviä otettiin yövuoroille)
Mä sain ammatin ja mies sai pidettyä työnsä. Työn suhteen on nyt myöhemmin tehty sen verran muutoksia että mies lopetti yövuorojen tekemisen niin jää enemmän aikaa lapsille ja perheelle ja jaksaminen ei ole koetuksella. Mulla on tarkotus jatkaa opiskelua vuoden kuluttua kun vauva on ensin syntynyt ja sitten vähän ehtinyt kasvaakin. Alan vasta nyt pikkuhiljaa luomaan sitä omaa uraani, mitä olen halunnut aikaisemminkin, eikä harmita ollenkaan, lapset on kuitenkin pieniä vaan hetken ja mä olenainakin tyytyväinen siitä, että olen saanut nauttia muutoin täysillä lasten kasvamisesta jo monien vuosien ajan.
 
Kiitos kaikille, helpottaa kummasti jo ihan vaan lukea näitä. Ihanan symppiksiä vastaajia on liikeellä tänään. Kirjoittelen tässä tutkimussuunnitelmaa graduun samalla ja luistaa paljon paremmin, kun harmitus vähän väistyy;)

Lisää kokemuksia/mielipiteitä?
 

Yhteistyössä