Mieheni ei tee kotitöitä

["vieras"]

Luuletko sä "mies" oikeasti, että nainen nauttii siivoamisesta, pyykin pesusta, tiskaamisesta yms yhträän sen enempää kuin mieskään? Jos luulet, niin otapa se pikkuinen pääsi pois sieltä missä se nyt on. Naisen kiinnostus kotihommiin voi olla täysi nolla siinä missä miehenkin kiinnostus. Mutta jos nainen on se, joka ne kotityöt joutuu kuitenkin tekemään (jonkunhan ne on tehtävä), niin siinä helposti käy niin, että naisen kiinnostus miestä kohtaan laskee... pahimmassa tapauksessa nollaan asti. Kun kaikki perheessä huolehtivat omat sotkunsa ja yhteiset tehdään joko yhdessä tai vuorotellen, kaikilla on sopivasti kotihommia. Sikapossuilla tietysti vähän enemmän, mutta sitä voi opetella viemään ne sukkansa suoraan jalasta pyykkikoriin tai - usko tai älä - sukat voi jopa riisua pyykkikorin vieressä!!!!

Puolisoksi ei kannata ottaa äidin passaamaa pikkupoikaa, joka on elämässään saanut tehdä vain sellaisia asioita, joista on kiinnostunut. Kun on olemassa oikeita miehiäkin, jotka kykenevät kantamaan vastuunsa ja tekemään asioita, vaikkei aina niin nappaisikaan.

 

["mies"]

Mies!
Minua ei ole aivopesty ajattelemaan mitenkään vaan minä en olisi koskaan ryhtynyt lapsia tekemään ja taloa rakentamaan miehen kanssa ajatellen että ne ovat minun työmaani jossa mies myötämielisesti hätätingassa auttelee.

No mutta kun tästäkään ei ollut kyse. Tuo "auttelee" näköjään on joillekin siis aivan kauhee asia. Se on joko naisen kaltoin kohtelua tai miehen munattomuutta. Mutta eikö toisaalta ole kiinnostavaa, että tällaisia kipupisteitä ajattelutavasta löytyy? On mukava ja hyödyllistä hieman pakottaakin ihmisiä miettimään, mihin heidän käsityksensä perustuvat.

Ei vaan me olemme tasaveroisia aikuisia, tienaavia ja vastuullisia vanhempia jotka tekevät yhtä paljon kodin ja lasten eteen.

Valehtelet. Aivan varmasti teette koko ajan eri paljon, koska olette eri ihmisiä.

Mikä vimma sulla on saada kaksi ihmistä muistuttamaan yhtä? Ei se onnistu, te olette aina kaksi erillistä ihmistä ja se on kaiken perusta, koska jos te olisitte yksi ihminen, seurustelisit itsesi kanssa.

En ymmärrä ajatustasi siitä että miehen ja naisen pitäisi TÄLLAISISSA asioissa olla niin kamalan eri viivalla? Juu, me olemme erilaisia luonteiltamme, fyysisesti poikkeamme, harrastuksemme ovat erilaisia, tapamme osoittaa välittämistä, tapamme olla yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin on erilainen. Mutta miksi kaksi peruskohtaa pitäisi poiketa toisistaan, lapset ja koti ja niistä vastuun kantaminen? Olemme molemmat töissä (minä muuten tienaan tonnin enemmän kuin mies! Niinkin voi olla!) ja molemmat hoidamme kotia ja lapsia. Mikä tässä kuviossa sinusta on pakkosyötettyä ja istutettua, mitä pitäisi tehdä toisin?
Pitäisikö minun ryhtyä myös kokkaamaan siivous ja huolehtimistoimien ohella jotta Mies saisi olla Mies eikä hänen tarvitsisi muuta kuin kivasti pikkusen autella jos minua väsyttää? Pitäisikö minun ehdottomasti kieltäytyä lumien kolaamisesta koska olen heikko ja suloinen, hellyttävä naisihminen?

Sinä henkilöit kysymykseni, joka ei ollut erityisesti sinulle ja elämääsi osoitettu.

Lapset, koti ja vastuun kantaminen eivät voi olla millilleen samoja. Miksi? Koska tavat ja ajattelutavat näiden suhteen poikkeavat välillänne. On kyse neuvottelusta ja kompromisseista kahden eriävän osapuolen välillä. Jos ne eivät poikkea, silloin toinen miellyttää toista ja käyttäytyy toisen toiveiden mukaan. Se ei ole itseisarvona hyvä, silloin mukana on vallan käyttöä.

Toinen pitää huomioida ym. Ja toisen huomioon ottaminen on eri asia kuin juuri siten käyttäytyminen, kuin toinen tahtoo. Välillä voi käyttäytyäkin toisen toivomalla tavalla, sitä kutsutaan palveluksi. Mutta ei kaikki olemassaolo voi koostua tästä. Nainen lienee miestä parempi lapsen kasvattaja ja kotitöiden tekijä yleisesti, mutta on miehenkin oltava tässä mukana, totta kai. Pointti on just se, että mies ei näissä asioissa ole samanlainen naisen kanssa, koska mies ei ole samanlainen kuin nainen. Aivan kuten nainen ei ole samanlainen kuin mies. Siksi juuri on heteropareja.

 

["Milla"]

Muutettiin aikoinaan yhteen suoraan lapsuuden kodeistamme, joten ei ollu kokemusta miehen siisteydestä (anoppi ilmeisesti sit passasi).. Ollaan oltu yhdessä iäisyys ja ilmeisesti mä olen sitten passannut miestäni kaikki nämä vuodet liikaa..Nyt kun perheessä on 2 lasta, niin olen herännyt siihen, että normikotitöiden lisäksi aikani ei riitä koko perheen jälkien siivoamiseen..

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras";29156248]Luuletko sä "mies" oikeasti, että nainen nauttii siivoamisesta, pyykin pesusta, tiskaamisesta yms yhträän sen enempää kuin mieskään? Jos luulet, niin otapa se pikkuinen pääsi pois sieltä missä se nyt on. Naisen kiinnostus kotihommiin voi olla täysi nolla siinä missä miehenkin kiinnostus. Mutta jos nainen on se, joka ne kotityöt joutuu kuitenkin tekemään (jonkunhan ne on tehtävä), niin siinä helposti käy niin, että naisen kiinnostus miestä kohtaan laskee... pahimmassa tapauksessa nollaan asti. Kun kaikki perheessä huolehtivat omat sotkunsa ja yhteiset tehdään joko yhdessä tai vuorotellen, kaikilla on sopivasti kotihommia. Sikapossuilla tietysti vähän enemmän, mutta sitä voi opetella viemään ne sukkansa suoraan jalasta pyykkikoriin tai - usko tai älä - sukat voi jopa riisua pyykkikorin vieressä!!!!

Puolisoksi ei kannata ottaa äidin passaamaa pikkupoikaa, joka on elämässään saanut tehdä vain sellaisia asioita, joista on kiinnostunut. Kun on olemassa oikeita miehiäkin, jotka kykenevät kantamaan vastuunsa ja tekemään asioita, vaikkei aina niin nappaisikaan.[/QUOTE]

No näin juuri! Mutta "mies" luulee ("tietää"), että se on feministien aivopesun tulosta.

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";29156248]Luuletko sä "mies" oikeasti, että nainen nauttii siivoamisesta, pyykin pesusta, tiskaamisesta yms yhträän sen enempää kuin mieskään? Jos luulet, niin otapa se pikkuinen pääsi pois sieltä missä se nyt on. Naisen kiinnostus kotihommiin voi olla täysi nolla siinä missä miehenkin kiinnostus. Mutta jos nainen on se, joka ne kotityöt joutuu kuitenkin tekemään (jonkunhan ne on tehtävä), niin siinä helposti käy niin, että naisen kiinnostus miestä kohtaan laskee... pahimmassa tapauksessa nollaan asti. Kun kaikki perheessä huolehtivat omat sotkunsa ja yhteiset tehdään joko yhdessä tai vuorotellen, kaikilla on sopivasti kotihommia. Sikapossuilla tietysti vähän enemmän, mutta sitä voi opetella viemään ne sukkansa suoraan jalasta pyykkikoriin tai - usko tai älä - sukat voi jopa riisua pyykkikorin vieressä!!!![/quote]

Siis olen sanonut, että nauttii, jos asenne on myönteinen ja palveleva. Minäkin nautin, vaikka olen mies, siivoamisesta vieraan kunniaksi. Aluksi se voi tympäistä mutta sen tekeminen on parempi kuin tekemättä jättäminen, joka olisi vain itsekkyyttä.

Ja lisäksi olen sanonut, että naiset historiallisesti ja kasvatuksellisesti koulitaan pitämään paikat siisteinä, miehille annetaan enemmän vapauksia. Ja siksi suhteessakin on olemassa useampi todellisuus kuin vain yksi. Ei siis naisen siisteysjuttu, eikä miehen rennompi juttu, vaan neuvottelua näiden välillä. Jos nainen vihaisi siivoamista, niin historiamme olisi täynnä kärsiviä naisia. Mä en vaan pysty uskoa tuohon, vaan todennäköisempää on kodin vaikutus. Jos nainen opetetaan siisteyteen, on hänen helpompaa pitää huoli siisteydestä - mutta ei ilman miehen tukea. Samalla lailla mies tarvitsee naisen apua ja tukea. Tätä on palveleminen, jonka pitäisi rakkaudessa olla aivan itsestään selvä ja mukava asia molemmille. Jos toisen palvelu ei oikein kiinnosta, kannattaa miettiä, rakastaako toista, onko toinen suuriarvoinen asia, jne.

En edelleenkään ole myöskään samaa mieltä siitä, että jokainen huolehtisi vain omat sotkunsa ja se siitä. Siinä on liikaa itsekkyyttä: suhteet perustuvat tukemiseen, auttamiseen, jakamiseen ja palvelemiseen. Pidän huolestuttavana sitä, että minun MIEHENÄ pitää "saarnata" tästä naiselle, koska yleensä perinteisesti nämä jutut on olleet naisille ihan selviä.

[QUOTE="vieras";29156248]Puolisoksi ei kannata ottaa äidin passaamaa pikkupoikaa, joka on elämässään saanut tehdä vain sellaisia asioita, joista on kiinnostunut. Kun on olemassa oikeita miehiäkin, jotka kykenevät kantamaan vastuunsa ja tekemään asioita, vaikkei aina niin nappaisikaan.[/QUOTE]

Rakkaus on pohjimmiltaan kiinnostusta, egoistista. Mutta olen samaa mieltä, että siihen kuuluu ikäviäkin asioita toisen eteen. En siltikään ymmärrä, miten tästä voit päätyä siihen johtopäätökseen, että sukat lattialle jättävä tai vaikka hammastahnatuubia väärin puristeleva mies olisi sinua kohtaan paha tai epäkunnioittava. Rakkaus ei ole miten-asia, vaan se on mitä-asia. Mies ei ole sinä, etkä sinä ole mies. Siksi tuollainen tulkinta ei kuulu edes rakkauteen vaan harhaiseen näkemykseen siitä, että toinen on samanlainen kuin sinä.

 

["psykologi"]

[QUOTE="mies";29156341]
Ja lisäksi olen sanonut, että naiset historiallisesti ja kasvatuksellisesti koulitaan pitämään paikat siisteinä, miehille annetaan enemmän vapauksia. [/QUOTE]

Tyttölapset kokevat saavansa äideiltään hyväksyntää ja rakkautta, kun he siivovavat ja pitävät paikat siisteinä. Parisuhteessa tulee ongelmia siinä vaiheessa, kun se vastapuoli ei näekään siisteyttä rakkauden mittana.

 

["mies"]

[QUOTE="psykologi";29156363]Tyttölapset kokevat saavansa äideiltään hyväksyntää ja rakkautta, kun he siivovavat ja pitävät paikat siisteinä. Parisuhteessa tulee ongelmia siinä vaiheessa, kun se vastapuoli ei näekään siisteyttä rakkauden mittana.[/QUOTE]

En tiedä onko asia noinkaan. Jos väitteesi olisi totta, olisi tyttöjen opettaminen siivoamiseen ja siisteyteen ongelma, lähinnä kusetusta.

Hirveän kyyniset tunnelmat täällä monella, vaikka naisten kanssa keskustelen

 

["mies"]

Lisäksi minä EN ole pitänyt siisteyttä rakkauden mittarina. Olen arvostellut naisia, joille miehen siisteys ON rakkauden mittari.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="mies";29156341]Siis olen sanonut, että nauttii, jos asenne on myönteinen ja palveleva. Minäkin nautin, vaikka olen mies, siivoamisesta vieraan kunniaksi. Aluksi se voi tympäistä mutta sen tekeminen on parempi kuin tekemättä jättäminen, joka olisi vain itsekkyyttä.

Ja lisäksi olen sanonut, että naiset historiallisesti ja kasvatuksellisesti koulitaan pitämään paikat siisteinä, miehille annetaan enemmän vapauksia. Ja siksi suhteessakin on olemassa useampi todellisuus kuin vain yksi. Ei siis naisen siisteysjuttu, eikä miehen rennompi juttu, vaan neuvottelua näiden välillä. Jos nainen vihaisi siivoamista, niin historiamme olisi täynnä kärsiviä naisia. Mä en vaan pysty uskoa tuohon, vaan todennäköisempää on kodin vaikutus. Jos nainen opetetaan siisteyteen, on hänen helpompaa pitää huoli siisteydestä - mutta ei ilman miehen tukea. Samalla lailla mies tarvitsee naisen apua ja tukea. Tätä on palveleminen, jonka pitäisi rakkaudessa olla aivan itsestään selvä ja mukava asia molemmille. Jos toisen palvelu ei oikein kiinnosta, kannattaa miettiä, rakastaako toista, onko toinen suuriarvoinen asia, jne.

En edelleenkään ole myöskään samaa mieltä siitä, että jokainen huolehtisi vain omat sotkunsa ja se siitä. Siinä on liikaa itsekkyyttä: suhteet perustuvat tukemiseen, auttamiseen, jakamiseen ja palvelemiseen. Pidän huolestuttavana sitä, että minun MIEHENÄ pitää "saarnata" tästä naiselle, koska yleensä perinteisesti nämä jutut on olleet naisille ihan selviä.



Rakkaus on pohjimmiltaan kiinnostusta, egoistista. Mutta olen samaa mieltä, että siihen kuuluu ikäviäkin asioita toisen eteen. En siltikään ymmärrä, miten tästä voit päätyä siihen johtopäätökseen, että sukat lattialle jättävä tai vaikka hammastahnatuubia väärin puristeleva mies olisi sinua kohtaan paha tai epäkunnioittava. Rakkaus ei ole miten-asia, vaan se on mitä-asia. Mies ei ole sinä, etkä sinä ole mies. Siksi tuollainen tulkinta ei kuulu edes rakkauteen vaan harhaiseen näkemykseen siitä, että toinen on samanlainen kuin sinä.[/QUOTE]

Eli missä kohtaa se mies sitten palvelee naista, jos parisuhde perustuu tukemiseen, auttamiseen, jakamiseen ja palvelemiseen? Vai meneekö se siis niin, että mies tukee ja auttaa ja nainen jakaa ja palvelee? Vai lasketaanko miehen palveluksi se, että hän vaihtaa kaksi kertaa vuodessa ne kesä/talvirenkaat?

 

["vieras"]

Ehkä sun kannattaisi "mies" tulla tälle vuosituhannelle. Tyttölapsia ei enää koulita kilteiksi siivousintoilijoiksi, jotka innoissaan palvelevat miehiä. Eikä poikiakaan näissä perheissä enää koulita vain vieraita varten siivoaviksi ja muina aikoina palvelua odottaviksi pikkukuninkaiksi. Nykypäivänä koko perhe siivoaa ja ihan riippumatta siitä, kiinnostaako homma vai ei. Näin perheelle jää myös sekä aikaa että energiaa tehdä myös kiinnostavia asioita. Eikä kenenkään tarvitse valittaa "kun sä et koskaan tee mitään" tai "aina mun pitää". Kun kaikki osallistuvat tasapuolisesti, kaikki ovat tyytyväisiä.

 

["psykologi"]

[QUOTE="mies";29156386]Lisäksi minä EN ole pitänyt siisteyttä rakkauden mittarina. Olen arvostellut naisia, joille miehen siisteys ON rakkauden mittari.[/QUOTE]

Tätä juuri tarkoitinkin. Monelle naiselle on lapsuudesta jäänyt kuva, että siisteys on hyväksynnän ja rakkauden tae. Sitten ovat ihmeissään, kun mies osoitakaan rakkauttaan samalla tavalla. Ja mies on ymmällään, koska hän osoittaa rakkauttaan muulla tavoin, mutta se ei riitäkään.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="mies";29156386]Lisäksi minä EN ole pitänyt siisteyttä rakkauden mittarina. Olen arvostellut naisia, joille miehen siisteys ON rakkauden mittari.[/QUOTE]

No ei kai sen mikään rakkauden mittari tarvitse ollakaan, mutta kyllähän se nyt tuntuu aika ikävältä, jos pyynnöistä huolimatta toinen ei osallistu yhteisiin töihin. Ja jos jatkuvasti tarkoituksella tekee toiselle jotain ikävää, niin kai sen nyt pidemmän päälle voi tulkita niin, ettei toinen välitä tai arvosta pätkääkään. Ei sen tarvitse liittyä siihen itse asiaan millään tavalla, sehän voi olla mitä tahansa (kotitöihin osallistumattomuus, rumasti puhuminen, torjuminen, valehtelu, väkivalta jne). Ikävät asiat tuntuvat ikävältä, eikä kovin rakkaudellisilta.

 

["mies"]

Eli missä kohtaa se mies sitten palvelee naista, jos parisuhde perustuu tukemiseen, auttamiseen, jakamiseen ja palvelemiseen? Vai meneekö se siis niin, että mies tukee ja auttaa ja nainen jakaa ja palvelee? Vai lasketaanko miehen palveluksi se, että hän vaihtaa kaksi kertaa vuodessa ne kesä/talvirenkaat?

En tarkoita sitä. Ja kyllä mieskin voi siivota Pointtina on vain ollut, että miehen sukkien viemättömyys ei ole välttämättä pahantahtoinen asia. Ja ymmärrän jopa sen, että nainen motkottaa miehelle tästä. Tarkoitan molempien joustavuutta asiassa. Jos naista ei ole kotona opetettu siisteyteen, tilanne on tietenkin aivan eri ja silloin sukat eivät häirinne. Mut noin yleensä tehtäisiin sitä, mikä tuntuu luontevimmalta tavalta kullekin. Ei vain niin, että toinen päättää. Minä en ole miehenä päätösjyrä, enkä toivo naiseltanikaan sellaista asennetta.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="mies";29156446]En tarkoita sitä. Ja kyllä mieskin voi siivota Pointtina on vain ollut, että miehen sukkien viemättömyys ei ole välttämättä pahantahtoinen asia. Ja ymmärrän jopa sen, että nainen motkottaa miehelle tästä. Tarkoitan molempien joustavuutta asiassa. Jos naista ei ole kotona opetettu siisteyteen, tilanne on tietenkin aivan eri ja silloin sukat eivät häirinne. Mut noin yleensä tehtäisiin sitä, mikä tuntuu luontevimmalta tavalta kullekin. Ei vain niin, että toinen päättää. Minä en ole miehenä päätösjyrä, enkä toivo naiseltanikaan sellaista asennetta.[/QUOTE]

Mutta sinä puhut sillä tavoin, että naiselta voi kyllä odottaa, että hän hoitaa myös miehen sukat paikoilleen "koska hän haluaa sisäsyntyisesti palvella", mutta mieheltä ei voi odottaa edes, että hoitaisi omat asiansa. Miksi on kohtuutonta "päätösjyräämistä" se, että kukin pitää edes ne omat sukkansa pois lattioilta?

 

["mies"]

[QUOTE="psykologi";29156432]Tätä juuri tarkoitinkin. Monelle naiselle on lapsuudesta jäänyt kuva, että siisteys on hyväksynnän ja rakkauden tae. Sitten ovat ihmeissään, kun mies osoitakaan rakkauttaan samalla tavalla. Ja mies on ymmällään, koska hän osoittaa rakkauttaan muulla tavoin, mutta se ei riitäkään.[/QUOTE]

Samaa mieltä

Ja mullekin on toi siisteys siinä tärkeää, että tykkään esim. treffeille laittautua huolella. On hieno "kunnioittaa" toista näin. Mutta taas tätä ei moni nainen ymmärrä. Uusi ihminen on mulle aina iso juttu, ei arkinen.

Mulle on aika vieras ajatus, että vaivannäkö toisen eteen olisi ikävä tai ongelmallinen asia. Enemmän se on nautinnollinen asia. Tietenkin työ, lapset yms. voivat viedä tätä pois, mutta mulle niin ei ole vielä elämässä käynyt. Toki kääntöpuolena toivon itsekin saavani huomiointia, ja pystyn täysin ymmärtää naista, josta tuntuu pahalta, jos mies ei huomioi. Olen yrittänyt sanoa, että tämä huomiointi voi olla monenlaista. Toki välillä sen on hyvä olla toisen toiveiden mukaista, mutta ei jatkuvasti. Hyvä, läheinen suhde on kaksisuuntainen asia.

 

[TalonAkka]

[QUOTE="mies";29154804]Juuri näin. Mutta toista pitää myös kunnioittaa siten, että antaa siivota sotkunsa oman aikataulunsa ja mieltymysten mukaisesti.[/QUOTE]

Siis tässä oli hyvä pointti! Tämä on ainakin meidän avioliitossa toiminut molempiin suuntiin.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="mies";29156470]Samaa mieltä

Ja mullekin on toi siisteys siinä tärkeää, että tykkään esim. treffeille laittautua huolella. On hieno "kunnioittaa" toista näin. Mutta taas tätä ei moni nainen ymmärrä. Uusi ihminen on mulle aina iso juttu, ei arkinen.

Mulle on aika vieras ajatus, että vaivannäkö toisen eteen olisi ikävä tai ongelmallinen asia. Enemmän se on nautinnollinen asia. Tietenkin työ, lapset yms. voivat viedä tätä pois, mutta mulle niin ei ole vielä elämässä käynyt. Toki kääntöpuolena toivon itsekin saavani huomiointia, ja pystyn täysin ymmärtää naista, josta tuntuu pahalta, jos mies ei huomioi. Olen yrittänyt sanoa, että tämä huomiointi voi olla monenlaista. Toki välillä sen on hyvä olla toisen toiveiden mukaista, mutta ei jatkuvasti. Hyvä, läheinen suhde on kaksisuuntainen asia.[/QUOTE]

No tämän perusteella sinä et ole varmaankaan koskaan ollut väsynyt ja töitäkin teet ihan ilmaiseksi. Sinähän siinä plussan puolelle jäät, kun se on vain nautintoa.

 

["mies"]

No ei kai sen mikään rakkauden mittari tarvitse ollakaan, mutta kyllähän se nyt tuntuu aika ikävältä, jos pyynnöistä huolimatta toinen ei osallistu yhteisiin töihin. Ja jos jatkuvasti tarkoituksella tekee toiselle jotain ikävää, niin kai sen nyt pidemmän päälle voi tulkita niin, ettei toinen välitä tai arvosta pätkääkään. Ei sen tarvitse liittyä siihen itse asiaan millään tavalla, sehän voi olla mitä tahansa (kotitöihin osallistumattomuus, rumasti puhuminen, torjuminen, valehtelu, väkivalta jne). Ikävät asiat tuntuvat ikävältä, eikä kovin rakkaudellisilta.

Olen samaa mieltä. Tärkeä olisi kartoittaa, ja pitää mielessä, mikä itse kustakin tuntuu pahalta ja hyvältä, ja kunnioittaa tätä tietoa. Tosin täytyy samalla muistaa, ettet saa toisesta sellaista, kuin itse toivoisit saavasi.

Esim. mulla on läheinen ja aika itsenäinen naisystävä, jolle olen kyllä sanonut, että tietty käytös ei tunnu hyvältä. Mutta sittemmin olen ymmärtänyt, ettei hän yritä mua loukata, hän vaan ihmisenä on sellainen. Hän silti välittää musta, vain omalla laillaan. Tätä pidän tärkeänä oivalluksena. Ei mieskään tarkoita välttämättä pahaa, vaikka hän toimii näkökulmastasi ikävästi. Se pitää vaan hyväksyä osana häntä. Asia on toinen, jos tarkoitus on satuttaa ja loukata. Sitä en ymmärrä yhtään. Sen sijaan esim. aika roisinkin kielenkäytön ja näkemykset mielelläni siedän ja pidän tärkeänä

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="mies";29156490]Olen samaa mieltä. Tärkeä olisi kartoittaa, ja pitää mielessä, mikä itse kustakin tuntuu pahalta ja hyvältä, ja kunnioittaa tätä tietoa. Tosin täytyy samalla muistaa, ettet saa toisesta sellaista, kuin itse toivoisit saavasi.

Esim. mulla on läheinen ja aika itsenäinen naisystävä, jolle olen kyllä sanonut, että tietty käytös ei tunnu hyvältä. Mutta sittemmin olen ymmärtänyt, ettei hän yritä mua loukata, hän vaan ihmisenä on sellainen. Hän silti välittää musta, vain omalla laillaan. Tätä pidän tärkeänä oivalluksena. Ei mieskään tarkoita välttämättä pahaa, vaikka hän toimii näkökulmastasi ikävästi. Se pitää vaan hyväksyä osana häntä. Asia on toinen, jos tarkoitus on satuttaa ja loukata. Sitä en ymmärrä yhtään. Sen sijaan esim. aika roisinkin kielenkäytön ja näkemykset mielelläni siedän ja pidän tärkeänä [/QUOTE]

Jos käännetään tämä vielä niihin kotitöihin, niin en oikein osaa ajatella tuota noinkaan, että "ei mies välttämättä tarkoita mitään pahaa sillä, ettei koskaan siivoa, vaikka vaimo ihan selkeästi on kotitöistä äärettömän väsynyt". Kyllähän se juuri on sitä "pahaa", jos ei oikeasti halua helpottaa toisen työtaakkaa. Et kai töissäkään tykkää, jos sinä teet työkaverin hommat ja kaveri nostaa tästä tekemästäsi työstä palkan.

 

["mies"]

Mutta sinä puhut sillä tavoin, että naiselta voi kyllä odottaa, että hän hoitaa myös miehen sukat paikoilleen "koska hän haluaa sisäsyntyisesti palvella", mutta mieheltä ei voi odottaa edes, että hoitaisi omat asiansa. Miksi on kohtuutonta "päätösjyräämistä" se, että kukin pitää edes ne omat sukkansa pois lattioilta?

Ei, vaan hän yleensä haluaa kasvatuksellisesti ja sosialisaatioltaan palvella, ja rakkaudessa yleensä ihmiset haluavat palvella. Mies tai nainen voi tietenkin hoitaa "omat asiansa", mutta suhdetta ei voi pyörittää tältä pohjalta. Suhde ei ole kasa yksilöitä, vaan jotain enemmän.

Sukan lattialla oleminen tai olemattomuus pitäisi osata suhteuttaa. Jos mies A jättää sukan lattialle mutta on muuten ihana, dumppaatko hänet mieheen B, joka ei jätä sukkaa lattialle mutta on muuten vähemmän ihana? Suhteellisuudentaju tarkoittaa sitä, että mietitään, mikä todellakin on tärkeää ja arvokasta. Sukat ja siivot eivät kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä suhteen laadulle ja kanssakäymiselle. Aivan muut asiat kuten rakastaminen, kohteleminen, suhtautuminen, kuunteleminen jne. ovat hirveän paljon tärkeämpiä. Ei takerruttaisi ns. pikkuseikkoihin. Tuskin finni tai pieru estää seksinkään harrastamista

 

["mies"]

No tämän perusteella sinä et ole varmaankaan koskaan ollut väsynyt ja töitäkin teet ihan ilmaiseksi. Sinähän siinä plussan puolelle jäät, kun se on vain nautintoa.

Katos kun asiat eivät sulje toisiaan pois. Et voi rinnastaa rakastamista ja työtä. Työtä tehdään rahan takia, rakkaus todellisena on pyyteetöntä pohjimmiltaan.

Väsymys tulee jokaisella, mutta kun sekään ei sulje pois sitä, etteikö haluaisi palvella toista parhaansa mukaan. Katos kun ilman väsymistä ei edes olisi mitään väliä sillä, miten toista palvelet vai palveletko ollenkaan. Samalla lailla kuin ilman kuolemaa ei ole elämää.

 

[tjaah]

Mutta sinä puhut sillä tavoin, että naiselta voi kyllä odottaa, että hän hoitaa myös miehen sukat paikoilleen "koska hän haluaa sisäsyntyisesti palvella", mutta mieheltä ei voi odottaa edes, että hoitaisi omat asiansa. Miksi on kohtuutonta "päätösjyräämistä" se, että kukin pitää edes ne omat sukkansa pois lattioilta?

Naisena, jota ei ole opetettu siisteyteen, täytyy sanoa, ettei se ole noin yksinkertaista. Jos ne hemmetin sukat eivät siellä lattialla vaivaa, niin ei niitä tajua nostaakaan. Niihin ei tavallaan kiinnitä ollenkaan huomiota. Joten hankala niitä on sieltä nostaakaan. Niiden jälkien kerääminen vaatii hirveästi keskittymistä ja muistamista. Siksi se menee usein niin, että kun asiasta sanoo, jonkun aikaa se omien jälkien siivoaminen onnistuu, mutta sitten ubohtuu. Toisilla taas ne pistävät automaattisesti silmään. Ja häiritsevät. Joten ne on helpompi sieltä kerätä.

 

[miun vinkki]

Koti siistiks, vekara kainaloon ja hetkeks vaikka mummolaan/anopille lomalle, antaa miehen itse asua sikolätissään muutaman päivän. Sitten mummon/anopin kanssa kotiin katsomaan kuinka siisti mies on

 

["mies"]

Jos käännetään tämä vielä niihin kotitöihin, niin en oikein osaa ajatella tuota noinkaan, että "ei mies välttämättä tarkoita mitään pahaa sillä, ettei koskaan siivoa, vaikka vaimo ihan selkeästi on kotitöistä äärettömän väsynyt". Kyllähän se juuri on sitä "pahaa", jos ei oikeasti halua helpottaa toisen työtaakkaa. Et kai töissäkään tykkää, jos sinä teet työkaverin hommat ja kaveri nostaa tästä tekemästäsi työstä palkan.

Mutta taas vertaat työelämään. Jätä työelämä pois, se toimii aivan eri dynamiikalla.

Totta kai jos on niin väsynyt, että kuolee, pitäisi auttaa. Mutta kun et voi omistaa sitä toista niin sun pitää myös kunnioittaa sitä toisen omaa tilaa ja tapaa olla. Vaikkei se sua tyydytä täysin. Itsekkäälle ihmiselle toinen on vain omien halujen täydennysväline. Ihminen, joka kohtaa toisen ja kunnioittaa tätä, huomaa toisen erillisyyden itsestä ja sen arvon. Loppujen lopuksi kukaan ihminen ei voi ilman väkivaltaa määrätä toista olemaan, kuten hän haluaa. Jos yrität ahtaa toisen omaan toiveeseesi, hän todennäköisesti katkaisee suhteen tai hankkii muualta "apua" eli pettää - mikä on tietenkin väärin eettisesti, mutta ymmärrettävämpää silloin.

 

[vieras äippä]

Ero?

Sukat ja maitotölkki? ERO?



Tällä palstalla näitä täysin höyrypäisiä kirjoituksia lukiessa tajuaa viimeistään sen että tämän päivän hyvinvointiyhteiskunta ja helvetin vahva suomalainen turvaverkko mahdollistavat sen että naisilla on nykyään aivan liikaa aikaa päivät pitkät pyöritellä täysin merkityksettömiä asioita päissään ja päätyä aivan järjettömiin ja suorastaan katastrofaalisiin johtopäätöksiin ja lopputuloksiin.

Ero? Fuck me dead.

Niin, ero, jos ei ole onnellinen. Itse en vaan ymmärrä reaktiotasi. Mulla oli siis mies joka ei käynyt töissä eikä tuonut siis rahaakaan. Minun rahoillamme elimme, sen lisäksi kävin töissä, tein kotityöt sekä pääasiassa hoidin lapsen. Sen lisäksi mies joskus huomautteli mitä olin tehnyt huonosti, esim. jos keittiön kaapeissa oli sormenjälkiä tms. Sinun mielestäsi siis kyseessä oli täysin merkityksetön asia?

Aapeen elämästä en tiedä sen tarkemmin, onko takana yhtä isoja juttuja kuin meillä. Mutta et varmaankaan ole niin tyhmä että tässä omassa esimerkissäni nyt puhuin mistään sukista ja maitotölkistä, vaan että minun mieheni EI OTTANUT VASTUUTA MISTÄÄN, eli vain omaa elämäänsä, harrasti ja touhusi omiaan, ja minä hoidin kotia omilla rahoillani. Onko se sinusta täysin Ok siis? :-D