Mieheni haluaa erota ja niin minäkin sitten vissiin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja KääKKä de la KääKKä;29089884:
No varmaan olisi hyvä ottaa yhteyttä sukulaisinn jotta saat sieltä apua raha-asioihin asunnon suhteen. Sitten pitää laittaa eropaperit vireille ja ottaa yhteyttä kunnan "lapsiasia"yksikköön ja vaadit itsellesi lasten huoltajuutta.

Huoh..
Jos vaikka voittais lotossa.. Vaikkei se raha sitä kaikkea paskaa ikinä korvaa..
 
Ole niinkuin ennenkin miehelle ja pistä vaikka oikeesti jonkun riidan päätteeksi allkirjoittamaan paperi jossa sanoo ettei halua tavata lapsia. Siinä on sulle sitten mustaa valkoisella jos keksii ruveta kiristämään sua lapsilla eron koittaessa. Tiedän et äitiyslomalla ole helppoa, mutta koita saada vähän säästöön esim. vuokrakämpän takuuvuokran verran. Kun oot kaikessa hiljaisuudessa saanut asioitasi järjestykseen, niin eropaperit vetämään. Onko teillä omistusasunto vai ootteko vuokralla? Jos olette vuokralla ja vuokrasopimus on molempien nimissä, niin muista irtisanoa itsesi vuokrasopimuksesta ettei rupea vaatimaan puolta vuokrasta vaikket asu siellä enää ja käy ajoissa lastenvalvojen luona juttelemassa huoltajuusasioista.
 
[QUOTE="vieras";29090000]Ole niinkuin ennenkin miehelle ja pistä vaikka oikeesti jonkun riidan päätteeksi allkirjoittamaan paperi jossa sanoo ettei halua tavata lapsia. Siinä on sulle sitten mustaa valkoisella jos keksii ruveta kiristämään sua lapsilla eron koittaessa. Tiedän et äitiyslomalla ole helppoa, mutta koita saada vähän säästöön esim. vuokrakämpän takuuvuokran verran. Kun oot kaikessa hiljaisuudessa saanut asioitasi järjestykseen, niin eropaperit vetämään. Onko teillä omistusasunto vai ootteko vuokralla? Jos olette vuokralla ja vuokrasopimus on molempien nimissä, niin muista irtisanoa itsesi vuokrasopimuksesta ettei rupea vaatimaan puolta vuokrasta vaikket asu siellä enää ja käy ajoissa lastenvalvojen luona juttelemassa huoltajuusasioista.[/QUOTE]

Oma tai lainaa vielä on eli lainahommat pitää selvittää myös.
Just kattelin noita tämän alueen vuokra-asuntoja. Muutama hyvä olis ja näkee vähä tuota hintatasoa, nyt vaan sitä takuuvuokraa keräämään. Mitään lukaaliahan me ei tarvita, mutta tietyt asuinalueet on kyllä sellasia et en pienten kaa uskalla muuttaa. Mä vaan toivon että pystyisin viemään tämän loppuun asti enkä taas perääntyis ja jäis tähän.
 
[QUOTE="vieras";29090043]Oma tai lainaa vielä on eli lainahommat pitää selvittää myös.
Just kattelin noita tämän alueen vuokra-asuntoja. Muutama hyvä olis ja näkee vähä tuota hintatasoa, nyt vaan sitä takuuvuokraa keräämään. Mitään lukaaliahan me ei tarvita, mutta tietyt asuinalueet on kyllä sellasia et en pienten kaa uskalla muuttaa. Mä vaan toivon että pystyisin viemään tämän loppuun asti enkä taas perääntyis ja jäis tähän.[/QUOTE]

Rohkeutta tuo vaatii, mutta kun kerran päätät niin pysy päätöksessäsi. Tsemppiä! Mä oon sitä mieltä että kyllä asiat aina jotenkin järjestyy :hug:
 
Joo, ei toi taida olla enaa vaivan arvoinen parisuhde.

Mut jos tuntuu, etta viela haluaisit yrittaa, niin ainahan voi kokeilla ulkopuolista hoitoapua. Sano sille miehelle, etta jos ei ole halukas omaa osuuttaan lapsista hoitamaan, niin maksaa sitten siita lastenhoitajalle.
 
Ensin teet mielenrauhan päätöksesi kanssa. Te eroatte ja sä hommaat lapsillesi sellaisen kodin, jossa suakin arvostetaan ja kaikilla on hyvä olla. Sitten laitat ensimmäisen asuntohakemuksen. Kaupungille, yksityiseen vuokravälitysfirmaan, ihan mihin vaan ja makustelet tätä askelta. Ja kun huomaat, että tämäkin askel oli hyvä ja mielenrauha säilyy niin laitat toisen hakemuksen sinne mihin et laittanut sitä ensimmäistä ja katselet asuntoja netistä/lehdestä mistä vaan. Ja lopetat sen ukkos kanssa vääntämisen. Et riitele sen kanssa, mukaudut kaikkiin päähän pistoihin, ihan mitä vaan, koska niin on helpompaa ja sulle jää enemmän energiaa, jotka voit laittaa lapsiin. Ja harjoittelet yksinhuoltajana olemista. Et pyytele enää apuja, vapaa-aikaa, et edes aukaisemaan säilyketölkkiä vaan teet kaiken itse. Ja haaveile, seikkaile netissä, sisusta lastenhuonetta/omaa makuuhuonettas/ mitä vaan tai mieti mitä ensimmäisenä hankit OMAAN asuntoos tai mieti mitä otat mukaas nykyisestä ja samalla voit alkaa karsia pois niitä mitä et seuraavassa elämässäs tarvitse. Ja keräät energiaa sitä lopullista vääntöä varten, kun ilmoitat (jos edes ilmoitat) muuttavas ja tosiaan raahat kamas pois.

Näin minä tämän omani jaksan. Joku päivä vaan ilmoitan, että mulle on tarjottu asuntoa, että nyt pitäis herran päättää kannattaisko sittenkin pitää kiinni alkuperäisestä sopimuksesta koskien juomista lasten kanssa ollessa vai onko se olut niin hyvää, että perhe joutaa uuteen osoitteeseen.
 
Yön tunteina laskeskelin noita tuloja ja menoja ja ikävä kyllä mä joudun varmaan pidemmän aikaa tässä olla vielä että pääsen omilleni.. :/ Kai se on sitte otettava asenne, että mä pärjään yksin vaikka mies olisikin saman katon alla. Mietin jo, että muutan lasten kaa tuohon samaan huoneeseen.

Ei ole palautunut eiliseltä reissulta vielä, ei oo eka kerta kyllä tämäkään..
 
[QUOTE="vieras";29090618]
Ei ole palautunut eiliseltä reissulta vielä, ei oo eka kerta kyllä tämäkään..[/QUOTE]

Huhhuh eli käy vielä vieraissakin. No eipä ollut yllätys, kun kerran muutenkin niin itsekkäästi käyttäytyy. Mies siis käytännössä elää vapaata poikamieselämää. Älä vaan sano, että sinä teet hänelle ruokaa ja peset miehen pyykit. Käyttää sinua vain palvelijanaan.
 
Huh huh.. taas yks hyvä esimerkkitapaus, kun nainen haluaa lapsia ja mies ei. Mutta kuten yleensä käy, mies on myöntynyt naisen mieliksi.. On toki lupailtu herätä itse yöllä blabla eikä miehen tarvitse töiden lisäksi liikaa tehdä.. kunhan niitä lapsia saa! ;)
Sitten tulee todellisuus vastaan naisellakin.. ei se olekaan niin helppoa lasten kanssa. Kotiäitiys on muuten valinta ja täten kyllä ymmärrän miehen kannan. Ärsyyntyy siinä moni ajan kanssa kun käy töissä ja tulee kateus kotona hilluvaa kohtaan.

Tämänkin olisi helpompaa kun nainen nyt vaan tajuaisi mihin on päänsä pistänyt ja tyytyisi siihen. Yyhoona toki on juu "helpompaa" :D

Ei se mies mikään hiton narsisti ole. Turhautunut tyypillisesti puutteessa oleva mies vain, jolla on palanut pinna ja tod.näk paineet pitää talous kasassa.. summasummarum.

Yks marttyyri-äiti on taas syntynyt maan päälle. Onnea!
 
En tiedä pettääkö, uskoisin että kuulisin siitä koska liikkuu paljon veljeni seurassa ja veljeni kyllä kertois jos jotain olisi.

Mitään paikkaa ei nyt ole, enkä toisaalta halua lastenkaan takia mihinkää väliaikaiseen lähteä. Lähdetään sitten kerran kunnolla.
 
Huh huh.. taas yks hyvä esimerkkitapaus, kun nainen haluaa lapsia ja mies ei. Mutta kuten yleensä käy, mies on myöntynyt naisen mieliksi.. On toki lupailtu herätä itse yöllä blabla eikä miehen tarvitse töiden lisäksi liikaa tehdä.. kunhan niitä lapsia saa! ;)
Sitten tulee todellisuus vastaan naisellakin.. ei se olekaan niin helppoa lasten kanssa. Kotiäitiys on muuten valinta ja täten kyllä ymmärrän miehen kannan. Ärsyyntyy siinä moni ajan kanssa kun käy töissä ja tulee kateus kotona hilluvaa kohtaan.

Tämänkin olisi helpompaa kun nainen nyt vaan tajuaisi mihin on päänsä pistänyt ja tyytyisi siihen. Yyhoona toki on juu "helpompaa" :D

Ei se mies mikään hiton narsisti ole. Turhautunut tyypillisesti puutteessa oleva mies vain, jolla on palanut pinna ja tod.näk paineet pitää talous kasassa.. summasummarum.

Yks marttyyri-äiti on taas syntynyt maan päälle. Onnea!

No kyllä mä oletan että miehelläkin on joku vastuu. Jos ei niitä lapsia halua nii sitte pitää olla munaa sanoa se eikä vaan vedellä paljaalla muuten vaan..

Ja minä, ap tässä.
Aiemmin jo kirjoitin että minä tienaan enemmän täällä kotona, elätän itseni ja lapset.
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Miksi teette lapsia jos toinen niitä ei halua? Jättäisitte edes siihen yhteen, miksi niitä tehtaillaan ja sit valitetaan kun toinen ei enää jaksa. Itsekkäitä olette. On täällä monta kertaa huomattu kuinka yritetään kääntää puolison pää näissä lapsiasioissa, sairasta touhua. Jos kerta olet ne lapset halunnut niin sitten sinä ne kasvatat.
 
[QUOTE="huhu";29090842]Miksi teette lapsia jos toinen niitä ei halua? Jättäisitte edes siihen yhteen, miksi niitä tehtaillaan ja sit valitetaan kun toinen ei enää jaksa. Itsekkäitä olette. On täällä monta kertaa huomattu kuinka yritetään kääntää puolison pää näissä lapsiasioissa, sairasta touhua. Jos kerta olet ne lapset halunnut niin sitten sinä ne kasvatat.[/QUOTE]

Ja miksi ihmeessä se mies tekee niitä lapsia jos ei niitä halua? Ihme vässykkä jos ei osaa mielipidettä sanoa noin tärkeässä asiassa. Sitä voi ihan vapaasti käydä katkomassa piuhansa, niin ei tule niitä lapsia. Mutta joo, pitäähän niitä lapsia pari olla jo statuksen vuoksi... Sitten huijataan naista lupailemalla että osallistutaan siihen lastenhoitoon, vaikka ei ole mitään mielenkiintoa OMIIN lapsiinsa.

Onneksi meillä mies on kiinnostunut omista lapsistaan ja haluaa heidän kanssaan aikaansa viettää. Ihan vauvasta asti. Mutta hän ei olekaan mikään vässykkä, joka ekan valvotun yön jälkeen vinkuu kun ei saa nukkua ja töissä pitäisi käydä jne. Antaa myös minun nukkua päikkärit aina jos vaan haluan. Ja minä toki annan hänen.

Ap:lle jaksamisia, kyllä minäkin tuossa tilanteessa lähtisin lasten kanssa ja vaatisin jo etukäteen jonkun sopimuksen luomista, että sinä sitten saat lapset eron tullessa. Koska jos on tosiaan niin v-mäinen kuin vaikuttaa, voi olla että yrittää kiusallaan sitten eron tullessa hankaloittaa asioita. Yksinhuoltajuutta hakisin tuossa tilanteessa ja jos mies joskus sitten lapsiaan haluaisi nähdä, niin jollain tapaa sitten koittaa järjestellä jotain tapaamisia, koska en kaikesta huolimatta haluaisi lapsiltani isää viedä. Jossain riitatilanteessa varmaan mainitsisin että pitää sit alkaa kämppää etsimään, mies tuskin tuota tosissaan ottaisi, mutta olisit ainakin ilmoittanut. Asunnon löydyttyä sitten muuttaisin ja jättäisin eropaperit pöydälle. Yh:na käsittääkseni voi saada helpommin apua arkeen, kuin jos olet parisuhteessa. Ja jos mies ei millään tavalla auta arjessa, niin samahan se on yksin sitten olla, ei tarvitse sitä miestä kestää.
 
[QUOTE="huhu";29090842]Miksi teette lapsia jos toinen niitä ei halua? Jättäisitte edes siihen yhteen, miksi niitä tehtaillaan ja sit valitetaan kun toinen ei enää jaksa. Itsekkäitä olette. On täällä monta kertaa huomattu kuinka yritetään kääntää puolison pää näissä lapsiasioissa, sairasta touhua. Jos kerta olet ne lapset halunnut niin sitten sinä ne kasvatat.[/QUOTE]

Ai niin, että mies sanoo haluavansa lapsia ja ne tehtiin. Miehellä on kuitenkin oikeus muuttaa mielensä ja väsyä vaikkei lapsia hoidakaan...
huh huh..
 
[QUOTE="vieras";29088773]Nuorin lapsista on 4kk ja imetän häntä. Tämä onkin myös yksi selitys miksi hänen ei tarvi hoitaa lapsi.. Koska hän ei voi imettää. TADAAA!!! Niin ei sitä väliäkään sitten..

Sanoin tänään, että mites sitte kun meen töihin, niin sitten on kuulemma oikeus vapaa-aikaan mutta enpä jaksa uskoa tuohonkaan. Niin on luvannut myös aiemmin että viikonloppuisin saan levätä, mutta ei, hänen menonsa on tärkeämpiä.[/QUOTE]

No ei kyllä olen normaalia vaikka sulla onkin 4kk ikäinen. Mulla oli vauvan ollessa sen ikäinen paljonkin vapaa-aikaa. Heti kun mies tuli töistä lähdin kaverille/salille/nukkumaan. Myös yöheräilyjä jaettiin.

Nyt meillä on roolit vaihtunu ja mies kotona ja minä töissä. Heti kun tulen töistä kotiin olen lasten kanssa. Viikonloppuisin molemmat saa nukkua pitkään yhtenä päivänä.

Miksi hankit lapsia tuollaisen miehen kanssa? Ja miksi ylipäätään suostut moiseen? Oliko sama tilanne ekan lapsen kanssa? Jos oli miksi hankit vielä toisen lapsen kusipään kanssa?
 
[QUOTE="vieras";29090686]No kyllä mä oletan että miehelläkin on joku vastuu. Jos ei niitä lapsia halua nii sitte pitää olla munaa sanoa se eikä vaan vedellä paljaalla muuten vaan..

Ja minä, ap tässä.
Aiemmin jo kirjoitin että minä tienaan enemmän täällä kotona, elätän itseni ja lapset.[/QUOTE]

Jos kerran tienaat enemmän kuin mies siellä kotona, niin miksi et sitten pysty ottaa ja lähteä lasten kanssa. Toihan kuulostaa ihan siltä että olet jo yksinhuoltaja, mutta vaan parisuhteessa.

Sun pitäisi rahallisesti pärjätä ihan ok ilman miestäkin.
 
[QUOTE="vieras";29090927]Jos kerran tienaat enemmän kuin mies siellä kotona, niin miksi et sitten pysty ottaa ja lähteä lasten kanssa. Toihan kuulostaa ihan siltä että olet jo yksinhuoltaja, mutta vaan parisuhteessa.

Sun pitäisi rahallisesti pärjätä ihan ok ilman miestäkin.[/QUOTE]

No siis mies tienaa tosi huonosti. En mä ihan tosta vaan voi alkaa jotain 500 vuokraa maksamaan kun nyt ollaan puoliksi maksettu lainanlyhennykset.
 
[QUOTE="vieras";29090943]No siis mies tienaa tosi huonosti. En mä ihan tosta vaan voi alkaa jotain 500 vuokraa maksamaan kun nyt ollaan puoliksi maksettu lainanlyhennykset.[/QUOTE]

Saisit luultavasti asumistukea, jos ne tulot ei ole niin hyvät että voisi tuon verran vuokraa maksaa. Ja saisit myös elatusmaksuja mieheltä/kelalta (jos mies ei niitä voi maksaa) Sinulla on kuitenkin 2 lasta, joten sen perusteella luultavasti sitä asumistukea saisit. Ja jos ei saa, niin todennäköisesti sitten pystyt maksamaan sitä vuokraa ilmankin. Alkuun tietysti voi olla tiukkaa, ennenkuin saa nuo asiat selvitettyä, mutta kannattaa jo etukäteen ottaa selville noita asioita. Ja myös sossusta voi vissiin kysellä "lainaa" takuuvuokraan ym. Ja kenties saisit sieltä rahaa muutenkin noihin kuluihin, ilman että tarvitsee takaisin maksella. Kannattaa kysellä. Joo en tosiaan tiedä varmaksi tätä, kun en sossussa ole asioinut sitten opiskeluaikojen, mutta kannattaa kysellä sieltä kuitenkin. Jos ei sitten joku kaveri/sukulainen pystyisi lainaamaan.
 
Joo mies tuli kotiin ja mul oli jääny tää viestiketju auki. Noh, saipahan lukea mitä mieltä muut on hänestä. Tosin minä olen hänen mielestään kaikki aiheuttanut tottakai. Eipä oltais tässä tilanteessa jos olisin saanut nukkua ja levätä.

Avioeropaperit on kirjoitettu mutta lasten asioita ei. Mies päätti että haluaa tehdä kaiken minulle vaikeaksi. Ei halua lapsia mutta kiusallaan siis tulee niistä tappelemaan.
Nice!
 
Ihan noin yleisesti tämän ketjun luettuani pitää kommentoida tätä monesti käytyä keskustelua kotiäidin roolista.

Monesti miehet (ja jotkut naisetkin) toitottavat että kotiäiti on osansa ja kotona olemisensa valinnut, eikä siis hänellä ole oikeutta omaan aikaan.

Mutta kelataanpas nyt. Kotiäiti versus uraäiti. Valinta koskee TYÖAIKAA. Olenko töissä n. 8h päivässä ja lapsi päiväkodissa vai olenko kotona sen 8 h ja hoidan omat lapseni. Loppuaika vuorokaudesta/viikosta ei kuulu tämän valinnan piiriin. Oli äiti sitten töissä tai kotona, ilta-aika sekä viikonloput ovat molemmille puolisoille vapaa-aikaa jonka ymmärrettävästi lapset aika paljolti täyttävät, kun kerran lapsia on menty tekemään.

Perusjako lastenhoidossa olisi fifty-fifty, ellei YHTEISESTÄ sopimuksesta aikaa jaeta jotenkin toisin. Mutta en näe mitään helvetin syytä miksi mies voisi yksipuolisesti ilmoittaa että hänen palliensa hedelmät eivät ole hänen vastuullaan.

Ap:lle voimia ja jaksamista. Tuosta on tie vain helpotukseen päin.
 

Yhteistyössä