Mieheni rapistuu

[Possu ja Kärpänen]

Olemme seurustelleet avomieheni kanssa 3,5 vuotta. Kun tapasimme mies oli vasta päässyt armeijasta ja lopettanut aktiivisen urheiluharrastuksensa. Tästä varmaan jo kaikki ymmärsivät, että hän oli todella hyvässä kunnossa. Isolla miehellä on myös iso nälkä, ja kun sitä ei kuluta mihinkään, se kertyy vyötärölle... Sama mies rakastaa myös olutta. Urheilun hän korvasi tietokonepeleillä. Hän on lihonut tapaamispäivästämme 30 kiloa. Tämä pelkkä painon nousu ei sinällään aiheuta koko ongelmaa. Rakastan häntä kovasti, vaikka pömppis onkin kasvanut, eivätkä kasvonpiirteetkään ole enää samat pyöristymisen myötä. Eniten minua häiritsee se, ettei mies huolehdi itsestään lainkaan. Hiukset ovat kasvaneet ulos mallistaan ja roikkuvat suorana silmillä, viikset ja hajanainen parta (ei siis kasva joka paikassa) ilmestyy säännöllisin väliajoin, mies kun jaksaa ajaa partansa max. kerran viikossa. Hän pukeutuu vaatteisiin, jotka mahtuvat päälle. Tämä siis tarkoittaa sitä, että hän viihtyy aina college-housuissa ja t-paidassa, joka sekin killittää mahan kohdalta. Alushousuja hän kuulemma pitää samoja ehkä viikon. Tämän sain tietää kerran kun makasin pää hänen sylissään ja ihmettelin mikä se kumma haju on... Ajattelen kauhulla vieläkin miten hän voi viihtyä niin hyvin saastassaan. Tulen surulliseksi kun hän käy grillillä, ostaa olutta ja latkii sitä keskellä viikkoa... Olen surullinen hänen puolestaan myös kun hän käy vaatekaapillaan ja surkuttelee kun farkut eivät menekään enää jalkaan. Kun yritän saada häntä lenkille hän sanoo että se on tylsää... Salikortin hän omistaa, mutta käy siellä ehkä kerran kuussa.

Olen toki itsekin kerryttänyt pari kiloa suhteemme aikana, en ole täydellinen. Peseydyn kuitenkin päivittäin, pukeudun puhtaisiin, siisteihin vaatteisiin ja yritän näyttää trendikkäältä ja kivalta. Käyn säännöllisesti kampaajalla, lenkillä ja meikkaan aamuisin näyttääkseni hyvältä. Miksei mies halua tehdä samaa? Suurin syy minun laittautumiseeni on se, että haluan näyttää hänen silmissään kivalta.

Miten voisin sanoa miehelleni, että hänen rapistuva ulkomuotonsa alkaa inhottaa minua? Toisen fyysisten ominaisuuksien kommentointi on aina inhottavaa ja varmasti myös loukkaa syvästi. Mutta pian ollaan siinä pisteessä, etten enää halua häntä lainkaan. Se olisi todella ongelmallista suhteen kannalta. Rakastan häntä todella ja haluan olla hänen kanssaan. Haluaisin vain hellästi ohjata häntä parempaan suuntaan... Apua?

 

[mikä vika]

Onko mies lopettanut urheilun ja normaalin elämisen, vai miksi moinen lihominen nuorella iällä? Onko elämäntilanteessanne muuta kuin että liikunta on vaihtunut grilliruoaksi, harrastatteko mitään yhdessä, esim. palloilua kuten tennis ym.?
Kovin hyvältä ei tilanteenne vaikuta ja kun sanot suoraan miltä sinusta tuntuu, voi se olla joko kannustin tai lopullinen lamautin?
Voisitteko yhdessä alkaa harrastaa kotiruuan tekoa ja terveitä elämäntapoja muutenkin?

 

[Tapa kertoa]

Älä sano että hänen ulkomuotonsa inhottaa sinua, vaan sano, että olet huolissasi hänen terveydestään ja elämäntavoistaan. Mies ei ilmeisesti käy edes missään töissä tai opiskele? Voit myös ilmaista huolesi miehen tulevaisuudesta ja mielenterveydestä - hygienian hoitamisen loppuminen kun ei ole normaalia, ja noilla tavoilla ei kovin uratykiksi päästä.

 

[Paha nakki]

Valitettava tosiasia on että tuskin pystyt miehesi nykyisiä tapoja muuttamaan ellei hän itse sitä halua. Hän on siirtynyt ns. mukavuussektorille eikä viitsi tai halua nähdä vaivaa itsensä kunnossa pitämiseen. Kun epäterveelliseen elämäntapaan tottuu vaati se jonkin kimmokkeen ryhtyäkseen tekemään asialle jotain. Joillekin se on lääkärin käsky, toisille ei tehoa sekään.

Kuulin vasta että vain 33 % suomalaisista miehistä on ns. normaalipainoisia (painoindeksi alle 25) joten ylipainon lisääntyminen on todella huolestuttava kehitys. Naisten luku on 48 %. Eipä tämä paljoa lohduta mutta voit yrittää kannustaen ja rohkaisten saada miehesi motivoitua ja ehdottamalla yhteistä liikunnallista harrastusta.

 

[kauhuskenaario]

Huh, mikä tilanne. Toisen elintapojen muuttaminen on haaste vähän kuin pakottaisit alkkiksen lopettamaan juomisen.Syyt voivat olla tunnepuolella, jolloin asia on hankala jutella kun toinenkaan ei aina tiedä/halua selvittää omaa suhdettaan itseensä ja hyvinvointiinsa.

Tuossa jo aiemmin ehdotettiin, että voit ainakin kehittää kotiruuan terveelliseksi ja valmistaa sitä vaikka yhdessä hänen kanssaan kuin myös houkutella kävelylle tai pelaamaan tai mikä hänet sytyttäisi niin, että teillä olisi yhdessä mukavaa.

Toisen pesemättömyys on kuitenkin epämiellyttävää kenelle tahansa, joten sen suhteen voisit aloittaa raskaan kampanjan. Jos hän on työelämässä pyydä työkavereita toimittamaan hänelle saippua sisäisellä postilla ilman lähettäjää. Ilkeä temppu, mutta toimii taatusti.

 

[upsistakeikkaa]

Käykö mies töissä tai opiskeleeko? Tuntuu kummalle, että päästää itsensä ihan kuosista, jos liikkuu kodin ulkopuolellakin.

Ulkonäön kommentointi on inhottavaa, olipa sitten kommentoijana tai kohteena. Kuitenkin voit suoraan sanoa, että tykkäisit enemmän, jos mies peseytyisi useammin, kampaisi/leikkauttaisi tukkansa ja hankkisi istuvampia vaatteita (kysy esim. onko mies huomannut, että vaatekaappi kaipaisi vähän päivitystä?).

Voit suoraan kyllä sanoa, että oletkos ukkoseni huomannut, että olet aika paljon lihonut? Tiedän, on tylyä, mutta hän ei tosiaan välttämättä itse tajua tai huomaa - itseään kun on helppo pettää! - kun näkee itsensä sellaisena joka päivä.

On ollut vastaava kokemus, kun ex-poikaystävä lopetti aktiiviurheilun ja jäi armeijan jälkeen ilman opiskelupaikkaa. Päivät täyttyivät peleistä, mies rupsahti täysin. Lihoi, tukka+parta kuten kuvauksessasi jne. Joskus asiasta sanoin kiltisti ilman tulosta, pojan äiti kyllä motkotti sitäkin enemmän. Siitäköhän johtui, että poika ehkä kapinahengessä ei sitten tehnyt yhtään mitään? Asia ratkesi (silloin kannaltani ikävästi), että kun poika sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta, hän kyllä virkistyi ja terästäytyi, mutta kaukosuhteessa sitten ero tuli vuoden päästä, kun löytyi uusi kulta uudelta paikkakunnalta.

Ehkä miehen ulkonäkö muuttuisi, jos hän saisi jotain uutta vipinää elämäänsä: opiskelupaikan, työn ja sitä kautta uusia kavereita...? Mutta kyllä sinullakin on oikeus sanoa, että olet hänestä huolissasi ja oikeasti pidit hänen ulkonäöstään enemmän huolitellumpana.

 

[mies on sairas]

Ei kai kukaan terve ihminen liho 10 kiloa vuodessa. Nyt mättää ja pahasti. Äkkiä jollekin asiantuntijalle, mielenterveystoimistoon. Nähtäväsi vaan lojuu kotonaan ei kai tuollainen voi käydä työssä eikä opiskella. Tässä ei pelkästään sinun apusi riitä . Asiat on todella huonosti

 

[Ei helkkari]

Ihmetyttää nämä ihmiset, jotka toisten mielenterveysasioihin alkavat sorkkimaan. Jos tuon tekstiperusteella tulkitseen kyseisen miehen hulluksi, niin kannattaa ehkä katsoa peiliin? Lihoaa 10kg vuodessa--->haetaan apua mieenterveystoimistosta, koska ollaan henkisesti sairaita?

Ison miehen nyt on suht. helppokin lihota 10kg vuodessa. Geenitkin ovat taustalla. Joku ei lihoa helpolla, toinen lihoaa hyvinkin nopeaa. Siihen ei liityy mielenterveysongemat kyllä lainkaan.

Tuo kirjoitus oli kyllä niin vajokkimainen, että taisi olla provo, ei kukaan voi noin hölmö olla.

 

[Tron]

Sarjassamme kommunikointikyvyttömät parisuhteet. Mikä ihme siinä on, että noin luotaantyöntävää asiaa ei saada käsiteltyä ilman kiertelyä ja hienovaraista vihjailua. Sanot yksinkertaisesti että yök, tuollaisella sontajaakolla ei ole samaan sänkyyn asiaa. Ja pysyt sanojesi takana. Aika yleistähän tuo oman ulkomuodon lässähtäminen parisuhteessa on, sukupuolesta riippumatta. Ei vain jaksa ymmärtää, eikö näillä resupekoilla ja -pirkoilla ole minkäänlaista kunnioitusta omaa puolisoaan kohtaan. Yhtälailla ei ymmärrys riitä siihen ettei tuollaisia asioita voida suorasanaisesti sanoa omalle kumppanilleen. Meillä on parisuhteessa niin oikeuksia kuin velvollisuuksiakin.

 

[bodia, spurtttia ja tsemppistä]

Tiedän monta entistä urheilijaa oman lajini parista, joille on käynyt samoin. Urheillessa he oppivat syömään paljon ja usein ja kun kilpaura sitten jää taakse, he jatkavat sitä tajutonta syömistä, mutta liikunta jää usein kokonaan. Paino nousee tosi nopeasti, ihan uskomatonta, miten nopeasti tutusta ihmisestä tulee aivan uppo-oudon näköinen ja oloinen.

Tuo ap:n tarina on aivan kuin erään tuttuni parisuhteesta. Mies kertakaikkiaan lötsähti ulkoisesti ja sisäisesti uransa jälkeen. Oli tosi komea, seksikäs ja hyväraaminen urheillessaan ja nyt on apaut 40 kiloa ylipainoa, kulkee aina verkkareissa ja hiukset on ylikasvaneet. Ei harrasta enää mitään muuta kuin tietokoneensa tuijotusta ja nettinaisten vonkaamista. Lähettelee vanhoja kuviaan näille, joissa näyttää vielä hyvältä. Valittaa kaikille sättipalstoilla, kun vaimo ei enää anna ja nalkuttaa vaan koko ajan...

Ap:n kannattaisi nostaa kissa pöydälle. Ota se mies ja vie se peilin eteen, alasti. Näin yksi tuttuni sai omansa heräämään. Mies järkyttyi kuvastaan aivan sanattomaksi ja aloitti samointein kuntokuurin

 

[tarjariitta]

Ei kai kehenkään pelkän ulkonäön takia rakastuta..?

Mun ystävättären mies alkoi kanssa muuttua kun olivat jo naimisissa ja pieni lapsi tullut maailmaan. Mies muuttui sekä ulkoisesti että henkisesti. Hänestä tuli aavistuksen sulkeutunut ja vetäytyi myös internetin ihmeelliseen maailmaan. Mies lihoi, söi paljon ja osittain myös huonosti, ei liikkunut kuin mikä oli pakko mutta lapsen hoiti omalta osaltaan. Ja työt.

Ulkonäkö ei ollut syy eroon, vaan muuttunut mies. Avioero oli miehelle raskas. Mies laihtui. Melkein vuosi erosta mies aloitti liikunnan ensin varovaisesti ja sitten laajensi skaalaansa. Mies myös muuttui tietysti ulkoisesti mutta myös henkisesti. Hänestä tuli taas avoimempi ja aivan toisenlainen kuin ennen.

Heidän erostaan huolimatta nähtiin miehen kanssa melkein viikottain samalla alueella kun asuttiin. Sitten kerran oltiin eräällä naapurustolla grillijuhlissa ja tuli miehen kanssa juteltua vähän syvällisemmin. Hän kertoi, että jotain siinä avioliitossa meni pieleen, koska hän ei kokenut sitä touhua omakseen ja koki olevansa ulkopuolinen kaikessa. Hän oli itse myöhemmin päätellyt, että kai se jonkinasteista masennusta oli, ja purki sen vetäytymällä, syömällä roskaruokaa jne. Avioero oli oma lukunsa, mutta kun hän siihen oli sopeutunut ja päätti alkaa liikkua, hän löysi taas oman elämänilonsa takaisin. Nykyään hänellä on naisystävä jolla lapsi edellisestä avioliitosta, sekä oma lapsi yhteishuollossa, mutta mies ei koe lapsia negatiiviseksi asiaksi elämässään. Parisuhde ja sen pateettisuus oli se minkä mies arvioi "syyksi". Vaimolla oli vain perheen pyörittäminen mielessä ja jotenkin kaikki yritykset piristää yhteiselämää kaatuivat aina muka perheen syyksi.

Parisuhteen pitää antaa muutakin yhteisen sängyn ja ruokahetket.

 

[eitaasnäitä]

^^^jahas, taas syyllistetään ap... Jos mies on laiska ja saamaton, se on tietenkin naisen syy, kun ei panosta riittävästi parisuhteeseen. Missäs se miehen oma vastuu luuraa...?

 

[No näinhän se]

Vakiokamaa aina jos on joko miehen tai naisen lihomisesta ja rupsahduksesta kyse: kumppani on se syyllinen siihen. Sama homma on myös seksuaalisessa haluttomuudessa: syy on aina kumppanissa. Kaikki negatiiviset muutokset kumppanissa, mistä parisuhteessa oleva valittaa, johtuvat aina hänestä itsestään. Lihoneella/haluttomalla mässyttäjällä ei ole mitään osaa eikä arpaa siihen, että hänen ulkomuotonsa muuttuu vastenmieliseksi - hänellähän on _tietenkin_ oikeus siihen. Kumma sitten jos se toinen osapuoli suhteessa ei lösähdä tai muutu haluttomaksi sohvaperunaksi..hänen pitää vain sietää - sehän on nääs sitä rakkautta eiks nii?

 

[K-Korva]

Vakiokamaa aina jos on joko miehen tai naisen lihomisesta ja rupsahduksesta kyse: kumppani on se syyllinen siihen. Sama homma on myös seksuaalisessa haluttomuudessa: syy on aina kumppanissa. Kaikki negatiiviset muutokset kumppanissa, mistä parisuhteessa oleva valittaa, johtuvat aina hänestä itsestään. Lihoneella/haluttomalla mässyttäjällä ei ole mitään osaa eikä arpaa siihen, että hänen ulkomuotonsa muuttuu vastenmieliseksi - hänellähän on _tietenkin_ oikeus siihen. Kumma sitten jos se toinen osapuoli suhteessa ei lösähdä tai muutu haluttomaksi sohvaperunaksi..hänen pitää vain sietää - sehän on nääs sitä rakkautta eiks nii?

Se että joku asia johtuu toisen ihmisen käytöksestä tai tekemisistä ei ole sama asia kuin että hän olisi asiaan syyllinen. Syyllisyys vaatii sitä että tekee asian tahallaan ja tietoisesti. Joskus vain ihmisten luonteet ja elämäntavat eivät sovi yhteen. Tämä aiheuttaa ongelmia joskus molemmille, joskus vain toiselle. Toinen voi masentua ilman että toinen tekee oikeasti mitään varsinaisesti väärin. Toisen käsitys parisuhteesta ja siinä olemisesta on vain erilainen, ei väärä tai oikea. Mutta jos toinen odottaa tai haluaa muuta, hän ei voi hyvin suhteessa. Siksi on ihan turha tonkia mitään syyllisyyksiä, se ei auta mitään. Pitäisi vain todeta tilanne jossa kaikki ei ole molempien kannalta ok. On inhimillistä laittaa kaikki toisen syyksi tai kieltää koko ongelma. Mutta eteenpäin ei päästä jos kumpikin ei katso peiliin ja mieti miltä oma toiminta ja ajatukset toisesta ihan oikeasti tuntuvat ja näyttävät.

 

[Sivhos]

Miehillä yksi yhteinen geeni,rupsahtamisgeeni.Siitä kaikki johtuu.Se on kuulemma saatu äidinmaidossa.

 

[Normaali lihominen]

Onko ihan totta normaali lihoa vuosittain 10 kiloa,en kyllä usko . Tässä tapauksessa 3,5 vuotta ja 30 kiloa, Ja sekö ei olisi sairaaloista. Eli tätä rataa 10 vuoden kuluttua olisi painoa tullut lisää 100 kiloa ???

 

[Läskit läskien kanssa pliis!]

Hyi hemmetti kun kuvottaa kuulla näitä rupsahduskertomuksia. Itselläkin kokemusta kahdesta vauhdilla läskiintyneestä miehestä ja kavereilla vielä enemmän kokemusta erityisesti naissukupuolen puolelta.

Tuntuu, että on olemassa sellainen ihmisryhmä, joka inhoaa liikuntaa ja yleisemmin terveydestä huolehtimista. Sitten, kun ollaan sinkkuina, huomataan, että se itseen ja fyysiseen (ja henkiseen samalla, kulkevat käsikädessä näet!) panostaminen kannattaa parisuhdemarkkinoilla - saadaan hehkeämpiä ja viehättävämpiä puolisoita. Ikävä kyllä tämä hetkellinen sinkkuvuosiin keskittynyt liikuntaharrastus sitten hylätään, kun pariudutaan ja seurustellaan useampi vuosi.

Usein jo pari ensimmäistä vuotta tuovat lisäkiloja - yleensä kummallekin, mutta erityisesti tälle entiselle "pakkoliikkujalle". Sitten unohdetaan autuaasti se entinen elämäntapa (joka oli siis todellisuudessa vain tapa nostaa markkina-arvoa ja vaokuttaa liikunnalliselta eli myös viehättävältä) ja jopa syyllistetään sitä aidosti urheilullista puoliskoa urheilusta ja ajanvietosta esim. salilla/harrastuksissa. Sitten tämä pulliainen huomaa jäävänsä terveydelliseltä että viehättävyydeltään selvästi kumppaninsa jälkeen, ihan vain lihomisen vuoksi. Jos asiasta huomauttaa, saa entistä suurempaa syyllistämistä niskaan. Läski sitten alkaa olla varsin heikolla itsetunnolla ja mahdollisesti mässyttää ahdistukseensa ja itseinhoonsa. Koko ajan väsyttää ja hoikka vartalo liukuu yhä kauemmas ulottumattomiin. Sitten tietty suututaan, jos kumppani haluaa katsoa vaikka pornoa (ja nähdä vartaloita, jotka eivät ole laardin peitossa), eli oma kehittynyt epävarmuus valjastetaan kumppanin kontrollointiin. Kauanko sitten menee ennen kuin liikunnallisempi osapuoli jättää tämän selluliittisen höllyvän sohvakasauman? Toki myös muut puolet suhteessa merkitsevät (usein kaikkein eniten), mutta on lapsellista ja sinisilmäistä väittää, että parisuhteessa tulisi sietää vaikka millaista negatiivista muutosta "rakkauden nimissä". Kyllä sillä ihrapossulla on lihomisestaan kaikki vastuu ja ainoastaan hänellä on avaimet laihtumiseen. (sairaudet yms. ovat asia erikseen, eikä niihin tarvii sitten taas vedota.) Kuinka monta aidosti sisimmässään tyytyväistä lihavaa ihmistä tiedätte? Kuinka moni aidosti liikunnasta nauttiva ihminen haluaa puolisokseen ihmisen, jonka liha on viileää höttöä, selkävaivat alkavat parikymppisenä, joka makaa sohvalla ainaisväsyneenä ja mutustaa juuri kaikkea muuta kuin terveellistä ruokaa ja kärsii vielä tämän vuoksi vatsavaivoista? Kyllä mielestäni ihmisellä on parisuhteessa vastuu itsestään - jos muutut vain saamattomuuttasi ja laiskuuttasi epämiellyttäväksi, on ihan oma vikasi jos kumppani jättää. Mikseivät liikuntaa vain pakon edessä harrastavat voi hankkia samanlaisia puolisoita, miksi sinkkuaikana koitetaan pysyä joissain rajoissa, mutta parisuhteeseen päästyä annetaan kaiken mennä läskiksi? No, varmaan siksi, etteivät nämä feikkaajat itsekään tunne vetoa läskikasoihin.

 

[Sivhos]

Rupsahtamista voi hidastaa jos vain viitsii.Yleiskunnosta huolehtiminen,ruoka,mitä syöt,henkinen hyvinvointi,tässä alkuun.

 

[halipatsuippa]

Itselleni kävi niin, että kun lopetin opiskelut ja samalla kilpaurheilun, niin painoa tuli muutamassa viikossa 5 kg. Urheillessa sain syödä ihan kuinka paljon tahansa, niin se ei näkynyt eikä tuntunut missään. Koska samoihin aikoihin aloitin työt ja oli rahaa ostaa vaatteitakin, niin lihominen tapahtui vaivihkaa. Kun tajusin, kuinka paljon olin lihonut, niin eipä se vain niin helppoa ollutkaan. Jossakin vaiheessa tajusin, että toiset 5 kg tuli jäädäkseen.

Nyt kun kunto on huonontunut ja vyötärömakkara haittaa esim. venyteltäessä, niin ei ole yhtään intoa liikkua. Minustakin on tullut naispuolinen sohvaperuna.

Ymmärrän AP:n miestä, että lihomiseen ei välttämättä vaadita paljon. Kun siihen vielä lisää sen, että AP:n mies on ilmeisesti muuttanut lapsuudenkodistaan suoraan AP:n kanssa yhteen (armeija vain välissä), niin äitipä ei enää teekään terveellisiä ruokia, vaan itse voi ostaa itselleen mitä ruokaa tahansa. Lapsuudenkodissa ne hampurilaiset oli viikonloppuherkkua silloin tällöin ja nyt taitaa olla niin, että siitä satunnaisesta herkusta on tullut ruokavalion perusta.

Miehen pitää itse tajuta, että vielä ei ole liian myöhäistä. Yhdessä vaan kokkaamaan terveellisempiä ruokia ja joka ilta kävelylenkille tai pururadalle tai pyöräilemään, niin kummallekin tulee tarpeellista liikuntaa.

 

[kunto on ikuisuusprojekti]

"Nyt kun kunto on huonontunut ja vyötärömakkara haittaa esim. venyteltäessä, niin ei ole yhtään intoa liikkua. Minustakin on tullut naispuolinen sohvaperuna."

Kuntoilussa ei saa antaa mukavuudenhalulle periksi.
Lueskelin eilen illalla kuntoklubini lehteä. Klubi järjestää monenlaista erilaisille
ihmisille. Toivottavasti paikkakunnaltasi löytyy tarpeeksi innostava klubi.

Aikuinen tyttäreni käy kuntosalilla. Hän välistä antaa minulle tiukkoja ohjeita tyyliin "nyt sitten et enää tuo kotiin lakritsatuuttia." Noudata käskyä.
Tulin eilen kotiin ja heti ovelta kysymys "missä on lakritsatuutti?" Sitten vilkaisin
kännykkääni ja ihmettelin kuka on lähettänyt tekstarin. Viestissä luki: Tuo kaksi lakritsatuuttia.

Onneksi en ole kunto-ohjaaja. En saisi kuria ohjattaviini.

 

[Toisen kasvattajaksi ei voi alkaa]

Tuli vielä tällainen juttu mieleen, että ei missään nimessä kannata alkaa painostamaan tai "opettamaan" kumppanilleen parempia elämäntapoja. Se viimeistään vie suhteelta tasa-arvoisen pohjan - toinen osapuoli on tällöin ikään kuin ylemmällä tasolla ja voi koulia toisesta mieleisensä.. Se, että kokkaa vain terveellisiä ruokia, patistaa toista liikkumaan ja vahtii hänen syömisiään on raskasta eikä yleensä auta yhtään. Motivaatio liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen on sisäsyntyistä, siihen ei voi ketään ohjata ilman hänen tahtoaan. Parempi tosiaan olisi, että läskit läskien kanssa ja liikunnalliset liikunnallisten. Toiset voivat sitten rauhassa turvottaa itseään tv:n edessä ja toiset viettää terveempää elämää vaikka yhdessä reippaillen.

 

[sairaanhoitaja72]

AP:lle

Jätä se insinööriopiskelija ja ota joku muu tilalle.