Mieheni rikkoo pian avioliittomme pohtiessaan minun menneitä miessuhteita..

[onnellinen vaiko onneton]

Olemme olleet 7 vuotta yhdessä, joista 4 naimisissa. Tapasimme aikana jolloin minä seurustelin (onnettomassa suhteessa) ja hän "asumuserossa" viittävaille päätetyssä pitkässä suhteessa. Rakastuimme ja molemmat lopettivat silloiset suhteensa. Tein sen virheen, että tulin alkuhuumassa kertoneeksi menneistä suhteistani hänelle (lähinnä lyhyistä seksisuhteista), koska ne kiinnostivat häntä. Siitä sainkin sitten kärsiä jo heti seurustelun alkuajat. Sairaalloisia tappeluja, mustasukkaisuutta ja varsinkin mustasukkaisuuskohtauksia minun menneisyydessä olleisiin miehiin. No, kaikista riidoista selvittiin ja ne ehkä vaan lujittivat suhdettamme. Sitten mentiin naimisiin ja vuoden päästä siitä saimme jo esikoisemme. Onnellisia ollaan oltu, vaikka taloudellisetkin huolet ovat miltei saaneet jossain vaiheessa liittomme rikki. Keväällä saimme toisen lapsen ja tuntuu että nyt perheemme on täydellinen. Mutta miehelläni on jonkinlainen pakonomainen tarve ottaa aika-ajoin esille minun "rietas"menneisyys. Hän sanoo suoraan miten hän ei hyväksy joitain juttujani, ja kuinka hän ei voi ymmärtää miksi olen sellaista tehnyt. Hän onkin paisutellut mielessään minun mieskokemukset lukumääräisesti pilviin vaikkei niitä ole kuin vähän reilu 20, mikä tämän päivä sinkkunaisella menee rikki jo varmaan vuodessa! Hän todella kärsii pakkomielteestään, ja pyytää minulta aina apua siihen, mutta en osaa enää auttaa, koska mielestäni ko. asiat on puitu jo niin monet kerrat, ja nykyisin vaan suutun hänelle. Ehdotinkin tänään, kun taas pitkästä aikaa hän kertoi miettineensä mun jotain parinvaihtojuttua ja 2 seksisuhteen pitämistä yhtäaikaa, että hän menee juttelemaan näistä asioista jollekkin ammatti-ihmiselle. Mun voimat ovat täysin loppu asian suhteen. Rakastan miestäni, enkä ole pettänyt häntä koskaan. Hänellä ei ole mitään pelättävää avioliitossamme. Auttakaa, koska taidamme olla ajautuneet umpikujaan emmekä pääse sieltä pois.

 

[miukumaisa]

Kannattaa kai puhua ongelmasta ihan oikealla nimellä. Voi olla, että menneisyytesi ei ole se aito ongelma, vaan vaikkapa se, että miehelläsi on huono itsetunto. Mahtaako hän pelätä, ettei hänestä ole sinulle miestä, vai se ettei itse mennyt aikoinansa ja sinulla on ollut enemmän seikkailua.

Aina kun tulee tällaisia ihme juttuja matkaan, kannattaa heti putsata pöytä. Ne nimittäin kasvavat ajan kanssa järjettömiksi.

 

[lisse]

tuo ei tervettä mieheltäsi sinua kohtaan,et ole pettänyt häntä jos sulla ollut ennen häntä suhteita, ne eivät kuulu hänelle pätkääkään,ja niistä hänen sulle turhaa valittaa,jokainen elänyt elämänsä ennen avioliittoa,nyt tuntuu ittä sun ukollas nyt itsellään jotain, kun sulle 7v jäkeen tekee tollaista, sitten ymmärrän jos olet häntä pettänyt, mutta menneestä hänen turha vittuila,ei normaalia

 

[Liinuska74]

että hän menee juttelemaan näistä asioista jollekkin ammatti-ihmiselle.

Vois olla oikein hyvä juttu!

 

[vieras]

meillä oli sama homma alkuaikoina vaikka mies oli näissä asioissa muakin aktiivisempi,jotenkin ei vain hyväksynyt sitä mun eli naisen tekemänä.kyllä siinä monet itkut itkin miettien mitä olen hänelle tehnyt mutta sisuunnuin ja sanoin että hän ei ole mulle enkä minä hälle tilivelvollinen elämästä jota oli ennen meitä.että miten minä voisin ns. pyytää hältä anteeks ku en oo ees tuntenut viel sillon,et oisko pitänyt säästellä hänelle...ei oo sit puhunu enää mitään ja viides vuos menossa.

 

[minni]

Tämä ei nyt ikävä kyllä auta sua enää, mutta ehkä joku muu voi huomata etä IKINÄ ei kannata seksikokemuksiaan kumppanille kertoilla, vaikka toinen sitä kärttäisikin. Mitä hyötyä siitä on kenellekään?

 

[lehmu]

Uuh, onkohan sulla mun entinen avomies? Kaikki täsmää, tosin ero tuli ihan siksikin että arvomaailmat oli kuitenkin niin erilaiset. Mut mä tein saman virheen, se halusi kuulla kaiken ja mähän pässi kerroin :headwall:

Mies oli kuitenkin ittekin toikkaroinut ihme juttuja, kuksinut puistossa kaverinsa kymmenen vuotta itteensä vanhempaa muijaa polvet vihreenä, täräyttänyt kuskityttöä illan päätteeksi kotinsa postilaatikolla auton konepellillä ja kaveri koetti kauhuissaan toppuutella että "eläkää ny siin..."

Mutta vain mun tekemiset oli kauheita

Halusit neuvoja: jos haluat sen suhteenne pelastaa, niin hakekaa ulkopuolista apua. Tuo pahenee vaan.

 

[muhvi]

On outoa että toiset takertuu menneeseen eikä yritä elää täysillä tulevaa Monta kivaa juttu menee ihan ohi kun sitä kiukkuaa vanhoja asioita.Sulla ap on varmasti raskasta mutta mä kehottaisin teitä hakemaan ulkopuolista apua koska muuten toi ei lopu koskaan :hug:

 

[onnellinen vaiko onneton]

Kiitos kommenteistanne. Tuli ihan itku tekstejänne lukiessa. Niistä oli enemmän kuin apua, koska nyt minusta tuntuu että olen vahvempi menneisyyteni kanssa, eikä minun tarvitse sitä hävetä taikka katua. Uskon että juuri sitä mieheni varmaan haluaisi. Liekö viisainta näyttää nämä kirjotukset suoraan hänelle, niin saa ulkopuolisen näkökantaa asiaan...en tiedä.

 

[taimi]

Mulle kun joskus jotkut tuttavat kertoilee kenen kanssa mun mies on ennen mua seurustellut tai touhuillut, niin mä olen todennut että pakkohan sen oli jotenkin aikaansa kuluttaa ennen kuin mä muutin paikkakunnalle...

Eli harva aikuinen sinkku täysin selibaatissa elää "sitä oikeaa" odotellessa, ensin pitää kokeilla ne väärät.

Mutta tsemppiä sulle ja miehellesi, ei ole hänelläkään kivaa jos päässä vielä noin pitkän ajan jälkeen pyörii sun menneisyys. Olethan kertonut hänelle että mitkään "sekihurjastelut" menneisyydessä ei vedä vertoja teidän yhteiselle elämälle.

 

[onnellinen vaiko onneton]

Laitoin miehelleni sähköpostilla linkin tälle sivulle. Vastauksianne lukiessaan hän viimeistään tajusi miten typerästi hän on käyttäytynyt. Myönsi ettei varmaan voi kaikkea unohtaa, mutta ei halua enää asioita ottaa esille ja yrittää olla niitä miettimättä. Pyysi kovasti anteeksi, ja kysyi miten voisi tämän hyvittää minulle. Sovittiin, että jos hän joskus vielä ottaa menneisyyteni esille niin sitten täytyy jutella jonkin ammattilaisen kanssa. Eli valtakunnassa kaikki hyvin =). Kiitos vielä kerran kaikille vastanneille. Niin ja Taimille vielä; olen kertonut sen miehelleni monet kerrat, kun vain uskoa riittäis...ehkä jonakin päivänä.