Miehet: mitä ajattelette kaverinne vaimon "menneisyydestä"?

[ainokainen]

Tuossa onkin hyviä neuvoja. Eli ristiriita sinänsä ei ole ongelma, vaan se, että tietyt puolet sinusta eivät nyt pääse esille ollenkaan.
"Pimeä" puolesi haluaa kuitenkin tulla esille ja saada huomiota. Anna sille tilaa!

Ps. Tuo Cell Block Tango oli aivan ihana! Minulle tuli sellainen ajatus mieleen, että voisit mieheltäsi salaa joskus paeta paheitten pariin eli jonnekin ihan muualle ja toimia siellä vaikka stripparina, dominatrixina tai jotain vastaavaa. Tiedän että tämä kuulostaa ihan pimeältä, mutta mieti asiaa!

 

[juups]

joo, siitähän se aviomies aina ilahtuu kun sen kaverit kertoo, että ootko huomannut, että sun eukkos strippaa dominana xxx klubilla!

Itse en tekisi tollasta salaa ukolta. Paitsi jos olet varma, että mies ei suutu, niin sitten varmaan voit.

Sen tiedän satavarmasti, että mun ukko mättäisi tollasen tilanteen kohdalle sattuessa mun tavarat jätesäkkiin, pistäisi säkit kotioven ulkopuolelle ja sanoisi, että anna avaimet tähän käteen ja sitten bye bye baby, takaisin ei oo enää tulemista.
Varmaan se maksaisi puolet kämpästä, kun se on meidän molempien nimissä, mutta taatusti ei enää yhteiseen sänkyyn suostuis tulemaan mun kanssa. Sille mä voin stripata vaikka kuinka privaatisti ja strippaankin niinku sekin minulle, mutta että vieraille, not. No way.

 

[ainokainen]

Jos omantunnontuskat estävät itsensä toteuttamisen, niin sitten kannattaa ilman muuta jättää väliin. Sellaista ei kannata tehdä, mihin ei ole pokkaa

 

[juups]

mä luulen, että tää on enemmän personal issue.
Mun mies on tosi hyvä mies ja kun oon siihen lovessa, kun katon sitä silmiin ja sanon rakastan sua, oikeesti mä rakastan sitä, niin en mä pysty tekeen sille mitä tahansa. Eikä sekään tee mulle mitään mistä tietää mun taatusti ottavan pultit.

Mun ukko kiipeis seinille jos joku kavereista vetäis kalunsa esiin ja esittelis sitä mulle. Enkä mä aattele miesystävii silleen, joten jos joku niistä alkas esitteleen mulle varustuksiaan, se menis ahdistelun puolelle tai sitten mä naurasin sen pihalle, että hei pistä toi piiloon, ei tee kuule yhtään mieli sua.
Enkä mäkään kattelis hiljaa jos joku gimmakavereista esittelis itteensä mun miehelle tai ehdottelis jotain tai jos ne alkais hiplaan toisiinsa tai kuulisin, että mun mies on käyny vieraissa. Ollaan varmaan fossiileja ja siiriilonan mielestä kapeekatseisii, mutta seksissä mukaan ei mahu ketään muuta.

Meijän kaveripiirissä stoorit liikkuu yleisemmällä levelillä, joku kimppakiva pornoleffan kattelu yhessä ei tulis kyseeseen ikinä.

Heitän kyssärin ap:lle, rakastatko sä sun kundikaverii ja hän sua?
Voisko olla ettei mies oo sulle se oikee, jos et pysty oleen täysin oma ittes hänen kanssaan?

 

[ainokainen]

Hieman samat ajatukset tuli mieleen mulle. Jotenkin mies vaikuttaa nössöltä. Jos Gunvor toisi enemmän esiin rohkeampaa puoltaan, mies säikähtäisi ja luikkisi vikisten pakoon. Tai suuttuisi, mikä on pitkälti sama asia. Eli ei pystyisi käsittelemään asiaa. Onko Gunvor sittenkin villipeto kiltin kotikissan valeasussa?

 

[gunvor]

Hyviä kysymyksiä.

Ensinnäkin rakastan kyllä miestäni ja hän minua. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman häntä.

En myöskään miellä miestäni nössöksi vaikka hän kiltti onkin. Meinaan vaan että mies kuitenkin harrastaa metsästystä ja on kova urheilemaan. Tuossa metsästystouhussa se on ihan natural born killer.

Nyt kun oikein mietin, niin olin kyllä rohkeampi silloin kun aloimme seurustella. Kävin silloin ahkerasti salilla ja muistan miten mies ihasteli olkapäitäni ja käsivarsiani. Muutenkin pukeuduin (hiukan) paljastavammin. Osa ongelmaa on varmaan se, että kun en enää ole siinä kunnossa mitä pitäisi suotavana, olen alkanut osittain senkin takia "vaimentamaan" itseäni.

Toinen juttu on se, että mies on kestävyysurheilija. Kaikkihan me tiedämme miltä ne näyttää. Mies on kyllä komea, mutta painaa 10 kg vähemmän kuin minä. Silloin kun olin "vaan" lihaksikas, se vielä meni että painan saman verran kuin mies, mutta nyt kun olen kerännyt vähän ihraa päälleni, minusta tuntuu välillä sängyssäkin että rusennan sen. Varmaan senkin takia yritän jotenkin -no, vaimentaa itseäni. Koska tuntuu, että olen liian iso, liian kaikkea.

Oleellista varmaan olisi muistaa että kaikkein kilteinkin kotikissa on silti pirunmoinen peto jos se pääsee lintulaudalle.

Ja vielä: mies ei ole siis koskaan, ikinä kritisoinut minua kuin yhdestä asiasta: siitä että olen juovuksissa vittumainen ämmä, kuten olenkin. Ja siitäkin se sanoi vain kerran tai kahdesti tuttavuutemme alkuvaiheessa. Ongelma ratkesi sillä että en juo (enkä ole) sellaisten ihmisten seurassa jotka on niin pitkästyttäviä että alan ankarasti vittuilla niille kun kontrolli höltyy.

Mulla on ehkä vaikeuksia sovittaa yhteen sisäistä kotikissaani ja villipetoani. Puolet ajasta haluaisin mennä luostariin ja puolet ajasta pukeutua mustaan nahkaan ja juoda viskiä pullonsuusta. Kaiken kaikkiaan tuntuu että olen menettänyt särmäni. Haluan sen takaisin. Mies kyllä pärjää asian kanssa; toistaiseksi se on aina osoittautunut vahvemmaksi ja pystyvämmäksi mitä olen kuvitellut.

 

[gunvor]

Tuossa onkin hyviä neuvoja. Eli ristiriita sinänsä ei ole ongelma, vaan se, että tietyt puolet sinusta eivät nyt pääse esille ollenkaan.
"Pimeä" puolesi haluaa kuitenkin tulla esille ja saada huomiota. Anna sille tilaa!

Ps. Tuo Cell Block Tango oli aivan ihana! Minulle tuli sellainen ajatus mieleen, että voisit mieheltäsi salaa joskus paeta paheitten pariin eli jonnekin ihan muualle ja toimia siellä vaikka stripparina, dominatrixina tai jotain vastaavaa. Tiedän että tämä kuulostaa ihan pimeältä, mutta mieti asiaa!

Mä itse asiassa muutama vuosi sitten harkitsin että menisin joihinkin burleskijuttuihin mukaan. Mies ei ainakaan silloin sitä mitenkään vastustellut, päinvastoin. Mutta jotenkin rohkeus ei sitten kumminkaan riittänyt -ajattelin kai, että mitä äitikin sanoisi.

 

[ainokainen]

Hehe, ideani ei siis ollut ihan tuulesta temmattu! Jotenkin vaistosin, että saattaisit lämmetä tuollaisille jutuille

Mietin, onko sulla tuon urheilun vähenemisen ja painon lisääntymisen vuoksi huono olla, tai sellainen olo, että et näytä ulospäin siltä, mitä tunnet sisälläsi? Mielestäni tuo on kyllä asia, jolle kannattaisi tehdä jotain. Kuulostaa siltä, että et oikein pidä itsestäsi sellaisena, kuin olet nykyään.

Miksi et urheile enää?

 

[gunvor]

Tuli paljon pieniä vastoikäymisiä jotka oikeutti muka jatkuvan herkuttelun ja treenaamisen unohtamisen ja sitten olinkin jo yhtäkkiä lihava ja huonokuntoinen. Tai pari vuotta siihen meni. En todellakaan pidä siitä miltä näytän nyt, enkä varsinkaan siitä miten paskassa kunnossa olen. Mutta jotenkin en vaan saa itsestäni irti sitä, että alkaisin taas treenata.

Olen usein miettinyt että jos ei olisi koskaan ollutkaan hyvässä kunnossa, olisi helpompi tehdä elämäntaparemontti. Koska ei tietäisi, millaista on ottaa lukua jalkaprässissä tai oksentaa kun tulee kotiin treeneistä. Sitä luulisi että se on vaan kivaa...

No, syömisiäni olen nyt taas alkanut vähän vahtia. Enkä loppujen lopuksi ole kymmentä kiloa oikeasti ylipainoinen, ja olen niin roteva, että näytän ihan hyvältä normaalipainon yläneljänneksessäkin. Tai voi olla että monen mielestä näytän ihan hyvältä nytkin. Suurin ongelma on ehkä se, että kroppa TUNTUU vääränlaiselta, kun sitä ei ole käytetty oikein. Tunne siinä sitten itsesi seksikkääksi. Aina jos saan jonkun treenaamispuuskan tilanne on paljon parempi.

Täytyy muuten vielä kommentoida tuota, että tunnen itseni liian isoksi: mies ei siis ole ikinä mitään siihen viittaavaakaan sanonut, se on aina ihaillut leveää selkääni jne. Eli asia on vain omassa päässäni.

 

[ainokainen]

Juu, ymmärsin kyllä. Eli ongelma on sinun käsityksesi itsestäsi, ja se, että vertaat itseäsi siihen mitä joskus olit.

Jos oikeasti et tunne oloasi hyväksi nykyään, tee ihmeessä asialle jotain! Elämä on tosi lyhyt, ei parhaita nuoruusvuosia kannata tuhlata siihen, että inhoaa itseään.

 

[gunvor]

Mietin tässä nyt tätä koko kuvioita. Eli haluaisin huomiota ja pelkään etten jollain tapaa "kelpaa" muille, koska en tällä hetkellä kelpaa itselleni. Toisaalta kun tässä kaikki rupsahtaa ennemmin tai myöhemmin, en tiedä onko ratkaisu sekään että hankkiudun takaisin "vanhaan" kuntooni -ennemmin tai myöhemmin on kohdattava se, ettei voi olla kaikkien mielestä pantava.

 

[johan oli]

heitto.
.. sinä et ole ikinä ollut, eikä sinusta ikinä tule, eikä tältä maapallolta löydy edes yhtä ihmistä kaikkien miljardien naisten/miesten joukosta, joka olisi KAIKKIEN muiden MIELESTÄ PANTAVA!

 

[ainokainen]

Mietin tässä nyt tätä koko kuvioita. Eli haluaisin huomiota ja pelkään etten jollain tapaa "kelpaa" muille, koska en tällä hetkellä kelpaa itselleni. Toisaalta kun tässä kaikki rupsahtaa ennemmin tai myöhemmin, en tiedä onko ratkaisu sekään että hankkiudun takaisin "vanhaan" kuntooni -ennemmin tai myöhemmin on kohdattava se, ettei voi olla kaikkien mielestä pantava.

On ihan selvää että et koe olevasi viehättävä tai kelpaava toisten silmissä, koska et kelpaa itsellesi. Et ole viehättävä omissa silmissäsi, etkä siksi voi ottaa vastaan sitä, että joku toinen voisi nähdä sinut viehättävänä.

Ratkaisu ei ole se että haet huomiota muilta, koska kuten itsekin tajusit, se ei tuntuisi hyvältä kuitenkaan. Sinun pitäisi nyt ihan oikeasti opetella tykkäämään itsestäsi.

Älä missään tapauksessa anna itsesi rupsahtaa satakiloiseksi noin nuorena, se on tyhmintä mitä voit tehdä. Se on totta että jokainen meistä menettää nuoruuden ja kauneuden joskus, mutta miksi haluat tehdä itsestäsi ehdoin tahdoin ruman ja rupsahtaneen ja ennenaikaisesti vanhentuneen? Hoikka ja hyväkuntoinen, liikkuva keski-ikäinen nainen voi olla uskomattoman viehättävä, kun taas jo moni kolmekymppinen on aivan järkyttävässä kunnossa. On pelkkä tekosyy ajatella että "kaikki rupsahtaa kuitenkin".

Ala huolehtia itsestäsi, osta kivoja vaatteita, liiku ja syö terveellisesti. Takaan että alat taas pitää itsestäsi enemmän ja elämä maistuu ihan erilaiselta sen jälkeen!
Enkä nyt tarkoita mitään himotreenaamista vaan ihan tavallista arkiliikuntaa ja tervettä ruokavaliota. Unohda dieetit, ne ei laihduta ketään. Mieti ne elämäntavat ihan loppuelämää koskevana päätöksenä, ei minään riuhtaisuna.

Moni kolmekymppinen ryssii asiansa ja turvottaa itsensä niin huonoon kuntoon että siitä ei todellakaan ole enää paluuta. Sitten nelikymppisenä ollaan jo niin huonossa kunnossa että nivelet ei kestä edes portaiden nousemista. Mieti, millaisen loppuelämän haluat. Voit viettää loppuelämäsi itseäsi inhoten, kaapuihin verhoutuen, ja odotellen sitä että muutkin ikäluokkasi ihmiset rupsahtavat. Ikävä kyllä sä olet jo siinä vaiheessa paljon sairaampi kuin ne muut. Eli ihan jo terveydenkin takia nyt olisi hyvä ajankohta tehdä se korjausliike.

 

[gunvor]

Juu en mä nyt sentään ihan satakiloiseksi ole itseäni ajatellut päästää, ja olen kyllä vähän laihtunutkin siitä mitä pahimmillaan olin, luojan kiitos.

Mietin tuota treenaamista ja sitä, että oli kroppa minkä näköinen hyvänsä, kovaa treenaaminen on varmasti tosi tärkeää itsetunnolle. Tai ainakin minulle oli. Miehen kanssa on joskus puhuttu siitä. Se harrasti nuorempana pikajuoksua ja kun olen joskus ihmetellyt sen älytöntä stressinsietokykyä töissä se vaan toteaa että kun on pari kertaa juossut 400 m kisan, sen jälkeen ei oikein mikään muu tunnu vaikealta... Pystyn tavallaan ymmärtämään tuon ajattelumallin: muistan kyllä itsekin että joskus tosi kovan treenin aikana tai jälkeen tuli mieleen, että jos mä pystyn tekemään tämän itse itselleni, kukaan muu ei kyllä voi mulle yhtään mitään. Tuo tunne johtuu vaan tietysti siitä tajuttomasta adrenaliini- ja endorfiinipöllystä mikä raskaasta liikunnasta tulee.

No, nyt olen tietysti niin huonossa kunnossa etten pysty mihinkään räkä poskella treenaamiseen, joten tyvestä puuhun ja sitä rataa. Mutta mun täytyy keskittyä nimenomaan liikuntaan, ei niinkään ulkonäkööni.

Osa ongelmaani, tai siis syy siihen että olen lopettanut liikkumisen on juuri se, että arkiliikunta tai kevyt jumppailu ei vaan tunnu miltään. Se on vähän sama juttu kuin olisi tottunut juomaan viskiä ja joku antaisi sulle kupin laihaa ja haaleaa teetä että ota tästä, tämä on saman väristä. Siis onhan se ihan ok, ei mitenkään vastenmielisen tuntuista, mutta ei ihan mun juttu. Ja kyllä mä usein kävelen asioille mennessäni tai pyöräilen mutta en oikeastaan edes miellä tuollaista liikunnaksi.

Mutta eiköhän tämä tästä. Kiitos hyvästä keskustelusta.

 

[pyhä jysäys]

.. haluat olla timmissä kunnossa
.. haluat olla kaikkien miesten märkä päiväuni

.. mutta kun ei kiinnosta liian kevyt liikunta, eikä kiinnosta rankempi treenaaminen..
.. pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä.. mutta kun ei viitsi...

.. onko tämä helle pehmentänyt tilapäisesti pääsi kokonaan, vai viiraako sulla pysyvämminkin?

 

[gunvor]

.. haluat olla timmissä kunnossa
.. haluat olla kaikkien miesten märkä päiväuni

.. mutta kun ei kiinnosta liian kevyt liikunta, eikä kiinnosta rankempi treenaaminen..
.. pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä.. mutta kun ei viitsi...

.. onko tämä helle pehmentänyt tilapäisesti pääsi kokonaan, vai viiraako sulla pysyvämminkin?

Hei, en mä ole missään vaiheessa väittänyt että olisin johdonmukainen.

Enkä ole kyllä sanonut myöskään että ei kiinnosta. Olen vain todennut ajautuneeni tähän tilanteeseen ja miettinyt mitä se korjataan. Koska vasta tässä ketjussa keskustellessa ylipäänsä tajusin oikein kunnolla, mihin tilanteeseen OLEN ajautunut, on varmaan selvää että en ole ensinkään johdonmukainen jos keskustelua lukee alusta asti.

Ihmiselle voi käydä niin että joskus vaan elää automaattiohjauksella eikä tarkkaile valintojaan ja pääty jonnekin minne ei olisi halunnut mennä.

Kevyt liikunta ei tosiaan kiinnosta minua, tai siis en oikeastaan pidä "arkiliikuntaa" liikuntana. Sellaista minulle kyllä tulee varmasti keskivertoväestöä enemmän, koska en omista autoa ja kaupassa ja töissä täytyy käydä. Mutta ei sellainen ketään kunnossa pidä. Tai ei ainakaan minua.

 

[puhu puluille gunvor]

Varmaan helle on tehnyt tehtävänsä tässä tapauksessa. Ei mitään järkeä tai sekopäistä jauhaamista ja ihan päätöntä pulputusta. Menen illalle lenkille tai enpä taidakkaan mennä. Siis edestakaisin huopaamista ja jotkut jaksavat sitten kommentoidakkin..heh.

 

[gunvor]

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi joku tällainen täysin asiallisena pysynyt, pohdiskeleva keskustelu aina saa nettipalstoilla jonkun riekkumaan joko valehtelusta tai hulluudesta tai milloin mistäkin.

 

[yhä jysäys]

ei puhe vatsaa täytä: sanoi mummoni ennen ruuan laittoon ryhtymistään.
Senkin ajan minkä olet täällä voisit olla lenkillä tai jumpata.

 

[mikä liikkuu]

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi joku tällainen täysin asiallisena pysynyt, pohdiskeleva keskustelu aina saa nettipalstoilla jonkun riekkumaan joko valehtelusta tai hulluudesta tai milloin mistäkin.

Aamun hs.fi sivulta luin jutun somesta. Toimittaja kirjoitti, että nettipalstoilla ammutaan kaikkea mikä liikuu.

Mielestäni ap. olet jo hieman liikaa kertonut elämästäsi.

Ei elämän ongelmasolmut aukea elleissä. Niille on ihan oikeasti tehtävä ihan itse jotain.
Vaihtele nimimerkkejä ja lue vanhoja viestiketjuja. Aika samanlaisten ongelmien kanssa aika moni muukin painiskelee.

 

[Ei nyt hullukaan]

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi joku tällainen täysin asiallisena pysynyt, pohdiskeleva keskustelu aina saa nettipalstoilla jonkun riekkumaan joko valehtelusta tai hulluudesta tai milloin mistäkin.

No, kieltämättä viesteistäsi käy ilmi, että jotakin pitäisi tehdä mutta sitten et kuitenkaan halua tehdä.

 

[Mitä]

olen tätä ketjua lukenut, olen saanut vaikutelman että ap. on sellainen pikku tuhma pikku ****** ja hänen miehensä ei aivan yhtä tuhma. Ap:llä voisi olla hieman irstaamman puoleinen mies ja he voisivat yhdessä tehdä kaikkea tuhmaa. Jostakin syystä ap. on kääntänyt kelkkansa ja vastoin menneisyyttänsä heittäytynyt puolittain nunnaksi. Tosin hän välillä herkuttelee ajatuksella "mitä, jos taas olisin tuhma?". Miksi riettaasta ap:stä on tullut nunna?

 

[ai kamala]

Onko gunvorilla vihdoin teini kiima herännyt.

 

[gunvor]

olen tätä ketjua lukenut, olen saanut vaikutelman että ap. on sellainen pikku tuhma pikku ****** ja hänen miehensä ei aivan yhtä tuhma. Ap:llä voisi olla hieman irstaamman puoleinen mies ja he voisivat yhdessä tehdä kaikkea tuhmaa. Jostakin syystä ap. on kääntänyt kelkkansa ja vastoin menneisyyttänsä heittäytynyt puolittain nunnaksi. Tosin hän välillä herkuttelee ajatuksella "mitä, jos taas olisin tuhma?". Miksi riettaasta ap:stä on tullut nunna?

Kyllä mä itse asiassa miehen kanssa olen ihan riittävän tuhma kun kahden kesken ollaan. Jostain syystä teeskentelen muille, varsinkin jos mies on paikalla. Se on tosi omituista koska tosiaan kun ollaan kahden saatan esittää sille naked natarajasanan mökin terassilla kirkkaassa päivänvalossa (terassilta on melko suora näköyhteys naapurimökin pihalle.) Mutta en kehtaa mennä bileissä tanssimaan jos mies on paikalla.

Jooga tuntemattomille, kyseinen asana näyttää tältä:
http://www.yogatrail.com/yoga-poses/media/2013-02/yoga-pose-dancer-pose-1652-1.jpg

 

[ainokainen]

Mutta miksi vain kahden kesken?

Ja onko sinulla muuten joku tarve esitää miehellesi jotain siveyden sipulia? Ihan kuin haluaisit korostaa hänelle sitä, että olet tuhma vain hänen kanssaan, mutta muuten menet lukkoon.

Silti selvästi kaipaisit joskus muutakin huomiota kuin vain sen, mitä mieheltäsi saat. Ja hei, siinä ei ole mitään pahaa, vaan päinvastoin kuulostaa täysin normaalilta.

Kukaan ei voi -eikä edes ole tarpeen- saada kaikkia tarpeitaan tyydytettyä vain parisuhteen kautta. Ihmisellä on muitakin tarpeita kuin ne, jotka voivat parisuhteessa tulla tyydytetyiksi.