mieleni pahoitettiin eilen todella pahasti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ompa RÖYHKEÄ appiukko.
Mulla oli vastaava tilanne appiukon kanssa hetki sitten hän soitti minulle humalapäissään ja puheet oli rajan ylittäviä.
Rajan ylitti myös sinun appiukko, taitaa olla kova halu vaikuttaa teidän asioihin.
Minä vedin rajat omalle appiukolleni, ihan rakkaudella mutta tiukasti. Niinkuin lapsille pitääkin.
Kaikki aikuiset ei ole aikuisia, iästä riippumatta.
Itse kirjoitin apelle pitkän kirjeen koska puhelimessa olisi ollut turha puhua henkeviä tai muutakaan. Appi oli humalassa ja oli jo etukäteen päättänyt miten asiat on, ei olisi kuunnellut.
Turhaan selittelyyn en kirjettä uhrannut, en ole tilivelvollinen hänelle meidän ratkaisuista ja elämästä.
 
Röyhkeä tuo on miehensäkin, sylkee jopa päälle, heiluttelee lapsen sänkyä.
Ei voi kuin pahoitella ja ihmetellä millaisten miesten kanssa olette, älytöntä.
Aivan keskenkasvuist, kypsymätöntä touhua.
 
Röyhkeä tuo on miehensäkin, sylkee jopa päälle, heiluttelee lapsen sänkyä.
Ei voi kuin pahoitella ja ihmetellä millaisten miesten kanssa olette, älytöntä.
Aivan keskenkasvuist, kypsymätöntä touhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Röyhkeä tuo on miehensäkin, sylkee jopa päälle, heiluttelee lapsen sänkyä.
Ei voi kuin pahoitella ja ihmetellä millaisten miesten kanssa olette, älytöntä.
Aivan keskenkasvuist, kypsymätöntä touhua.

kauanhan se kestikin että joku tulee haukkumaan. joillakin ei ole mitään häpyä. tulla morkkaamaan toisten pahaa oloa.
 
No ei kyllä todella voi kun ihmetellä millasten kanssa eletään, läheisriippuvaista porukkaa kun ei voi tuollaisesta suhteesta lähteä. Mitä tulee lapsestakin kun ahdistavassa ilmapiirissä kasvaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No ei kyllä todella voi kun ihmetellä millasten kanssa eletään, läheisriippuvaista porukkaa kun ei voi tuollaisesta suhteesta lähteä. Mitä tulee lapsestakin kun ahdistavassa ilmapiirissä kasvaa?

suksi sinä suolle motkottaja! olet sitä tyyppiä joka on saanut kaiken kultasella tarjottimella ja syntynyt kultalusikka suussa!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?


joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?


voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

lähteminen on todellakin kovan työn takana. sillä mieheni osaa ollo myös ihana. hänellä vaan aina silloin tällöin kuormittuu kaikki liikaa koska ei osaa puhua asioista ja sillon esiintyy tätä agressiivisuutta.
olen todella vaikean paikasn edessä sillä toisaalta en haluaisi jättää miestäni painimaan yksin näitten ongelmien kanssa jotka kantaa lapsuudesta/lapsuudenkodista vaan auttaa häntä pääsemään niistä yli.

En tiedä miten kauan olette olleet yhdessä, mutta oletan, että vuosia.Ymmärrän, että haluat auttaa miestäsi, mutta vaikuttaa ettei hän halua/pysty ottamaan vastaan apua. Jos miehesi ei tee aloitetta muutokseen ei muutosta tapahdu.
Hänen lapsuutta et voi muuttaa, mutta lapsesi lapsuudesta voi tehdä hyvän ja turvallisen. Et ehkä voi pelastaa miestäsi, mutta lapsesi ja itsesi voit.
Saattoi kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon, että jotain totuus pohjaa tälläkin litanialla toivottavasti oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?


joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?


voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

lähteminen on todellakin kovan työn takana. sillä mieheni osaa ollo myös ihana. hänellä vaan aina silloin tällöin kuormittuu kaikki liikaa koska ei osaa puhua asioista ja sillon esiintyy tätä agressiivisuutta.
olen todella vaikean paikasn edessä sillä toisaalta en haluaisi jättää miestäni painimaan yksin näitten ongelmien kanssa jotka kantaa lapsuudesta/lapsuudenkodista vaan auttaa häntä pääsemään niistä yli.

En tiedä miten kauan olette olleet yhdessä, mutta oletan, että vuosia.Ymmärrän, että haluat auttaa miestäsi, mutta vaikuttaa ettei hän halua/pysty ottamaan vastaan apua. Jos miehesi ei tee aloitetta muutokseen ei muutosta tapahdu.
Hänen lapsuutta et voi muuttaa, mutta lapsesi lapsuudesta voi tehdä hyvän ja turvallisen. Et ehkä voi pelastaa miestäsi, mutta lapsesi ja itsesi voit.
Saattoi kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon, että jotain totuus pohjaa tälläkin litanialla toivottavasti oli.

vaikeaa se tulee olemaan :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?


joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?


voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

lähteminen on todellakin kovan työn takana. sillä mieheni osaa ollo myös ihana. hänellä vaan aina silloin tällöin kuormittuu kaikki liikaa koska ei osaa puhua asioista ja sillon esiintyy tätä agressiivisuutta.
olen todella vaikean paikasn edessä sillä toisaalta en haluaisi jättää miestäni painimaan yksin näitten ongelmien kanssa jotka kantaa lapsuudesta/lapsuudenkodista vaan auttaa häntä pääsemään niistä yli.

En tiedä miten kauan olette olleet yhdessä, mutta oletan, että vuosia.Ymmärrän, että haluat auttaa miestäsi, mutta vaikuttaa ettei hän halua/pysty ottamaan vastaan apua. Jos miehesi ei tee aloitetta muutokseen ei muutosta tapahdu.
Hänen lapsuutta et voi muuttaa, mutta lapsesi lapsuudesta voi tehdä hyvän ja turvallisen. Et ehkä voi pelastaa miestäsi, mutta lapsesi ja itsesi voit.
Saattoi kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon, että jotain totuus pohjaa tälläkin litanialla toivottavasti oli.

vaikeaa se tulee olemaan :(

Varmastikin...Toivottavasti löydät tukea ja apua ystäviltä,suvulta tai vaikka sieltä neuvolasta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?


joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?


voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

lähteminen on todellakin kovan työn takana. sillä mieheni osaa ollo myös ihana. hänellä vaan aina silloin tällöin kuormittuu kaikki liikaa koska ei osaa puhua asioista ja sillon esiintyy tätä agressiivisuutta.
olen todella vaikean paikasn edessä sillä toisaalta en haluaisi jättää miestäni painimaan yksin näitten ongelmien kanssa jotka kantaa lapsuudesta/lapsuudenkodista vaan auttaa häntä pääsemään niistä yli.

En tiedä miten kauan olette olleet yhdessä, mutta oletan, että vuosia.Ymmärrän, että haluat auttaa miestäsi, mutta vaikuttaa ettei hän halua/pysty ottamaan vastaan apua. Jos miehesi ei tee aloitetta muutokseen ei muutosta tapahdu.
Hänen lapsuutta et voi muuttaa, mutta lapsesi lapsuudesta voi tehdä hyvän ja turvallisen. Et ehkä voi pelastaa miestäsi, mutta lapsesi ja itsesi voit.
Saattoi kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon, että jotain totuus pohjaa tälläkin litanialla toivottavasti oli.

vaikeaa se tulee olemaan :(

Varmastikin...Toivottavasti löydät tukea ja apua ystäviltä,suvulta tai vaikka sieltä neuvolasta.

apua kyllä saisin enemmän kuin tarpeeksi. minusta itsestäni ei vaan taida olla lähtijäksi. niinä hetkinä kun meillä menee hyvin, mieheni on mitä ihanin ja rakastavin ihminen. minussakin on vikani tässä suhteessa. tapanani on huomautella asioista ueampaan otteeseen jos niit ei tehdä. että ehkä olen omalla ärsyttämiselläni ansainnut ne kiinni käymiset. tai näin minulle sanottiin, jopa uskon tähän hieman itsekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?


joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?


voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

lähteminen on todellakin kovan työn takana. sillä mieheni osaa ollo myös ihana. hänellä vaan aina silloin tällöin kuormittuu kaikki liikaa koska ei osaa puhua asioista ja sillon esiintyy tätä agressiivisuutta.
olen todella vaikean paikasn edessä sillä toisaalta en haluaisi jättää miestäni painimaan yksin näitten ongelmien kanssa jotka kantaa lapsuudesta/lapsuudenkodista vaan auttaa häntä pääsemään niistä yli.

En tiedä miten kauan olette olleet yhdessä, mutta oletan, että vuosia.Ymmärrän, että haluat auttaa miestäsi, mutta vaikuttaa ettei hän halua/pysty ottamaan vastaan apua. Jos miehesi ei tee aloitetta muutokseen ei muutosta tapahdu.
Hänen lapsuutta et voi muuttaa, mutta lapsesi lapsuudesta voi tehdä hyvän ja turvallisen. Et ehkä voi pelastaa miestäsi, mutta lapsesi ja itsesi voit.
Saattoi kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon, että jotain totuus pohjaa tälläkin litanialla toivottavasti oli.

vaikeaa se tulee olemaan :(

Varmastikin...Toivottavasti löydät tukea ja apua ystäviltä,suvulta tai vaikka sieltä neuvolasta.

apua kyllä saisin enemmän kuin tarpeeksi. minusta itsestäni ei vaan taida olla lähtijäksi. niinä hetkinä kun meillä menee hyvin, mieheni on mitä ihanin ja rakastavin ihminen. minussakin on vikani tässä suhteessa. tapanani on huomautella asioista ueampaan otteeseen jos niit ei tehdä. että ehkä olen omalla ärsyttämiselläni ansainnut ne kiinni käymiset. tai näin minulle sanottiin, jopa uskon tähän hieman itsekin.

Harmi,että olet itse alkanut uskomaan siihen, että syy olisi sinussa.
Niin ei kuitenkaan ole. Vaikka olisit miten ärsyttävä huomauttelija tahansa (mitä en kyllä välttämättä usko),miehelläsi ei ole mitään oikeutta käydä sinuun käsiksi!!Vaikka sinä muuttaisit käytöstäsi miten väkivaltainen ihminen löytää uuden syyn lyödä.
Kumpa saisit voimia hakea apua.Jos ei muuta niin mainitse tilanteesta seuraavalla neuvolatarkastuksella tai lääkärikäynnillä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?


joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?


voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

lähteminen on todellakin kovan työn takana. sillä mieheni osaa ollo myös ihana. hänellä vaan aina silloin tällöin kuormittuu kaikki liikaa koska ei osaa puhua asioista ja sillon esiintyy tätä agressiivisuutta.
olen todella vaikean paikasn edessä sillä toisaalta en haluaisi jättää miestäni painimaan yksin näitten ongelmien kanssa jotka kantaa lapsuudesta/lapsuudenkodista vaan auttaa häntä pääsemään niistä yli.

En tiedä miten kauan olette olleet yhdessä, mutta oletan, että vuosia.Ymmärrän, että haluat auttaa miestäsi, mutta vaikuttaa ettei hän halua/pysty ottamaan vastaan apua. Jos miehesi ei tee aloitetta muutokseen ei muutosta tapahdu.
Hänen lapsuutta et voi muuttaa, mutta lapsesi lapsuudesta voi tehdä hyvän ja turvallisen. Et ehkä voi pelastaa miestäsi, mutta lapsesi ja itsesi voit.
Saattoi kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon, että jotain totuus pohjaa tälläkin litanialla toivottavasti oli.

vaikeaa se tulee olemaan :(

Varmastikin...Toivottavasti löydät tukea ja apua ystäviltä,suvulta tai vaikka sieltä neuvolasta.

apua kyllä saisin enemmän kuin tarpeeksi. minusta itsestäni ei vaan taida olla lähtijäksi. niinä hetkinä kun meillä menee hyvin, mieheni on mitä ihanin ja rakastavin ihminen. minussakin on vikani tässä suhteessa. tapanani on huomautella asioista ueampaan otteeseen jos niit ei tehdä. että ehkä olen omalla ärsyttämiselläni ansainnut ne kiinni käymiset. tai näin minulle sanottiin, jopa uskon tähän hieman itsekin.

Harmi,että olet itse alkanut uskomaan siihen, että syy olisi sinussa.
Niin ei kuitenkaan ole. Vaikka olisit miten ärsyttävä huomauttelija tahansa (mitä en kyllä välttämättä usko),miehelläsi ei ole mitään oikeutta käydä sinuun käsiksi!!Vaikka sinä muuttaisit käytöstäsi miten väkivaltainen ihminen löytää uuden syyn lyödä.
Kumpa saisit voimia hakea apua.Jos ei muuta niin mainitse tilanteesta seuraavalla neuvolatarkastuksella tai lääkärikäynnillä.

ja mitä ne neuvolassa asialle tekevät? ilmoittavat sossuus? en halua mitään kamalaa sotkua tästä. haluan vaan pois tälläisestä elämästä. ja lapsen itselleni ettei mieheni häntä saa edes käymään. sillä en luota lasta yksin tämän hoitoon agressiivisuuden takia. en vaan jaksaisi tätä kaikkea paskaa.

 
AP:lle: sanoit, ettet halua jättää miestäsi yksin ongelmiensa kanssa (koska hän itse on niihin mielestäsi syytön, olin rivien välistä lukevinani...).

Mutta jos nyt jätät miehen, voit pelastaa OMAN lapsesi lapsuuden ja tulevaisuuden, oletko miettinyt sitä?

Jos miehesi ei koskaan muutukkaan (halukkuutta ei ilmeisesti ole), oletko miettinyt, millaisen lapsuuden tarjoat omalle lapsellesi? Hän katsoo vierestä kun isi repii äitiä tukasta ja sylkee päälle? Milloin käy käsiksi itse lapseen eikä vain pinnasänkyyn? Lapsihan oli vielä kaikenlisäksi sairaana....

Soita jonnekkin ammattilaiselle (mielenterveystoimisto, turvakoti, neuvola, tk...) ja yritä saada keskusteluapua itsellesi, jotta saat vähän perspektiiviä tilanteeseesi...

Ja voimia vaikeaan tilanteeseen! Ajattele itsesi ja lapsesi parasta ja lakkaa säälimästä miestäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mirkku:
AP:lle: sanoit, ettet halua jättää miestäsi yksin ongelmiensa kanssa (koska hän itse on niihin mielestäsi syytön, olin rivien välistä lukevinani...).

Mutta jos nyt jätät miehen, voit pelastaa OMAN lapsesi lapsuuden ja tulevaisuuden, oletko miettinyt sitä?

Jos miehesi ei koskaan muutukkaan (halukkuutta ei ilmeisesti ole), oletko miettinyt, millaisen lapsuuden tarjoat omalle lapsellesi? Hän katsoo vierestä kun isi repii äitiä tukasta ja sylkee päälle? Milloin käy käsiksi itse lapseen eikä vain pinnasänkyyn? Lapsihan oli vielä kaikenlisäksi sairaana....

Soita jonnekkin ammattilaiselle (mielenterveystoimisto, turvakoti, neuvola, tk...) ja yritä saada keskusteluapua itsellesi, jotta saat vähän perspektiiviä tilanteeseesi...

Ja voimia vaikeaan tilanteeseen! Ajattele itsesi ja lapsesi parasta ja lakkaa säälimästä miestäsi.


lapsne takia olisinkin lähdössä. enkä niinkään itseni. mutta mitä miehelleni jää? entäs jos tekee itselleen jotain ja pilaa elämänsä, kuinka sen sitten kestäisin. on niin kamalan vaikea asia. pitäisi hakea apua tiedän, on vaan niin pirun vaikea askel ottaa eteenpäin.
eikö kukaan ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa?
 
Sinun on helpompi saada lapsesi huoltajuus jos on todisteita miehesi väkivaltaisuudesta. Sinun on vaan punnittava vaihtoehdot.Tuossa tilanteessa ei ole helppoa ratkaisua olemassakaan,mutta ehkäpä sen hinnan jaksaa maksaa jos voi sillä tavoin saada lapselle paremman elämän...
 
Siis hetkinen nyt!

Miten sinä voisit olla syyllinen siihen että miehesi kävi käsiksi? Ethän sinä halunnut että hän satuttaa sinua! Sinä olet vastuussa vain omasta käytöksestäsi. Se, miten mies reagoi sinun "ärsyttävään" käytökseesi, on HÄNEN vastuullaan, ei sinun!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Sinun on helpompi saada lapsesi huoltajuus jos on todisteita miehesi väkivaltaisuudesta. Sinun on vaan punnittava vaihtoehdot.Tuossa tilanteessa ei ole helppoa ratkaisua olemassakaan,mutta ehkäpä sen hinnan jaksaa maksaa jos voi sillä tavoin saada lapselle paremman elämän...

jos ei ole koskaan tehyt ilmoitusta kiinni käymisestä. niin ei oikein ole todisteita. siinä on sitten sana sanaa vastaan. ja todistajia kyllä on jotka tietää että on väkivaltainen/agressiivinen persoona
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aquarius:
Siis hetkinen nyt!

Miten sinä voisit olla syyllinen siihen että miehesi kävi käsiksi? Ethän sinä halunnut että hän satuttaa sinua! Sinä olet vastuussa vain omasta käytöksestäsi. Se, miten mies reagoi sinun "ärsyttävään" käytökseesi, on HÄNEN vastuullaan, ei sinun!


olen syyllinen sillä lailla että olen huomautellut hänelle asioista vaikka tiedän että suuttuu helposti. olen jollain lailla ansainnut sen olemalla ärsyttävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Aquarius:
Siis hetkinen nyt!

Miten sinä voisit olla syyllinen siihen että miehesi kävi käsiksi? Ethän sinä halunnut että hän satuttaa sinua! Sinä olet vastuussa vain omasta käytöksestäsi. Se, miten mies reagoi sinun "ärsyttävään" käytökseesi, on HÄNEN vastuullaan, ei sinun!


olen syyllinen sillä lailla että olen huomautellut hänelle asioista vaikka tiedän että suuttuu helposti. olen jollain lailla ansainnut sen olemalla ärsyttävä.

lyömiselle ei ole koskaan mitään syytä!!!
 

Similar threads

V
Viestiä
14
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V
T
Viestiä
81
Luettu
7K
Vauvat ja taaperot
no mutta kuitenkin
N
Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä