Alkuperäinen kirjoittaja moi:
hei ap, mulla vähän sama tilanne. lapset tosin päiväkodissa olleet nyt pari vuotta, mut mun tilanne ei meinaa hellittää. käyn koulua mut en jaksa sitäkään. ei kiva...
ei ole miestä eikä ystäviäkään vaikken ilkeä ihminen mielestäni olekkaan. olen vaan joutunut tyytymään ajatukseen ettei meistä kukaan tykkää. Arki on raskasta kun lasten kanssa yksin eikä ole mitään tukiverkkoa. ja lapsia on monta ja iso koti pyöritettävä. Kun sais vaan nukkua eikä heräis enää uuteen päivään. Lapset pääsisivät parempaan perheeseen. Isä ei lapsista välitä, ei korttia ei soittoa ei mitään. Ei elatusmaksuja-saan kaupungilta kumminkin minimin johon olen tyytyväinen. Kohta makkarat kiukaalta lapsille ja pillimehut.....