Myönnän nyt yksisilmäisyyteni asian suhteen. Olen aina ajatellut, että ihmisten ei pidä maata kotona työttömänä, jos työtä on tarjolla. Kotihoidontuella eläviä vanhempia tai suurperheen äitejä, joiden kotonaolo mahdollistaa perheen lasten turvallisen kasvun ja kehityksen sekä arjen toimivuuden isän palkan riittäessä elämiseen en ole kuitenkaan koskaan pitänyt minään pummeina, vaan arvostan kotona olevien äitien työtä.
No, tämä kaverini on siis seuraavanlaisessa tilanteessa:
Hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja, ja lapset ovat 3, 7 ja 8-vuotiaita. Kotihoidontuoen päätyttyä hän on etsinyt aktiivisesti työtä siinä onnistumatta, koska hänen oman alansa työllisyystilanne on todella heikko tällä hetkellä. No, nyt hänelle avautui mahdollisuus päästä työhön erääseen paikkaan, jossa palkkauksessa noudatetaan yksityisten sosiaalialojen TES:a ja hänen palkkaluokkansa sijoittuisi ryhmään G24, mikä nollatyövuosilla (siltä alalta) ja täällä Pirkanmaan seudulla on n. 2100 euroa.
Äkkiseltään voisi ajatella, että kyseessä on lottovoitto. No, sitten laskeskelimme seuraavaa: hän toki menettää luonnollisesti lapsikorotetun työmarkkinatukensa, mikä on seurausta työllistymisestä. Lisäksi hän menettää asumistukensa siten, että KELAN laskurin mukaan saa tukea nykyiseen asuntoonsa enää kymppejä tulevilla tuloillaan, ja lähes kuudensadan euron asumistuki siis putoaa lähes nolliin. Työpaikka sijaitsee noin puolen tunnin bussimatkan päässä, ja seutulipun hinnaksi tulee 79 euroa kuukaudessa. Lisäksi eskarilaisen iltapäivähoito sekä kolmivuotiaan kokopäivähoidon kustannukset lankeavat luonnollisesti maksettaviksi. Tästä sitten kynän ja paperin kanssa laskimme, että jos kaverini ottaa vastaan tarjotun kokopäivätyön, hänen taloudellinen nettohyötynsä verrattuna tähän työttömän tilanteeseen tulee kaikkien työnteosta aiheutuvien kustannusten ja tukien lakkaamisen jälkeen olemaan noin 150 euroa kuukaudessa.
Olin jotenkin järkyttynyt siitä, että todellisuus on tämä. Olin ajatellut, että tukien kanssa pelaaminen ja työn kannattamattomuus koskee vain pätkätyöläisiä tai osa-aikaisia, joiden tukien katkeamisesta aiheutuvat härdellit mitätöivät työstä saadun hyödyn. Nyt kuitenkin laskimme, että tilanne koskettaa kokopäivätyötä tekevää yksinhuoltajaa. Joku on pahasti pielessä. Itse en voi syyttää häntä siitä, että hän ei ole innokas tekemään 8-tuntista päivää 150 eurolla kuukaudessa. Itsekään en tekisi! Sellainen raha ei elämänlaatua niin paljon lisää, että olisin valmis laittamaan lapseni hoitoon ja tavallaan menettämään "tuntuman" kotielämään ja lasten arkeen, jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan.
On tietysti ylevää muistuttaa, että henkilökohtainen eläkekertymä ja valtiontalous kohenevat jokaisen työtätekevän ja veroja maksavan toimesta, mutta jos arkielämä on tässä ja nyt, lapset ovat vielä tarvitsevia ja arki kaipaa vakautta, en vaihtaisi sitä kyllä myöskään 150 euroon. Sillä rahalla ei pysty ostamaan mitään sellaista vastineeksi (elämänlaatua, mitä se sitten ikinä onkaan) joka edes osittain korvaisi menetettyä "vapaa-aikaa" lasten kanssa.
Mitä itse tekisitte? Onneksi en ole vastaavassa tilanteessa, koska painaahan siinä tietysti itsetuntoon ja identiteettiin liittyvät asiat (työtön vs. työssäkäyvä, pummiluuseri vs. itse elantonsa hankkiva ja menestyvä jne.) mutta kyllä ihmistä halvalla viedään. Mielipiteitä?
No, tämä kaverini on siis seuraavanlaisessa tilanteessa:
Hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja, ja lapset ovat 3, 7 ja 8-vuotiaita. Kotihoidontuoen päätyttyä hän on etsinyt aktiivisesti työtä siinä onnistumatta, koska hänen oman alansa työllisyystilanne on todella heikko tällä hetkellä. No, nyt hänelle avautui mahdollisuus päästä työhön erääseen paikkaan, jossa palkkauksessa noudatetaan yksityisten sosiaalialojen TES:a ja hänen palkkaluokkansa sijoittuisi ryhmään G24, mikä nollatyövuosilla (siltä alalta) ja täällä Pirkanmaan seudulla on n. 2100 euroa.
Äkkiseltään voisi ajatella, että kyseessä on lottovoitto. No, sitten laskeskelimme seuraavaa: hän toki menettää luonnollisesti lapsikorotetun työmarkkinatukensa, mikä on seurausta työllistymisestä. Lisäksi hän menettää asumistukensa siten, että KELAN laskurin mukaan saa tukea nykyiseen asuntoonsa enää kymppejä tulevilla tuloillaan, ja lähes kuudensadan euron asumistuki siis putoaa lähes nolliin. Työpaikka sijaitsee noin puolen tunnin bussimatkan päässä, ja seutulipun hinnaksi tulee 79 euroa kuukaudessa. Lisäksi eskarilaisen iltapäivähoito sekä kolmivuotiaan kokopäivähoidon kustannukset lankeavat luonnollisesti maksettaviksi. Tästä sitten kynän ja paperin kanssa laskimme, että jos kaverini ottaa vastaan tarjotun kokopäivätyön, hänen taloudellinen nettohyötynsä verrattuna tähän työttömän tilanteeseen tulee kaikkien työnteosta aiheutuvien kustannusten ja tukien lakkaamisen jälkeen olemaan noin 150 euroa kuukaudessa.
Olin jotenkin järkyttynyt siitä, että todellisuus on tämä. Olin ajatellut, että tukien kanssa pelaaminen ja työn kannattamattomuus koskee vain pätkätyöläisiä tai osa-aikaisia, joiden tukien katkeamisesta aiheutuvat härdellit mitätöivät työstä saadun hyödyn. Nyt kuitenkin laskimme, että tilanne koskettaa kokopäivätyötä tekevää yksinhuoltajaa. Joku on pahasti pielessä. Itse en voi syyttää häntä siitä, että hän ei ole innokas tekemään 8-tuntista päivää 150 eurolla kuukaudessa. Itsekään en tekisi! Sellainen raha ei elämänlaatua niin paljon lisää, että olisin valmis laittamaan lapseni hoitoon ja tavallaan menettämään "tuntuman" kotielämään ja lasten arkeen, jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan.
On tietysti ylevää muistuttaa, että henkilökohtainen eläkekertymä ja valtiontalous kohenevat jokaisen työtätekevän ja veroja maksavan toimesta, mutta jos arkielämä on tässä ja nyt, lapset ovat vielä tarvitsevia ja arki kaipaa vakautta, en vaihtaisi sitä kyllä myöskään 150 euroon. Sillä rahalla ei pysty ostamaan mitään sellaista vastineeksi (elämänlaatua, mitä se sitten ikinä onkaan) joka edes osittain korvaisi menetettyä "vapaa-aikaa" lasten kanssa.
Mitä itse tekisitte? Onneksi en ole vastaavassa tilanteessa, koska painaahan siinä tietysti itsetuntoon ja identiteettiin liittyvät asiat (työtön vs. työssäkäyvä, pummiluuseri vs. itse elantonsa hankkiva ja menestyvä jne.) mutta kyllä ihmistä halvalla viedään. Mielipiteitä?
