Mielipiteitä meidän tilanteeseen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mie"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mie"

Vieras
Kaipaisin ulkopuolisen mielipidettä tilanteeseemme. Meillä on 11kk ikäinen tyttö ja tulin elokuussa raskaaksi toivotusti. Imetän vielä esikoistamme ja olen kotona kotihoidontuella. Oloni on ollut aikas kamala jo kuukauden verran. Oksettaa ja fyysinen väsymys on valtava. Toisina päivinä jaksan juuri hoitaa tytön ja toisina päivinä energiaa saattaa riittää muutamaan kotityöhön.

Mieheni on töissä 8h viitenä päivänä viikossa. Kotitöistä hän hoitaa roskien viennin n. kerran viikossa ja joskus saattaa täyttää ja tyhjätä tiskikoneen. Muuten hän katselee telkkaria yli puolen yön tai on tietokoneella. Myöhään valvomisesta johtuen on tietenkin aamuisin väsynyt ja nukkuukin eri huoneessa, että saa nukkua kun tyttö herää ja olemme aamupesuilla. Viikonloppusin haluaa nukkua pitkään aamuisin, herää 10-11 maissa. Kaupassa käymme kaikki yhdessä lauantaisin.

Nyt kun vointini on ollut huono, olen pyytänyt miestäni välillä auttamaan tytön kanssa, että saisin vähän levätä. Hän ei vain haluaisi tehdä mitään, koska käy töissä ja tienaa rahat tähän perheeseen. Pitkin hampain saattaa tytön illalla syöttää kun olen ensin puuron laittanut valmiiksi. Olen myös pyytänyt, että saisin jonain aamuna nukkua minäkin vähän pidempään mutta sekään ei ole vielä tämän 11 kk aikana onnistunut. Vastaus on aina, että "kun mä käyn töissä ja sä olet kotona". Mun vointi ei tunnu kiinnostavan. Kun sanon että on niin paha olo että itken sanoo vaan "jaa". Kun sanon että olen niin väsynyt etten meinaa jaloillani pysyä kommentti on että moni nainen käy tossa tilanteessa töissä. Ei vaan tainnut muistaa, että esikoista odottaessa kävin itsekin töissä tuolloin oloni oli aivan toista luokkaa.

Tiedän, että tämä olo menee ohitse jossain vaiheessa mutta tällä hetkellä vain toivoisin saavani vähän tukea ja ymmärrystä. Olenko siis minä kohtuuton vai onko mieheni asenteessa vikaa?
 
Ja toinen lapsi tulossa? Kuinkas ajattelit yksin pärjätä kahden pienen kanssa? Ei sulla ole äitiä tai jotain ihmistä joka pystyis vähän auttamaan sillon tällön ja ottamaan vaikka sitä lasta kylään.
 
Turha kysymys mutta miksi ihmeessä tuollaisen rotjakkeen kanssa teet lapsen saati toisen?? Ei mitään ymmärrystä eikä apua kuin pitkin hampain? Et ole kohtuuton, miehesi on.
 
Miehen asenteessa on vikaa. Miks hän tekee hommia 8 tuntia vuorokaudessa ja sinä 24? Sano että teet lastensuojeluilmon teidän perheestä jos hän ei kykene auttamaan.
Toisaalta eikö mieleen tullut että elämä muuttuu kun hankkii toisen lapsen? Ei muuten helpotu synnytyksen jälkeen.
 
Sun miehesi asenne kaipaa korjausta. Miehesi ilmeisesti on tuollainen laistaja joka ei tee mitään ellei pyydä. Älä missään nimessä anna nyt periksi sillä lapsen synnyttyä tulet kaipaamaan vielä enemmän apua!

Eipä tuossa auta kuin keskustella vakavasti. Kerro että joudut turvautumaan kohta kunnan perhetyöntekijään jos miehesi ei jaa vastuutaan lastenhoidosta. Luulisi viranomaisten mukaantulon laittavan liikettä persuksiin.

Mun mies on kanssa tuollainen yökyöpeli ja tykkää istua tv edessä. Meillä on 3 lasta joita en todellakaan aio hoitaa solona joka la-su aamu kun mies on väsyttänyt telkalla itsensä. Ollaan sovittu että hän saa nukkua aamusta ysiin mutta sitten ylös. Itse herään jo seiskalta lasten kanssa. Tuossa voisi koittaa jotain vuorottelua kuten meillä että välillä toinen hoitaa lapset ja toinen saa levätä.
 
Suoraan sanoen, en katselisi moista miestä. Siksi exäni on ex. Nykyiseni käy töissä ja minä olen kotona. Lapset 10v, 4v ja 3v. Paljon olemme aamupäivät sisällä jolloin minä siivoilen, teen käsitöitä, ruokaa jne. Kun mieheni saapuu töistä on ruoka valmiina tai teemme sen yhdessä loppuun. Mies tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen. Sen jälkeen mies lähtee lasten kanssa ulos ja minä siivoilen päivien sotkuja taikka kuten nyt, komppaan komeroita ja hinnoittelen kirpparille/huutikseen ylimääräiset. Mies tekee iltapalan ja tekee lapsille iltapesut (tosin nyt nuorimmainen vaatii äidin siihen). Kun lapset nukkuvat mies on yleensä tässä koneella kuuntelemassa musiikkia. Minä olen nyt kutonut tai ollut läppärillä. Joitakin sarjoja katsomme yhdessä tv:sta.

Viikonloppuna heräämme molemmat samaan aikaan, mies tekee aamupalan ja sen jälkeen ruuan. Minä taas siivoilen tai lähden kaupungille/kirpparikierrokselle. Välillä mulla lapsia mukana, välillä haluavat olla isän kanssa. Mies on yleensä tällä välin tehnyt suursiivouksen (lattiöiden ja vessojen pesut, petivaatteiden vaihto jne. mitä nyt milloinkin). Mies tekee meillä suursiivoukset, koska sillä menee hermot mun hitauteen ;) Mä kun siivoan aina listoja ja kaappeja myöten, en osaa vaan tehdä sellaista pintasiivousta jota mies tekee... Ja tietysti aikaa menee yhteen huoneeseen se mitä mies tekee lähes koko kodille :)

Tiedän, mieheni on kultaakin arvokkaampi ja kaikki lähtee hänestä ITSESTÄÄN. Ikinä mun ei ole tarttenut mitään pyytää. Minä 33v ja mies 34v, yhdessä olemme olleet 7 vuotta.
 
Jos tiedät että miehesi hoitaa lapset jos tulee tilanne että sä et hoida niin pakkaa joku viikonloppu kamppeesi, ilmoita miehelle että lähdet nyt lepäämään jonnekin muualle koska kotona sä et saa levätä ja tulet takaisin sitten sunnuntaina, mies levätköön taas seuraavan 11 kk, sulle lienee sallittua levätä edes 2 päivää.
 
Miten tämä nyt auttaa ap:tä?

Ap kysyi mielipiteitä siitä että onko hän kohtuuton vai miehen asenteessa vikaa. Ja minä kerroin että miehen asenteessa on vika.

Eli mielestäni vastasin hänen kysymykseensä ja sitä kautta autoin häntä näkemään tilanteen eli vika on miehessä, ei hänessä. Lisäksi tähdensin vielä mihin asennevamma liittyy, eli lapseen. Jos mies voi ehkä kerran kesässä syöttää puuron pitkin hampain omalle lapselleen, niin en voi muuta kuin ihmetellä. Ja ihmettelen myös sitä miksi kukaan nainen suostuu elämään tuollaisessa suhteessa ja vielä tekemään sellaiseen tilanteeseen lisää lapsia, jossa mies ei osoita alkeellisintakaan kiinnostusta omaa jo olemassa olevaa lastaan kohtaan.

Ymmärsitkö nyt, miten vastaukseni auttoi ap:tä?
 
no jo on sinulla itsekäs ukko...kamalaa saada tuollasen kanssa lapsia. Mulla sinällään ollut nyt sama tilanne, meillä esikko hieman alle vuoden vanha, minä kotona ja uudestaan tulin raskaaksi. En vaan oksentelun ja jatkuvan pahoinvoinnin vuoksi kyennyt pariin kuukauteen tekemään muuta kuin makoilemaan kotona lapsen kanssa ja hoitamaan lapsen (ulkoilua lukuunottamatta). Mun mies vaikka kävi koko ajan töissä, ei kertaakaan narissut ettei viitttis ja jaksais mitään tehä töidensä jälkeen, vaaan heti töistä tultuaan aina laittoi ruuat, leikki ja hoiti lapsen koko illan. Käytti lasta illalla ulkoilemassa. Vapaapäivinänsä antoi minun nukkua pitkään ja aina muulloinkin kotona ollessaan sain levätä. Sanohan tuo jälkikäteen että oli se aika raskasta aikaa hällekkin. Nytkin vaikka toki jaksan ja voin jo todella hyvin, hän aina töistä tullessaan ensimmäisenä haluaa touhuta lapsen kanssa ja illat touhuammekin perheenä muutoinkin yhdessä.
 
Ei ap:lla varmaan muuta vaihtoehtoa ole, kun vakava keskustelu miehen kanssa. Koska saadat tarvita apua vielä paljon enemmän silloin, kun toinen syntyy. Itselläni on kahden ekan lapsen ikäero 1v7kk ja kuopksen vauvavuosi oli todella rankka. Hän oli sellainen korvakierteinen kitisijä, joka ei nukkunut päivällä eikä yöllä kun maks. kolmen vartin pätkijä. Kyllä siinä olisi järki lähtenyt, kun olisin itse jooutunut noilla 2-3h yöunilla hoitamaan kummatkin lapset sekä vielä kotinkin. Onneksi mieheni oli lapsillensa isä ja minulle tukeva puoliso, hoiti oman osuutensa niin lastenhoidosta kun kotitöistäkin. Itselläni oli tilanne niin paha, et en edes väsymykseltä enään pystnyt nukahtamaan, niin mies antoi mun aina nukkua, kun johonkin sohvalle yms. nukahtin. Hän myös hoiti öitä, vaikka aamulla töihin lähtikin.....

Että ap, nyt vakavat keskustelut vaan miehen kanssa!
 
Vau! Kuulostaa todella tutulta. Ihan kuin olisit kirjoittanut edellisestä elämästäni! En uskonut,että jollain voi olla melkein sama tilanne kuin minulla. En siis ollut uudelleen raskaana. Ratkaisuksi me muutettiin tytön kanssa toiselle paikkakunnalle ja jatkoin opiskelua. Kahdestaan asuminen on ihanaa!

Minun tilanteessani miehen asenne ei kyllä muuttunut pätkääkään vaikka yritin puhua,puhua ja puhua. Eron jälkeen mies on edelleen välinpitämätön ja ei juurikaan tapaa lastaan.

Jos sinusta tuntuu ettei miehesi muutu, niin harkitse eroa. Viimeistään sitten, kun pahin raskauspahoinvointi helpottaa ja jaksat etsiä omaa asuntoa.
 
Me käymme mieheni kanssa molemmat töissä. Itse teen vuorotyötä, mies säännöllistä 8 h/pvä 5 kertaa viikossa. Silloin kuin itse olen esim iltavuorossa, hoitaa mies lapset, hakee päiväkodista, laittaa ruuan, hoitaa iltapesut ja laittaa nukkumaan.
Viikonloppuisin heräämme samoihin aikoihin, mies yleensä laittaa aamupalan vaikka olisin itsekin kotona. Pyykit pesee se joka ehtii tai muistaa ;)

Ap:n mies on laitettava kova kovaa vasten. Näytä hänelle vaikka tämä keskustelu, jos silmänsä avautuisivat.
 
Kiitos kaikille vastauksista!

Mies kyllä leikkii tytön kanssa iltasella olohuoneen lattialla mutta tuo hoitaminen tuntuu olevan kovin vaikeaa samoin kotitöiden tekeminen.

Toista lasta molemmat halusimme tai ainakin niin mies mulle sanoi. Ennen uudestaan raskaaksi tulemista en niin kovasti apua kaivannutkaan mutta nyt kun oma olo on aivan mahdoton auttavat kädet olisi tarpeen. Olen kyllä aina tiennyt, että mies on joissain asioissa aikas itsekäs mutta en uskonut, että apua ja tukea häneltä en saa silloin kuin sitä oikeasti tarvitsen. Eipä tässä taida auttaa muu kuin keskustella oikein kunnolla asiasta.
 
Mä en tiedä lohduttaako tämä, mutta väsymys helpottaa ekan kolmanneksen jälkeen.

Mun mielestä voisit sanoa miehellesi siitä, että jos hän jaksaa valvoa yömyöhään tietokoneella tai telkkarin ääressä, niin silloin hän myös jaksaa nousta aamulla lasten kanssa.
 
moni nainen varmaan siinä esikon myötä tulleessa vauvahuumassa ei koe tarvitsevansa niin paljon miehen apua, vaan helposti päätyy hoitamaan kaikki lapsen jutut pääasiassa itse, niin että mies on vaan sitten se kiva isi jonka ei tarvi kun hetki päivässä leikkiä lapsen kanssa. Jos vastuuta ei jaa jo alusta alkaen suhteessa sekä siinä vaiheessa kun se eka lapsi syntyy niin kait se mieskin ajattelee, että sama meno voi jatkua vaikka lapsia tulisi lisääkin. Meillä esim tehtiin jo alusta asti niin, että mies esim vaihtoi vaipat yleensä koska minä imetin..jne eli miehellekkin lapsen hoidosta tuli alusta asti hyvin luontevaa. Siksi mua ei yhtään esim arveluttanut jättää vauvaa isin kanssa kaksin vaan ihan rauhassa uskalsin käydä kaupassa ym
 
Ap kysyi mielipiteitä siitä että onko hän kohtuuton vai miehen asenteessa vikaa. Ja minä kerroin että miehen asenteessa on vika.

Eli mielestäni vastasin hänen kysymykseensä ja sitä kautta autoin häntä näkemään tilanteen eli vika on miehessä, ei hänessä. Lisäksi tähdensin vielä mihin asennevamma liittyy, eli lapseen. Jos mies voi ehkä kerran kesässä syöttää puuron pitkin hampain omalle lapselleen, niin en voi muuta kuin ihmetellä. Ja ihmettelen myös sitä miksi kukaan nainen suostuu elämään tuollaisessa suhteessa ja vielä tekemään sellaiseen tilanteeseen lisää lapsia, jossa mies ei osoita alkeellisintakaan kiinnostusta omaa jo olemassa olevaa lastaan kohtaan.

Ymmärsitkö nyt, miten vastaukseni auttoi ap:tä?

Toki. En vain ymmärrä sitä miksi pitää soimata uudesta raskaudesta ks. miehen kanssa kun se on kerran jo alulle pantu. Lähinnä siihen kävin kiinni.
 

Yhteistyössä