Mielipiteitä tästä artikkelista? Lukekaahan kaikki

[vieras]

Etusivu » Kommentti
Syntynyt selviytyjäksi
Julkaistu 17.12.2009 12.53

Pienen pojan syntymäpäivillä 3-vuotias vieras potki 1-vuotiaan vieraan nurkkaan, löi 2-vuo­tiasta päivänsankaria, ja istui muun ajan keräämässä talon lelut itselleen omiin leikkeihinsä. Tämä ei ole ennen kuulumatonta, 3-vuo­tiaalle voi sattua huono päivä. Huomiota he­rätti äidin käytös. Hän ei eleelläkään hillinnyt poikaansa. "Syntynyt selviytyjäksi" kertoi hänen pieni hymynsä, kun hän katseli pojan mellastusta.

Hän ei varmaankaan ollut huono kasvattaja. Nykyaika vain on hukannut tajun siitä, miten käyttäytyy selviytyjä, ja milloin puhutaan aggressiosta. Kun aloitin luennoijan urani 30-vuotta sitten, koski suurin osa luentopyynnöistä aggressiivisuutta. Kouluissa, päiväkodeissa ja vanhempien illoissa haluttiin kuulla, miten suitsia lapsen aggressiivisuutta ja ohjata hänet sosiaalisen käytöksen poluille. 20 vuoteen en ole enää saanut yhtään tällaista pyyntöä. Ilmeisesti ongelma saatiin silloin hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja aggressio hävitettyä.

Ensimmäisistä puistoleikeistä saakka vanhemmilla on huoli lapsen sosiaalisesta kehityksestä. Varsinaisesti ei kuitenkaan kanneta huolta sosiaalisuudesta, vaan siitä, miten lapsi selviää muista lapsista, ettei vain jää alakynteen. Pieni aggressio ei kasvattajia niinkään huoleta, mutta oikea sosiaalinen käytös, toisin sanoen lapsi, joka myöntyy, jättää tilaa toiselle, luovuttaa tälle lelunsa, sen sijaan huolettaa. Merkithän viittaavat luuseriin!

Huoli ei ole vain vanhempien. Pyysin jokin aika sitten opettajiksi ja lastentarhanopettajiksi valmistuvia opiskelijoita lopputentissä kertoman, mikä heidän mielestään on vaikein ja haasteellisin kasvatustehtävä heidän tulevassa työssään. Kukaan ei sanonut, että se olisi aggressiivisuuden, häiriköinnin ja kiusaamisen poiskitkemisen. Lähes poikkeuksetta he kirjoittivat ujojen, hiljaisten ja varautuneiden lasten muodostavan heidän vaikeimman kasvatustehtävänsä. Siis ne lapset, jotka eivät koskaan häiritse muiden oppimisrauhaa, eivät käy käsiksi muihin lapsiin, eivät riko koulun sääntöjä ovat nykykoulun suurin haaste? "Haasteellisimpia ovat liian empaattiset lapset, koska heillä tulee olemaan myöhemmin vaikeuksia", kirjoitti eräs opiskelija. Kilpailuyhteiskunnan arvomaailma oli mennyt hyvin perille.

Kun tämä kasvatus sitten tuottaa hedelmää, istumme me aikuiset joukolla alas paheksumaan ja päivittelemään. Huudamme yhteisöllisyyttä apuun ja ihmettelemme, mihin se on kadonnut. Se ei ole kadonnut, vaan se ei ole syntynyt. Yhteisöllisyys tulee kasvattaa ihmiseen, eikä se ole kaikkein yksinkertaisin kasvatustehtävä. Ihminen kun ei ole luonnostaan toisen huomioonottava ja hänen oikeuksiaan kunnioittava. Jos näin olisi, ei heikompien puolustamiseksi tarvittaisi lainsäädäntöä, vaan se hoituisi itsestään. Jos ihminen saa elää "luontonsa mukaisesti", tulee käyttöön viidakon laki ja omien oikeuksien valvominen ja puolustaminen hoituvat yhä aggressiivisemmin keinoin. Näin osoittaa tutkimus.

Jokainen vanhempi haluaisi, että hänen lapsensa olisi pärjääjä, ja ellei nyt menestyjä, niin ainakin selviytyjä. Samaan aikaan hän kuitenkin toivoo, että hänen lapsellaan olisi turvanaan yhteisö, jossa ketään ei sorreta, jossa ei jatkuvasti kilpailla, ja joka tukee silloin, kun kilpailussa jääkin rannalle. Hänen lapsensa on se menestyjä, muut saavat muodostaa sen yhteisön. Tämä on kuitenkin mahdoton yhtälö. Ei ihme, jos kaikki ovat lopulta hämmentyneitä ja hukassa.

 

[ap]

Ei kommentteja??

 

[...]

Minä kyllä vastustin, kun isäntä osti 2-vuotislahjaksi nyrkkeilyhanskat.

 

[:/]

Asiaahan tuo on. Ei voi väittää vastaan. Itseäni nuo aggressiiviset lapset inhottavat aivan suunnattomasti.

 

[...]

Asiaahan tuo on. Ei voi väittää vastaan. Itseäni nuo aggressiiviset lapset inhottavat aivan suunnattomasti.

Niin minuakin. Siksi on vähän pakko opettaa omille itsepuolustusta ja aseenkäyttöä.

 

[Kata]

Olen tosi paljon miettinyt juuri kyseistä asiaa. Oma tyttö on rauhallinen ja kiltti, ei esim. useinkaan vie leluja toisten kädestä. Jos tekee tuhmia, hänelle selitetään asia tai torutaan. Tuntuu ihan hirveältä kun toisten lapset "käyvät kimppuun", vievät lelut, satuttavat yms. eikä lapsia silti toruta tai jos torutaan, on se ponnetonta "älä nyt viitsi" -torumista. Huolissani olen tämän maailman tilasta, ei voi muuta sanoa... Löytyykö muita samoin ajattelevia? Välillä mietin tosissani olevani ainoa muinaisjäänne joka näin ajattelee.

 

[mä]

Törmäsin tähän ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten, kun tuttu äiti vain hymyili kun viisivuotias terrorisoi piha-aluetta ja toisia lapsia. Vei lelut ja hakkasi kepeillä, mailoilla, heitteli hiekat, huuteli rumia ja töni. Ei koskaan kieltoa, ei hillintää, ei ei-sanaa. Äiti itse oli varmaan tavattoman kiltti ja ehkä nujerrettukin, vastapainoksi ei osannut hillitä lastaan, eikä kukaan muukaan saanut häntä rajoittaa.
Joskus vieläkin mietin millainen lapsesta on kasvanut, kun aggressioon ei millään tavalla puututtu eikä rajoitettu.

 

[poikia3]

Mua vaivaa kovasti tuo, kenen teksti tuo on? Jos sen jostain lainaat, olisi syytä mainita kenen tekstistä on kysymys!

Itse asia sitten taas. Kyllä minä kiellän ja rajoitan, ja kyllä minusta päiväkodeissa ja kouluissa kielletään ja rajoitetaan, mutta vanhemmat eivät välttämättä kiellä lainkaan. Ja siinä mielessä lapset ovat muuttuneet, että enää ei varhaisteinien touhuihin uskalla puuttua, tarkoitan siis vieraiden varhaisteinien touhuinen - ne kun tulevat nenille.

Ja hiljaiset lapset jäävät noiden vaativimpien tapausten varjoon niin päiväkodissa kuin koulussakin.

 

[elämä on]

Nykyään on vain se oma napa niin vanhemmilla kuin lapsilla, muista viis.

 

[vfgdg]

Tässä se tuli minkä olen itsekkin huomannut. Oman lapsen myötä minulle avautui uusi maailma...todellakin häirikköivästi käyttäytyvien lasten vanhemmat myhäilevät tyytyväisinä sillä he ajattelevat juuri noin kuin tekstissä kerrotaan. ja tuo on todellakin sääntö eikä poikkeus. Poikkeavia ovat vanhemmat jotka opettavat lapsensa huomiomaan muita. Olin järkyttynyt kun itse opetin lastani huomioimaan ja huomasin, että kukaan muu ei näin tehnyt. Tuli oikeasti huoli, että kannattaako minun kasvattaa lastani niin, että ei ota toisten leluja. Olenkin kasvattanut lapsestani liian kiltin. Päädyin siihen, että opetan lapseni kohtelemaan hyvin toisia, mutta jos nämä eivät kohtele häntä hyvin silloin avuksi saa ottaa itse myös agressiivisuuden.

 

[ap]

Tässä se tuli minkä olen itsekkin huomannut. Oman lapsen myötä minulle avautui uusi maailma...todellakin häirikköivästi käyttäytyvien lasten vanhemmat myhäilevät tyytyväisinä sillä he ajattelevat juuri noin kuin tekstissä kerrotaan. ja tuo on todellakin sääntö eikä poikkeus. Poikkeavia ovat vanhemmat jotka opettavat lapsensa huomiomaan muita. Olin järkyttynyt kun itse opetin lastani huomioimaan ja huomasin, että kukaan muu ei näin tehnyt. Tuli oikeasti huoli, että kannattaako minun kasvattaa lastani niin, että ei ota toisten leluja. Olenkin kasvattanut lapsestani liian kiltin. Päädyin siihen, että opetan lapseni kohtelemaan hyvin toisia, mutta jos nämä eivät kohtele häntä hyvin silloin avuksi saa ottaa itse myös agressiivisuuden.

Hyvä kirjoitus.

 

[up]

up

 

[ap]

Hirveän vähän kommentteja aiheeseen.

 

[hhh]

Tämä on varmaan asia josta osataan puhua parinkymmenenvuoden päästä kun mietitään mennyttä. Moni on varmaan tälle kehitykselle sokea ksoka se on niin tässä ja nyt oleva ilmiö.
Se on hyvä, että koulukiusaamisesta puhutaan, mutta samalla se lienee vaikuttavan niin, että vanhemmat yrittävät enemmän kasvattaa lasta selviämään "viidakossa".

 

[hanna]

Minä itse kyllä komennan lapsiani ja kiellän huonon käytöksen heti välittömästi. Mutta olen myös alkanut opettaa lapsilleni mitä tehdä jos toisen perheen lapsi lyö silloin kun minä tai puolisoni ei olla näkemässä. (Jos olemme näkemässä niin kiellämme kyllä toisenkin perheen lasta sen verran selvästi, että lopettaa moisen). Olen neuvonut lapsiani, että silloin voi sanoa toiselle hyvin vihaisen näköisenä ja vaikka jalkaa polkien, että minua et lyö! Ja jos toinen ei lopeta niin poistuu paikalta ja tulee kertomaan aikuiselle. Ei lyömiseen tarvitse opettaa vastaamaan lyömisellä. Ainakin minä toivon näin.

 

[hmph]

Luin jutun juuri, ja kyllä tuohon on menty!
Oma tyttömme on "kasvatettu liian kiltiksi" Ei lyö toisia, auttaa pienempiään ja pyytää anteeksi vaikka vahingossa olisi kävellyt toisen varpaille. Olen ihan kauhuissani asiasta kun olen muutaman tuttavaperheen kanssa törmännyt tähän agressiivisuuteen joka viitataan heidän osaltaan vain -no pojat on poikia.. NO EI JUMALISTE OLE, jos opetettaisi edes alkeellisemmatkin käytöstavat pienenä. Mikä oikeus pojilla on olla lyömässä/kiusaamassa muita ja etenkin tyttöjen tulee käyttäytyä siivosti? Usein olen jos meillä ollaan lasten kanssa joutunut puuttumaan ystävien lasten puuhiin kun vanhemmat myhäilevät vain pojat on poikia lausettaan, kun revitään tukasta, juostaan toiset kumoon potkitaan ja viedään lelut kaikilta muilta lapsilta. Meillä asiat ei niin vain mene, ne jotka eivät osaa käyttäytyä tulevat pois leikeistä, ne jotka osaavat leikkiä niin saavat rauhassa leikkiä!
Nyt saatten sitten haukkua ihan vapaasti tyyliämme, mutta juttu on niin että jos ei osata käyttäytyä/vanhemmat puutu käytökseen niin minä puutun siihen (siis jos meidän kodissa ollaan)
=)

 

[Amos]

Ei kai täältä kovin paljon vastauksia voi odottaa, kun suurimman osan lapset kuuluvat todennäköisesti siihen joukkoon, joka käyttäytyy tuolla tavoin. Itse olen yrittänyt kasvattaa omat lapseni huomioimaan muita, myöntymään ja myötäilemään, mutta tarvittaessa puolustamaan itseään. Esikoisen kohdalla olin hyvin tiukka ja hän onkin herkkä ja kiltti muita kohtaan, mutta nyt toisen olen antanut hieman enemmän pitää päänsä jotta ei jäisi toisten jalkoihin. Kuitenkin niin, että ketään ei lyödä, tönitä, kiusata eikä viedä kädestä. Mutta tämä nuorimmainen on ehkä muutenkin kovempi päästään ja ärähtää kyllä, jos häntä meinataan sortaa. Vanhempi saisi saada vähän uskallusta puolustaa itseään että pärjää päiväkodissa kun sinne menee pitkän kotona olon jälkeen syksyllä. Eniten pelkäänkin päiväkodin aloituksessa sitä, että minkälaisia kokemuksia lapseni saavat sitten kun en enää ole itse vahtimassa ja puuttumassa. Jyrätäänkö heidät päiväkodissa ja heistä tulee niitä päiväkodin ongelmia, kun ovat liian kilttejä ja herkkiä?

 

[Tiimarinvihko]

Hieno kirjoitus. Olen huomannut tuon ilmiön. Lapsille ei enää opeteta empaattisuutta. Muistan kuinka oma äitini lapsena aina opetti mua "mieti miltä sinusta tuntuisi jos sulle tehtäis noin.. nyt tuli Lissulle paha mieli..". Ja mä itse opetan samaa lapsille ja sitä että kaikilla on mukavampaa, jos ollaan toisillemme kilttejä.

Mutta ehkä se empatiakyvyttömyys kulkee monessa polvessa.. ainakin jos kaksplussan palstaa lukee, niin hyvin usein saa todeta ettei toisen asemaan enää monikaan osaa (saati halua) asettua. Ei osata olla empaattisia.

 

[ap]

Hieno kirjoitus. Olen huomannut tuon ilmiön. Lapsille ei enää opeteta empaattisuutta. Muistan kuinka oma äitini lapsena aina opetti mua "mieti miltä sinusta tuntuisi jos sulle tehtäis noin.. nyt tuli Lissulle paha mieli..". Ja mä itse opetan samaa lapsille ja sitä että kaikilla on mukavampaa, jos ollaan toisillemme kilttejä.

Mutta ehkä se empatiakyvyttömyys kulkee monessa polvessa.. ainakin jos kaksplussan palstaa lukee, niin hyvin usein saa todeta ettei toisen asemaan enää monikaan osaa (saati halua) asettua. Ei osata olla empaattisia.

Peesi

 

[.]

Veti kyllä jopa aika hiljaiseksi tää teksti. Itse olen vasta tyttären kasvatustaipaleen alussa ja toden totta, on tosi vaikea tietää miten osaisi tasapainottaa kiltteyden ja selviytymisen. Toivoisin voivani opettaa tyttärelleni sen, että menestyminen on kyllä hieno asia, mutta jos se tulee toisen kustannuksella, se ei ole minkään arvoinen.

 

[ap]

Veti kyllä jopa aika hiljaiseksi tää teksti. Itse olen vasta tyttären kasvatustaipaleen alussa ja toden totta, on tosi vaikea tietää miten osaisi tasapainottaa kiltteyden ja selviytymisen. Toivoisin voivani opettaa tyttärelleni sen, että menestyminen on kyllä hieno asia, mutta jos se tulee toisen kustannuksella, se ei ole minkään arvoinen.

Tämäkin hieno teksti

 

[vieras]

Ystäväni muutti pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle, ja oli todella hämmästynyt, miten siellä kasvatetaan jo hiekkalaatikolla lapsia "kyynärpäiden" käyttöön. Kuvitellaan, että lapsi on vahva ja rohkea, kun lapsi pomottaa toisia. Tässä asiassa on kyllä todellakin paikkakuntakohtaisia eroja.

 

[ap]

Ystäväni muutti pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle, ja oli todella hämmästynyt, miten siellä kasvatetaan jo hiekkalaatikolla lapsia "kyynärpäiden" käyttöön. Kuvitellaan, että lapsi on vahva ja rohkea, kun lapsi pomottaa toisia. Tässä asiassa on kyllä todellakin paikkakuntakohtaisia eroja.

Näin varmaan on. Ihmettelen, miksi tämä asia ei herätä keskustelua

 

[piina]

Ystäväni muutti pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle, ja oli todella hämmästynyt, miten siellä kasvatetaan jo hiekkalaatikolla lapsia "kyynärpäiden" käyttöön. Kuvitellaan, että lapsi on vahva ja rohkea, kun lapsi pomottaa toisia. Tässä asiassa on kyllä todellakin paikkakuntakohtaisia eroja.

Näin varmaan on. Ihmettelen, miksi tämä asia ei herätä keskustelua

Mä en ole huomannut vastaavaa ainakaan ihan tuossa piirtein. Eli mun kohdalle ei ole sattunut vanhempia, jotka eivät olisi kieltäneet lasta.

Mutta kohdalle on sattunut montakin tapausta, jossa lapset annetaan jo varhain olla yksin ja luotetaan lapseen, ettei hän tee mitään. Jos kuitenkin lapsi on jotain tehnyt, niin se kielletään, kun eihän meidän lapsi mitään tee..

 

[hm]

Ihmetyttää, miksi päiväkodeissakin viidakon lait.
ja lastenhoitajien koulutuksessa jauhetaan temperamentista. ja tämä ikään kuin oikeuttaa sen että kaikki pitää hyväksyä.

pomottaville ja määäräileville pitäisi olla kova kuri. ei saisi sallia yhtään päsmäröintiä. kaikille yhtä paljon ja kaikille vuorotellen kaikkea, eikä niin että se joka itsestään pitää suurimman haloon, saa eniten.