Mies ei enää rakasta

[Regalis]

Ollaan oltu miehen kanssa nyt kolme vuotta yhdessä, ja kriisejä on ollut viimeisen vuoden aikana ihan mielettömästi. Mies on pettänyt kerran ja muutenkin kohdellut huonosti, mutta luvannut muuttua. Olen antanut viimeisen mahdollisuuden kymmeniä kertoja ja viimeisimmän jälkeen käytös oli hetken jo siedettävää, mutta nyt taas romahti. Tiuskii, haukkuu, on täysin välinpitämätön ja kylmä. Jos alan itkemään miehen käytöksen vuoksi niin päästää syvän huokauksen ja menee kiroamaan sitä kun mä saatana poraan jatkuvasti. Viimeksi kun ero oli käsillä, löysin jo kivan asunnon ja aloin suunnittelemaan elämää yksin, mutta sitten mies tuli kukkapuskan kanssa ja taas sai mun mielen muuttumaan. Tiedän että olen tyhmä kun annan mahdollisuuksia enkä lähde menemään. Jos mulla on paska fiilis niin sen sijaan että halaisi ja lohduttaisi, alkaa tiuskimaan ja huutamaan. Ei osta mulle ikinä mitään kivaa eikä vie mua koskaan mihinkään. Ostelen miehelle kaikkea että hymyilisi mulle hetken, mutta seuraavan päivänä asiat taas huonosti. Mä oon henkisesti ihan loppu, enkä mä tiedä miten voimat riittäisi eroon, ja oman elämän rakentamiseen. Mulla ei ole edes ystäviä jotka tukis mua tässä. Mies ei kysy koskaan kotiin tullessaan mun päivästä, eikä mun kuulumisia, ei kerro koskaan ikävöivänsä mua eikä kehu mun ulkonäköä. Pakko se on hyväksyä että kun ei rakasta niin ei rakasta, mutta mistä voimavarat eroon?

 

[lähdeomillesi]

Lähde omillesi.
Kun sinun ei enää tarvitse kerjätä huomiota mieheltä, sinulla on voimaa ja aikaa vaikka mihin.
Käy juttelemassa vaikka terveyskeskuksen psykologille tai Perheasiainneuvottelukeskuksessa. Saat samalla lisää ajatuksia eron järjestämiseen.

Tuo suhde ei johda muuhun kuin uusiin epätoivon kyyneliin.

 

[edellinen]

... vastaaja antoi hyvät neuvot.

 

[2222222]

.... Pakko se on hyväksyä että kun ei rakasta niin ei rakasta, mutta mistä voimavarat eroon?

-Mistä saat sitten voimaa jatkaa tuossa? Mietihän sitäkin.

 

[Tiedän tyypin]

Ap taitaa olla vätys. Tietyllä tavalla vätykset oon ihanteellisia parisuhteeseen, jos toinen osapuoli on pershäiriöinen. vätystä saa alistettua ja siihen voi purkaa pahaa oloaan kun se ei pane koskaan vastaan. Seksielämäkin voi olla tyydyttävää, varsinkin jos partneri tykkää alistamisesta myös seksissä. Jossain vaiheessa vätys voi vaan sitten pimahtaa. Mutta aina löytyy uusi vätys.

 

[Kati_S]

Ihan kun katsoisi omaa tarinaansa mutta vaan vuosia sitten. Mieheni oli melko samanlainen kun olimme vielä yhdessä. Meillä on 2 yhteistä lasta. Erosimme 5 vuotta sitten ja asiat muuttuivat molemmille paremmiksi sen jälkeen, kaikki se tuska ja tappelu, ei sitä kukaan jaksaisi. En olisi halunnut sen loppuvan mutta kaikki alkoi olla liian raskasta. Niin, ja pistääkseni vielä omaa tilannettasi paremmaksi.. mieheni on transseksuaali. Mutta mieti mitä olet valmis kestämään ja minkä vuoksi.

Voimia! <3

 

[Katja]

Kuulostaa turhan tutulta. Elän täysin samanlaisessa tilanteessa ja mietin miten ihmeessä tämä on mennyt näin pahaksi, ja miten ihmeessä tästä pääsisi pois. Tästä on tullut jo suhteen normaali. Toinen on tottunut olemaan se moukka. Hän tuskin osaa muuttua. Minusta on päivänselvää, että sinun tulisi lähteä, mutta miksi itse en ole lähtenyt vaikka tilanne on sama... Se on vaikeaa. Voimia irtautumiseen! Kaikkeen pahaankin voi addiktoitua.

 

[asennetta pitää olla]

hitto vie, kyllähän ihmisessä pitää sen verran asennetta olla, että ei ole heti itkeä pillittämässä.
Eihän kukaan jaksa sellasta puolisoa joka matelee ja anelee rakkautta.
Ainakin itseäni ärsyttäisi ihminen joka yrittää jatkuvasti tehdä kaikki minun eteeni ja mankuu hellyyttä ja rakkautta. Sellainen on rehellisesti sanottuna aivan sika raivostuttavaa käytöstä.

Ota hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja nosta se selkärankasi pystyyn!
Ala käyttäytyä kuin aikaihminen ja opettele kunnioittamaan itseäsi äläkä pillitä ja marise. Ei kukaan jaksa kannatella toista 24/7. Pitää osata seisoa omilla jaloilla.