Mies ei haluakaan vauvaa, otanko enää yhteyttä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Amanda"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Amanda"

Vieras
Olen seurustellut yli vuoden. Toiveissa oli saada lapsi. Riitely ja asioiden puhumattomuus, miehen ilkeä käytös riitojen aikana varjostivat suhdetta.
Nyt olen raskaana, raskaus ei ole suunniteltu, söin e-pillereitä suhteen aikana. Olimme yhteydessä ja ilmoitin reilu viikko sitten, että jatkuvaa pahoinvointia, raskausoireita ja saattaa olla mahdollista että olen raskaana. (e-pillereitä syönyt putkeen liuskoja niin ei tiennyt aiemmin).
Mies laittoi vasta viestiä, ettei halua tällaiseen suhteeseen lasta, ei halua lasta kanssani jne., ilmoitanko hänelle olevani raskaana? Tai päätöksestäni tehdä abortti tai pitää lapsi?
Olemme aikuisia ihmisiä, minulla yksi lapsi ennestään. En koe että saisin mieheltä tukea oli ratkaisu mikä hyvänsä, tulin siihen tulokseen kahden viimeisen riidan aikana.

Riidan taustoista sen verran, että pikku jutusta alkoi riidat, mies ei halunnut puhua ja sopia, baareili, katseli muita, kertoi äidilleen ja usealle kaverilleen mistä olen riidan aloittanut, ja mitä sanonut. Jätti kertomatta omat seikkailunsa ja kun haukkui minua mielenterveysongelmaiseksi jolla päässä vikaa, laittoi kuvan kera treffi-ilmoitusta useaan otteeseen, joka riidan aikana. Ja sanoi kuinka etsii erilaisen naisen jne. Hänen äitinsä oli sanonut että etsiä parempi nainen ja minulla ei ole sinne enää asiaa.
Hän haluaa säilyttää itsestään puhtoisen kuvan, joten sanoin etten tule sinne enää, kun on aiemminkin mustamaalannut minua ja rikkonut lupaukset, mm. sen että riidat käsitellään suhteessa eikä mustamaalata toista.
Hän toivoo että muuttaisin luokseen, välimatkaa on sen verran että joutuisin tekemään suuret muutokset, mm. työpaikan sanomaan irti jne ja koen, etten kehtaa enää ko, paikkakunnalle edes mennä. Aiemmin mies puhunut perätöntä minusta ystävilleen ja mielestään ei tarvi näitä oikaista.

Suhde oli jo aiemmin pari kertaa tauolla samojen ongelmien vuoksi. Mies on sitä mieltä että vieritän syyt hänen niskoille ja ei halua lasta, vaikka tiesi tuolloin että melko varmuudella olen raskaana.

Otanko häneen yhteyttä enää? Vai teenkö päätökset ihan itse. Olen todella loukkaantunut ja hämmentynyt, viime viestistä: jos et halua tänne enää tulla, en halua lasta kanssasi, kärsii vain näistä riidoista jne.
Onko ok jos en ilmoita miehelle että tiedän nyt, että olen raskaana. Ja en mieti vaihtoehtoja hänen kanssaan. Vaan teen itse päätöksen. Ja jos pidän vauvan, pitääkö mun ilmoittaa? Koen niin petetyksi itseni, että huh huh.. Tietysti minussakin on vikaa ollut, viime riita alkoi minun sanomisistani, josta mies suuttui ja vyyhti on kestänyt taas kauan. Kuten joka riita viikon-kaksi ja vie voimat. Ja treffi-ilmoitukset ja äidille juoruilu vie mielenkiinnon koko suhteelta. Mies ilmeisesti suuttui kun sanoin että haluan erota (raskaus ei ollut varma tuolloin).
 
Mun mielestä sun pitää kertoa, mutta ei välttämättä vielä. Kerro sitten kun olet päättänyt pidätkö lapsen mutta suhdetta en siinäkään tilanteessa miehen kanssa jatkaisi.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
Mä en ymmärrä näitä naisia, joiden mielestä isällä ei ole oikeutta edes tietää lapsestaan, jos hän ei a) tule äidin kanssa toimeen ja hypi tämän pillin mukaan ja b) ole heti seitsemännessä taivaassa, kun kuulee vauvauutisesta (varsinkin silloin, jos vauva vielä on tulossa huonoon suhteeseen/yhdenillanjutusta).

Totta hitossa kerrot miehelle. Varsinkin siis silloin, jos pidät lapsen. Kyllä hänellä on oikeus tietää omasta lapsestaan. Mutta jos suhteenne on riitaisa ja pelkäät miehen painostavan aborttiin, niin siinä kohtaa kerrot vasta, kun viikkoja on 12+ ja abortin teko ns. myöhäistä.

Lapsella on oikeus isään syntymästään saakka, joten en ymmärrä naisia, jotka sen oikeuden tarkoituksella eväävät ilman kunnon syytä. Ja kunnollinen syy olisi jokin sellainen, mikä vaarantaisi lapsen henkisen tai fyysisen terveyden tms.
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
Voi ..ttu taas näitä... On se kumma että juuri tällaiset tyypit sitten ihan vahingossa raskautuu, vaikka on syöneet e-pillereitä ihan säännöllisesti kokoajan... Juu ei mee läpi!

Ja kerrot isälle, sillä on oikeus tietää omasta lapsesta!
 
[QUOTE="Amanda";27814414]Olen seurustellut yli vuoden. Toiveissa oli saada lapsi. Riitely ja asioiden puhumattomuus, miehen ilkeä käytös riitojen aikana varjostivat suhdetta.
Nyt olen raskaana, raskaus ei ole suunniteltu, söin e-pillereitä suhteen aikana. Olimme yhteydessä ja ilmoitin reilu viikko sitten, että jatkuvaa pahoinvointia, raskausoireita ja saattaa olla mahdollista että olen raskaana. (e-pillereitä syönyt putkeen liuskoja niin ei tiennyt aiemmin).
Mies laittoi vasta viestiä, ettei halua tällaiseen suhteeseen lasta, ei halua lasta kanssani jne., ilmoitanko hänelle olevani raskaana? Tai päätöksestäni tehdä abortti tai pitää lapsi?
Olemme aikuisia ihmisiä, minulla yksi lapsi ennestään. En koe että saisin mieheltä tukea oli ratkaisu mikä hyvänsä, tulin siihen tulokseen kahden viimeisen riidan aikana.

Riidan taustoista sen verran, että pikku jutusta alkoi riidat, mies ei halunnut puhua ja sopia, baareili, katseli muita, kertoi äidilleen ja usealle kaverilleen mistä olen riidan aloittanut, ja mitä sanonut. Jätti kertomatta omat seikkailunsa ja kun haukkui minua mielenterveysongelmaiseksi jolla päässä vikaa, laittoi kuvan kera treffi-ilmoitusta useaan otteeseen, joka riidan aikana. Ja sanoi kuinka etsii erilaisen naisen jne. Hänen äitinsä oli sanonut että etsiä parempi nainen ja minulla ei ole sinne enää asiaa.
Hän haluaa säilyttää itsestään puhtoisen kuvan, joten sanoin etten tule sinne enää, kun on aiemminkin mustamaalannut minua ja rikkonut lupaukset, mm. sen että riidat käsitellään suhteessa eikä mustamaalata toista.
Hän toivoo että muuttaisin luokseen, välimatkaa on sen verran että joutuisin tekemään suuret muutokset, mm. työpaikan sanomaan irti jne ja koen, etten kehtaa enää ko, paikkakunnalle edes mennä. Aiemmin mies puhunut perätöntä minusta ystävilleen ja mielestään ei tarvi näitä oikaista.

Suhde oli jo aiemmin pari kertaa tauolla samojen ongelmien vuoksi. Mies on sitä mieltä että vieritän syyt hänen niskoille ja ei halua lasta, vaikka tiesi tuolloin että melko varmuudella olen raskaana.

Otanko häneen yhteyttä enää? Vai teenkö päätökset ihan itse. Olen todella loukkaantunut ja hämmentynyt, viime viestistä: jos et halua tänne enää tulla, en halua lasta kanssasi, kärsii vain näistä riidoista jne.
Onko ok jos en ilmoita miehelle että tiedän nyt, että olen raskaana. Ja en mieti vaihtoehtoja hänen kanssaan. Vaan teen itse päätöksen. Ja jos pidän vauvan, pitääkö mun ilmoittaa? Koen niin petetyksi itseni, että huh huh.. Tietysti minussakin on vikaa ollut, viime riita alkoi minun sanomisistani, josta mies suuttui ja vyyhti on kestänyt taas kauan. Kuten joka riita viikon-kaksi ja vie voimat. Ja treffi-ilmoitukset ja äidille juoruilu vie mielenkiinnon koko suhteelta. Mies ilmeisesti suuttui kun sanoin että haluan erota (raskaus ei ollut varma tuolloin).[/QUOTE]


ei osaa suhtautua järkevästi siihen niin oma on mokansa. Ja en oo parempi sanomaan kun koskaan ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu. Jos lapsi tulee niin se tulee joillekin ei vaikka haluisivat ja kello tikittäs jo. Miehet... ketä tavannut niin jos sanon että haluatko lapsia..aina vastaus joo kyllä...minä vastaan vaan siihen että en voi enää saada koska "piuhat poikki".
 
Niin, nomietin chef tätä, mies kun ilmoitti kantansa niin selvästi ettei halua lasta kasvattaa kanssani. Siksi mietin mitä hyötyä jos abortin tekisin, on kertoa koska koen että tästäkin voisin saada vihat niskaani. Ajattelin että jos lapsen pidän, kerron mutta lapsen isä voi vaatia vaikka minkälaisia juttuja ja hänellä ei ole velvotteita edes lasta omakeen tunnuustaa:(

En voi mitään että minua vaivaa, että äitinsä (joka ihan mukava ihminen), ajattelee syyn olevan minussa, ja toivoi toisen löytävän paremman naisen, jonka kanssa ei tarvi riidellä koko ajan. Enkä pystyisi suhdetta jatkamaan näiden jälkeen enää, mies yritti takaisin kyllä kovasti mutta en jaksa enää kaiken jälkeen.

Kyllä mä olisin halunnut tulevaa anoppiani miellyttää ja hyvät välit pitää, hänelle kun en ole mitään pahaa tehnyt. Hän on erityisen läheinen poikansa kanssa, joten tottakai miehen äisin kanssa.

Lapsen isä oli mielissään vauvauutisista (tuolloin todennäköisesti mahdollisista)mutta kun kerroin etten pysty ja kehtaa sinne tulla ja muuttaa ja suhde ei toimi, tuli tää viesti toissapnä ettei lasta halua. Toissapnä tein testin, joka posit.
 
Erikoinen tarina ja vähän jään ihmettelemään miksi suhdetta on edes jatkettu jne.

Mutta ilmoitusasiasta. Itse tekisin itsekseni päätöksen ja ilmoittaisin siitä sitten miehelle. En todellakaan yrittäisi jatkaa suhdetta tai edes houkutella miestä kiinnostumaan lapsesta. Riittää että hän tietää tämän olemassaolosta, voi sitten ottaa itse yhteyttä jos haluaa.
 
No en mäkään kyllä haluaisi lasta tuollaisessa suhteessa. Mutta jos se lapsi olisi kuitenkin tulossa, niin kyllä mä sen lapsen elämässä haluaisin olla.

Lapsen isä ei voi vaatia vaikka minkälaisia juttuja. Ihan tavalliset tapaamisoikeudet hän lapseensa saa. Kuten kuuluukin.

Ja hänellä on nimenomaan velvoite tunnustaa lapsensa. Jos sinä haluat että isä tunnustaa, niin isähän tunnustaa. Jos ei sovinnolla, niin sitten virkavallan avulla.

Teidän suhteenne ei toiminut, eikä sen tarvitsekaan toimia seurustelusuhteen tasolla. Mutta jos lapsen pidät, sen suhteen tulee toimia vanhempien välisellä tasolla. Ja jos molemmat yrittävät edes puoliksi, homma onnistunee.
 
Toiveissa ja haaveissa oli siis perustaa perhe ja saada lapsi kun olisi muutettu yhteen, ei kuitenkaan vielä.

En kaipaa mitään kommentteja, "kumma kun tuollaset just tulee paksuksi, ei mee läpi.." Muutenkin on tarpeeksi paska olo niin ei tänne huvikseen kirjottelee. Kumma että ihmiset on niin ilkeitä, onko se helpompi täällä anonyyminä sanoa tuollasta. Tuskin tällaisia kommentteja esim. ystävällekään sanoisitte, elämä ei vain mene aina suunnitelmien mukaan:( Tykkään että asioista puhutaan suoraan, mutta voisi vähän miettiä miten asiat sanoo.
 
Suhde oli omituinen, siksi sen tauolle laitoinkin ja mietin haluanko perhettä miehen kanssa edes perustaa koskaan.

Suhdetta jatkettiin koska yritin ymmärtää että jokainen tekee virheitä, mies lupasi muuttua jne. Nämä klassiset. Tajusin pari kuukautta sitten että hommasta ei tule koskaan mitään, mikään ei muutu. Sitä haluaa uskoa mahdottomaankin kun omalle kohdalle tulee. Mies myös syyllisti minua ja vähätteli tekojaan, voin huonosti kauan aikaa suhteessa. Kai sitä ajattelee että itsessäkin on vikaa. Kun viime eron jälkeen palattiin yhteen (mietin yhteenpaluuta jo tuolloin kovasti), huomasin että en luota ja homma ei vain toimi.
 
Älä välitä ilkeilyistä. Tuo miehen liian kiinteä suhde äitiinsä kuulostaa pelottavalta, ja käytös muutenkin. Toki lapsella oikeus isäänsä mutta suhteen jatkamista muuten tuollaisen miehen kanssa miettisin kauan...
 
Jos pillereiden varmuus olisi oikeasti tätä luokkaa, kun tätä palstaa lukiessa saa kuvan niin kyllä ne olisi jo vedetty pois markkinoilta.

Järkyttävä tuo sun kysymyskin. Tottahan nyt ihmisen täytyy lapsestaan saada tietää.
 
Sanoin monta kertaa että raskaus on todennäköinen. Tottakai jos pidän lapsen, on oikeus tietää. Mietin vain haluaako hän edes kuulla tai mitään yhteyttä pitää, sain sen kuvan että haluaa etten lasta pidä:( Ja laitoin vietiin että ok, asia selvä ja mies ei ole vastannut mitään.

Jos päädyn aborttiin, niin miksi miestä tällä vaivata? Jos hän painostaa pitämään lapsen? Vai eikö koe ilkeänä jos kerron jälkeenpäin, että tein abortin. Ehkä pitäisi kertoa etukäteen jos aikoo tehdä abortin. Tai jos pitää lapsen niin kertoa vasta 12rv jälkeen..
 
[QUOTE="mooi";27814780]siis ette asu edes yhdessä. kannattaisi asua ensin yhdessä ennen vauvantekoa.[/QUOTE]

Opettle sinä ymmärtämään lukemasi äläkä tule sotkemaan tänne. Ap sanoi että MYÖHEMMIN toiveissa ollut lapsi ja tullut raskaaksi VAHINGOSSA. Oma elämä on takuulla täydellinen ja mitään yllätyksiä ei satu ja kaikki menee toiveiden mukaan kun toisia mollataan ja tyhmiä puhutaan.Vai onko omassa elämässä suuria ongelmia kun pitää tuolleen käyttäytyä?
 
Ymmärrän ihan hyvin. Vuoden suhde on vielä lyhyt, ja kaikenlaista maailmassa sattuu mitä ei ole suunniteltu.

Miehen reaktio kuulostaa minusta enemmän yritykseltä hallita sinua, kuin mielipiteen ilmaisulta. Mies kuulostaa hitusen pelottavalta. Tee päätös itse, kerrot sitten miten kävi. Jos päädyt pitämään lapsen, sopikaa alusta asti pelisäännöistä, missä olosuhteissa tavataan jne. Puhu tilanteesta neuvolassa, ota vastaan tarjottu apu. Saattaa nimittäin olla, että miehen reaktiot tulevat yllättämään vielä monta kertaa, ja sinun tehtäväsi tulee olemaan oman pääsi kylmänä pitäminen. Lähde siitä, että kaikki yhteydenpito on jollain lailla turvattua, esim. ulkopuolisen läsnäololla. En viittaa väkivallan uhkaan, vaan esim. tunnekuohuihin, manipulointiin tms. Lapsella on oikeus isäänsä. Itse en tuntenut omaani, nyt joudun hänet hautaamaan. Vaikea kuvailla mitkä on fiilikset.
 
[QUOTE="Mie";27814890]Tosi sekavaa. Toiveissa lapsi, mutta lapsi ei kuitenkaan suunniteltu. Mies ei halua lasta kanssasi jne..mutta haluaa että muutat hänen luokse....?[/QUOTE]

Toiveissa siis oli että muuttaisn miehen luo keväällä/kesällä. Ja yhdessä asumisen jälkeen jos kaikki menisi hyvin, lapsi. Tämä oli molempien haave. Suhde ollut vaikea ja aloin empimään tuleeko siitä mitään, suhde oli tauollakin. Tähän hetkeen lapsi ei ollut toivottu, koska suhteesta tuli riitaisa. Ja suhteen ollessa harkinnassa puoleltani tuli raskausoireet. Mies toivonut koko ajan että sinne muuttaisin, viime riidan jälkeen sanoin että koen, etten voi muuttaa paikkakunnalle missä en tunne ketään ja minut on jo mustamaalattu ja jos anoppikin ajattelee (tuleva olisi ollut anoppi siis) minusta tuollaista ja että minussa on riitojen syy:/

Mies laittoi viestiä, ettei halua lasta jos en sinne muuta ja suhde riitaisa jne. Ja ettei halua asta kanssani muutenkaan pitää. En ole imoittanut että nyt on varmaa, että olen raskaana.
 
Suhde on loppunut minun tahdostani. Useaankin kertaan, nyt lopullisesti. Mies yritti takaisin kaiken ilkeyksien ja loukkaamisten jälkeen. Laitoin ehdoksi että edes harkitsisin, sen että äidilleen ja parille kaverilleen kertoisi asioista joita juoruillut ja joilla minua nolannut, tätä hän ei halunnut tehdä. Pyysin täällä käymään ja oli tulossakin, kun kuuli että ehto pitää edelleen niin ei halunnut tulla ja sanoi että liioittelen asioita. Hän ei nolaa itseään ja kerro omista tyhmäilyistään äidilleen vaan haluaa että äiti ajattelee hänestä hyvää. Sovimme, että suhde on ohi. Ja toissapnä hän laittoi yhtäkkiä viestikä, että jos et tänne kerran voi tulla käymään ja muuttaa, en halua lasta kanssasi kasvattaa ja lasta pitää.
Plääh, sekavaa tämä on jo minustakin:(
 
Voi että, otan osaa moisesta suhdesopasta.

Pystyn eläytymään aika hyvin osaasi, historiassani on hiukan samanlaista sotkua. Kauan sitten rakastuin mieheen, elämäni suurin rakkaus. Alku oli hankala ja sotkuinen, ei siitä sen enempää. Haluttiin kuitenki olla yhdessä, koska jostain syystä hän veti puoleen kuin magneetti. Meillä oli hirveästi riitoja, jotka mies kertoi äidilleen ja sisarelleen. Äiti soitteli ja sisko ei enää puhunut minulle. Samaan aikaan mies petti, oli sairaan mustasukkainen ja kamalan ilkeä. Äidilleen kertoi vain mitä minä tein, mutta ei mitä itse mokaili. Ja sehän on kuin kuulisi puhelinkeskustelusta vain toisen puheen. Ei mitään järkeä. Olin loukkaantunut, vittuuntunut, pettynyt ja ihan niin kypsä kuin olla voi ja ajattelin että tää on tässä. No kuinka ollakkaan olinkin raskaana. Mies ei halunnut lasta, mutta en suostunut aborttiinkaan. Odotin yksin ja säädettiin välillä jotain. Loppukuukaudet oltiin erillään. Vauvan synnyttyä oltiin hetki taas yhdessä ja erottiin ja kun vauva oli yli vuoden palattiiin yhteen. Ei voitu erota lopullisesti. Osa suhteen vaikeudesta oli (ja on edelleen, jos annetaan) anoppi, joka tunkee joka ikiseen väliin. Soittelee pojalleen vieläkin päivittäin ja koittaa tehdä päätöksiä perheen puolesta. Meitä on nyt siis 5 kpl ja ollaan onnellisia :)

Sellaiset miehet, joita heidän äitinsä ei ole päästänyt itsenäistymään on vaikeita. Siinä joutuu tavallaan olemaan suhteessa myös sen anopin kanssa. Mutta koita olla ajattelematta ja loukkaantumatta. Tärkein on kuitenkin sinä ja sinun suhde mieheen. Tai siis tällä hetkellä tärkein on sinä ja vauva. Yritä miettiä mitä sinä haluat, pärjäätkö lapsen kanssa ilman isää?

Tuosta kertomisesta, mieti asiaa ensin omalta kantilta, jos päädyt pitämään vauvan niin kerro miehelle sitten, kun viikkoja on tarpeeksi. Jos taas teet abortin niin palaatteko suhteeseen ja mitä sitten tapahtuu jos olet taas samassa tilanteessa, siis raskaana?
 
[QUOTE="Amanda";27814613]Niin, nomietin chef tätä, mies kun ilmoitti kantansa niin selvästi ettei halua lasta kasvattaa kanssani. Siksi mietin mitä hyötyä jos abortin tekisin, on kertoa koska koen että tästäkin voisin saada vihat niskaani. Ajattelin että jos lapsen pidän, kerron mutta lapsen isä voi vaatia vaikka minkälaisia juttuja ja hänellä ei ole velvotteita edes lasta omakeen tunnuustaa:(

En voi mitään että minua vaivaa, että äitinsä (joka ihan mukava ihminen), ajattelee syyn olevan minussa, ja toivoi toisen löytävän paremman naisen, jonka kanssa ei tarvi riidellä koko ajan. Enkä pystyisi suhdetta jatkamaan näiden jälkeen enää, mies yritti takaisin kyllä kovasti mutta en jaksa enää kaiken jälkeen.

Kyllä mä olisin halunnut tulevaa anoppiani miellyttää ja hyvät välit pitää, hänelle kun en ole mitään pahaa tehnyt. Hän on erityisen läheinen poikansa kanssa, joten tottakai miehen äisin kanssa.

Lapsen isä oli mielissään vauvauutisista (tuolloin todennäköisesti mahdollisista)mutta kun kerroin etten pysty ja kehtaa sinne tulla ja muuttaa ja suhde ei toimi, tuli tää viesti toissapnä ettei lasta halua. Toissapnä tein testin, joka posit.[/QUOTE]

Jos haluat isän tunnustavan lapsensa, sinulla on oikeus vaatia sitä. Eli lastenvalvojan pakeilla sitten (lapsen synnyttyä) kerrot lapsen isän nimen ja asiat lähtevät sitä kautta rullaamaan. Ellei lapsen isä vapaaehtoisesti käy lastenvalvojan pakeilla selvittämässä asiaa, niin hänet haetaan vaikka poliisin toimesta dna-testeihin.

Sinun tehtäväsi ei ole miellyttää anoppia, vaikka onkin aina parempi, jos tulette keskenänne toimeen. Kuitenkin kaikista parasta on sellainen luontainen miellyttäminen, joka tosiaankin tulee, no luonnostaan. Ilman että pitää keinotekoisesti yrittää miellyttää toista.

Minkä vuoksi mies ei voi muuttaa sinne, missä itse asut? Jos suhde on noin epävarma kuin miltä se viesteistäsi luettuna vaikuttaa, en kehottaisi sinua todellakaan edes muuttamaan miehen luo.
 

Yhteistyössä