V
"vieras"
Vieras
Kirjoitan tänne lähinnä siitä syystä, että mua harmittaa kun mies ei tunnu yhtään kuuntelevan minua eikä ottavan minun ajatuksiani huomioon tässä asiassa... En todellakaan ole täällä haukkuakseni miestä maanrakoon, lähinnä kai kaipaan vain tasoittavia näkökulmia sekä ajatuksia, miten voisin ilmaista itseäni selkeämmin.
Olemme siis avioliitossa oleva pariskunta, jolla on kolme yhteistä lasta. Odotan parhaillaan neljättäni. Minä olen tällä hetkellä lasten kanssa kotona ja mies työelämässä. Tämä järjestely on tehty yhteisymmärryksessä sekä molempien yhteisestä toiveesta. Molemmat ollaan oltu tähän tyytyväisiä ja arvostetaan toinen toisemme panosta.
Tällä hetkellä mies tekee n. 9-10 tunnin työpäiviä + tunnin työmatkat lisäksi. Joskus tekee hieman pidempään töitä, joskus harvoin hieman lyhyempää päivää. Tänään mies kuitenkin kertoi, että on vakavissaan alkanut suunnitella (ja suunnitellut jo pidemmän aikaa) yritystoiminnan käynnistämistä. En tarkemmin nyt halua kertoa, millaisesta yritystoiminnasta on kysymys ettei meitä tunnisteta, sillä haluan kuitenkin pitää tilanteemme toistaiseksi yksityisenä jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mies kertoi jo neuvotelleensa erinäisistä järjestelyistä, mm. maksupuoli, hankinnat, jne.
Käytännössä tämä tarkoittaisi miehelle suurempia ansioita - mutta perheen kannalta myös yhteinen aika vähenisi merkittävästi. Käytännössä miehen päivästä ainakin 14 tuntia kuluisi töiden merkeissä puhumattakaan siitä, että hän olisi tavallaan jatkuvasti töissä puhelimensa välityksellä.
Yritystoiminta käynnistyisi pian vauvan syntymän jälkeen. Käytännössä minä olisin entistä enemmän yksin lasten kanssa, ja sekös tässä rasssaa. Kysymyshän ei ole siitä ettenkö pärjäisi - kyllä mä pärjään, mutta kysymys on siitä, että kaipaan nytkin joinain pitkinä päivinä miestä kotiin. Kaipaahan nuo lapsetkin isäänsä.
Sanoin miehelle, että eikö ajankohtaa voisi jotenkin lykätä. En haluaisi, että koko vauvanhoitokuvioita "sysätään" pelkästään mulle - koska niinhän vääjäämättä käy, jos mies pian vauvan syntymän jälkeen tuon toimintansa aloittaa. Mies ei kuitenkaan kuuntele.
Olemme siis avioliitossa oleva pariskunta, jolla on kolme yhteistä lasta. Odotan parhaillaan neljättäni. Minä olen tällä hetkellä lasten kanssa kotona ja mies työelämässä. Tämä järjestely on tehty yhteisymmärryksessä sekä molempien yhteisestä toiveesta. Molemmat ollaan oltu tähän tyytyväisiä ja arvostetaan toinen toisemme panosta.
Tällä hetkellä mies tekee n. 9-10 tunnin työpäiviä + tunnin työmatkat lisäksi. Joskus tekee hieman pidempään töitä, joskus harvoin hieman lyhyempää päivää. Tänään mies kuitenkin kertoi, että on vakavissaan alkanut suunnitella (ja suunnitellut jo pidemmän aikaa) yritystoiminnan käynnistämistä. En tarkemmin nyt halua kertoa, millaisesta yritystoiminnasta on kysymys ettei meitä tunnisteta, sillä haluan kuitenkin pitää tilanteemme toistaiseksi yksityisenä jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mies kertoi jo neuvotelleensa erinäisistä järjestelyistä, mm. maksupuoli, hankinnat, jne.
Käytännössä tämä tarkoittaisi miehelle suurempia ansioita - mutta perheen kannalta myös yhteinen aika vähenisi merkittävästi. Käytännössä miehen päivästä ainakin 14 tuntia kuluisi töiden merkeissä puhumattakaan siitä, että hän olisi tavallaan jatkuvasti töissä puhelimensa välityksellä.
Yritystoiminta käynnistyisi pian vauvan syntymän jälkeen. Käytännössä minä olisin entistä enemmän yksin lasten kanssa, ja sekös tässä rasssaa. Kysymyshän ei ole siitä ettenkö pärjäisi - kyllä mä pärjään, mutta kysymys on siitä, että kaipaan nytkin joinain pitkinä päivinä miestä kotiin. Kaipaahan nuo lapsetkin isäänsä.
Sanoin miehelle, että eikö ajankohtaa voisi jotenkin lykätä. En haluaisi, että koko vauvanhoitokuvioita "sysätään" pelkästään mulle - koska niinhän vääjäämättä käy, jos mies pian vauvan syntymän jälkeen tuon toimintansa aloittaa. Mies ei kuitenkaan kuuntele.
