mies ei "osaa" olla meidän kanssa

[vvvvvvieras]

Yritettiin taas jutella, koska tunnen itseni yksinhuoltajaksi suurimman osan ajasta. Mies on eri huoneessa tietokoneella aina, kun on kotona. Eilen yritti 5 min istua meidän kanssa, mutta painui takaisin kun teeveestä ei kuulemma tule mitään. Lasta kehui jostain ja "yritti" olla hyvä isä sen hetken tai jotain, mutta kauempaa ei kestänyt.

Näin aina. Töiden jälkeen ymmärrän, mutta oli viikon lomallakin ja ihan sama juttu. Uimassa kävi kerran esikoisen kanssa eli viettää kyllä aikaa ehkä max kerran viikossa esikoisen kanssa. Pienempää pitää sylissä jos käyn suihkussa tai muuta. On kyllä innostunut toisen kävelemään opettelemisesta ja tuntuu kyllä välittävän lapsistaan, mutta onko tämä normaalia että kotona on aina eri huoneessa kuin me. Ruoankin syö siellä.

Ohimennen aina moikkaa ja sanoo pari sanaa kun tulee hakemaan ruokaa tai lähtee johonkin. Mutta ei istu kanssani koskaan edes teeveetä katsoen tai lähde puistoon meidän kanssa. Uimassa voi itsekin uida joten jaksaa.

Juteltiin tästä ja päädyin siihen ettei osaa olla meidän kanssa. Ei kuulemma ole masentunut ja kun kysyin onko onnellinen, ärsyyntyi ja sanoi että harva ihminen on onnellinen. Sanoin ettei varmasti ole ja itse haluan ainakin olla onnellinen ja välillä olenkin.

Ollaan eri mieltä kaikesta. Minä teen kuulemma kaiken väärin. Välillä tuntuu että elän pikkulapsen kanssa joka sanoo kaikkeen ihan sama, ei kiinnosta, pidä turpas kiinni. Näin kun yritän keskustella. Seksiä on harvoin ja se on kylmää ja huonoa. Mies ei oikein aloitetta tee ja välttelee. En usko pettämiseen.

Kännissä se on mukava ja hyväntuulinen. On se joskus muutenkin mutta harvoin. Oli kaljalla ja soitti rakastavansa. Itselläni menee hermot "teiniikäiseen", jolle ei voi mistään puhua ja joka ei vietä aikaa meidän kanssa kotona. Kylään voidaan lähteä yhdessä ja siellä esittää niin hyvää isää ja miestä.

Minä luonnollisesti teen kaikki kotityöt ja hoidan lapset. Se on ihan ok kun mies käy töissä.

Mitäs nyt? Mitä tässä voisi edes tehdä. Lasten takia olen yhdessä, mutten ole onnellinen. Ehkä myös pelkään että olen mustasukkainen eron jälkeen ja kadun. Nykyään tunnen lähinnä vihaa miestä kohtaan. Odotan sitä välinpitämätöntä tunnetta kun en tuntisi enää mitään.

 

[aaaaapeee]

...niin ja mies ei halua erota. Olen monta kertaa sanonut että nyt loppui en jaksa enää. Erotaan. Ei vaan jotenkin suostu.

 

[kbj]

Joo, itsellä oli hiukan sama tilanne ja erottiin. Ex kasvoi isäksi vasta eron jälkeen, kun joutui olemaan kaksin lapsen kanssa. Kokeile lähteä lomalle ja jätä lapset miehelle. Käy vaikka kaverin/vanhempiesi luona olemassa yksi yö!!! Ei noin voi jatkua.

 

[aaaaapeee]

Tuntuu, että lapsiin vaikuttaa se kun olen ärsyyntynyt miehelle. Toisaalta en tiedä olisinko sen onnellisempi yksin lasten kanssa. Mutta kannattaako lasten elää perheessä jossa vanhemmat ei rakasta toisiaan?

 

["jaa"]

Ei osaa = ei huvita.

Voit kysyä mieheltä että mihin hän teitä tarvitsee jos ei mitään halua yhdessä tehdä.

 

[en tiedä]

Mulla on samaa etten oikein osaa olla miehen kanssa vaa nytkin tulin koneelle. Rakastan kyllä paljon, en tiedä mistä kiikastaa. Lasten kanssa molemmat tekee juttuja lähinnä vuorotellen ja harvemmin tehdään yhdessä perheenä jotain.

 

[ja taas]

Suurin ongelma on omassa asenteessasi. Lue tuo oma tekstisi uudelleen ja mieti vähän, oikein ajan kanssa jos ei muuten aukea. Aikuinen työssäkäyvä mies EI OLE teini-ikäinen ja koska käy töissä ja viettää kuitenkin aikaa kanssanne niin et VOI sanoa että olisit joku helvetin yksinhuoltaja. Tällä palstalla yksinhuoltajaksi kutsuvat itseään kaikki naiset jotka haluavat esittää marttyyriä, siviilisäätyyn ja perhetilanteeseen katsomatta. Naurettavaa ja jopa sairasta minun mielestäni.

Tämä on se NIIN tavallinen tarina mitä täällä väritetysti kerrotaan päivästä toiseen ja toiset samanlaiset huutavat usein ketjuissa joukolla tukea."Jätä se sika". Naisen käsittämättömässä mielessä miehestä muokkautuu mielikuvitushirviö koska ei tee kaikkia asioita siten ja siinä laajuudessa kuin nainen haluaa. Ja jostain käsittämättömästä syystä nainen tulee anonyymille internetpalstalla puukottamaan omien lasten isää selkään ja haetaan vahvistusta omille vääristyneille ajatuksille, ikäänkuin se jotenkin ratkaisisi tilanteen tai muuttaisi sitä yhtään mitenkään parempaan suuntaan. Mikä kaikkein pahinta, joskus tällaiset toimenpiteet myötävaikuttavat siihen että perheet hajoavat koska epävarmat ja heikkoitsetuntoiset persoonat eivät osaamattomuutensa vuoksi osaa toimia oikein, kommunikoida tai hakea apua tahoilta josta sitä voisi oikeasti saada. Usein se taho on se ihan oma puoliso.

Näissä tilanteissa kannattaisi sen valittajaosapuolen edes yrittää asettua peilin eteen ja miettiä mitä ITSE voisi tehdä toisin eikä odottaa että toinen muuttuu. Pyytäminen ei aina riitä ja usein se muuttuu hyvin pian nalkuttamiseksi joka vain pahentaa tilannetta. Fakta on se että kaikista miehistä ei ikinä tule eikä saa muokattua toista perheenäitiä mutta jokainen mies pystyy parantamaan ja muuttamaan toimintatapojaan, se vain usein edellyttää sitä että nainen tekee ensin niin omalta osaltaan. Palstalla rääkyminen ei auta mitään eikä ketään.

 

[aaaapeeee]

Olen kysynyt mistä pitää mussa. Vastasi, että teen hyvää ruokaa! Yritti sanoa sen mukavasti...tuli vaan sellainen olo että kodinhoitaja kelpaa muttei muuta.

 

[Puuhippa]

Millon teillä on läheisyys kadonnut?

 

[dsafsdf]

Sano sille että haluat viettää aikaa kuten normaalit perheet. Tämä tarkoittaa vaikka sitä yhdessä syömistä heti tästä päivästä lähtien. Jos hän ei halua niin yhtä hyvin voi asua sitten yksinään ja olla sen tietokoneensa kanssa. Omaa aikaa saa olla, mutta perheen pitäisi olla etusijalla.Tai edes jollain sijalla.

Ja että jos miehellä on jotain asioita mielen päällä, niin niistä tulisi puhua. Ei ne ongelmat muuten ratkea.

 

["jjjj"]

Ohhoh!.. En kyllä osaa sanoa muuta kuin että: mä en jaksaisi.

Meillä vietetään oikeastaan aina yhdessä aikaa. Mies tulee mielellään töistä kotiin, hymyillen, aina aikaa lapsille ja mulle. Lapset on sen _elämä_. Tekee ensin meidän kanssa juttuja, ja sitten illalla omia juttuja, jotka voi keskeyttää jos tarvitsee.. Ei ole mikään tossukka. Pitää perhe-elämästä ja meidän kanssa vietetystä ajasta.

Mitä jos sun mies ei pidä perhe-elämästä? Mielummin olisi yksin? Mitä jos kokeilette lapsien kanssa lähteä viikoksi-pariksi asumaan sun vanhemmille tai miehen vanhemmille tms, ja sanot miehelle että tekee päätöksen sillä aikaa. Joko elää yksin, tai elää teidän kanssa yhdessä, koska yksin se ei voi elää teidän kanssa.

 

["raksu"]

Ymmärrän kyllä tasan mitä tarkoitat. Olen itse ollut aiemmin vastaavassa suhteessa. itse yritin järjestää mukavaa yhteistä tekemistä mutta toista ei ikinä huvittanut mikään, annoin hänelle vapaat kädet keksiä yhteistä kivaa enkä koskaan kieltäytyny vaikkei olisikaan ollut itselle se mieluisin vaihtoehto, parisuhteessahan on kuitenkin tehtävä paljon kompromisseja ja itselle tulee hyvä mieli siitä että toisella on hyvä mieli. Nykyisessä parisuhteessani teemme paljon arkisinkin yhdessä ja puhumme paljon. Itselleni ainakin merkitsee paljon että on tasavertainen aikuinen kumppani jonka kanssa elää YHDESSÄ.. en kaipaa arkisin mitään sirkushuveja vaan yhdessä puistoon lähteminen tai lasten kanssa illalla yhteinen kylpyhetki riittävät. Ymmärrän myös että toinen voi olla töiden jälkeen väsynyt töistä, mutta yhteinen leffailta lasten mentyä kahdeksalta nukkumaan ja läsnäolo ei pitäisi liikaa vaatia energiaa. Helposti tuosta teidän tilanteesta tulee noidankehä koska ei osata olla enää yhdessä eikä tiedä enää mitä sanoa.. miehesi saattaa entistä hanakammin paeta omaan maailmaansa kun sinä olet turhautunut ja kiukkuinen. Mielestäni teidän olisi hyvä laatia "yhteiset touhupäivät" vaikka pari kertaa viikkoon jolloin tehdään yhdessä jptain kivaa, saattaa tuntua aluksi pakkopullalta..

 

[aaaapeeee]

Kiitos "ja taas" tuokin näkökulma on hyvä kuulla. Olen yrittänyt mennä itseeni ja olen varmasti hirveä valittaja välillä. En vaan itselleni mitään voi kun ärsyttää toisen itsekkyys ja se ettei vietä meidän kanssa aikaa. Tunnen siis itseni kodinhoitajaksi, en vaimoksi tai naiseksi. Lapset olen laittanut hoitoon ja mitä tehdään...ei mitään. Viimeksi oltiin molemmat hyvällä tuulella, yritin olla ärsyyntymättä että mies istui kuulokkeet koko ajan korvilla, koska jutteli kyllä takaisin. Kysyin monesti jos katsottaisiin jotain leffaa, mentäisiin ulos kävelemään....jotain. haukotteli ja sanoi ettei jaksa. Kysyin koska tulee viereeni sänkyyn. Tuli, antoi pusun nopeasti ja sanoi samalla hyvää yötä ja käänsi kylkeä. Itse kilahdin ja huusin että on se mukava kun järjestän lapsivapaan illan eikä edes seksiä halua.

En saa edes lomilla nukkua pitkään. Mies on sitämieltä, että on täysin oma vikani jos en saa lapsia ajoissa nukkumaan ja mene aikaisin itsekin nukkumaan. Hän voi lomilla valvoa vaikka neljään jos siltä tuntuu. Kun itse kävin töissä vähän aikaa kun mies oli hetken työtön, mies teki yhtä vähän kuin nytkin ja valitti mulle kun on sekaista.

Kyllä mä täältä kysyn nimenomaan myös siksi jos itse reagoin jotenkin väärin ja olen turhan vaativa. Parempi niin kun että eroan ja kadun myöhemmin.

 

[aapeeeeee]

Läheisyys katosi varmaan joskus raskausaikana toisen kanssa kun mies ei halunnut seksiä. Ei pystynyt koska vauva mahassa. Ei myöskään ottanut kainaloon jos pyysin. Jos otti pyynnösti, oli ihan hetken ja lopetti ja sanoi että nyt varmaan riittää. Ei kestänyt sitä paikkoillaan oloa. En enää pyytänyt. Luulin seksin ja läheisyyden palaavan kun en ollut enää raskaana. Treenasinkin ja olen hyvässä kunnossa. En ole lihava ollut ikinä.

Huomasin ettei mies halua seksiä edelleenkään. Loppujen lopuksi multakin katosi halut kun toisen ei selvästi halua. Kännissä haluaa. Nyt olen yrittänyt kerran viikkoon jos läheisyys paranisi...ihan surkeetahan se on ja tuntuu että yritän väkisin. Itse en oikeen ole mukana henkisesti ainakaan.

 

[aaaapeeee]

Kiitos näistä. Vanhemmilleni en viitsi mennä kun pitåä selittää äidilleni miksi me näin tehdään. En tykkää puhua tällaisista asioista. Hotelliin ei ole varaa enkä tiedä mihin muuallekaan mentäisiin. Miestä olen ehdottanut kokeilemaan lapsettomalla kaverillaan asumista muttei suostu.

Olen mieheltä kysynyt eikö pidä perheelämästä ja että pitäisikö hänen sitten asua yksin. Ei halua.

 

["..."]

Ei kuulosta voivan ihan hyvin sun mies, onko ollut aina tollanen, vai käytös muuttunut jossain kohtaa? Mutta siis ehdottomasti rasittavaa käyttäytymistä, siihen täytyy tulla muutos tavalla tai toisella.

 

[Ken guru]

Suurin ongelma on omassa asenteessasi. Lue tuo oma tekstisi uudelleen ja mieti vähän, oikein ajan kanssa jos ei muuten aukea. Aikuinen työssäkäyvä mies EI OLE teini-ikäinen ja koska käy töissä ja viettää kuitenkin aikaa kanssanne niin et VOI sanoa että olisit joku helvetin yksinhuoltaja. Tällä palstalla yksinhuoltajaksi kutsuvat itseään kaikki naiset jotka haluavat esittää marttyyriä, siviilisäätyyn ja perhetilanteeseen katsomatta. Naurettavaa ja jopa sairasta minun mielestäni.

Tämä on se NIIN tavallinen tarina mitä täällä väritetysti kerrotaan päivästä toiseen ja toiset samanlaiset huutavat usein ketjuissa joukolla tukea."Jätä se sika". Naisen käsittämättömässä mielessä miehestä muokkautuu mielikuvitushirviö koska ei tee kaikkia asioita siten ja siinä laajuudessa kuin nainen haluaa. Ja jostain käsittämättömästä syystä nainen tulee anonyymille internetpalstalla puukottamaan omien lasten isää selkään ja haetaan vahvistusta omille vääristyneille ajatuksille, ikäänkuin se jotenkin ratkaisisi tilanteen tai muuttaisi sitä yhtään mitenkään parempaan suuntaan. Mikä kaikkein pahinta, joskus tällaiset toimenpiteet myötävaikuttavat siihen että perheet hajoavat koska epävarmat ja heikkoitsetuntoiset persoonat eivät osaamattomuutensa vuoksi osaa toimia oikein, kommunikoida tai hakea apua tahoilta josta sitä voisi oikeasti saada. Usein se taho on se ihan oma puoliso.

Näissä tilanteissa kannattaisi sen valittajaosapuolen edes yrittää asettua peilin eteen ja miettiä mitä ITSE voisi tehdä toisin eikä odottaa että toinen muuttuu. Pyytäminen ei aina riitä ja usein se muuttuu hyvin pian nalkuttamiseksi joka vain pahentaa tilannetta. Fakta on se että kaikista miehistä ei ikinä tule eikä saa muokattua toista perheenäitiä mutta jokainen mies pystyy parantamaan ja muuttamaan toimintatapojaan, se vain usein edellyttää sitä että nainen tekee ensin niin omalta osaltaan. Palstalla rääkyminen ei auta mitään eikä ketään.

Oijjoi tätä viestiä. Itse en tuollaista katselisi, eikä vika todellakaan ole apssa. Kaikki ei valitettavasti tiedä hyvästä parisuhteesta mitään eikä sellaiseen siis osaa pyrkiäkään. Kammottavaa elämää tuo mitä ap kuvailee.

 

["raksu"]

Mielestäni on todella kohtuutonta että joudut jokaisena vapaapäivänäsikin itse aina herämään aikaisin lasten kanssa, onhan teitä kaksi! Itse olin jaksamisestamme huolissani raskaana ollesani kun mietin että jos saadaan joku koliikkilapsi joka huutaa ympäri vuorokauden.. mieheni katsoi minua hassusti ja totesi että siksihän meitä tässä kaksi on.. menee hieman yli ymmärryksen että miehesi oli työttömänä eikä siltkään saanut mitään aikaiseksi ja kehtasi vielä valittaa! Miehesi pn todella kohtuuton ajatellessaan sinun hoitavan teidän koko elämän ja hänelle riittävän sen että käy töissä, meillä ei ikinä onnistuisi.. Itselleni eräs ratkaisevan tärkeä asia (saattaa joistain kuulostaa niuholta) on että mennään iltaisin yhdessä sänkyyn.. eihän siellä heti nukkua tarvi, itse usein vielä lueskelen kun mieheni alkaa nukkumaan..

 

[aapeeeeee]

Meillä mies valitti raskausaikana, koska olin väsynyt ja nukuin päiväunia tai jos oli sekaista. Vastasyntyneen kanssa sain myös valitusta siitä, että makoilen (siis imetin ja joskus nukahdinkin siihen vauvan kanssa). Yöllä vauva herätti useasti joten olin kai väsynytkin. Mies ei ymmärtänyt.

 

[aaapeee]

Ja miksi olen tässä...kuvittelen, että mies jotenkin parantaa tapansa ja jos on masentunut ja kaikki johtuu siitä.

 

[nuinjh]

Kannattaa ehdottomasti erota ja siihen ei miehen lupaa tarvita. Mies ei tuosta erilaiseksi muutu.

 

["feministi"]

Miehet ovat sikoja.

 

[-.-]

Tämän palstan mukaan on elettävä liitossa lasten takia oli mikä oli.

 

[Ken guru]

Ja miksi olen tässä...kuvittelen, että mies jotenkin parantaa tapansa ja jos on masentunut ja kaikki johtuu siitä.

En usko että parantaa ainakaan sinun kanssasi. Niin julmalta kun se kuulostaakin, ja vaikka vuoksesi niin toivoisinkin.

Ei ole toista kunnioittavaa olla ottamatta huomioon toistensa jaksamisia puolin ja toisin. Meillä on myös nyt menossa vauva-arki, ja todellakin varmistetaan että kumpikin saa nukkua mahd. paljon. Esimerkkinä vaan. Nyt kun mies on töissä, pyrin heräämään kaikki heräämiset vauvan kanssa, mutta kun mies tulee töistä kotiin, niin osallistuu arkeen siinä missä minäkin. Eikä nyt ole tarkoitus leveillä että meillä on niin ja näin. Mielestäni huonossa parisuhteessa ei kannata olla, riittävän huonossa ei edes lasten vuoksi. Pikkulapsiaika on rankkaa, ja mielestäni silloin eroamista kannattaa pitkittää ja todella punnita, ja osaa asioista katsoa vähän läpi sormienkin, mutta kyllä sitä saa vaatia että kumpikin osallistuu siihen arjen pyörittämiseen, eikä kummallakaan ole mitän etuoikeuksia luistaa siitä. Yhteiset ne lapset on, yhdessä tehty ja yleensä haluttukin.

 

["vvvv"]

...niin ja mies ei halua erota. Olen monta kertaa sanonut että nyt loppui en jaksa enää. Erotaan. Ei vaan jotenkin suostu.

Jotenkin ei suostu?! Etkai nyt herraisä kysy lupaa "saanko erota" - ei, en suostu.
Otat härkää sarvista. Eroat tuollaisesta kakarasta. Ei kai kukaan oikeesti voi olla itse noin tossukka että sietää tollasta?!

Mun mielestä kyse ei ole osaamisesta vaan HALUSTA olla teidän kanssa. Kyllä jokainen aikuinen ihminen OSAA Olla teidän kanssa ja jos osaa käydä uimahallissa yksinkin niin kyse ei todella ole osaamisesta vaan halusta.