Mies ei ostanut lahjaa vaikka synnytin meille terveen lapsen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
kyllä mielestäni edes kukkien ostaminen äidin suuren työn jälkeen on sopivaa, ja eikös miehet ihan perinteisesti ole jotenkin vaimoaan muistaneet synnytyksen jälkeen?

ja kyllä, meilläkin mies osti molempien synnytysten jälkeen jotain pientä lahjaa. kertoo se vähän siitä arvostuksesta, ja saa naiselle hyvän mielen..

Minusta arvostuksen mittaaminen sillä, että saako "jotain pientä" vai ei on ihan älytöntä. Ja vielä hullumpaa on se, jos hyvä mieli riippuu siitä, saako "jotain pientä" vai ei.

Ja yleensä se "jotain pientä" ei taida edes oikeasti kovin pientä, ainakaan rahassa mitattuna.

No se riippuu tietenkin että kenen näkökulmasta sitä katsoo... Voihan se olla, että timanttikin näyttää aika pieneltä, kun naapurin mamma on saanut kaksi kertaa isomman... :whistle:
 
:o :laugh:

No, silleen ymmärrän jos sitä tarkoitit että kun miehesi sairaalaan tuli osastolle katsomaan niin olisit mieheltäsi silloin jotain odottanut - vaikkapa suklaata.
Mieheni toi osastolle ruusut molemmilla kerroilla,mut en odottanut häneltä edes mitään. =)
 
Ihmeellistä tää mammalogiikka....

Miettikää, jos joku mies tulisi kyselemään täältä vinkkejä mitä voisi viedä vaimolleen sairaalaan lahjaksi kun on juuri synnyttänyt heille lapsen, täällä ei naiset nukkuisi viikkoon kun ne näkisi unia tästä ihanasta, huomaavaisesta uroosta joka näin omaansa kauniisti muistaa. Mutta kun nainen harmittelee, ettei saa mitään: "No siis mä en ainakaan mitään odottanutkaan, en todellakaan, LAPSI ON PARAS LAHJA, hankitko jotain miehellesi kun siitti sulle sen lapsen??? :saint: :saint:

Ei vitsit, mä en voi muuta kun nauraa... :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Ihmeellistä tää mammalogiikka....

Miettikää, jos joku mies tulisi kyselemään täältä vinkkejä mitä voisi viedä vaimolleen sairaalaan lahjaksi kun on juuri synnyttänyt heille lapsen, täällä ei naiset nukkuisi viikkoon kun ne näkisi unia tästä ihanasta, huomaavaisesta uroosta joka näin omaansa kauniisti muistaa. Mutta kun nainen harmittelee, ettei saa mitään: "No siis mä en ainakaan mitään odottanutkaan, en todellakaan, LAPSI ON PARAS LAHJA, hankitko jotain miehellesi kun siitti sulle sen lapsen??? :saint: :saint:

Ei vitsit, mä en voi muuta kun nauraa... :laugh:

No se on just sitä, et ei voi myöntää että on kateellinen kun joku on saanut/saamassa lahjan. ;)
 
Mies osti mulle ison kimpun tummanpunaisia ruusuja jo sairaalaan ja vauvalle toi nallen. En edes muuta lahjaa odottananut. Se vauvahan se paras lahja oli ja on edelleenkin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Ihmeellistä tää mammalogiikka....

Miettikää, jos joku mies tulisi kyselemään täältä vinkkejä mitä voisi viedä vaimolleen sairaalaan lahjaksi kun on juuri synnyttänyt heille lapsen, täällä ei naiset nukkuisi viikkoon kun ne näkisi unia tästä ihanasta, huomaavaisesta uroosta joka näin omaansa kauniisti muistaa. Mutta kun nainen harmittelee, ettei saa mitään: "No siis mä en ainakaan mitään odottanutkaan, en todellakaan, LAPSI ON PARAS LAHJA, hankitko jotain miehellesi kun siitti sulle sen lapsen??? :saint: :saint:

Ei vitsit, mä en voi muuta kun nauraa... :laugh:

No se on just sitä, et ei voi myöntää että on kateellinen kun joku on saanut/saamassa lahjan. ;)

Älä muuta viserrä. Ja ihan just, ennenkö kerkiän painaa lähetä nappia, tässä on mammat ketjussa vakuuttelemassa että kateellinen, [/i]minäkö, en todellakaan ole, siis perhe on paras lahja mitä voin saada ja senhän lapsen synnyttäessäni sain. Eikä me muutenkaan ostella lahjoja toisillemme, ei kuulu tapoihin ja se on mulle ihan okei. B)

Jes jes, ja tää häipyy nyt takavasemmalle, meillä alkaa leffailta.

Natinati!! :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies osti mulle ison kimpun tummanpunaisia ruusuja jo sairaalaan ja vauvalle toi nallen. En edes muuta lahjaa odottananut. Se vauvahan se paras lahja oli ja on edelleenkin...

Eli se osti lahjan, vaikka et odottanut, sekä sulle että vauvalle.

Ei lahja ole lahja vasta kun se maksanut maltaita, ruusut voi olla lahja ihan hyvin, ja nallen kera varsinkin.

Sulla on hieno mies. =)
 
En saanut kummastakaan mitään konkreettista lahjaa (korua tms.) enkä odottanutkaan, tosin en kait olisi pahastunut jos olisin jotain saanut. Mutta sain kyllä seuraavan lahjan, jota arvostan huomattavasti Kalevala-korua enemmän:
Ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla ja haava repesi kotona. Sitä hoidettiin metyleen penslauksilla, jotka mies levitti haavalle vattaläskien alle aamuin, illoin. Olin niin kipeä etten päässyt kunnolla sängystä ylös. Mies ei ollut tottunut vauvoihin mutta kuitenkin hoisi kodin ja paljolti myös vauvan. Minä eka kotonaolopäivät liki vuodepotilas ja keskityin imettämiseen.
Toinen lapsi myös leikattiin ja jälleen mies oli valmis olemaan hyvin paljon kotona jotta sain keskittyä imettämiseen ja vauvaan. Hän oli myös vauvan kanssa, jotta vanhempi lapsikin sai äidin huomion. Loppuraskaudesta minulla oli kipsi jalassa ja taas mies hoisi pitkälle kaiken.
Kertaakaan mies ei valittanut mistään vaikka aivan varmasti häntä monesti väsytti!!
Koen tämän sellaisena arvokkaana lahjana, mitä ei koskaan kaupasta saa!!

Olen myös antifeminismi hieman ja aina ihmettelen miksi naiselle täytyisi aina niitä lahjoja niin kovin ostella. Meillä ainakaan ei miehelläkään ole helppoa ollut raskauden aikana eikä heti sen jälkeenkään..

Onnea sinulle ap pikkuisesta :heart:
 
Kyllä sä oot hiukka turhamainen...btw Mä oon kyllä saanu lahjan mieheltä jokakerta, en siksi että synnytän "terveitä" lapsia vaan kuulema siksi että mies rakastaa mua niin paljon ja on onnellinen kun kanssani saa lapsia.. :heart:
*lässynlässyn* mut näin se sanoo :ashamed: :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
No huh, onko taas vähän turhamaista, lapsihan se lahja on. En saanut lahjoja minäkään, enkä moisia kyllä edes mielessäni pyöritellyt. Kukkiakaan en saanut. Synnytyssalissa jo sain monta suukkoa lapsi sylissäni, lahjaksi ehjän perheen.
Se riittää.

Mä en ehkä ymmärrä tätä turhamaisuutta sitten siksi, että olen itse juuri sellainen. Mä en vaan käsitä mitä turhamaista on ilahtua siitä että toinen muistaa, koska siitä tässä lopulta on kysymys. Kyllä mä ainakin olin pirun iloinen kukista ja muusta, mitä sain: esikon kohdalla mieleen tärkeimpänä jäi isältä tulleet kolme isoa, keltaista ruusua. En oo saanut edes synttärikorttia sitten lapsuuden, mutta kyllä lämmitti mieltä ne kukat.

Kuka sanoi, että sen lahjan mieheltä pitäisi olla kallis? (paitsi mulle pitää, se on turhamaista, ja sen kyllä myönnän)
Jonkun mies saattaa ostaa helminapit korviin kultajousen tarjouslaarista vaimolleen, mutta ei se ole pointti, vaan juuri se että muistaa.

Muistaa voi muutenkin. Suukoilla salissa, osastolla.. tuomalla tavaroita kotoa osastolle, istumalla luona sairaalassa aamusta iltaan ja laittamalla kotia valmiiksi ennenkuin kotiutuu. Kotiin tullessa kämppä oli imuroitu ja järjestelty, palaneet lamput vaihdettu uusiin. (saunasta ja keittiöstä paloi lamput päivää ennen synnytystä) Kotona oli täys huolenpito, kipulääkkeet, ruuat ja namit tuotiin eteen ja kaikessa autettiin. Mitään lahjaa siihen en olisi edes kaivannut, sainhan ns. "istua valmiiseen pöytään" monta viikkoa synnytyksen jälkeen kotonani miehen toimesta. Ja kun pojan saimme kotiin lastenosastolta viikoa synnytyksen jälkeen.. no, mitä siinä muuta ihminen kaipaisi?
 
mulle kyllä oli lahjaa ihan tarpeeksi siinä et sai tulla puhtaaseen kotiin ja että mies on ollut kokoajan tosi paljon apuna vaikka on raskas työkin.ja minut voi vaikka kateelliseksikin leimata,ei vois vähempää haitata..
 
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
No huh, onko taas vähän turhamaista, lapsihan se lahja on. En saanut lahjoja minäkään, enkä moisia kyllä edes mielessäni pyöritellyt. Kukkiakaan en saanut. Synnytyssalissa jo sain monta suukkoa lapsi sylissäni, lahjaksi ehjän perheen.
Se riittää.

Mä en ehkä ymmärrä tätä turhamaisuutta sitten siksi, että olen itse juuri sellainen. Mä en vaan käsitä mitä turhamaista on ilahtua siitä että toinen muistaa, koska siitä tässä lopulta on kysymys. Kyllä mä ainakin olin pirun iloinen kukista ja muusta, mitä sain: esikon kohdalla mieleen tärkeimpänä jäi isältä tulleet kolme isoa, keltaista ruusua. En oo saanut edes synttärikorttia sitten lapsuuden, mutta kyllä lämmitti mieltä ne kukat.

Kuka sanoi, että sen lahjan mieheltä pitäisi olla kallis? (paitsi mulle pitää, se on turhamaista, ja sen kyllä myönnän)
Jonkun mies saattaa ostaa helminapit korviin kultajousen tarjouslaarista vaimolleen, mutta ei se ole pointti, vaan juuri se että muistaa.

Muistaa voi muutenkin. Suukoilla salissa, osastolla.. tuomalla tavaroita kotoa osastolle, istumalla luona sairaalassa aamusta iltaan ja laittamalla kotia valmiiksi ennenkuin kotiutuu. Kotiin tullessa kämppä oli imuroitu ja järjestelty, palaneet lamput vaihdettu uusiin. (saunasta ja keittiöstä paloi lamput päivää ennen synnytystä) Kotona oli täys huolenpito, kipulääkkeet, ruuat ja namit tuotiin eteen ja kaikessa autettiin. Mitään lahjaa siihen en olisi edes kaivannut, sainhan ns. "istua valmiiseen pöytään" monta viikkoa synnytyksen jälkeen kotonani miehen toimesta. Ja kun pojan saimme kotiin lastenosastolta viikoa synnytyksen jälkeen.. no, mitä siinä muuta ihminen kaipaisi?

No joku haluais vielä viisi punaista ruusua, kalevalakorun ja "jotain pientä".

 
Alkuperäinen kirjoittaja kunnon kinttaat:
mulle kyllä oli lahjaa ihan tarpeeksi siinä et sai tulla puhtaaseen kotiin ja että mies on ollut kokoajan tosi paljon apuna vaikka on raskas työkin.ja minut voi vaikka kateelliseksikin leimata,ei vois vähempää haitata..

peesi
tärkeetä on se että mies auttaa lapsen hoidossa :) ainakin mulle
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippis:
Alkuperäinen kirjoittaja kunnon kinttaat:
mulle kyllä oli lahjaa ihan tarpeeksi siinä et sai tulla puhtaaseen kotiin ja että mies on ollut kokoajan tosi paljon apuna vaikka on raskas työkin.ja minut voi vaikka kateelliseksikin leimata,ei vois vähempää haitata..

peesi
tärkeetä on se että mies auttaa lapsen hoidossa :) ainakin mulle

No on mullekki tärkeintä perhe. Ja tietysti arvostin eniten miehen osallistumista...mutta kyllä se sormus oli kiva lisä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
No huh, onko taas vähän turhamaista, lapsihan se lahja on. En saanut lahjoja minäkään, enkä moisia kyllä edes mielessäni pyöritellyt. Kukkiakaan en saanut. Synnytyssalissa jo sain monta suukkoa lapsi sylissäni, lahjaksi ehjän perheen.
Se riittää.

Mä en ehkä ymmärrä tätä turhamaisuutta sitten siksi, että olen itse juuri sellainen. Mä en vaan käsitä mitä turhamaista on ilahtua siitä että toinen muistaa, koska siitä tässä lopulta on kysymys. Kyllä mä ainakin olin pirun iloinen kukista ja muusta, mitä sain: esikon kohdalla mieleen tärkeimpänä jäi isältä tulleet kolme isoa, keltaista ruusua. En oo saanut edes synttärikorttia sitten lapsuuden, mutta kyllä lämmitti mieltä ne kukat.

Kuka sanoi, että sen lahjan mieheltä pitäisi olla kallis? (paitsi mulle pitää, se on turhamaista, ja sen kyllä myönnän)
Jonkun mies saattaa ostaa helminapit korviin kultajousen tarjouslaarista vaimolleen, mutta ei se ole pointti, vaan juuri se että muistaa.

Muistaa voi muutenkin. Suukoilla salissa, osastolla.. tuomalla tavaroita kotoa osastolle, istumalla luona sairaalassa aamusta iltaan ja laittamalla kotia valmiiksi ennenkuin kotiutuu. Kotiin tullessa kämppä oli imuroitu ja järjestelty, palaneet lamput vaihdettu uusiin. (saunasta ja keittiöstä paloi lamput päivää ennen synnytystä) Kotona oli täys huolenpito, kipulääkkeet, ruuat ja namit tuotiin eteen ja kaikessa autettiin. Mitään lahjaa siihen en olisi edes kaivannut, sainhan ns. "istua valmiiseen pöytään" monta viikkoa synnytyksen jälkeen kotonani miehen toimesta. Ja kun pojan saimme kotiin lastenosastolta viikoa synnytyksen jälkeen.. no, mitä siinä muuta ihminen kaipaisi?

No joku haluais vielä viisi punaista ruusua, kalevalakorun ja "jotain pientä".

No se on turhamaista. Onko ihminen oikeasti onnellisempi materialistisista tavaroista, kuin terveestä lapsesta ja huolehtivasta isästä? Minä en.
Minä kiitän mieheni huolenpidosta ja terveestä lapsesta, jos jonkin lahjan olisin saanut, en edes muistaisi enää mikä se olisi ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
No huh, onko taas vähän turhamaista, lapsihan se lahja on. En saanut lahjoja minäkään, enkä moisia kyllä edes mielessäni pyöritellyt. Kukkiakaan en saanut. Synnytyssalissa jo sain monta suukkoa lapsi sylissäni, lahjaksi ehjän perheen.
Se riittää.

Mä en ehkä ymmärrä tätä turhamaisuutta sitten siksi, että olen itse juuri sellainen. Mä en vaan käsitä mitä turhamaista on ilahtua siitä että toinen muistaa, koska siitä tässä lopulta on kysymys. Kyllä mä ainakin olin pirun iloinen kukista ja muusta, mitä sain: esikon kohdalla mieleen tärkeimpänä jäi isältä tulleet kolme isoa, keltaista ruusua. En oo saanut edes synttärikorttia sitten lapsuuden, mutta kyllä lämmitti mieltä ne kukat.

Kuka sanoi, että sen lahjan mieheltä pitäisi olla kallis? (paitsi mulle pitää, se on turhamaista, ja sen kyllä myönnän)
Jonkun mies saattaa ostaa helminapit korviin kultajousen tarjouslaarista vaimolleen, mutta ei se ole pointti, vaan juuri se että muistaa.

Muistaa voi muutenkin. Suukoilla salissa, osastolla.. tuomalla tavaroita kotoa osastolle, istumalla luona sairaalassa aamusta iltaan ja laittamalla kotia valmiiksi ennenkuin kotiutuu. Kotiin tullessa kämppä oli imuroitu ja järjestelty, palaneet lamput vaihdettu uusiin. (saunasta ja keittiöstä paloi lamput päivää ennen synnytystä) Kotona oli täys huolenpito, kipulääkkeet, ruuat ja namit tuotiin eteen ja kaikessa autettiin. Mitään lahjaa siihen en olisi edes kaivannut, sainhan ns. "istua valmiiseen pöytään" monta viikkoa synnytyksen jälkeen kotonani miehen toimesta. Ja kun pojan saimme kotiin lastenosastolta viikoa synnytyksen jälkeen.. no, mitä siinä muuta ihminen kaipaisi?

No joku haluais vielä viisi punaista ruusua, kalevalakorun ja "jotain pientä".

No se on turhamaista. Onko ihminen oikeasti onnellisempi materialistisista tavaroista, kuin terveestä lapsesta ja huolehtivasta isästä? Minä en.
Minä kiitän mieheni huolenpidosta ja terveestä lapsesta, jos jonkin lahjan olisin saanut, en edes muistaisi enää mikä se olisi ollut.

Niinpä. Minä en voi käsittää minkälaisella aivotoiminnalla tulee suru puseroon jos jää pari seuraavana päivänä kuihtuvaa kukkaa saamatta.
 
Kyllä minusta olisi tuntunut kivalta jos mies olisi jonkun lahjan keksinyt ostaa lasten synnyttyä. Mutta tuo lahjojen hankkiminen ei ole miehen vahvimpia puolia -siis se että älyäisi itse että tuossa ja tuossa tilanteessa voisi toista pienellä lahjalla muistaa - niin en sitten sellaista saanut. Varmaan olisin saanut jos olisin itse sitä pyytänyt tai etukäteen puhunut, mutta jostenkin olisin halunnut tuon ajatuksen lähtevän miehestä itsestään.

Onneksi mies kuitenkin on muuten teoillaan ja läsnäolollaan näyttänyt miten kiitollinen lapsista on ja sehän tietty lämmittää mieltä enemmän kuin joku irrallinen koru tms. Mutta juu, kyllä olisin sen korunkin huolinut... :whistle: Sitä taas en ymmärrä miksi tuon lahjan pitäisi liittyä terveeseen lapseen. Itselleni tuo lahja olisi ollut ihan yhtä osuva niin terveen kuin vammaisenkin lapsen synnyttyä, ehkä jopa tärkeämpi silloin kun todettiin ettei lapsi olekaan terve. Tarkoitan että silloin halusin enemmän kuulla mieheltä kuinka tärkeä tämä lapsi hänelle on ja kuinka kiitollinen hän tästä on (kun sen harmaan hetken kerkesi tuntea syyllisyyttä kun ei pystynytkään antamaan toiselle tervettä lasta vaan sen sijaan sitoi tämän loppuelämäksi kiinni kehitysvammaiseen lapseen). :heart:

Mutta taas kun syvemmältä ajattelee niin en varmaan mitään lahjaa olisi ansainnutkaan kun en kerta lapsia edes synnyttänyt. :D
 

Yhteistyössä