Ä
Äääk
Vieras
Ollaan asuttu nyt muutama vuosi yhdessä, ollaan todella rakastuneita, ja ollaan molemmat ihan tosissamme tämän parisuhteen kanssa. Mies on ehkä jopa mua vähän innokkaampi yhteisen tulevaisuuden suhteen. On siis maininnut monesti haluavansa viettää mun kanssa loppuelämänsä ja haluaa jossain vaiheessa lapsia kanssani.
Olen tässä viime aikoina potenut pientä hääkuumetta, ja ennen nukkumaanmenoa asiasta muina miehinä keskustellessamme mies tokaisi, ettei ymmärrä mitä järkeä koko häissä ja naimisiinmenossa on. Miehen omat vanhemmat eivät ole naimisissa eivätkä jaa makuuhuonetta, vaikka yhdessä ovatkin.
Mulle naimisiin meneminen ei sinänsä olisi mitenkään pakollista, mutta koen, että naimisiin meneminen on kuitenkin ns. se merkki siitä, että todella aiotaan viettää loppuelämä yhdessä. Lisäksi mun mielestä tärkeitä ovat avioliiton tuomat juridiset oikeudet etenkin perhettä perustaessa tai sitten elämän ehtoolla (mikäli avoliitto päättyy kuolemaan, leskellä ei ole oikeutta jäädä yhteiseen kotiin asumaan jne).
Mainitsin miehelle nämä seikat, vastaukseksi tuli vain mutinaa ja olankohautuksia. Jotenkin harmittaa ihan hirveesti. En mä nyt vielä naimisiin haluaisi todellakaan, en varmaan vuosiin, mutta tuntuu pahalta ajatella, ettei me koskaan avioiduttaisi. Mä kuitenkin haluaisin juhlistaa meidän rakkautta häillä ja haluaisin pystyä kutsumaan itseäni vielä joskus mieheni vaimoksi.
Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia? Mies tuntuu haluttomalta keskustelemaan koko aiheesta. Ymmärrän kyllä täysin, että hänelläkin on asian suhteen oma mielipiteensä johon hän on täysin oikeutettu, mutta haluaisin kuitenkin vielä yrittää saada miehen ymmärtämään..
Olen tässä viime aikoina potenut pientä hääkuumetta, ja ennen nukkumaanmenoa asiasta muina miehinä keskustellessamme mies tokaisi, ettei ymmärrä mitä järkeä koko häissä ja naimisiinmenossa on. Miehen omat vanhemmat eivät ole naimisissa eivätkä jaa makuuhuonetta, vaikka yhdessä ovatkin.
Mulle naimisiin meneminen ei sinänsä olisi mitenkään pakollista, mutta koen, että naimisiin meneminen on kuitenkin ns. se merkki siitä, että todella aiotaan viettää loppuelämä yhdessä. Lisäksi mun mielestä tärkeitä ovat avioliiton tuomat juridiset oikeudet etenkin perhettä perustaessa tai sitten elämän ehtoolla (mikäli avoliitto päättyy kuolemaan, leskellä ei ole oikeutta jäädä yhteiseen kotiin asumaan jne).
Mainitsin miehelle nämä seikat, vastaukseksi tuli vain mutinaa ja olankohautuksia. Jotenkin harmittaa ihan hirveesti. En mä nyt vielä naimisiin haluaisi todellakaan, en varmaan vuosiin, mutta tuntuu pahalta ajatella, ettei me koskaan avioiduttaisi. Mä kuitenkin haluaisin juhlistaa meidän rakkautta häillä ja haluaisin pystyä kutsumaan itseäni vielä joskus mieheni vaimoksi.
Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia? Mies tuntuu haluttomalta keskustelemaan koko aiheesta. Ymmärrän kyllä täysin, että hänelläkin on asian suhteen oma mielipiteensä johon hän on täysin oikeutettu, mutta haluaisin kuitenkin vielä yrittää saada miehen ymmärtämään..