N
nyt harmaana
Vieras
Jotai viikko sitten murkkuikäinen tuli sanoon mulle että pöntössä lilluu kortsu, mainitsin miehelle siitä. Kuvittelin että se ois joko tehny käsitöitä, odoteskellut mua valmiina (ja mä nukahtanut lasten viereen niitä nukuttaessa) tai että entinen kortsu ois tehnyt putkistosta comebakin. Mies on pyörittäny asiaa mielessään, kyselly välillä siitä, ja tunti sit tuli töistä epäillen että mä oisin pettäny sitä. Mulla ei oo ollu elämässä ku yks mies, mä oon mammutinkokoinen, alapää venahtanu synnytyksissä tosi pahasti, enkä oo muutenkaan kauneudella pilattu. Kotona teen kotitöiden ohessa muita töitä ja lapset on päivähoidossa. Joten loogistahan toi sit on. Lapsia on myös esimurkusta melkein täysikäiseen. Mä voin ajatuksesta nii pahoin että oksensin rajusti lukkojen takana, silmät on ku särjellä. Mies kyllä pyys lopuksi anteeksi, mut epäluulon siemen on kylväytynyt, ja tuskimpa se sieltä poistuu. Mä en siedä pettämistä, enkä pettäisi miestäni mistään hinnasta. Kohta perikymmentä vuotta oltu yhdessä, eikä mies tuon paremmin mua tunne. Kiva hakea lapset päiväkodista naama turvoksissa ja silmät ku särjellä, siinäpä päiväkodin tädeille juteltavaa